maanantai 29. huhtikuuta 2013

Paluu lasarettiin....

Oloni on helpottunut...huomattavasti!

Kävelin lasaretin lasisista ovista sisään ja kasvoilleni löi heti sairaalan tuoksu..aloin voimaan heti huonommin? Mistä moinen johtuukaan? Koti on aina koti ja parantuminen kotona on aivan eri luokkaa kuin täällä lasaretissa vaikka täällä onkin nämä sisaret hennot valkoisetkin ympärillä pitämässä sinusta huolta?!

Reppu selässä kävelin kuin kameli oman kuormani kanssa...olin siis varautunut tähän koitokseen! On läppärii, nettii, tilausvihkot tarroja varten (teen siis töitäkin sairastamisen lomassa), oli puunaus vehkeet...hei haloo paranen meikä meikkaa taas!!  Rinta rottingilla villatakin nauhat vihtoen kävelin osastolle.. "hei hän on täällä taas" hihkuen tutulle omallehoitajalle!!
Oli siinä saikkareillakin näkemistä...olenko se sama henkilö joka harmaavarpusena kotiutui kotilomalle viikonlopuksi? Ehen en taida olla...kasvoillani sentin maski ja tukka tötteröllä ja vaatteetkin oli jopa valittu valmiiksi puettavaksi päälle että ei ihan mualaismuija astu osaston hoitoihin osallistumaan! Haluan taas karistaa tämän kuvan ympäriltäni että maalainen mikä maalainen... Katseen valutin taas runsaan vatsani yli varpaisiin...siellä se maalaisuus vielä näkyy! Heh jalassani croksit...valkoiset croksit!  Vitsit miettikää mikä yhtälö...nainen kuin meikkimainoksesta repästy, pitsivillatakit niskassa, kaulassa härpäkehuivi hulmuten ja jalassa croksit! Maalainen se on on se ....
Jalat turvoksissa edelleen eli vielä vedän ne helpoimmat kinttuihini suojaamaan ennenkuin pakotan turvonneiden jalkapöytieni ympärille mitään liian kiristävää.

Kävin vanhassa huoneessanikin heti kun kotiuduin tutulle lasaretin osastolleni. Siellä paikkani oli jo viety, vanhempi rouva makasi minulle kuuluvalla paikalla! Perhana minun paikka pääsis juoruamaan vierustoverin kanssa. Muistanette vanhemman rouvan joka edellisessä kirjoitusjaksossani jaksoi jauhaa nauramisestani...aina se nauraa ei se voi mikkään kippee ollakkaan... Nyt hänellä on uudet murheet ja ongelmat! Tämä paikkani vienyt rouvasimmeinen kun laulaa...aina se laulaa eikö se hetkee oo hiljoo? Kuulemma vanha rouva nyt hokee.. SIellä on kuulemma oikea maammelaulu kuoro voimissaan...toinen laulaa elämää juoksuhaudoissa ja toinen huutaa oo hiljoo... Ihanaa nautin omasta tyhjästä yksinäisestä huoneestani johon voin paeta kun en enään jaksa vierailla kyseisssä entisessä huoneessani. Viehko hymy kasvoillani...saitpas siitä !
Tämä vanhempi rouva oli näky kun näki iloiset kasvoni ovella....ei hitto tosta kaakattajasta ei sitten päästykkään eroon?! Mamma tokaisi..."säähän oot ihan eri ihminen, kannatti käydä kotona!" Hehhh hänkin siis huomasi maalatut kasvoni...ja voisin tokaista että hän olisi varmasti ottanut minut ilolla vastaan vanhalle paikalleni koska olen kuullut että viikonloppu oli mennyt jopa nyrkit heiluen.. Olisi muuten mukava ollut olla paikalla...soittaa pollarit paikalle kun vanhat emännät vetää toisiaan nenään osastolla, mutta eihän se olisi ekku kerta koska muistan poliisi tv:stä katsonneeni jakson jossa kaksi yli 80v pappaa otti nyrkkiottelun vanhustentalolla..
Huh huh...millainenhan minusta vielä tulee jos tälläinen rääväsuu, nauravainen ja laulunloilotus kintereillään kuuluva nainen vanhenen vielä samanlaiseksi vanhukseksi? Makkaan sängynpohjalla kävelykeppi hollilla ja kummautan jokaista ohimenijää että elä sie hoilota alati ei vanha jaksa kuunnella...heh liekö noin? EN taida tuota uskoa itsekkään....

torstai 25. huhtikuuta 2013

Tässä istun kun muuta en voi!

