tag:blogger.com,1999:blog-3418121541896568522024-02-26T14:03:54.083+02:00 Iso ÄssäOIKEA HETKI ON NYT
Ennemmin tai myöhemmin alat
ottaa itsesi vähemmän vakavasti.
Tiedät milloin on aika hengähtää.
Tiedät milloin on aika levätä.
Tiedät mikä on tärkeää ja mikä ei.
Ja tiedät milloin on aika huolehtia
itsestäsi, itsesi takia.
Tehdä jotakin joka tekee sinut
vahvemmaksi, kokonaisemmaksi.
Sillä tiedät ettei milloinkaan ole
liian myöhäistä aloittaa - alkaa elää.
Eikä liian myöhäistä muuttaa itseään
- elämää.
The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.comBlogger211125tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-90330404932356881082023-04-23T15:08:00.002+03:002023-04-23T15:08:21.274+03:00Kalana kuivalla maalla<p> Miten tämä voi olla mahdollista?</p><p>Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani.</p><p>Ne jotka ovat lukeneet kirjoituksiani aikaisemmin niin muistavat millainen töhötin olen ja kuinka aina kohdallani sattuu jotain jos on jotain sattuakseen.</p><p>Milloin on liian ahdas suihkukaappi, milloin juuri laitetut ripsienpidennykset, milloin emännyys putoo paskakaivoon ym elämän koukeroita?!</p><p>Tällä kertaa meinasin hukkua nukkuessani omassa vuoteessani!</p><p>Nii-i se on mahdollista, usko pois se onnistuu kyllä?</p><p>Joo en ole ostanut vesisänkyä enkä pidä ämpärillistä vettä vuoteeni vierellä, enkä muutakaan vesiaihetta tai tavaraa. Makuuhuoneeni ole minkään vesistön äärellä vaan ihan normaali rivitalokaksion huone johon ei edes tule vettä mistään. </p><p>Minulta se onnistuu meinaan melkein hukkuminen omassa vuoteessa!</p><p>Minullahan on uniapnea johon käytössäni nukkuessani on cpap-laite.</p><p>Sen tuhinaan olen jo tottunut ja se niin magiasti minut tuudittaakin pitkiin yöuniin ja turvaa hengitystäni että se pysyy tasaisena.</p><p>Laitetta on hyvä käyttää mutta se tuo mukanaan uusia ongelmia esim hampaiden särky. Se johtuu laitteen tuomasta kuivasta huoneilmasta hengitykseen ja sitä varten siinä on ilmankostutus.</p><p>Niinpä minäpä sitten säädin sitä yhtenä iltana että perskeles huomenna ei säre tämän emännyyden hampaita ei.</p><p>Joo ei varmaan särkenyt kun koko akka paha meinas hukkua laitteen tuomaan kosteaan vesihöyryyn joka kertyi letkun mutkaan ja asentoa vaihtaessa letku suoristui ja kaatoi ne paridesia vettä eukon hengitys maskiin ja siitä se soutaminen sitten alkoi!</p><p>Voi helevata mikä herääminen!</p><p>Näin sinkkutyttönähän sitä öiseen aikaan toivoisi vallan toisenlaisia kosteita herätyksiä eikä mitään uimiseen ja sukeltamiseen liittyviä ollenkaan. Niin tokihan sitä voisi sukellella kuin norppa lakanoihin mutta eipä moisesta oo haavettakaan.</p><p>Siinä minä sitten naama märkänä uiskentelin kuiva uintiani omassa pedissäni huutaen apua sen mitä vesimäärän alta sain tuotettua. Mitähän naapurusto taas minusta ajatteli !!</p><p>On se hitsin hyvä että juuri seinän takana asuu tutut ihmiset josko heille menisi selitys läpi että ei ei ole ollut toisenlaisia sukelluksia bonnel-patjani uumenissa vaan laitteeni päätti yrittää saada hengen minulta. Niin mä tiedän että miespuolinen naapurini sanoo joo-o uskotaan uskotaan ja paskanen nauru päälle.</p><p><br /></p><p>Monesti olen miettinyt näitä tekemisiäni, sattumuksiani ja tapahtumiani.</p><p>Olen ajatellut että kun emännyydestä se elon aika jättää niin se ei varmasti käy mitenkään nätisti suorilta jaloilta omassa pedissä nukkuen. Siihen liittyy varmasti jotain ongelmaa, jotain uskomatonta tapahtumaa tai epäonnea.</p><p>Sieluni silmin näen patologin miettivän että öö onko tämä edes mahdollista...hukkuu kuivalla maalla omassa pedissään pienessä rivitalokaksiossaan?!</p><p>Miltä se näyttäisi ruumiinavauspöytäkirjassa?