tiistai 15. joulukuuta 2015

Hoideltu nainen

Epätoivoista tuherrusta...sanoisinko että todellakin epätoivoista!
Ei tästä naamasta enään uutta saa vaikka kuinka jynssäis, hoitais tai kiillottais..miksi se tästä enään muuttuisi?
Emäntä on ihan Oriflamen edustaja silti ei koskaan ole oppinut kaikenmoisia voitehia itteensä sivelemään.
Hairahtunut kyllä moneen mainokseen on johan se on tullut tunnustettua...on ryppyvoiteita, ripsiuutteita, alapään hajustimia, peppulihasta nostavia sukkahousuja, on liivejä ym mahan kaventajia tullut kokeiltua tätä minkä tänään koin niin ei ole elämäni aikana koskaan tullut kokeiltua.
Tiedän ..tiedän mä en oo mikään hieno nainen..tai no olenhan todellakin hieno nainen mutta kasvohoidossa en koskaan ole käynyt!
Tiedän nyt moni neitokainen sanoo ja pyh...eikö muka koskaan? No en ole ja voin sanoa että kokemukseni jälkeen en tiedä noinko vähiä rahojani  sinne jatkossakaan alan kantamaan.

No ei siinä olihan se mukavaa tuntea kun joku hoiti ihoani, siveli ja voiteli, hieroi ja puunasi, laittoi lämmintä välillä kylmää käärettä, huuhteli ja puljasi koko rahan edestä.
Niin en minä sitä maksanut se oli lahja työnantajaltani...
OLENKO MUKA NIIN RYPPYINEN?
No ei vaan sen sai koko kotihoidon kanalauma eli ei se varmasti minnuu ainoastaan koskenut!

Ei siinä..olihan siinä kiva kölliä, mutta illalla alkoi olo olee jo sen verran tukala että piti viileällä vedellä alkaa huljuttelemaan.
Koko päivän  oli olo kuin kärpäspaperilla!
Onneks ei oo kesä siinä olis paljon voinut olla "saalista" otsanahassani jos fillarilla olisin sattunut olemaan liikenteessä oli meinaan niin liisterinen ja liimattu olo kuin voi olla.
Olis se ollut nolo siitä  sukeltaa hikisenä marketin kassalle pöräilykypärä päässä, naama tulipunaisena ja kiiltävänä otsalohko ititkanraatoja kiinnittyneenä...vois olla että meikä taas huomattaisiin.

Ei se söpöstäytyminen tähän loppunut..
Illalla vielä istuin leveästi Annen kauneuspöydän ääreen ja kohteena oli taas hiuskuontaloni. Minulla on luonnonkiharat hiukset joita en itse osaa käsitellä. Oma hovikampaajani noin kahden viikon välein selvittää ne minulle niin taas pari päivää menee iloisesti kunnes taas käyn tekohengitystä ottamassa hänen luonaan.
Hovikampaajallani on jännät kädet..niks ja naks niin meikämannella on kiharapilvi päänsä päällä, mutta arvatkaas kun tää tohelo alkaa itte sitä ahertamaan...ja kaukana siitä! Ei osaa..ei kykene..lopputulokseni on aina aivan  eri kuin se mitä minulle juuri oli opetettu.

No ei siinä jos kelpaan ilman kiharaa kuontaloani, alati maamahoidoissa käymättä, ja pullean vartaloni kanssa niin silloin olen ikionnellinen...hyväksythän minut juuri sellaisena kuin olen? Vink vonk......♥ ♥ ♥


Laitan tähän loppuun kuvan...pliis lupaathan että sit ei saa pyörtyä ja jos niin käy niin elä kerro meikäläiselle..masentaa jo kuva muutenkin!


Ei kommentteja:

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...