Nyt olen hiljaa...niin hiljaa! No ei vaan..vierustoveri tuossa on päivän hokenut että tuo eukko sillä on puheripuli se on sen takia täällä...joka ainoalle ohikulkijalle tämän asian toitottaa.. Taitaa mummo parka olla niin pihalla että ei ymmärrä että minulla toimii jopa kuulo!
Eli mihin hittoon oon taas itteni tuputtanut?? No sairaalaan..lasaretin surkealla vuoteella nyt persuukseni makaa ja puutunut on sen voin sanoa!!
Eli meni emäntä heikkoon happeen ja nöyränä kömpi lekurin juttusille...ei mihinkään sairaalaan oltu aamulla menossa mutta täällä ollaan ja nyt en kyllä muuta voi!
Keuhkot, munuaiset ja sydän tarkkailussa...hapetus noin 88-90% paikkeilla levossakin, henki pihisee kun vanhasta kuivuneesta saappaan varresta mutta täällä ollaan !!
"Sydän suurentunut reippaasti" tokaisi lääkäri valunneiden silmälasiensa takaa..."se on rouva niin että olette leikkineet hengellänne, tälläinen tila on hengenvaarallinen!"
Eikäääää oikeesti? Minähän olen vain lihava pullukka naisimmeinen...no joo kun taas nenäni valutan alespäin ja näen turvonneet raajani niin ne kertovat toista!
 ÄÄÄÄGHH..oikein kun pihisen ja puhisen saan nenäni valutettua niin ales että näen jopa mahakumpareeni takaa turvonneet kinttuni...ne on todellakin turvoksissa!! Myönnetään ja olenhan minä sen tiennytkin mutta...hmm mutta tyhmästä päästä kärsii koko kroppa!
Minulla on ikävä kotiin...sinne minkä me mieheni kanssa kaksi ahersimme...ja onhan minulla ikävä sitä miestäkin! Voi rakkaus sitä vasta sitten tajuaa toisen merkityksen kun voi huonosti..haluan kotii! Ei siis minä olin lapsena mielettömän kova koti-ikävöitsijä ja näköjään myös aikaiälläkin...ja neiti-nöppönen miten se jaksaa ilman mamma? Illalal on soitettava suora puhelu näille kummallekkin rakkaalle että saavat kodin pidettyä pystyssä, mutta sen voin sanoa että HILJAISTA SIELLÄ ON...heh oikein näen sieluni silmin mitä siellä touhutaan!
Lapsille piti varovasti ilmoittaa äidin tilanne...ei ole mitään hätää istu penkille ja kuuntele! Lapsille riitti pari sanaa että mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan...he tietävät että olen hyvissä käsissä!

Täällä sairaalassa kyllä ei oo mitään tekemistä...kuunnella sivukorvalla kun vanha vierustoveri haukkuu mäkättää meikäläistä! Hiukan alkaa jo korpeamaan tekisi mieli tokaista rouvalle jotain napakasti! Sanon huomenna lääkärikierrolla että taidan olla liian nauravainen tähän osastoon...naapurin rouva on sitä mieltä että en ole edes kipeäkään kun jaksan nauraa? Hitto oikeesti...mitä hittoa? Pitääkö lasaretin huonolle pedille jouduttaessa alkaa itkemään ja voivottelemaan? Ehei muijat sanon minä että luonnettani en muuta kuin vasta puupalttoossa tai sit jos kissa vie sen kieleni!!

Eli KSKS osasto 11 huone 11 paikka 2 on tämän hetkinen kotini...tule ja viihdytä minua jotenkin...iiik tahtoo kotiin!



sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Yrittäjyys ...





Uusin sana joka on jokapäiväisessä keskustelussamme mukanan on sana ...yrittäjyys! MItä hemmettiä eiks ole jo yritys? No onhan toki mutta emäntä meinaa pistää isolleen!
No isolleen laitosta ei ole kyse vaan se mitä kaksi keski-ikäistä rouvasimmeistä on pyörittänyt jo kaksi vuotta niin laitetaan ihan kirjoihin ja kansiohin! Meistä tulee yrittäjiä! Hip hurraa tätä työn määrää.. Vasta itkin kun ei siis isoa takamustaan jaksa emäntä raukka penkistä nostaa ja uutta vaan saatava...mutta mitä hittoa teet tällä päällä joka on täynnä ideoita ja ajatuksia jotka pitäisi toteuttaa? Heitänkö sen biolaatiikkoon vai annanko jollekkin ohikulkijalle että "että ota sää tää mut se vetää jo ihan veteläks"!
Meillä on visio..suuri kirkas visio! Tää visio on nyt toteutettava ja voin kuulkaas armaat lukijani sanoa että me kaksi kohta eläkeiän kynnyksellä olevaa rouvasimmeistä me ei voida jättää käyttämättä tätä tilaisuutta hyväksemme...harvalla käy tälläinen mäihä!! Mikä mäihä? No siitä sitten tuonnenpana eli tiedossa on maalaisromanttisen kodilla jatkoa ei lopu tarinat tähän...Pidin muuten ne sisustuskutsutkin täällä meillä..tuvassa oli yli 20 kaakattajaa ja olisittepa nähneet mieheni ilmeen kuinka helpottunut hän olikaan työmatkasta joka lankesi juuuuri sille päivälle kun ystäväni tulivat kylään!! Mies aurinkoinen oikein, pirullinen katse silmissä ja ilo poskissaan...ryökäle! Takkien laittamisessa ja yllepukemisessa olis tarvittu häntä...