</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-29056140377404424332023-03-21T08:29:00.010+02:002023-03-21T11:22:49.491+02:00Purjeet<br /><p><br /></p><p>Miten se elämä on emännyyttä vienytkään tässä vuosien aikana? </p><p>Olisi kuin iso purjevene, joka seikkailee aalloilta toiselle, välillä käyden karikon päällä josta taas hinaten itseään avomerelle. </p><p>Siltä emännyydestä ajoittain tuntuu. </p><p>Vai olisiko se ennemmin kumivene josta joku on vetänyt tulpan irti ja emäntä parka yrittää puhkua ja puhaltaa siihen uutta ilmaa ettei koko elämä vajoaisi unohduksiin meren pohjaan..tiedä lie miten on.</p><p><span face="-apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, "Helvetica Neue", Arial, "Noto Sans", sans-serif, "Apple Color Emoji", "Segoe UI Emoji", "Segoe UI Symbol", "Noto Color Emoji"" style="background-color: white; color: #1a202c;">"Pinnalla mä pysyin vuokses</span><br style="background-color: white; border: 0px solid rgb(226, 232, 240); box-sizing: inherit; color: #1a202c; font-family: -apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, "Helvetica Neue", Arial, "Noto Sans", sans-serif, "Apple Color Emoji", "Segoe UI Emoji", "Segoe UI Symbol", "Noto Color Emoji";" /><span face="-apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, "Helvetica Neue", Arial, "Noto Sans", sans-serif, "Apple Color Emoji", "Segoe UI Emoji", "Segoe UI Symbol", "Noto Color Emoji"" style="background-color: white; color: #1a202c;">Olit laiva mulle</span><br style="background-color: white; border: 0px solid rgb(226, 232, 240); box-sizing: inherit; color: #1a202c; font-family: -apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, "Helvetica Neue", Arial, "Noto Sans", sans-serif, "Apple Color Emoji", "Segoe UI Emoji", "Segoe UI Symbol", "Noto Color Emoji";" /><span face="-apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, "Helvetica Neue", Arial, "Noto Sans", sans-serif, "Apple Color Emoji", "Segoe UI Emoji", "Segoe UI Symbol", "Noto Color Emoji"" style="background-color: white; color: #1a202c;">Myrskyjäkään pelätty me ei</span><br style="background-color: white; border: 0px solid rgb(226, 232, 240); box-sizing: inherit; color: #1a202c; font-family: -apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, "Helvetica Neue", Arial, "Noto Sans", sans-serif, "Apple Color Emoji", "Segoe UI Emoji", "Segoe UI Symbol", "Noto Color Emoji";" /><span face="-apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, "Helvetica Neue", Arial, "Noto Sans", sans-serif, "Apple Color Emoji", "Segoe UI Emoji", "Segoe UI Symbol", "Noto Color Emoji"" style="background-color: white; color: #1a202c;">Aina kun mä tulin luokses</span><br style="background-color: white; border: 0px solid rgb(226, 232, 240); box-sizing: inherit; color: #1a202c; font-family: -apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, "Helvetica Neue", Arial, "Noto Sans", sans-serif, "Apple Color Emoji", "Segoe UI Emoji", "Segoe UI Symbol", "Noto Color Emoji";" /><span face="-apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, "Helvetica Neue", Arial, "Noto Sans", sans-serif, "Apple Color Emoji", "Segoe UI Emoji", "Segoe UI Symbol", "Noto Color Emoji"" style="background-color: white; color: #1a202c;">Jälleen seikkailulle</span><br style="background-color: white; border: 0px solid rgb(226, 232, 240); box-sizing: inherit; color: #1a202c; font-family: -apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, "Helvetica Neue", Arial, "Noto Sans", sans-serif, "Apple Color Emoji", "Segoe UI Emoji", "Segoe UI Symbol", "Noto Color Emoji";" /><span face="-apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, "Helvetica Neue", Arial, "Noto Sans", sans-serif, "Apple Color Emoji", "Segoe UI Emoji", "Segoe UI Symbol", "Noto Color Emoji"" style="background-color: white; color: #1a202c;">Hurjimmalle laiva minut vei "</span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6awyGT7sJfd8Pz6nJ1OIopS0pIUCij1oVMt5AAYofr21E0smNEUg8GN88apbGz5S1TxWcWzlT0c9SnJBw23l5F3GXh1c0UiC2pvyBy8e7aKfclfw9DLnW_XwbBO5oVbH396JlqqSG2w0gB8SKvj7AjDa8Eo3qvDLVyfo1GeD6J_mdt7DPYCIrQiMQ6A/s2944/20230311_121121.