Olen pitänyt pientä taukoa salilla ravaamisssa. Pitkä sairasloma ja muut asiat ovat astuneet elämässä vaa-an ylimmälle tasolle eli sille tärkeimmälle niin ei emäntä raasu ole päässyt kilojansa kiusaamaan raa-an raudan kanssa. Nyt siis aloitin sen taas sen samperinmoisen raavamisen ja päätös on tehty tulevasta...olisiko edes hiukan helpompi olla jos saisi kiloja karistettua, mutta ennenkaikkiaan olo olisi raikkaampi mukavampi.
Niin sinne taas mentiin...Mimmi sanoi "joo hyvä treeni vuoro ain oon tykänny" niin täytyihän se eukkosenkin mennä ja klikata itelleen tuntivaraus.
Olisinko mennyt ollenkaan jos olisin tiennyt?
En en todellakaan ole ihan varma meinaan niin monesti meinasin salista karata jota koskaan ennen en ole meinannut tehdä kesken treenin.
Minä katselin silmät ymmälläni mihin olinkaan taas kauhani sohaissut. Salia alkoi täyttämään mitä simpsakampaa vanhaa rouvaa nutturoilla tai ilman, ilmeet kun hangon keksin keksimainoksesta, yllä tiukat treenikuteet ja viehko hajuveden tuoksu täytti salin.
Silmäni oli varmasti kuin ne kuuluisat teevadit katselin ja tuumailin omia ajatuksiani omissani.
Mimmi kihersi vieressä..."mä en voi edes katsoa sua het alkaa naurattaa!"
Mitä hittoa mihin sää oot mut tuonut??
Tuli tunne kuin en todellakaan kuulunut joukkoon tähän naurun solistamaan joukkoon, en kiloineni en iänkään puolesta.
Katselin alati ympärilleni voisinko pujahtaa salista ulos ettei kukaan sitä huomaisi? Onko tämä sittenkään se mitä haluan...mihin hittoon oon taas joutunut...tuhat kysymystä vilisi päässäni.
Voi kun voisin sinulle lukijani selittää sen tunteen mitä mielessäni kävin kun katsoin niitä reilua 20 harmaapää joukon touhuiluja turinointia omissa joukoissaan...miten saisin sen tyttömäisen kiherrryksen kerrottua mitä ympärilläni oli.
Nämä jo iäkkäämmät teinityttöset olivat kuin pahaisiakin pikkulikkoja.
Kiersivät salia juorusivat jokaisen luona tovin jos toisenkin siis selvästi joukko oli jo tuttua toisilleen ennen tämän tunnin alkua eli ovat ilmeiseti salia kuluttaneet yhteisen tunnin merkeissä jo aikaisemmin.
Saliin tepasteli reipas jumppa ohjaaja Tuuli. Tuuli toi tullessaan iloiset kasvot, leveän hymyn ja iloisen tervehdyksen...katsoin ja ihailin. Hänellä on kaunis vartalo..tuohonkun joskus taas pääsisin on minullakin joskus ollut....miks kukaan ei huomaa että minunkin sisälläni asuu yksi pieni siro nainen?
Tuulilla oli raikkaat jumppakuteet päällänsä...Mimmi kuiskasi että onpas kivat kuteet...."No ei minun päälläni olisi mutta hänen tokikin"..tokaisin.
Oli tosiaan väriä siellä ja täällä, ihoa pintaa pitkin menevät housut ja treenipaita....mä en uskaltaisi mutta eihän minulla olekkaan jumppamaikkamme siroa vartaloa...plääh Katseeni valui varovasti omiin kuteisiini...no kaikki värithän näissäkin on..mustahan täytää kaikki värit! :(
Joskus tuntee että on ihan väärässä paikassa tai ainakin ihan väärään aikaan..silloin olin.
Edelleen olin valmis pakotilanteeseeen karkaamaan salista tekemään sitä tuttua omaa treeniä ja jättää tämä kotkottava kanalauma tekemään omiansa, mutta miten mää sieltä mihinkään pääsin pois kun ovikin laitettiin jo lukkoon...siellä on ja pysyy ei auta vinkuminen ja valitus mitäs läksit..
Tunti alkoi ja jos ei räväkämpää aloitusmusiikkia voisi olla ratkesin nauramaan....Mä en niin kestä apua!!
Mimmi nauroi naama punaisena vieressä, kihersi itsekkin varmasti samoja ajatuksia mielessään käyden että eikäää apua siis mitä hittoa??!