Oli naista kuin pipoa pipohyllyllä...ihanassa sekasorrossa keskenään keski-ikäiset ja nuoret vasta naiseksi kasvaneet naiset.. Nämä nuoret tulivat hiljaa paikalle ja kuulemma jännittivät iltaa että millaista se on tämänikäisen akka lauman kanssa....arvatkaa mikä oli kommentti kun ilta oli jo lopuillaan?
Me halutaan toistekkin teidän kans bilettämään kerrot vaan ajankohdan jne jne että ei me oltais koskaan uskottu että tuon ikäisistä emmännistä lähtee noin paljon ääntä ja vielä mitä härskimmät jutut! Ei taida nää keskenkasvuiset vielä hokasta että heillä on se elämä vielä niin aluillaan kaikki on vielä kokematta..sitten joskus 25-vuoden päästä voivat kans heittää ronskia huumoria kuin tukkijätkät konsanaan kun tietää mistä puhhuu...
Minusta piti tulla tämän sisustusyrityksen yksi myyntitykki, mutta nyt kun saatiin ystäväni Mari Turpeisen kanssa männä viikolla iloisia uutisia niin kaikki jäi pois mielestä...onneksi nimi ei kerennyt vielä blankettiin silloin se olisi jo ollut sitovaa..

Voi kuulkaa nyt se vasta meikäläisen rinnoissa se aurinko paistaa täytyy varmaan avata pairan napit ja päästää paistetta myös teillekkin!!

Onhan meillä muutakin iloista odottamista!! Heta Haaviston Heta saapuu meille reilun kolmen viikon päästä.. Arvatkaa onko meillä silloin ääntä ja vilskettä tassuissa ja kintuissa?
Sara kävi tutustumassa uuteen kaveriinsa ja kiinnostui kovasti mutta talo olikin täynnä suuuuuria isoja petoja niin neiti istuikin joko takkini alla naulakossa tai meidän jommankumman sylissä turvassa...turvassako ? No ei neidin mielestä kun ne pedot tunki sinnekkin..
Eli me päätimme että perheemme jäsenmäärä on epäsuhta numero kolmosena joten nelonen se ainakin pitää olla...nyt pidän tiukasti kii että vitoseksi ei nouse koskaan!!

 Haaviston Heta  17.3.2013 ♥
 Oooonn niin pieni ja mahtava ruttunahka että minusta ei voi olla pitämättä... vai mitä?
Heta kasvanut jo nääääin pitkäksi. Voi meidän pieni putkilo sentään..
 Hetan isä nimeä en muista enään

Hetan äiti Toffe...

Perheessä oli siis näiden vanhempien lisäksi kolme pentua yksi ruskea Heta ja kaksi mustaa. Myös yksi vanhempi narttu oli kanssa. Näitä isompia otuksia se Sara väisti näyttävästi oltiihan heidän reviirillään...hyvin se meni kuitenkin!!

torstai 4. huhtikuuta 2013

Kevättä rinnoissa ja rintain alla ♥


Nyt visertää ja kovasti! Tää keski-iän ylittänyt rouvas-immeinen ja oikkeen urakalla.
Tuulee ja niin pirusti tuuleekin tuppaan...ehei ei mammuttihirsi niin väljästi rakennettu oo jotta tuuli tupahan änkeis..mutta tiedättekö tunteen kun alkaa sillai kivasti kutittamaan korvain takkaa, hiukan selästäkkii ja niitä rintoja nyt unohtamattakaan?

Pyyhkii niin monia tuulia että emäntä ite ei essunsa kans meinaa pysyä kasassa.. Blogin kanssa tulee suuria muutoksia (jospa sitä alkaa kirjoittamaan joku täysjärkisempi tiedä lie ) aurinko paistaa ja elämä talossa on kaikkea muuta kuin elämää asematunnelissa! Täällä on niin hiljaista jotta emännän on ihan karjaista välillä jotta tietää olevansa elossa edes!
Hiljaista kuin lapatossutehtaassa...tähänkö on tultu? Ei perskeles kuulkaa...ääntä on saatava ja sitä tulee!
Autotalli muuntuu hiljakseen karaoke glubiksi...no siitä niin varma mikä siitä tulee mutta saan sinne omat karaokelaitteeni viritettyä ja sit kankahalla soi vaikka...."jääääärjeeen veiiit...ja minusta orjan teiiiiitt".
On siinä taas kyläpahasella ihmettelemistä näitä kaapunkilaasia olioita että onko tuolla järkkee vai ei... Minähän sanoin kyseisen kyläkokouksen aikana että " tulette tapani tuntemahan!"

