tiistai 29. syyskuuta 2015

Emäntien turhakkeita ♥

Nyt ei auta kuin nauraa...ja toki naurankin!
Kaikkeen sitä emäntä raasukin ittensä työntää..koekaniiniksi esimerkiksi.

Olen aina pitänyt tiettyjä asioita turhakkeina, tuotteina joita en todellakaan koskaan tarvitse....miksi tarvitsisin sillä minullahan on jo semmottiset itsellänikin?
Taas tuo sanonta...ei koskaan! Sitä olen viljellyt alati ja perhana niin se on myönnettävä että taas siihen on langennut että aina manaamani tuote tai siis se turhake joko komistaa kroppaani tai osaa ainakin siitä.

Mitä Mimmi edellä niin emäntä raasu perässä!
Kerrannii se olikin näin päin jotta emäntä lompsii mainoksen uhrina perässä eikä olekkaan se ensimmäinen heikoille jäille kipuamassa.
"Tahtoo kans tommottiset räpsyttimet" piti hihkaista kun ihaillen kamun silmäripsiä tuli ihailtua. Mä olin niin kade...
Näytti kuin kilon punnukset olisi kaverin silmäkulmia painanut niin pitkät ja komia ripset että näkyi jo luomien liikkeessä kuinka ne painaa.
Voi vimma mä niin oon sanonut että niitä en koskaan ota ja niinhän ne sit kehumisen ja ihailun jälkeen komistaa nyt emännyydenkin jo pitkiä ripsiä vielä pidemmällä olemassa olollaan.

Kyllähän näillä turhakkeilla huomiota saa sen olen jo parin päivän käytön jälkeen huomannut, jopa naiset ovat ihmetelleet että mitä kummaa sää oot menny tekemään...mitä ihmettä sun naamallasi on kun oot niin ouon näkönen? Ethän sää ny koskaan meikkaa edes töihin...sullahan on ripsivärii!! No ei kuulkaas ookkaan kottaraiset ne on minun uudet turhakkeeni!