Joo kajareista alkoi kuulumaan korkealta ja kovaa...Veeruska!! Voi pyhä jysäys...kajarit soitti kovaa..Oi veeruska lasit täytä kanssamme nuo laalallaa laallaaalalaa ja ei se siihen jäänyt. Levyvalintoja oli muitankin ja mainioita olikin...oli käyn ahon laitaa, pojat, tipitiikin oli listakärjessä ja unohtamatta tietysti Irwinin Titanic eihän sitä voi näiltä listavalinnoilta edes unohtaakkaan!!
Oli se kuulkaa lystiä..nyt voin jo nauraa silloin ei oikeastaan naurattanut.
Siinä me kaksi akkapahaa lihoinemme liikuttiin näiden oivien jumppa biisien tahdissa, mummot hihkui ja otti välillä valssin askelta kuka mitäkin ja perskeles vielä ne alkoi laulamaankin kesken jumpan!! Ohjaaja oikein villitsi tätä kikattavaa tyttölaumaa.."laulakaa vaan jos sanat osaatte" no ei jäänyt epäilykseksi että nämä tulevat tangolaulajat käyttivät tilannetta hyväksi ja kohta kuului kovaa Ritva Kinnusen tahdittamana "pojat ovat samanlaiset vaikka aika muuttuu..pätee vieläkin vanhat kaavat uudet muodon ne vain saavat...poojaaat!"
Mä en kestä siis apua...minä olin ihan kauhusta kankea en tiennyt yhtyäkkö kuoroon mukaan vai paetakko vaikka sit ikkunasta pois mut tää ei oo mun juttu ei...valitan tyttäret näin se on!
Ei siinä mikäs tuossa mukavaahan se että ihmisillä on kivaa ja pipot ei kiristä otsanahkaa ja uskaltaa olla oma ittensä sitä on oikeastaan mukava katsella, mutta seuraavaa jumppatehtävää ei ollut todellakaan mukava nähdä, varmasti lopun elämää näen silmissäni minun ja Mimmin persuukset yhdessä toisiaan vasten...niin siinä liikkeessä piti tehdä niin! Ei me muuten toisiamme hinkkaile toisiamme vastaan!! :)
Niin ota pallo ojenna se toiselle yläpuolelta ja toinen ojentaa sen sinulle takaisin jalkojesi välistä...tää jäi nyt niin minun ja ystäväni mieleen että tätä me varmasti jouluaattonakin toistemme luona tullaan tekemään ihan jo sovittiin että tää ei jää tähän!
Mimmi siis ojensi pallon päänsä yli minulle ja minä ojensin runsaan pesuukseni taakseppäin samalla pukaten kaverini melkein yhtä pulleata takamusta hireä kikatus päällänsä sai pallon sentään kun kunnolla kauhoi jalkoväliään nenä maata viistäen. Mä näin tämän "toimituksen" peilistä ja olin pyörtyä...ollaan me kauhea näky voi kertakaikkiaan!!! Huh huh...tästäkin on sitten yhteisellä vanhustentalo hoitojaksolla jotain yhdessä keskustelemista kun odotellaan hoitajien tulevan vaihtamaan meille tenavaippoja..kiherretään sitten oikein kunnolla vaikka persuukset toinen toistaan vasten jos ei muuten.
Mimmi sanoi saunassa treenin jälkeen että ei edes uskaltanut välillä katsoakkaan minua koska pelkäsi että saa naurunkohtauksen.
Meillä olli oikeasti tosi kivaa, uusinnasta en niin varma ole, mutta tottakait salilla alan taas juoksemaan.
Mietin tuossa kirjoittaessani tämän iloisen hangonkeksilauman ikähaarukkaa ja voin sanoa suoraan sydämestäni että keski-ikä ei kaukaa liipannut jos sanon 85 vuotta!
Mukavia mammoja, hyvä vetäjä mut ne biisit...pliiis mä en kestä...mut hei kun oon itte sit se neiti 85v niin soiko silloin jumpassani Muutkin mokaa, yön joutsenlaulut tai muut luritukset...toivottavasti en silloin enään ravaa salilla että pääsen tavoitteeseeni jo ennen sitä..meinaan jos niin käyp et siellä vielä ollaan niin tenat on otettava mukaan kuset siinä naurunkiherryksen lomassa jo housuun sen ikäisenä tulloo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti