sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Nimpparit

En vietä kovin herkästi juhlapäiviäni. Varsinkaan niin vähäisen kuin nimipäivän päivää.
Jotkut tekee kakut ja paakkelsit ja pyytää puoli sukukuntaa päivää juhlistamaan, meikäläinen ei ihan semmottinen ole...en ole tottunut moiseen.
Toki rakastan yhdessäoloa ja juhlia ja juhlakalunakin oleilua jne jne mutta mielestäni nimipäivä on aika vähäpätöinen juhlinnan aihe.
Voi että en voi muuta sanoa kuin kyllä se kuitenkin lämmitti rintaa kun töihin mennessä moni asiakas otti kaulasta kiinni halaten ja onnea toivottaen..jopa sellaiset jäykemmätkin miehen köriläät kuiskasi..mää kattosin kalenterista että neiton päivä olisi tänään arvasikko oikein?

Mimmi ja minut on jotenkin yhdistetty tuohon Kumman kaa ohjelmasarjaan ...toki toisemme sieltä aina vaan enemmän ja enemmän löydämme ja voin sanoa että jopa olemme alkaneet jo ohjelman tavoin käyttäytymäänkin osin.
Sain kuvaviestin Mimmiltä joka pistää monta asiaa miettimään mitä rakas ystävä sillä minulle yrittää viestittää. Olen löytänyt nyt monta kohtaa joita hän tällä yrittää sanoa...


Olen tilannut ne uudet lenkkarit...joo eli tarkoittaako se Mimmi että nyt akka se lenkkeily tosiaan alkaa ja mukaani tietysti blogissakin vilahtaneet mäyräkoirani saavat tulla?
Hmm vai tarkoitetaanko  tällä edes minun mäyräkoiriani...vai perhana tarkottiko hän edes mitään elävää mäyräkoiraa??
Niin se terassilla olokin jäi kokematta kun se muuttui lähi ABC:n herkkujen mättämiseen heidän ankealla pihapenkeillä, mutta tuskin millekkään terassille omia mäyräkoiriakaan saisi mukaansa ottaa.
En  tiedä mitä rakas ystävä tällä yrittää meikäläiselle viestittää mutta onhan tuota kesää vielä jälkellä...ehkä se selviää lähipäivinä...eli pliis elkää vielä purkako niitä terassejanne!! ♥

Kallis akka

Emännyys on aina tiennyt että on tähtien alla syntynyt, mutta sanon ihan suoraan että se ei oo tainnut olla se kirkkain taivaan tähti joka on loistannut tämän immeisen yllä elon alkaessa!
Alan tulla kalliiksi..ihan itselleni kalliiksi!
Olen nyt pariviikkosen aikana töhöttänyt sen verran kovasti että kohta oikeasti on mietittävä että mikä himputin epäonnen tähdensiru on hipiääni sipaissut silloin kun ne valttikortit jokkaiselle on jaettu....en ainakaan sitä jokeria ole saanut!

Saldoni näille päiville on...yksi uunin luukku, auton hattuhylly, vesihana, pojan asunnon avaimet ja sit perhana sen oven lukitseminen ja mitä sitten sattuikaan, niin ja se surullisen kuuluisa bensakorttikin minkä menin sitten tuhoamaan!

Voi minnuu taidan olla melkoinen tohelo!
Siivosin päivänä eräänä rahapussistani vanhentuneita pankki ym kortteja pois ja nämä pinosin kasaan jotta saan tuhottua koko pinon sitten kerralla ettei asia jää tekemättä.
Kuka kumma siihen samaan kasaan sen bensakortinkin sitten nakkasi jota olisin tulen palavasti tarvinnut kotimatkallani töistä kotio? Niin siinä seisoin "tumput" suorana bensa-asemalla vimmatusti laihtunutta rahapussiania rapistellen ja korttia ei näy.
Tapahtumat vilisivät silmissäni ja näin selvääkin selvemmin tilanteen kun keittiössä saksien kanssa napsin kortteja poikki samalla yhdelle lapselleni jotain asiaa tomerasti selittäen...niin se oli vasta puolivuotta vanha kortti että päiväystä olisi toki vielä ollut kummastikkin. No ainahan se on paree että sen polttoaineen käteisellä ostaa mutta kun on vain ottanut sen surullisen kuuluisan bensakortin muka mukaansa ja mittari näyttää nollaa!
Entistä enemmän tuntui silloin että seuraava kotini sijaitsee kävelymatkan päässä työpaikastani koska aina käy jotain...koskaan tieni ei ole suora ei ongelmaton..olen siis syntynyt toheloksi.

