maanantai 15. kesäkuuta 2015

Viimeinen virsi...

Hiljaisuus sattuu ja sanat on loppu, toisiamme itkemme salaa.
Kaipaus liikkuu käy kipeää läpi, tunteet tuskassa palaa.
Etäisyys kasvaa ja ikävä yltyy, välillämme sortunut silta.
Pisteenkö piirsi jo sydämen syrjään...kevään viimeinen ilta.
Entä nyt kun olet itkenyt, riittääkö rakkaus yli?
Riidat ovat riistäneet huulilta hymyn, tyhjänä lämmöstä katseet.
Entä nyt kun olet pettynyt..riittääkö rakkaus yli?
Antaako anteeksi nöyrtyykö sydän...salliiko ylpeys tulla toisen luo?

Tahtoisin tulla ja eilisen poistaa..sielustasi kyyneleet joisin.
Ottaisin syliin ja pitäisin lujaa jos vaan niin tehdä voisin.
Yhteisen hyvän ja yhteisen pahan tunnemme jo vuosien takaa.
Hetkellä tällä kun vieraisi jäämme mitään emme voi jakaa.

Entä nyt..kun olet itkenyt? Riittääkö rakkaus yli?
Riidat ovat riistäneet huuliltamme hymyt, tyhjänä lämmöstä katseet.
Entä nyt..kun olet pettynyt? Riittääkö rakkaus yli?
Antaako anteeksi nöyrtyykö sydän? Salliiko ylpeys tulla toisen luo?

Elämä Willa Jussilassa on muttunut. Siellä ei enään asu se parisuhde joka rakensi sitä omaa pesää rakastaen toisiaan. Elämä on virranut omaa vuolasta virtaansa vieden osapuolia omille teilleen.
Emäntä ei meinaa välillä pysyä pinnalla..painava taakka repussaan yrittäen räpiköidä vastarannalle...
Elämä on muuttunut niin kovin..

Juhannus tulee ja emännyydellä ei muita suunnitelmiä kesän juhlalle ole kuin purkaa pahaa oloaan "pienokaisensa" kodin tyhjentämiseen ja samalla oman paskan olonsa jätesäkkeihin tunkien mukaan viedäkseen ne roskikseen jonkun muun kannettavaksi.
Tämä reppu on ollut niin täynnä surua ja murhetta että nyt ojennan repun sangat seuraavan kannettavaksi ja itse käännä katseeni tulevaisuuteen....
---Tehden omia pieniä juhannustaikojani  ♥ 


perjantai 12. kesäkuuta 2015

Murea kuha...

(teksti tulee lähipäivinä tähän otsikon laitoin valmiiksi..mistähän voisin kirjoittaa?)

Mureaa kuhaa...tätä aihetta vaikka kuinka pyörittelen mielessäni niin en tiedä miten sen teille kertoisin niin että olisitte kanssani samoilla ajatuksilla ja samoilla fiiliksillä?

Olen nyt päättänyt pitää murean kuhan omassa mielessäni ja kertoa sen sitten kun sen aika on...tekisi mieleni avata ja kertoa kaiken mutta sen aika ei ihan vielä ole.
Kun sen aika on niin tiedän että moni silta sortuu ja moni portti sulkeutuu..mutta niidenkin aika on vielä!

Murea kuha...sen toivoisin olevan..eli tarinalla on todellakin positiivinen puoli ei sitä todellakaan mitä rakkaat lukijani ehkä nyt ajattelette sen olevan....jätän tarinan auki ja täytän sen kirjoituksella kun olen asiasta varmistunut...jotenkin! ♥

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kevennystä kesäpäivään

Kirje pojalle...

Rakas poekanj,
Kirjotan tämän kirjeen hyvin hittaasti, kun tiiän ettet ossoo lukkee kovin noppeesti.
Myö ee asuta ennee siinä samassa paekassa ku sillon ku lähit kottoo. Isäs luki lehestä jotta usseimmat onnettomuuvet sattuu 30 km:n sätteellä kottoo, sen tähen myö muutettiim muualle. En voe lähettee sullen uutta osotetta kun se joensuulaesperhe, joka asu tiällä ennen, vei osotekiliven mukanaan jotta heijän ee tarviis muuttoo ommoo osotettaan. Tämä asunto on oekeen mukava.
Tiällä on pesukonekkii. En oo ihan varma, toemiiko se kunnolla. Viime viikolla laetoen pyykit konneeseen ja vejin nupista enkä oo nähny pyykkilöetä sen koommin.
Siä ee oo tiällä ollenkaan hullumpi. Viime viikolla sato kaks kertoo, ensiks sato kolome päevee ja toesella kerralla neljä.
Tuavetti-setäsj sano jotta takki jonka pyysit lähettämmään on nappineen kaaheen paenava ja sen lähettäminen oes tullunna kovin kalliiks. Niinpä myö leekattiin napit irti ja laetettiin ne taskuihin. Takki on tulossa moternisti sähköpostina.
Jussilta jäe eellen aaton avvaimet aaton sissään. Kerettiin jo olla huolissamo kun kesti ylj kaks tuntija ennenku Jussi sae meijät ulos aatosta.
Elli-siskosj sae eellen lapsen, en vielä tiijä onko se tyttö vae poeka joten en tiijä ootko nyt setä vai täti. Laps näättää ihan veljeltäs.
Teuvo-setä putos kiljutynnyriin par viikkoo sitten. Sitä yritettiin kiskoo ylös mutta hiän taestel urheesti vastaam. Ruumis poltettiin viime pyhänä eekä sitä suatu sammumaa ennenku palokunta kututtiin appuun.
Kolome entistä kaverias kuolj viime viikolla. Avolava-aato suistu jokkeen ja uppos. Raano ajo ja hiän piäs ikkunasta turvaan mutta muut kaverit istu lavalla eevätkö suaneet perälaatoo aaki.
Tämmöstä tasasta tänne kuuluu eekä mittään kummempia tapahu kute ee ennenkää.
Terveesin Äetis
PS. Minun pit laettoo vähä rahhoo mukkaan mutta kirjekuorj olj jo kiini.

Natsi aikaista kidutusta

On se kumma kun mikään asia ei koskaan mene tämän emännän kohdalla niin kuin normaalisti! Niin joku voisi tokaista että "mitä voisi o...