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2944" data-original-width="2208" height="230" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6awyGT7sJfd8Pz6nJ1OIopS0pIUCij1oVMt5AAYofr21E0smNEUg8GN88apbGz5S1TxWcWzlT0c9SnJBw23l5F3GXh1c0UiC2pvyBy8e7aKfclfw9DLnW_XwbBO5oVbH396JlqqSG2w0gB8SKvj7AjDa8Eo3qvDLVyfo1GeD6J_mdt7DPYCIrQiMQ6A/w204-h230/20230311_121121.jpg" width="204" /></a></div><p></p><p>Tämän purjeveneen ruorissa emännyys parka pyörittelee ruoriaan, kuin hullu kauhaa puuroaan, tulematta valmista koskaan..siltä ainakin ajoittain tuntuen.</p><p>Vuodet on olleet luopumista, luovuttamista ja saamista, mutta sitähän se elämä oikeastaan onkin, mutta miksi se kaikki tulee yhden ihmisen kannettavaksi?</p><p>On ollut yksinäisyyttä, omaan koloonsa käpertymistä unohtaen kaiken lähellänsä olevan tärkeän...rakkauden, ystävyyden, hellyyden, huolehtimisen kaiken mitä ihmiselo tarvitsee...sen kaiken mikä myös emännyyden pitäen kiinni elämänilossa.</p><p>Tämä kaikki on pitänyt kuitenkin käydä läpi, sillä jos ei niin sitä ei tässä olisi sinulle kertomassa.</p><p><br /></p><p>Mitä kuuluu kupeitten hedelmille? Niin se pistää emännyyden mielen matalaksi sillä ei elämä ole ollut suosiollinen silläkään saralla emännyyden elossa.</p><p>Voi kuinka monta yötä on tullut itkettyä elettyä elämää, menetyksiä mutta tokihan joukossa on sitä ilonkin aihetta...isoäiti! Se emännyydestä tuli tai tarkemmin sanottuna mummo ♥</p><p>Aamu Auroora sai emännyyden sydämen sulamaan, sen mitä hänen elämäänsä olen päässyt seuraamaan. Hän kävi ja sitten hänet vietiin pois käsistäni. Vieläkin voin tuntea sen miltä pieni lapsi tuntuu, tuoksuu kuinka hän ääntelee pyytäen vanhemmiltaan jotain.</p><p>Sydäntä repien luovutan tämän osani jollekin toiselle, ilmeisesti paremmalle mummolle koska siihen virkaan minua ei enää huolita!</p><p>Itkin, huusin purin pahaa oloani kaikkeen, kärsin sydän huutaen...miksi näin?</p><p>Luin kertomuksia samoista tilanteista kun oma lapsi kieltää sinulta isovanhemmuuden eri syihin vedoten, näin kävi myös emännyyden tarinassa..sopimattomuus tuli ilmi ja se ulos päästettiin!</p><p>Olinko liian antelias, autoinko liikaa? </p><p>Kun sen lopetin niin minua ei enää haluttukaan vierelle, kiduttaen se minulta otettiin pois, silti sydämessäni on aina tilaa tälle sitä ei sieltä kukaan voi pois repiä ja tulee vielä päivä kun anteeksi pyynnön hetki tulee...siihen uskon ♥</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiF7W9iWh1AJYtyt_0IHvBlrvMM_Y1uCbK5Gc2XHCzQkESHaURT3_4TXZdpBIUMjNijZs441kqaX8tpd4AvPBBQbN9pKtOAVKCVP1k9iMQq_QqPN0JwSlsXn2ic0G1FImy8YQ0tzeTho0MjLjHscCaFp20fcOzBmBP4TSsDbgzI7trtNY88ijMuu7K_Dg/s4032/20201109_151125.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiF7W9iWh1AJYtyt_0IHvBlrvMM_Y1uCbK5Gc2XHCzQkESHaURT3_4TXZdpBIUMjNijZs441kqaX8tpd4AvPBBQbN9pKtOAVKCVP1k9iMQq_QqPN0JwSlsXn2ic0G1FImy8YQ0tzeTho0MjLjHscCaFp20fcOzBmBP4TSsDbgzI7trtNY88ijMuu7K_Dg/s320/20201109_151125.jpg" width="240" /></a></div>Muistatkos sen ihana karvaisen kaverini joka seikkaili kirjoituksieni lomassa? Se on tuolla pilven päällä emännyyden matkaa seuraamassa. <p></p><p>Voi kuinka pieni kaverini voikaan olla tärkeä! </p><p>Huh luopuminen oli vaikeaa, mutta en halunnut olla itsekäs. En roikottaa toista vaivaisena minun itseni takia koska näin kuinka elämä oli jättänyt myös jälkensä minun rakkaaseen kaveriini, jolla on aina paikka sydämessäni..uutta ei tule koska sitä paikkaa ei koskaan täytä muut tai uusi pieni kaveri..se luukku on suljettu isoin lukoin ja avain heitetty purjeveneeni kokasta syvälle mene uumeniin. </p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>Käännän veneeni nokan kohti tulevaisuuteen. En minä suostu alkamaan märehtimään mennyttä, menetettyä terveyttä en sitä minulta on otettu pois, sillä minä tiedän että tämä on vain välivaihe jonkin uuden tulevaksi. <br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-42207167397672762252019-10-11T16:43:00.001+03:002019-10-11T17:21:41.380+03:00Natsi aikaista kidutustaOn se kumma kun mikään asia ei koskaan mene tämän emännän kohdalla niin kuin normaalisti!<br />
