tiistai 5. huhtikuuta 2016

Tämäkö on sitä onnea?

Sinkkkuus...jotkut taistelevat kynsin hampain pitäen kiinni etteivät vain joudu vakiintumaan, jakamaan jotain omastaan...toista on meikäläinen!
Sinkkuus on iskenyt emännän kasvoille varmasti kahdella nyrkillä niin pahalta se tuntuu ja sattuu!

Olen nyt tätä "auvoista" olotilaa jonkun aikaa harrastanut ja sanon suoraan että tää ei ole minun juttu ei sit kerta kaikkiaa.
Jo se kun viikottaisen lakanoiden vaihdon teen niin huomaan että olisi kuin silitysraudalla silitetty vuoteeni toinen puoli, siihen ei ole sormellakaan sipaistu, ei rypyn ryppyä...toivoisin olevan sen toisin.
Aamulla herätä siihen että toisen hikinen nenä olisi omaa nenää vasten ja hiljakseen herätessään tämä suomipoika ojentelee itteään ja murinan säestämällä raaputtaa korvantaustaansa siirtyen kainaloaan raapimaan...ohentaa lonkkaa ja pajauttaa pierun ilmoille...perskeles sekkii on enemmän elämää kun taas tää...yksin sijaat pedin itsellesi asetut nukkumaan siitä saman pirun asennosta löydät itsesi kuuden tunnin yöunien jälkeen kuolavana kevyesti poskella...tääkö sitä onnea sitten on?
Töistä tulet kotiin kukaan ei ole vastassa ei edes lapset niin kuin ennen..ei edes koira kun sekkii on entisen isännän luona lomilla...taidan pian hakea tuhisijan kotiin..en siis isäntää vaan sen koiran.

Lapseni asuvat nyt lähelläni ja se on ollutkin minun pelastukseni osittain tältä. Olisin varmaan enemmänkin masentunut jos heitä ei olisi maailmassa. Nyt olen saanut joka päivä nähdä heistä jonkun, tulevat mamman luokse syömään tai hakee peltisen lehmän pesuuksensa alle kun ei jaksa istua yksin kotona...mitä tekee mamma? Ulko-ovi pamahtaa nuoren jälkeen hän sai mahansa täyteen ja taas vanha äitee jää yksin omaan betoniseen kotiinsa...kävihän se lapsukainen ei jaksanut olla kotona niin haki auton...mutta miksi kukaan ei kysy mammalta että oletko sinä yksinäinen, pitäisikö sittenkin sinun jäädä minun luokseni toviksi?

Loma...voi vimma että sitä odotin mutta nyt se tuntuu jo vankilalta!
Odotan jo että pääsen töihin kun ei muutakaan ole...
Otin töitä joka viikonlopulle koska haluan viettää viikonloppuani jotenkin muuten kuin istumalla yksin kotonani.
Mitkään biletyspaikat ym kapakat eivät ole minun heiniäni...enhän edes juo joten kuinka muuten saisin aikaani kulumaan kuin töissä ollessa...en jaksa enään istuakkaan uudella ihanalla löhötuolillani siihenkin painautuu kohta ison takapuoleni kokoinen painauma...apua ei tähän on tultava muutos!

Olen odottanut tapahtuvaksi kauniita asioita, mutta aina minun edelleni on tullut jotain..kiireitä.
Niin kovia kiireitä että minä olen jäänyt kakkoseksi ja nyt sanon suoraan että se minusta nyt tuntuukin että olenko sinulle se ikuinen kakkonen?
Pieni viesti saa hymyn huulilleni, hetken nostaa pulssia syrämessäin, mutta kun tajuan että tässäkö se taas oli...se mitä odotin?
Minä vanhenen, sinä vanhenet...mitä me olisimme tämänkin ajan toisillemme tehneet?
Minä en anna sinun odottaa olen heti valmis kun se mahdollisuus annetaan...



 
Ihastuessaan toivoo,
että löytäjä saisi pitää.


Natsi aikaista kidutusta

On se kumma kun mikään asia ei koskaan mene tämän emännän kohdalla niin kuin normaalisti! Niin joku voisi tokaista että "mitä voisi o...