Kevättä rinnoissa ja rintain alla :)
Elämä mammuttisten hirsien sisällä on tosiaan painunut omiin uomiinsa, normaalia elämää..niinhän sen pittääkin olla!
Leivinuuni saa kyytiä, joka viikko tullee mitä

ihanampia tuotoksia sen isosta sylistä meille syötäväksi! Voin niin mielelläni kehua tuota leivinuuniratkaisua jonka tänne kotiin itse halusin...vaadin suorastaan! Vain ja ainoastaan perinteisesti muurattu uuni se kelpaa tänne hirsiseen ympäristöön ja miks ei sopisikaan? hmm...laitappa silmäs kii...ajattelet paksua vaaleaa hirttä rinnallaan metallinen (osin) ja muurattu suorakaiteenmuotoinen takka/leivinuuni..kullanvärisillä kehyksillä lasinen ovi pieni aukko jonnekkin uunin sisuksiin....yäääkkk ei se ei käy olleenkaan tänne! Jo tuo olohuoneen ja keittiön välinen vajaa 4 metrin korkeus vaati alleen ison ja massiivisen uunin! On se muuten jännä juttu...ei tässä blogissani paljon mieheni ajatuksia näy mutta arvatkaa kuka melkein päätti mitä tulee ja miten tulee? Joo yhdessä..yhdessä hyvinnii ne sovittiin? Ja paskanmarjat sanon mie..minulla oli omassa "kovalevyssäni" pääni uumenissa se miten ja mitä mihinkin.
Tuo uuni on ollut niin monen kerran mielessä niin hyvänä ja pahana. Sen rakentamisaika ei ollut maailman ihaninta ja hehkeintä aikaa...elettiinhän silloin pahimmillaan myös sitä parisuhteen asematunneli-vaihdetta. Muurarin kans sain parit kerrat herran nenän sykerölle sanomisillani, mutta täytyy sanoa että jos mies ei kestä naisen tokaisuja niin se ei oo mikkään mies vaan muurari! :)  Ei vainen uuni on mitä parhain, tuotokset tullee niin maan mainiot ( ei oo muuten palannu viel mittää) mutta tietysti kun kemiat ei loksaha niin ei niitä väkipakollakaan ala kammeta yhteen... Paree kun emännyys pyssyy mielipiteittensä kanssa taka-alalla ja antaa mestarin viuhtoa omia hommiaan!

Tuossa tämän jakson alussa kerroin rinnoista ja minun on ihan pakko teille näyttää mikä meidän sisustamisesta puuttuu aivan kokonaan... Tänään kuvan näin ja sanoin ääneen että "tuo on ukkokullalle saatava" ja sellaista nyt haetaan. Näen jo sieluni silmin kun miehenköriläs pitkässä parransängessään makkoo koko voimallaan uudessa divanisoffasamme ja niskatukena on tämä uusi hankintamme...
Ei tarvii sit ukkokullan olla kylmissään kotona yksin ollessaan...emännyyden tilloo vuorostaan hoittaa lämpöinen tyyny...ja niin mikä kumma niissä onkaan se vetovoima joka vettää niin monen miehenkörilään ihan lapseksi jälleen? Eiks nykyajan emännyydetkään ossoo ennää imettääkkään poikiaan? Heh...sellaista se elämä täällä hirsisessä kodissamme on..ei elämää asematunnelissa vaan jossain aivan muualla.. ♥



"Mistä tietää naisen olevan liian lihava?! - Päällä ei pysy, takaa ei yllä ja alle ei uskalla mennä.."


Nyt pitää ihan kommentoida lisää tähän...sain negatiivistä palautetta ja rankasti tänään...armaalta puolisoltani! Siis korjataan vähän; hän ei ole todellakaan mikään "lapatossu", saamaton vätys- miehenköriläs vaan rehti, reipas, tiukkaotteinen mies..vankka, luotettava ja reilu suomalainen mies! Hiukan mielensä pahoittanut koska en osaa muka kertoa OIKEIN millainen hän on...no hän on Mies isolla ÄMMÄLLÄ (minulla)ps...kyllä hänkin sen kaapinpaikan joskus mainitsee mutta hmm silti en alleviivaa että hän sen paikan kuitenkaan määräisi ;)

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...