Näillä turhakkeilla vaikka huomiotakin saa niin on niissä huonoja puolijakin jo ilmaantunut...jopa niin hauskoja tilanteita että varmaan minulla ja Mimmillä kohta asiaa käyttämällemme punttisalillekkaan koska olemme saaneet sielläkin aikaiseksi melkoisen metakan ja aivan yksien ripsien takia!
Ollaan mekin kaks akka pahaa.. Istutettiin leviät persuuksemme kuumille lauteille ja aloimme vimmatusti veden lappamisen kiukaan punaisille kiville. Hiki valui jo norona pitkin selkäpiitä kunnes myös otsalohkokin alkoi sen saman veden juoksun...kohti niitä meidän turhakkeita! Jos ne kuivana ovat painavat niin mitä ne on kuulkaa märkänä? Voi hitto sitä huutoa ja kiljumista...onneksi olimme salin ainoat saunan käyttäjät sillä hetkellä,  liekö syynä siihen se meidän kantava mylvimisemme vai muutenko kanssa sisaret olivat päättäneet jotta saunaan nyt ei ole asiaa.
Siinä me sokeina koplasimme seiniä pitkin ittemme saunan kuumuudesta ulos jotta suihkussa varmasti tilanne paranee.. Paskan ja marjat sanon minä siinä se vasta olikin, kaksi enemmän ja vähemmän sokiaa emäntä raasua alasti huusivat ja nauroivat aivan syrämensä pohjasta tätä kokemaamme tilannetta. Kukaan muu ei varmaan edes tajunnut mitä saunassa oikein tapahtuu, mutta joka paikassa oli aivan hiljaista kuin kaikki olisivat vain keskittyneet kuuntelemaan mikä lehmälauma pesuhuoneen puolella onkaan?
Emme suorastaan säästäneet ääniämme..Mimmikin nauraa kätkätti aivan soikenaan melkein kontaten lattialla koska ei nähnyt eteensä mitään luomia ei voinut nostaa kun ne samperin räpsyttimet vielä sekaantuivatkin toisiinsa sen taistelun tiimellyksessä! Ei vimma kaikkea sitä ihminen naamansa länttääkin!
Naurun lomassa ja seiniä pitkin käpälöiden löysimme pyyhkeemme ja saimme pian helpotuksen oloomme ja näkökyky palautui, mutta ääni jäi vielä jäljelle! Se tilanne varmasti lähensi kahta kaverusta taas niin että varmasti tilannetta naruamme vielä vanhoina akkoinakin piiput suussamme jonkun talon rappusilla että ollaan mekin kaks emäntä raasua olleet kaikkea kokeillut mut mukavaa on ollunna. Nauru ei vaan meinannut loppua, hiljaisempi Mimmikin nauraa rääkyi melkein kuset housussa että Sarppa sää olit ihan pöllön näkönen! No mitä voi odottaa naiselta joka silmät ummessa huitoo kun vimmattu pitkin seiniä ettien jotain jolla saisi turhakkeitaan kuivattua ja silmänsä auki?
Mistään muualta ei kuulunut mitään ei edes punttisalin rokin pauhukaan kuulunut enään..tuli tunne kuin kaikki olisivat hiljentyneet ja odottivat kauhulla mikä oven takana tulee esiin..meinaan pesuhuoneen oven!
Joo-o oli ne ilmeet naisimmeisillä. Osa katsoi nenänvarttaan pitkin että pyh kaks pullukkaahan siellä vaan oli osa kuitenkin otti osaa iloomme ja nauroi kanssamme tilannetta. Varmasti maineemme taas kantoi etiäpäin ja tiedän että joidennii suussa se ei todellakaan ole mitenkään positiivistä mutta paskaakos tuosta..jos ei osaa elämässään nauraa ja ilakoida niin ostaa jo itselleen hautapaikan ja alkaa jo sen sinne pääsyn odottamisen jos muuta ei keksi.

Mitä nainen ei tekisi oman ulkomuotonsa eteen..ravaa pitkin katuja ja metsiä, nostaa jumalattomia painoja moninkertaisin sarjoin jotta saisi persuuksensa miesten silmiin sopivaksi, yrittää epävimman tavoin laihduttaa jotta armas voisi häpeämättä kulkea julkisillakin paikoilla armaansa kanssa...unohtamattakaan toki niitä turhakkeita joita emännyyskin ittelleen taannoin osti alapään hajustimia joita sillä nimellä kutsuu...huh huh kaikkea sitä onnii...turhakkeita vai onko ne sittenkään?

On vielä paljon mitä emäännyys ei ole kokeillut ja  jotennii on alkanut tuntumaan että mitä enemmän ja enemmän lähempänä on maaginen ikäluku kuin 50 niin sitä hullumakksi emäntä pahakin käy.
Toivottavasti saa rinnalleen samanmoisen kokeiluintoisen kumppanin joka pilke silmäkulmassaan hyväksyy emännän kaiken kokeilun ja osallistuu jopa intoa puhkuen kokeiluihin mukana...meinaan tosikko ei tämän emäntäpahan rinnalla kauaa kuitenkaan jaksa..


Mimmi...minä en sit mitään huulten turvotuksia ym turhakkeita niitä sit en koskaan meinaa kokeilla!!
Niistä meidän ABC..kahvi-illoista meidän kans pitää alkaa puhumaan tai muuten emäntäpahan persuus leviää entistä enemmän ja kohta joudun siihenkin alkaa käyttämään jotain uutta turhaketta. Pitäisikö meidän keksiä jotain muuta ABC kahviemme tilalle...olisiko jokin kiva turhake?


maanantai 21. syyskuuta 2015

♥ Ikävä ♥

Joskus viikot ei ole iloa, kasvoilla olevaa hymyä ja sydämentykytyksiä täynnä. Jotkut viikot on ankeita, hiljaisia, apeita ym ym
Viime viikko oli emännyydellä semmottinen.
Kasvoja ei komistanut hymy, ei hyräily täyttänyt tyhjää tupaa, aika vain vieri omalla painollaan eteenpäin emännällä pieni  "palan tunne" kurkussaan alati.

Mieli oli maassa, ajatukset sinkoilivat saamatta kohdettaan kiinni, itkukin kävi emännän poskipielillä.
Aina ei kaikki ole mukavaa...ei ole vaikka viime kuukaudet onkin himpun verran liitelyä ja leijailua ollutkin.
Tupaan tuli hiljaisuus, semmottinen hiljaisuus joka tullessaan melkein paukautti emännyyttä kämmenellä poskelle...pudottaen persuuksilleen hetkeksi miettimään. Kuin filminauhana unelmat, ajatukset ja toiveet vilisivät silmissä filmin tavoin..kyynel vieri emännyyden poskelle...pyyhkäisin sen pois kunnes toinen jo tuppasi esilletuloaan.
Emännyyden haitarikin oli hiljaa..ei ollut fiiliksiä alkaa lurittelemaan kun kaikki tuntui kymmenen kiloa ainakin painavammalta jopa jalat.

Viikko menikin melkein palkkatöissä, iltavuorossa melkein pääsääntöisesti. Ei kiinnostanut koko työnteko alati silmät kävi jossain muualla kuin siinä mihin juuri silloin pitäisi keskittyä..siitä abaraatista on emännyydelle tullut tärkeä..onkohan liiankin tärkeä?
Koiruudetkin ovat jääneet vähemmälle hellyydelle kuin normisti..melkein seuraavalle ohikulkijalle emäntä parka meinasi armaat karvakaverinsakkin jo lahjoittaa kun sai suoraan omin silmin nähdä millaisia "petoja" kotonaan kasvattaa..näinkö kasvatus on mennyt pieleen kun moiseen tekoon ryhtyivät? Eipä koirulit silleen mitään voi mihin niiden veri niitä vie ja vietti samaten...suuria tappajia taitavat olla..
Emännyys puolialastomana hiljaisella kotitellä taaperteli jaloissaan löysähköt reiskat ja yllään vain vinunut yöpaidan tapainen räpistys..katsojiahan niillä kulmilla tokikaan paljoa ole että ei tässä iskemään ketään menty mutta tosin ei varmaan kummoista tulostakaan olisi tullut...varmaan onkeen olisi langennut vain se naapurin alkoholisoitunut juoponraasu joka ikkunoiden alla alati joskus käy vonkumassa...  Phyiii moinen kuvatus olisi taas saanut korvatillikan korvilleen jos olisi tontin kulmilta löytynyt joten taitaa kuvatus jo kiertää kovinkin kaukaa ja se suodaan kyllä hänelle...en olisikaan jaksanut kovin taistoon jaksanut käydäkkään mitä nyt suullisesti olisin pari kertaa ukkopahaa sivaltanut nahkaruoskan tavoin.
Meni siis akkapaha kamppeissaan koirien kanssa takapihalle jossa nuorimmainen sai jo heti vainut..vainun saaliista ja sitä kohti tietysti tomerana juosten.. Juoksi akkakin repien toista koiraa nelivetojarruksensa kans eteenpäin...huuto oli kauhea! Ilman halkaisi rääkyminen ja emännyys näki silmissään että jo minkä moinen iso myyrä voi olla kyseessä kun noin karmia ääni siitä lähtee...ei siihen ei riitä 10cm eikä mikään 20cm kuvatuksen pituudeksi kunnes puskasta juoksi jäniksenpoika jonka koiruli samantien pisti lihoiksi.. Emäntä itki jäniksenpojan vierellä omaa itkuaan, jäniksen emo omaa laukkaansa tämän kaiken ympärillä, vanhempi koira yritti itsemurhaa tehdä remmiin joka sen kaulaa kovasti kuristi yritti onneton siis saada emoa kiinni ja tämä suuri tappaja Heta kuola vaahdossa yritti nielaista elänraasua kurkkkuunsa... Huusin ja kirosin..noidun koko koirakunnan alimpaan ja olin valmis jo luovuttamaan ja jättämään nämä kaikki pihalle antaen ne seuraavalle ohikulkijalle mukaan seuraksi ym.
Tuntui niin pahalta..en olisi uskonut että nämä kaksi sohvaani kovasti valloittavaa otusta ovat tuollaisia tappajia...