<br />
Niin joku voisi tokaista että "mitä voisi odottakkaan naisesta joka jo lapsena putosi paskakaivoon"?<br />
Niinpä niin ei varmaan sitten mitään... Tarina tuostakin tempauksesta on tuolla jossan kirjoittamieni tarinoiden joukossa...joo lukijani voit pyyhkiä kylmänhien se kaivo oli tyhjä!<br />
<br />
Papa koe...voi peppu ei emännyys muuta voi sanoa!<br />
<br />
Onneksi miehet eivät tiedä edes mikä moinen teurastaminen laboratoriokoe voi olla kun papa-koe.<br />
<br />
Kyllä siinä jää henkiin...ainakin yleensä.<br />
Itseni kohdalla tosin voisin jopa pelätä menehtyväni tai ainakin hiukan jonkun kiduttamisen kautta toiminto suoritettaisiin.<br />
<br />
Tämän, jo teille selväksi tullut vaihteiset vuoteni ongelman takia jouduin tänään myös tähän kokeeseen.<br />
Ensin kävin luovuttamassa 6 purkkia verta se menikin ihan normaalisti niin kuin joka kuukausi se tehdään, mutta tämä papa..hmm niinpä niin.<br />
<br />
Nimeni huudettiin.. Haavisto....joo paikalla!!<br />
Arvatenkin meinasin jänistää edellisten kokemusten jäljiltä että ei se mikään mukava tunne ole kun testi tehdään ja sen takia moisessa kokeessa en olekkaan ahkerasti ravannut.<br />
<br />
Istuin pahaa enteilevälle kovalle pedille...housut pois!<br />
Voi peppu miks ihmeessä juuri tänään mä läksin näillä alkkareilla...mietin mielessäni ja vedin hiljakseen edessäni olevaa verhoa että ei edes näytteen ottaja näkisi mitkä rihmat minulla olikaan ylläni.<br />
<br />
Olin siis muuten valmistautunut kaikin moisin rituaalein tähän testiin mutta yksi tärkeimmistä asioista unohtui ja ne oli nämä surullisen kuuluisat vinyneet ja vanuneet melkein värinsäkkin jo pesukoneen uumeniin hukuttaneet alkkarit.<br />
Kiltisti näytteenottaja oli katsomatta kun sanoin että nyt et kyllä kurki tänneppäin..<br />
<br />
Makaamaan siihen pedille kintut levällään rautaisiin haarukoihin....voi persuus pojat te ette todellakaan usko mitä naiset joutuvatkaan kokemaan! HUh<br />
<br />
Minusta tuli ujo...mieti minä ujoko? No olin joo näytteenottajan piti ihan rohkaista että josko rouva niitä jalkoja hiukan avaisi että pelkkä polvien näkeminen ei kyllä nyt yhtään auta tässä tilanteessa..<br />
No kait se oli sitten toteltava..<br />
"Kait toi verho on oikeasti edessä ettei kukaan mua näe tässä??" Joo on se ei tänne kukaan tuu..<br />
Kilinää ja kolinaa kuului kun näytteenottaja otti esineitä esiin joilla toiminnon meinasi suorittaa..<br />
Meinasin jänistää..ei kait sitä olis tarvinnut ottaa? No johan täällä olet eiköhän se nyt oteta!<br />
<br />
Olin niin nolo...toinen tuhersi ja tuhersi...ei tulosta sattuikin mahaan vimmatusti..<br />
Kunnes haarojeni takaa nousee hoitajan pää että onko sulle koskaan sanottu missä tämä kohtusi sijaitsee minä en löydä sitä mistään??!!<br />
<br />
Mitä helevettiä sanoin...minäkö mies? Olenko kasvanut umpeen??<br />
"Joo se on nykyään ollu niin pirun vähällä käytöllä että tottakait moinen tilanne laittaa kaikki umpeen".<br />
No näytteenottaja kaivoi ja kaivoi " ei sitä täältä löydy!"<br />
Voi perse en muuta sano minulla alkoi jo jalat puutumaan kylmissä rautaisissa haarukoissa, takamus puutumaan 10 minuuttia kestäneen etsinnäin jälkeen ja ei mitään tulosta.<br />
Miten ihmeessä se sinne voi muka hävitä?<br />
<br />
Näytteenottaja sanoi että "älä huoli mä otan ton isomman sillä yleensä viimeistään aina löytyy"..arvatkaa minkä näin silmissäni??<br />
Näin metrisen melan millä hoitaja parka kaivaa sisuksiani etsien suurennuslasilla kadonnutta kohdunsuutani...voi hitto mä niin meinasin nousta sängyltä ja pakenemaan nukkavieruilla alkkareillani paikalta..."eihän tää voi olla totta eihän" kysyin hoitsulta..<br />
EI se ei löydy täältä..mitä mä nyt teen sanoi hoitajakin?<br />