Miten sain hattuhyllynkin sitten rikottua autosta? No kun on sitä voimaa..voimaa joka salaman tavoin yrittää purkautua vahvoilta käsivarsiltani kun johonkin tartun tällä kertaa yritin siis vimman voimalla vetäistä suojaverhon takakontin ylle etten toki ihan kaikkia kontissa olevia tavaroitani tuurillani takaraivostani jonkun mutkan takana löytäisi.
Vetäisin toki no joo niin lujaa että eipä tarvii enään vedellä vedin kuulemma jousetkin sitten suoraksi!
Minkä ihmeen sille voin kun on tota voimaa.....hm vai onko se lie voimaa se on vaan tuuria alan uskomaan.
No tuurillanihan sitten kerran nykäisin pojan asunnon uuninluukunkin joten se roikkui tovin päästä käsissäni. Loi pienen paniikin mieleeni että ei oo totta ny mä rikoin tonkin!
Voi sit alkoi puhelinrumpa..saako ton hiivatin abaraatin koskaan korjattua vai meneekö toikin omaan piikkiin? Taisin saada joidenkin uroiden rintapieliin pörhennystä kun akka parka niin paniikissa oli että joo se on entinen se ei koskaan saa korjattua muka...vatut minua niin höynäytetä! Saihan sen kuntoon kun oikein houkuttelin huoltomiehen paikalle! :)
No sain tietysti kommentteja monia taas tästäkin voimannäytöstä..eräskin rakas ystävä sanoi että hän sit jatkossa avaa uuninluukut mutta minähän rakastan yhdessä touhuamista joten suon sen tehtävän sinulle tokikin!
Hävitin siis pojan asunnon avaimen jouduin siis tilaamaan paikalle lukkomiehen jotta sen samperin lukon saa sarjoitettua ja voin sanoa että en ole koskaan hommannut uusia avaimia jotka maksaa noin helekatin paljon! Seuraavan kerran minulle ei kannata antaa avaimia hoitooni. Menin sitten laittamaan sen oven kiinni ja eihän ne vanhat avaimet enään oveen käyneet.
Tuskastuneen oloinen emännyys vastasi huoltoyhtiön puhelimessa...."emme avaa kyseisen kohteen ovea teille koska nimeänne ei näy asukasluettelossa, missä kyseisen asunnon haltija on hänelle toki oven avaamme!" Minun täytyy sanoa että nyt en edes kehtaa sanoa mitä siihen luuriin sanoin ja sanoin sen sitten niin napakasti että varmasti rappukäytävän koko asumuskunta ryhdisti selkäänsä suoremmaksi ja miespuoliset ovenkurkkijat varmasti suoristivat kravattiiaan leuan alla...sanoin sen niin tomerasti kaiku kaverinani asiaa ilmoittamassa! Se samperin kottarainen piipitti luuriin.."onko teillä mahdollisesti toimittaa meille valtakirjaa josta ilmenisi että teillä on oikeus kyseisessä asunnossa edes oleskella?" Samperi sanonko mihin käskin sen paperin pyyhkiä tai työntää? Naisellinen käyttäytyminen oli silloin kaukana. Ei jummi minun olisi pitänyt ajaa vuokranantajan luokse pyytää laittamamme valtakirja sieltä lainaan ja toimittaa se kaupungin toiselle puolelle puhelimessa piipittävälle kottaraiselle ja taasen toimittaa vuokranantajalle...voi perskeles joo ei!
Sitten se erehtyi sanomaan vielä puhelimeen..."niin ja jos se valtakirja teiltä löytyy niin te sitten maksatte sen 20e arvoisen ovenavauksen koska te olette sen oven sulkenutkin!"
Minun täytyy sanoa että sensuuri iskee nyt jo blogiinkin se oli viimeinen piste sen keskustelun jatkumiseen..olen toki pahoillani käytöksestä, mutta siinä tunnetilassa kun tuntui että kaikki murenevat käsilleni en ollut siinä fiiliksissä että osaisin jonkinmoisia käytöksen kukkasia.
Onneksi kutenkin odottamani isännöitsijä oli varustautunut yleisavaimella (oli toisen asunnon tarkistuksen takia ottanut sen mukaan) ja ihmetteli miksi tivaan miehen rinnuksissa että onhan sinulla yleisavain? Heh taisi olla joku kesätyöntekijä poikanen...voi kiesus..mä häpeän! Heh nyt jo naurattaa.. No rauhoituinhan minäkin mutta toki hänen mukanaan meni viesti yhteystyön mahdottomasta toimimattomuudesta myös hultoyhtiölle ja voin sanoa että myös isännöitsijä poikasen suupieliäkin komisti melekosen levvee hymy...ONNEKSI!