Ei emäntä voinut luopua kavereistaan vaikka pari päivää menikin surien kun sitä kuvaa silmistä ei saanut pois kuinka kaikki tapahtui. Miksi kummassa en tyytynyt villakoiraan sellaiseen puudeliin joka tuskin kärpästäkään uskaltaisi jahdata ehei vaan emännyyden valinta oli nämä sitkeät taistelijat jotka taistelee siihen asti kun saa vastustajansa polvilleen..emännänkin ajoittain.










Sara ♥ Heta













Kaverille itkin omaa pahaaoloani viikon aikana että tuskin kaikkiin puheluihini tai muihin yhteydenottoihini edes halusikaan vastata vaan katsoi kuvaruutua että Sarppa se soittaa taas...ja taas ...ja taas.. taaskin se soittaa!
Kuitenkin hän jaksoi kaikista huolimatta taas kuunnella kuinka emäntäpahan syrämen on täyttänyt suru, huoli, murhe ja mahdollisesti kaiken haaveen kaatuminen rytinällä. Emäntä hölmö kun ei kuule kuin sen oman kannan asioista vaikka toinen vieressä alati muistuttikin että ehei en usko että asiat olisivat kuitenkaan niin tai näin tai noin...anna ajan mennä kaikki selviää?!!
Anna tässä ajan mennä kun sydän käy omaa takomistaan alati, nielussa palantunne ja itku tunkee samaan aikaan kurkusta kokoajan ulos...minulla on ikävä...suuri ikävä ! Sitä se on ..uskomatonta...oikeastaan mahtavakin fiilis kun tajuaa että miten tärkeää jokin on..

Minulla on ikävä...se on viikon aikana ollut alati päivässä mukana.
Ihollani on kova ikävä, kosketusta, hellyyttää tuntemista...sydämelläni on ikävä se haluaa näyttää, tuntea ja kokea pursuaa täyteen ja valuttaa ylimääräisen toisaalle jakaen sitä murusina muille.
Olen kyllästynyt elämääni jossa ei tunneta toisen lähelläoloa ollenkaan...kaipaan sitä tunnetta kun olen rakastettu...haluttu...haluan olla nainen!

Uusi viikko alkoi hiukan jo paremmin..iloisesti lurittelin jopa haitarillani omia lurituksiani kunnes sekin piti lopettaa kun emännyyden ympärillä alkoi kuoro olemaan semmottinen että joko haitari hiljenee tai sitten koirat on viskattava pihamaalle.
En osaa nyt tulkita karvaturreja joko ne tykkäävät vaiko eikö ne tykkää kun lurittelen haitaripahaisellani omia harjoituksiani...sanoin jo pojalle että kato sää laittaako ne tassujaan korville kun soitan vai onko niillä jopa hymy huulillaan.
Mut jokatapauksessa aina kun soittimen otan esille niin neidit sipsuttelevat vierelle ja voi kun ensimmäinen ääni abaraatista tulee niin volina on komia...onhan se haitarinkin volina komiaa varmisinkin kun jotain jopa tulee oikeasti uloskin, mutta se koirien nuottitaito on aika onnetonta..menee niin vallan nuotinvierestä laulanta mutta yritystä ainakin on! ♥ ♥ Voi rakkaus ei emäntä noista pedoista irti pääse meillä on vielä monta tassuttelua ympäri mualimmaa tetävänämme ja monen sydämen valloittaminen vielä kesken!