No auta siinä sitten toista..en voinut ohjata että olisko se siinä vasemmalla vai jossain takana tai jotain ei ollu kykyä nousta neidon avuksi tehtävään...<br />
Hän nousi heitti hanskat tiskiin ja avasi sen pirun oven naapurihuoneeseen hakien apua..<br />
<br />
Niinpä siinä minä olin..paidassani alapää paljaana jalat komiasti kohti kattoa ja sanoisinko kaikkeni antaneena..häpesin..että minä häpesin..<br />
Mä niin kirosin itseni, hoitajat ja koko pirun tilanteen alimpaan että arvatakaa tuunko ihan äkkiä samaan kokeeseen? No en varmasti tuu saatte sit ottaa näytettä ens kerran kun en voi enään pyristellä vastaan eli hautuumaalla.<br />
<br />
Niin ne kaksi hoitajaa sit suunnisti omalla suunnistusradallaan yrittäen tappaa minua alakautta...niin paljon ja kovin se jo sattui minuun.<br />
Hei se on täällä...hetken touhuamisen jälkeen toinen niistä hihkaisi!<br />
Arvaa voinko olla silloin hiljaa?? No en todellakaan...mä niin karjaisin että jee mä olen siis kuitenkin nainen hetken jo pelkäsin!!<br />
<br />
Siitä toiminnon suorituksen jälkeen nousin kuin nousinkin elossa peltiseltä pediltäni, jalat solmussa, jalkapohjat kipeinä, varpaita paleli ja takapuoli puutuneena.. Pistin nukkavierut alkkarit ylleni nekin meni ensin ihan väärinpäin, sekä toki muutkin hynttyyt ja tein lähtöä huoneesta.<br />
Lähtiessäni silmäni osuivat tutkimusvuoteen jalkopäässä olevaan vatiin...siis tä! Ei siinä mitään metristä melaa ollut eikä mitään isoja rautaisia pihtejä ollut saati puukkoja ja puntareita joitakin turkimus välineitä mutta ei lähdeskään siinä mittasuhteessa kun ne mielessäni olin kasvattanut.<br />
<br />
Tutkimukseen menikin 25 minuuttia kun yleensä se suoritetaan noin viidessä minuutissa..seuraavan kerran otettava varmaan eväät mukaan pitkittyy kuitenkin tilanne taas...<br />
Minä siis jäin siitäkin toiminnosta eloon...nippa nappa sanoisin mutta jäin! Seuraavaksi onkin mammografia ja voi persuus mua sattuu jo nyt kun tiedän mihin prässiin joudun runsaiden rintojeni kera...varmasti kerron sinulle senkin tarinana eihän sekään voi ongelmitta mennä...eihän?The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-91901153900728060942019-10-09T10:28:00.001+03:002019-10-09T10:34:49.858+03:00ElämäArvaa kuinka useasti olen läppärini asettanut tähän tuttuun paikkaan pöydälleni että voisin kirjoittaa ajatuksiani tänne?<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaR6srlb7__S2calHkSeleNrd2lVDAtAyTuluNsK_hB8HB4Es1pbMJ-rTr8s1DzikcxFa16HMuX23_ShovaPrY73d7ST8HXqvcbfDFxFSrjTd_WaMpZTdaZG8ZHjqpOuNAeqYndYdyNEUw/s1600/l%25C3%25A4pp%25C3%25A4ri.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="466" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaR6srlb7__S2calHkSeleNrd2lVDAtAyTuluNsK_hB8HB4Es1pbMJ-rTr8s1DzikcxFa16HMuX23_ShovaPrY73d7ST8HXqvcbfDFxFSrjTd_WaMpZTdaZG8ZHjqpOuNAeqYndYdyNEUw/s400/l%25C3%25A4pp%25C3%25A4ri.jpg" width="193" /></a>Niin useasti, että en siihen lukua sinulle voi antaa...arvatenkin siis tosi usein.<br />
<br />
Miksi en ?<br />
Mennyt vuosi..voi kauheaa en voi muuta sanoa!<br />
Se on ottanut nyt enemmän kun tilalle olisi mitään antanut..<br />
Aivan liian iso pyyhekumi taivaan isällä ollut tänä vuonna ja sitä ahkerasti käyttänytkin.<br />
Lähelläni on ollut paljon iloa, mutta mennyt vuosi on myös ollut suurta suruakin täynnä..siksi minulla ei ole ollut voimia istua tähän ja kertoa sinulle elämääni...<br />
<br />
Vaihdevuodet...niin niistä sanotaan että ei siihen kuole!<br />
Kyllä kuolee...sen alle kuolee paljon...<br />
Miten paljon tuo vaihde naisen elämässä elämää / tunteita kaikkea sääteleekään?<br />
Miksi se pääsee ohjailemaan sinun narujasi ja vetelee niillä sinua haluamaasi suuntaan?<br />
<br />
Vaihdevuodet...ne muuttaa jopa persoonan!<br />
Niin uskomatonta..<br />
Ne määrää nukutko yöllä vai et, ne päättää että juuri nyt saat tulikuuman puuskan ja pusket hikeä iholtasi kuin jokin maratoonari ja hetkenpäästä sinua palelee..ne määrää millä mielin aamulla itsesi uuteen päivään saattelet ne taitaa jopa akkapahan suuhun laittaa sanoja muunnellessa mielialaa päivän aikana laidasta laitaan.<br />