Tiedän nyt syrämestäni että kun joku vink vonk tätä nyt lukee niin ajattelee mielessää...tuo eukko perhana tuleeko liian kalliikisi? Kannattaako sittenkään? No joo no jos avaan luukut ja hyllyt ja ym niin eiköhän sennii kans selvitä elon päivistä...eli kannattaa! ps..ps..minä osaan kyllä käyttäytyä...välillä! Vink vonk ♥



keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Nelikymppiset ♥


Nyt hiukan kevyimpiin ajatuksiin johan noita elämän itkuvirsiä on tullut veisattua niin että aika jo vaihtaa vaihdetta kovempaan!  ♥

Minä ja Mimmi kaksi keski-ikäistä ehtaa emäntää ♥...ja tarina alkaa !

Minä....kato Mimmi...vartalopeili!! Peilataanko tästä?
Mimmi....No ei kato mahru kun sää täytät koko pinnan!

Minä...On täyttä tavaraa tää nainen, peili kertoo sen. Mä ulkomuodon huolittelen ikää kerro en!
On vuosirenkaat sopivasti mulla kohrallaan...ja elämästä ihanasti nautin vaan!
 Oon nelikymppinen...oon nelikymppinen..oon kuumaa tavaraa ja fiksut näkee sen!

Minä...Kyllä tälläisestä peilistä näkee ihanasti sivuprofiillinsakkin, sitä pitää olla niin naisen tarkkana näiden muotojensa kanssa !



Mimmi....Ei naisen osa heleppoo oo, se kyllä tiedetään, kun miehet katsoo vartaloo ja sääret kääntää pään.On rasvat naamaan  voideltava, huulet hohtamaan ja tukka aina laitettava kiharaan!
Oon nelikymppinen...oon nelikymppinen..oon kuumaa tavaraa ja fiksut näkee sen!!
Kyl maar sullekkin kauneus unet olis kauhian tärkeet, mutta kun sää kuorsaatki niin kauhian paljo!


Minä....Jos yöt mä nukun sikeästi, voimaa siitä saan ja päivään herään virkeästi aamujumppaamaan..oon nainen oikeen ikäinen ja hyvän näköinen..oon elämääni tyytyväinen immeineen!! 
Oon nelikymppinen..oon nelikymppinen..kuumaa tavaraa oon fiksut näkee sen.
Mimmi.....kyllä niitä fiksujakin piisaa!






