Joko meillä olisi aikaa... ♥

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Hullu kiihkeä nainenko ? ♥

Nyt on ääntä tullut emännän tupaan niin paljon että herkemmät kaivaa jo korvakuulokkeita korvilleen...emäntä meni ja toteutti pitkäaikaisen haaveensa! Jo pienenä vaahtosammuttimen kokoisena oppi emäntä kuuntelemaan erillaisten soittimien vingutusta kulkihan hän jo silloin mielellään mukana kun isä kävi soittamassa erillaisissa tapahtumissa.
Ennen vielä kakarat uskallettiin kuljettaa mukana nykyään noi markkinat ja torit on aivan erillainen maailma kun silloin kun emännän kengän koko alkoi kakkosella ei nelosella.

Ikänsä jotain soitinta vinguttaneena kuitenkin mielessä oli eräs soitin jonka vielä halusin saada ja oppia jopa sillä soittamaan.. Ystävän sanoin...se on soittimien ferrari! No perskeles ilmankos se emännyys on allensa halunnut valkoisen mersun ja käsiinsä ferrarin ja petiin sit saa tulla vaikka se pantteri ♥ vai oliko se puuma??

Lainaten laulun sanoja....
...mä joskus jos saisin haitarin..semmoisen tv:n kokoisen ...vaatteisiin sen vaihtaisin valkoisen tai punaisen..iik alastikko sitä vinguttaisin?

Niin haitarihan se haaveiden kohde oli tälläkertaa.
Aina ei haaveilla pantterista lakanoiden keskellä, eikä monilitraisesta bensahirmusta persuuksien alla vaan semmottinen peli joka nöyrästi kuunteelee antajansa käskyjä jopa toteuttaa ne jotennii.
Vielä kun abaraatin sais semmottiseks että se korjais myös ne lukuiset soittovirheetkin...niitähän on enemmän kuin oikeita soituja!!
Mut on emännyydellä kivaa..saa kerrankin rääkätä toisia sanomatta mitään painaa vaan pianohaitarinsa valkoisia tai mustia näppäimiä niin johan on tupa täynnä ääntä ei tarvii kuin välillä emännyyden ojentaa runsaan vartalonsa seisomisasentoon muistuttaen olemassa olostaan talossa...se tällä kertaa riittää!
Tottelisikohan se pantteri yhtähyvin emännyyden mielihaluja ja vinguttaisiko itseään aina kun oikiasta nappulasta painaisi...hmm en ihan usko siihen mutta ainahan sitä olisi hienoa jos näin olisi.

Taito soittaa...no heh ei sitä ei saanut postimyynnistä, ei tullut äiteen kautta äienmaiossakaan vaan se on tää hiton utelias luonne.
TIEDÄN EI MIKÄÄN PARAS HANURI MUTTA JOSTAIN ON ALOITETTAVA!
Kaikkea on kokeiltava vaikka sitä kansantanhuja joita emännyys onkin jo kokeillut. Jotennii tuo "pianopuoli" luonnistuu hyvinnii mutta sit kun sormensa ojentaa tuonne bassopuolelle niin perhana siinä vaiheessa sormet, palkeet ym on jo solmussa! Ei tuu mittää ei..tahtoa on enemmän kun taitoa! En ole koskaan pitänyt liian helpoista asioista rakastan siis haasteita, mut tää haaste taitaa jäädä ihan omaksi salaisuudekseni..kunhan ittekseni lurittelen kun on semmottinen fiilis.
Eli en siis vieläkään ole kipuamassa estraadeille eikä tarvitse alkaa nimmareita kortteihin alkaa rukstailemaan..mut perskeles on se kivaa joskus pistää mielikuvitus valloileen ja leijailla jossain hetki - tovi..