Ne katkoo suhteita, rakkaushan ei mihinkään katoa mutta varmasti saa suuren viillon kun toinen on tämän tunnetilan vallassa!<br />
<br />
Joo ei en piiloudu moisen hormoonimyllerrykseni taakse se olisi raukkamaista, mutta kun tiedän että en halua olla tälläinen..kävelevä kiukutteleva haamu.<br />
<br />
Kun tämä hormoonien täyttämä tai niiden puutetta aiheuttava tila tulee niin akasta tulee piru...se sanoo mitä sylki suuhun tuo, tekee juuri niin kuin haluaa ja hetken kuluttua tämä rohkea sanantuottaja itkee polvillaan elämänsä edessä että nyt en enään jaksa...en jaksa.<br />
<br />
Minäkin..voin myöntää. Monta siltaa nyt kaatanut toimimisellani..syytän joo raukkamaisesti vaihdevuosia, mutta kun niin vain on..<br />
Ne veivät minulta yöunet..sen mukana meni siis hyväntuulisuus, nauru, rakkaus..elämänhalu.<br />
Ne toivat kuumat aallot, hikipisarat selässä sekä otsalla kunnes palelet niin että villasukat kesäkuumalla laitettava varpaiden suojaksi vaikka ulkona onkin reilusti yli hellerajan.<br />
Ne vei minulta niin paljon...en tiedä millaisella laastarilla tämä saan enään mitenkään korjattua mitä se vei mutta kaikkeni yritän..sen tiedän..en luovuta.<br />
<br />
Eletty vuosi..huh ei varmaan kenenkään elämään niin paljon täyty kyyneleitä yhden eletyn puolen vuoden ajalle kuin minun...ja ystävieni. Kun se riipaisee vietestä se jättää vain tyhjän tilan tilalle vie mennessään jotain mitä sydän ja järki ei tajua.<br />
Olit tässä mutta et olekkaan.<br />
<br />
Käyt unissa..useasti. Tiedät että sinua kaivataan niin monella taholla, sinusta puhutaan joka päivä...se ei lopu koskaan...olet koko ajan läsnä vaikka et järjellä ajatellen voi olla mutta olet.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9MtZsTaMsYEvrKsluX23mQX7A8eR84w0Z8LyYwUzlXnT4fNzS02NX9NyPUYOwPbZq_qlcbz94UlNPProGBVaCmbPjfOIj9OeaYp8aYQiUJk560zu3CIJOE3GqbAVU_G_0wxeZI_zMQzjH/s1600/kirjaintaulu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="466" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9MtZsTaMsYEvrKsluX23mQX7A8eR84w0Z8LyYwUzlXnT4fNzS02NX9NyPUYOwPbZq_qlcbz94UlNPProGBVaCmbPjfOIj9OeaYp8aYQiUJk560zu3CIJOE3GqbAVU_G_0wxeZI_zMQzjH/s640/kirjaintaulu.jpg" width="310" /></a></div>
<br />
<br />
Jäljelle jäi suunnaton tyhjyys ja kaipaus ja muistot... The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-24053390100737433362018-08-19T18:37:00.001+03:002018-08-19T20:23:54.025+03:00Elän....Olen täällä!<br />
Jalkani ovat taasen vahvasti maankamarassa kiinni joidenkin horjuttujen vuosien jälkeen. Olen ollut hiljaa jotta en kaada kaikkia ovenkarmeja ohi rynniessäni enkä tallo jokaisen rakkaani varpaille huomaamattani..olen antanut teille kaikille tilaa hengähtää ja itse tuhista omaa suruani ja kiukkuani jossain aivan muualla..<br />
<br />
Mieli ja ajatukset alkavat olemaan taas omilla oikeilla uomillaan..ja hyvä niin olisin muuten kaatunut niiden mukana jos en olisi osannut ojentaa auttajilleni käsiäni!<br />
<br />
Nämä kädet, ojensin ne tuplaten en vain siis toista vaan molemmat räpylät ilmassa heiluen että täällä minä olen valmiina uudestaan elämään.<br />
Kävin aika pohjalla..en haluaisi kokea moista enään koskaan uudestaan...se oli opettavaista..sen kyllä myönnän.<br />
Ehkä ilman sitä en olisi se minä mikä juuri nytten olen...se vahva minä.<br />
Olenko minä vahva?<br />
No ainakin vahvempi kuin joitakin vuosia sitten...uskon näin se on! Näytän sen sinulle...lupaan sen.<br />
<br />
Voi kuinka olinkaan paha..häpeän..niin teen todellakin häpeän tekojani, sanojani, ajatuksiani...se en ollut minä se oli jokin muu joka yritti ohjata myös minua syvemmälle omaan pahaan oloon, unohtaa muut ympärillä yrittäen että alati kiemurtelisin ajatuksissani yksin syömmessäni.<br />
Se jos joku tuhoaan kaiken kauniin ympäriltään...se tuhosi melkein minutkin!<br />