Minä....ootko pannut muuten merkille.. katto tuota miest' miten se  kuikuilee minun suuntaani??
Mimmi.....taitaa olla klaseissas vähän vikaa, monitehtot on menettäneet nyt kyllä tehonsa, taikka nyt tuolla miehellä on käynyt niin!
Minä.....Lehden kansimiehen kuvan näyttää, varmaan tuo mies tytön toiveet täyttää...mulle hymyilee on viesti ihan selkee..
Yhteystierot netistä mä kyllä löydän ja illaksi varraan ravintolasta pöyrän...nyt alkaa jo jännittää on hikinen jo mun pää! Kansikuvan miehen mä saan kun sen seinälle mä sen paan mua rakastamaan!
Aina uskollinen on, tuo kuva sanaton mun paperimies... höh yksin mun maata pittää panna kun mies tuo hyväilyjä ei anna...jaksan orottaa se ehkä joskus antaa!!
Aamuun silmäni kun ihanasti avaan..miehen kuvan luokse heti ravaan..mulle hymyilee..on viesti ihan selekee!!
Sormin kosken huuliakin miehen nyt ei lempi jääkkään puolitiehen..alakaa jännittää on hikinen jo mun pää!
Minä....jos miehet tietäis millainen nainen minä oon..ne tuskin koskaan enään menis enään muiren kainaloon. Jos miehet tietäis kuinka ossaan rakastaa ne rakkautensa muihin naisiin ossais heti pakastaa.. Kun tansseissa mä kohta muiden tanssivan nään, mä seinäruusu olla saan vaikka nätti olenkin...taas koko illan turhaan odotin!
No yksi meinas tulla hakemaan (puoli sokee) eteen tuli ryhtyi pokkaamaan...vaan sitten katsoi tarkemmin ja hymyn mulle soi ja sanoi vain MOI MOI VAAN!

Jenkkakahvat vartalon muhevaksi somistaa... Liharengas mahallani veltto on..puristaa!! Turvotin mä uuman ja kadotin sen..painon kanssa mä aina jojoilen...maanantaina alan laihruttaa! Jenkkakahvat pois, läskiä vähemmälle vauhtia elämälle..liikettä reilusti reisille ja pakaroille.
Herkuttelu loppu..lenkille on hoppu..rasva sulaa hiki irtoaa!!

Mimmi...jenkkakahvat lantion sekä selän leventää. Kaappi vaatteet kutistaa ne tiukat on...kiristää!
Tukalata onhan hengittää..varpaita en mahan alta nää. Maanantaina myös mä alan laihruttaa!
Voimistelen rytmillisesti, kävelen ja juoksen. Sitten pieni aamuveto suihkun alla uiren...




Näin me monesti keskustellaan. Ihanaa kun on tuollaisia ystäviä jotka lukee sinua kuin avointa kirjaa ja tietää jo pelkästä katseesta että mitä ajattelet.
Olet minulle tärkeä immeinen ! ♥ Odotan innolla tulevia seikkailujamme ja odotas kun saan uudet lenkkarit niin kyläkunnan kollit näkee vain perävaloni! :)

PS..PS..

Minä....vanahaks kun näin tulee ihminen! Vauhti ei oo enään entinen..käyttöpäivä menee viimeinen, arvostus on silloin vähäinen.
Yksin jää ei sukuansa nää..nuorremmat on töihin kiirehtää. Ei oo kellään aikaa vierailuun soittaa vaan ens viikolla taas tuun!
Vanhainkottiin tahron minä en..huonon hoiron saan mä tierän sen. Ei oo rahhaa siellä hoitajiin..unhoittui se laittaa budjettiin!
Tahron jäärä kotiin elämään, ommaan sänkyyn käyn mä leppäämään.  Hoitajat mua joskus ulos vie kauppaankin on meiltä lyhyt tie.
Paljon nähänyt elämää jo oon. Hetken aikaa vielä jatkukoon..sitten lähren taivaan kaaren taa..taaksein jättää karu kylymä maa..






perjantai 10. heinäkuuta 2015

Voihan Pirkko minkä taas teit!

En ole koskaan ennen tuntenut tälleen, näitä tunnetiloja myöskään huudellut ääneen.
Mut nyt siihen oli valtavat tarpeet ja muutenkaan en halua et elämää kantavat valheet.
Siks tätä sisälläni pysty pitämään, olet lähellä tai kaukana niin aina syntyy ikävä ja kaipuuta joka sut haluu lähemmäksi.....Toivon että itse itsesikin tajuut tärkeäksi!!

Emännyys on ollut itsekäs..todellisen itsekäs! Nyt sydän huutaa omaa itkuaan menin pilaamaan kaiken, sen mitä oli sinne hiljakseen ripustellut. Tunne on kuin matto olisi jalkojen alta vedetty niin että iskeydyt polvillesi kipua huutamaan, sydän huutaen omaa suruaan samaan tahtiin. Elämä on joskus epäreilu joitakin kohtaan, asiat eivät mene niin kuin niiden on tarkoitettu menevän tai sitten joku tulee ja pilaa kaiken parilla sanalla..olemalla se itsekäs näkemättä mitä kaunista samalla kaataa taakseen. Olen ollut se itsekäs voin sen myöntää!!