Olen kuunnellut musiikkia..semmottisen artistin musiikkia että Mimmi joutui jo puuttumaan musiikin kuuntelemiseeni kun olin sen kyseisen artistin biisin ladannut omaan kännykkääni jopa soittoääneksi...sanoo sitä jopa itsemurhamusiikiksi..
 Ehei en pidä koko artistista ihmisenä yhtään, sovinisti possu ym ym kaikkea kamalaa, lipevyys ym ymm..lista olisi niin pitkä että joutuisin ottamaan uuden sivun tähän joten jääköön moisen kuvatuksen selittäminen nyt tähän..kukin joka tunnistaa tuosta ketä tarkoitan niin ok  Onhan meillä kuuntelijoilla kuitenkin oikeus sanoa mielipiteemme artisteista.?.
Miks ihmeessä sitten aloin edes kuuntelemaan moista se on tarina sekin aivan eri en sitä ala tässä riepottelemaan, mutta kun sitä nimeä niin hehkutettiin ja jokaisesssa keskustelussa aikoinaan oli mukana niin pitihän emännyydenkin kuunnella pari biisiä ja tehdä se oma arvionsa kyseisestä niljakkeesta...
Mut tämä biisi jotenkin on jopa hyvä tältä laulujen lurittelijalta joka on myös emännyyden mieleen jäänyt sanojensakkin takia ...

.... Kiihkeyttä kuumaa
Hulluutta huumaa
sait mut tuntemaan
Katso mua pitkään
Miksi sytytitkään roihun riehumaan ♫ ♪

Loma meni, meni niin lujaa että ei paljon jarrua kerennyt painamaan. Ei viikon lomasta tule kuin kipeäksi...niin emännyys olikin koko viikon kipeä.
Sinne jäi sovitut salireissut, Jyväsjärvilenkki ym hikijumpat. Ei uskalla ettei kohta tosiaan ole niin kipiä että itteään liikuta taas mihinkään.
Keväällä emännyyshän oli niin kipiä että tek hidasta kuolemaa sohvan pohjalla joten samaa ei nyt niin kokea uudelleen haluaisi.
Teki emännyys jotain jopa ihan mainittavaakin, leipoi sämpylöitä, kävi syömässä Mimmin kera (röyhhh) kiersi parin kaverinkin luona, olla möllötti piti jopa pyjamapäivänkin...mut haaveet kaatui biisiäkin tuli kuunneltua tässä männä päivänä kun korpesi eräs asia niin kovin että ei tiennyt mihin päin pomppisi.
Roudattiin me Mimmin kaa minun pikkiriikkisessä autossani pirtinpöytäkin minulle uudeksi kirjoituspöydäksi kun entinen jäi jo pieneksi (tavara paljouden takiako).


Tässä kuvassa näet kuinka sain tungettua pirtinpöydän, kolme koiraa ja sanoisinko kaksi näyttävän näköistä naisimmeistä samaan tilaan!
Hyvin mahtui ja tunnelma oli huipussaan.
Hyvin me mahduttiin, koirulitkin löysivät paikkansa pöydän jalkojen väleistä jopa vanhin mäykkyseni ei tunkenut syliisi kuskinpaikalle kun kerrankin sai vapaana autossa olla..normistihan paikka on kontin puolella verkkojen takana.
Tästä puuttui vaan huuruiset ikkunat kun jo muutenkin näkyvyys oli välillä melkein nolla.






Tämmöttinen siitä sitten tuli. Tästä pöydän ääreltä minä teillekkin tarinoitani näpyttelen...ja paljon muutakin "ohjailen" vink vonk!! ♥
Pöydän kansipinnan käsittelen vielä vahalla...sormet syyhyään pieniin muutostöihin jo.

Mimmiltä sain tuliaisia Kuopiosta...se samperi pujahti sinne ilman minnuu!! Ei vainen onhan sitä armaalle aviopuolisollekkin suotava yhteisiä aikoja..mutta minnuukin muisti kuitenkin reissullaan. Reissu jolla olisin ollut niin mukana...no toiste sitten !  ♥ ♥ ♥

lauantai 5. syyskuuta 2015

Invalidiliiton miehet

Kyllä on hiljaista...joka puolella on hiljaista!
Elämä tuvassa se vasta hiljaista onkin. Tämän hiljaisuuden katkaisee ajoittain kahden mäyräkoiran tassujen rapina puisella lattialla tai television liian suurella pauhu...niin hiljaista torpassa nykyään on.