<br />
Myös minun peilissäni on sittenkin se kaksi puolta ei vain se minkä tänä aikana ehkä näin..olen siitä onnellinen!<br />
<br />
Miten aika on kulunut nyt kun erostakin on jo reilun kaksi vuotta?<br />
Yksin..niin tosin märehtien..siksikö emäntä näin pullea sitten onkii??<br />
Niin kuin laitumilla märehtivät sarvipäät...no joo ei ehkä tämän akkapahan mahaa kuitenkaa ne rehut ole pullistaneet kyllä se on se lohtusyöminen.<br />
<br />
Joku omassa murheessaan unohtaa syödä, minulla se on taasen toisin päin..unohdan olla syömättä!! Heh no en minä ole mikään sen isompi kuin kirjoitteluani aloittaessakaan, mutta en tosi ole poveani pienemmäksi ainakaan saanut...kiitos niiden kaikkien lohdullisten herkkujeni!<br />
<br />
Olen siirtynyt näkkileipään... heh en meinaa mitään kilojen pudotusta pelkkää kuivaa leivän kannikkaa nakertaen saada, mutta nyt on tämän eukon alettava katsomaan peiliin..hymyillä sinne ja sanoa että olen kaunis!!<br />
Olenhan kaunis...olen minä.<br />
On päiviä kun peilikuvassani on tukkapystyssä vinuneessa paitulissa oleva entinen rouvasimmeinen ja on myös päiviä että siellä vastassa on punatut huulet hiukset kauniisti sivuille kammattuna...olen kaunis niin ulkoisesti kuin sisäisestikkin...tiedän sen!<br />
<br />
Aletaan taas elämään..meillä molemmilla on sille niin paljon annettavaa..toistemme elämälle..toisillemme...♥ <br />
<br />
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-35785029675736309342017-04-23T10:06:00.000+03:002017-04-23T10:06:07.474+03:00Jätit minut hiljaa..Siihen ei tarvittu sanoja...ei ilmeitä..ei kahden ihmisen välisiä keskusteluja aiheesta...et antanut siihen mahdollisuutta!<br />
<br />
Tulit elämääni rytinällä...ystäväksi, joka neuvoi, elämäni karikoita kohdatessani, miten voisin muuten toimia kuin aina ennen...ensin toimin sitten ajattelen tyylilläni.<br />
<br />
Ystävyys muutti muotoaan..siitä tuli tunnetila sydämen alueelle, huomaamatta se kaivoi koloa rintamukseen ja asettui sinne saaden akkapahassa kaikenmoisia vääntymyksiä ja olotilojen muutoksia kun ystävyydestämme tuli puhe tai muuten se oli lähelläni.<br />
Odotin sinua aina..sydän pamppaillen ja kun se hetki tuli että olit minun ja tunsin itseni veteläksi, pieni puna poskillani hymyillen sain sinulta aikaasi ja koko ajan teit koloasi isommksi minun mieleeni..sisälleni.<br />
<br />
Aloin pitämään sinua kuin omanani...sinä ihmissuhteena jonka kuvittelin viedän yhteistä polkua lopulliselle polulle ja sinnekkin yhdessä käsikkäin kulkien.<br />
Olin niin varma että minun sydämeni asukki olisi siellä pysyäkseen ei vain leikkiekseen vuokraemäntänsä sydämellä.<br />
<br />
Kun kuulenkin sinusta jotain...sydämeni heittää takakenoisen kolmiloikan toki polvet notkuen tulen alas, mutta voi sitä onnistumisen ja ilon riemua...olet siinä omanani sen ajan..<br />
Ymmärrän niitä ei aikoija ei ole minulle paljoakaan antaa olethan niin haluttu ja moni muukin varmaan odottaa samallalailla omaa aikaansa jonka voisi kanssasi jakaa...haluaisin taistella tästä ajasta, mutta miksi et antanut siihen mahdollisuutta?<br />
<br />
Voi mina akka pahaa miten monin keinoin sinua olen yrittänyt unohtaa, ne kokeiluni eivät johtaneet mihinkään..kuulemma minuun ei voi luottaa??<br />
Niin yritin minä tavata muitakin mahdollisia muuttoinnokkaita asukkeja sydämenisopukkaan, mutta sen sanon että ajatukseni ja kaikkeni on alati ollut muualla.<br />
Niitä ei ole montaa..minusta tietysti nyt ajatellen nämä kaikki kokeiluni tavata ja tutustua uusiin kasvoihin on ollut turhaa.<br />
Miksi edes yrittää kun tiedän että en mene siinä askeltakaan pidemmälle ennenkuin meidän ystävyytemme on lopullisesti kuopattu..pois syämestä viimeinenkin kalusteesi muutettu jättäen sen tyhjyyden jota voi sitten hiljakseen alkaa täyttämään.<br />
<br />