Lomatkin loppuu senkin takia emännyyden mieli on haikeana..jäi niin paljon sanomatta ja tekemättä pienen loman sisällä sen mitä oli sydämessään sopinut tekevänsä.
Ei ole saanut aikaiseksi edes kirjoittaa ajatuksiaan tänne.....saamattomuuttako lie vai onko emännyyden pidettävä itseään paikoillaan että kaikkea ei sanoiksi tänne kasata?
Kun vain kirjoittamalla yrität itseäsi esittää, kirjoittaa mitä ajattelet ja varsinkin mitä tarkoitat? Varsinkin tämmöttinen emännyyden kaltainen lukihäiriöinen kun siihen rupeaa niin asiat voivat mennä solmuun.
Ilmaise siinä sitten toiselle että olet elämäni ihminen tule ja vie minut valkoisella mersulla välillä vaikka pellon laitaan
. Viestin lukija voi sen lukea aivan toisin! Olisi annettava myös "äänellinen" mahdollisuus tämän asian kertomiseen.
Sinä odotat ja odotat että saat taas kertoa ajatuksistasi toiselle, toiselle joka on raatanut pitkän päivää ja sinä vastaavasti olet sydän sykkyrässä toista odottanut. Paukautat jotain mitä saat lopun elämääsi katua kun sinulle ei luoda sitä mahdollisuutta että voisit sen suoraan sanoiksi pukea ja selittää sen äänellä, ilmeillä..näyttäen tunteita ei vaan kuin kuivasti kirjoittaen. Näin jää moni asia aivan väärin ymmärretyksi, kirjoittaja voi jopa tuntua loukkaavalta, itsekkäältä paskapäältä vaikka sitä oikeasti ei olisikaan. Miten pukea ne sanat niin että toinen lukisi ne kuin sinun ajatuksinasi...niin että ei pahoita mieltää??

 Lomat loppuu...ei tullut terassi iltoja vaikka niin suunniteltiin suureen ääneen, ei tullut sitä pientä matkaa joka piti toteuttaa. Loma meni melkein töiden merkeissä. Työn joka myös samalla tuo hyvän olon tullessaan. Yksi kupeitten hedelmä ottaa elämässään suuren askeleen, kohti elämässään seuraavaa aslkelta...siivet hiljakseen kantaen!! ♥
Joo se terassille meno tosiaan se olikin haave joka piti Mimmin ja minun toteuttaa josta ei todellakaan tullut mitään. Ne suuret sanat huulillamme, suuri uho mukanamme illan rientoja kohden vaihtui meikittömään pariin tuntiseen lähi bensa-aseman tuottamiin herkkuihin. No onhan sielläkin tosiaan terassi, mutta voin myöntää että ei sellainen kuin sen piti olla. Ei meistä ollut edes ihmisten ilmoille menemään! Siellä me kaksi akka pahaa ahmimme mahamme täyteen nauttien kaveruuden tuomista iloista. Välillä naurunremakka ruokailua tahdistaen...näin pitkälle me jopa päästiin! No tuleehan noita kesiä ja lomia...voihan se terassikokemus olla aika eksoottinen myös talvilomallakin...mistä sitä koskaan tietää?
Pysyi paljussakin vesi kun ei päästy kellukkeidemme kera sinne itseämme upottamaan. Näin onnettomasti emännyyden asiat menivät loman kohdalla...ei moni haave ja ajatus toteutuneet mutta vielä on sydämessä se pieni pilke ja toive...josko sittenkin...joskus?
Anna minulle mahdollisuus että voin näyttää sinulle että en ole paha..en ole kylmä..minulla on sinulle jotain antaa...anna minulle se mahdollisuus!


Natsi aikaista kidutusta

On se kumma kun mikään asia ei koskaan mene tämän emännän kohdalla niin kuin normaalisti! Niin joku voisi tokaista että "mitä voisi o...