Työn vastapainona toki on ihanaa kun saa edes kotonaan korviaan leputtaa, mutta kovasti emäntää menojalka vipattaa hiukka vauhdikkaimmille areenoille.
Musta peltilehmä on ollut alati alla ja sen  emännyys bensalaskussaankin myös on havainnut mutta on kotona odottava koirakatraskin saman huomannut .....emäntä ei ole koskaan kotona. :)

Aloitin sen liiton myös kuntosalinikin kanssa...nyt ei auta pyristellä kun pidempi soppari on perstaskussa ja joka kuukautinen kulu siitä tulee vaikka ei kävisikään.
No ei vaan ikävä on ollutkin jo pumppiin se vei emännyyden täysillä mukanaan.
Ei muuten koskaan pitäisi sanoa sitä ei koskaan sanaa...niin se komistaa nyt emännyydenkin olkapäitä David-logolla oleva treenikassikin..mut ei persuuksia ei sama logo koskaan komista...niin ei koskaan!
Taistelu ikuisia kiloja vastaan on taasen siis alkanut..lopullista tulosta ei vielä tiedä mutta aika sen näyttää ja toivottavasti pysyy terveenä.
Kävin moisen keskustelun itseni kera ja olihan se salikortti uusittava...
Seisoskelin peilin edessä ja ajattelin lausetta "Kehoni on temppelini".
Just joo ...
Millä vuosisadalla se rakennettiin...?!
Kuka antoi rakennusluvan laajentamiseen...?
Ja missä perkeleessä kiinteistönhuoltaja on?...ja museovirasto ei entisöi koska on rahapulassa...hyvin menee eli on vaan pakko ottaa David-logolla varustettu punainen treenikassini olalle ja matkattava kohti rääkkäämöä.


Niin miksi ei pysyisikään terveänä? Kun pysyy kahdella jalalla tukevasti maassa ei tomua Nokialaiset kintuissaan koiranpaskoissa tai esittele omia saavutuksiaan esim ruokasalin komialla ruokapöydällä niin tokikin pysyy hyvässä ja vetreässä kunnossa. 
Luiden ym parantuminen näin iäkkäämmällä iällä ei oo niin helppoo ku se nyt kakaroilla oliskaan mutta kerrasta oppii vai mitä?
Toista ne on "invalidiliiton miehet" ne komuaa pitkin mettiä ja maita, tömistelevät ruokasalin pöydän kiiltävällä pinnalla koettaen saada huomiota vastakkaiselta sukupulelta todistaen jotain...oootte te vaan mainioita ei emännyys muuta voi sanoa! ♥

Lomakin alkoi, no voiko viikkoa sanoa oikein lomaksi? Eihän siinä kerkeä kuin hiukan käännähtämään ja taas akkapahaa viedään töihin.
Töissä onkin ollut jotenkin kiva henki päällänsä,,,vai liekö se kuitenkin emännyyden omaa hyvää tuulta joka kupuaa syvältä syrämestä asti ♥
Minustakin on kuoriutunut runoilija, värssyn vääntäjä niin kuin eräs vanhempi herrasmies minulle tokas kun olin hänelle korvan vieressä luritellut pienen lurittelun..
...hänellä kun on tuo ikä jo näkyvissä hiusten määrässä niin taputin tätä otsalohkoa hiljakseen ja sanoin..."käsi kampaan tarttui kastoi veteen, sieltä täältä veteli haivenia eteen, painoi syvälle orvasketeen...tälläkin lurittelulla sai taas asiakkaan kasvoille hymyn hän kun kestää huumorin ja se jos mikä on kaunis kukka se! ♥


Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...