Minä olen jotenkin pelännyt alati tätä päivää kun sinusta en enään kuule mitään, siksi kait kävinkin tutustumassa muihin, sinä sydämessäni...tosi tyhmmää ne ei johda mihinkään...ei edes lakanoiden väliin koska sitä en voisi sinulle enään tehdä. Omaa virhettäni en ala toistamaan opin jotain mitä se toiselle voisi tehdä, miltä se tuntuu..<br />
<br />
Nyt olen totaalisen yksin! Lapset käy alati, soittavat puhelimella pidellen äitiään pystyssä, tässä hetkessä.<br />
Samalla huomaten pienen kyyneleen joka alati virtaa äidin silmäkulmasta selittämättä mitään...lähtisit äiti edes kanssani kävelylle saisit edes raitista ilmaa.<br />
Ei jaksa..töiden jälkeen väsynyt niin...kiitos rakas kun muistit ! ♥<br />
<br />
Jätit minut niin hiljaa....<br />
<br />
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-53355590585141743802017-01-12T20:45:00.001+02:002017-01-12T20:45:35.737+02:00Vaihteiset vuoteni...vai mitkä ihmeen kuumat aallot ne olikaanEmännyys on piru...oikee itse pääpiru..näin oon ainakin itte miettinyt!<br />
Vai mikä kumma minuun on sitten mennyt?<br />
<br />
Mielialani vaihtelee viiden minuutin sisällä laidasta laitaan, halukkuus tai into tai sen puute tai liiallinen sellainen kaikki voi muuttua minuutissa kahdessa ja taas on piru irti..<br />
<br />
Olen ollut aivan kauhea, olen ollut itsellenikin aivan kauhea saati mitä rakkaat ympärilläni ovat saaneet kokea ja kuulla!<br />
Voi persuus olen minäkin...kuumine aaltoineni!<br />
<br />
Niin siinä se tuli sit sanottua...kuumat aallot ne aallot hiki pintaa korventaa !<br />
<br />
Kuumat aallot suuret ongelmat toi, hikivaivat sekä tunnekuohut. Happamen tunnelman ne tullessaan loi..mieli masentaa ja hiki virtaa sekä kaikki alkaa korventaa...<br />
<br />
Se oli kuin todellinen nuijaisku päähän tajuta että tähänkö sitä ollaan sitten tultu..ei saameri juurihan pari päivää sitten täytin vajaa 50 vuotta niin ongelmat alkoi heti.<br />
No ei ne het alkaneet vaan ovat tulleet ystäväkseni vierelleni hiljakseen lupaa minulta kysymättä ja ilmeisesti katsoi asuntoni koon senmoiseksi että sinne sekin mahtui asumaan eli jäi pitkäaikaiseksi vieraakseni.<br />
<br />
Olen kuullut naisista joille tämä tauti on iskenyt.<br />
He ovat pistäneet perheensä pihalle ja alkanut riehuamaan ja savuamaan aivan kaikesta ja tätä jatkuu päivästä toiseen kuulemma.<br />
Välillä nämä tautin kantajat mököttävät kotonaan, eivät liikuta jo vanhaa takamustaan mihinkään ja miksi liikauttaisi eihän hänestä enään ole mihinkään muuta kuin pilaamaan toisten päivän kuumine aaltoineen.<br />
<br />
Minusta on tullut ihan samanlainen.<br />
Kierrän ympyrää isossa sängyssäni keräten joka päivä lisää univelkaa, siirtyen tyynyjeni kera sohvalle josko siellä--no ei...palaten takas lähtöpisteeseen.<br />
Istua nökötän sänkyni laidalla päättämättä mihin pääni laitan välillä pää jo nytkähtää väsymyksen takia polviin ja joku kerta löydän vielä itseni lattialta makaamasta..sekin päivä vielä tulee.<br />
Kun ei aivot toimi niin että jotain järkevää päätöstä aamuyön tunteina enään osaisi tai voisi tehdä.<br />
<br />
Istun aamun valkoisen sohvani nurkassa...mökötön en vastaa en piruillanikaan vastaa soivaan puhelimeen.."siinähän etsiin minua ei taida kuitenkaan oikeasti kaivatakkaan"...tämmöinen hölmö minusta on tullut yhdestä taudin kantajasta...kuumien aaltojen alle jääneestä akkapahasta.<br />
Menen ja vielä ääneen sen kerron ja tunnusta..olen tullut siihen ikään että kohta mikkään ei toimi.<br />
<br />
Olen ollut oikeasti huolissani itsestäni..ja nyt vasta tajusin että miten huolissani rakkainpani ovat olleet...ja minä pöllö en nähnyt mustien synkkien lasieni takaa että hei joku rakastaa minua ja oikeasti kaipaa ja on huolissaan....rakastuin ilmeisesti itsesäälissä vellomiseen tai siihen saamattomuuden tilaan jonka tämä tauti toi tullessaan.<br />
Nyt kun itse tajusin mistä tämä kaikki johtuu olen kuin uudesti syntynyt..no joo välillä naama punoittaaa kuumuudesta, selkä märkänä hiestä saati ne levottomat unet ja itsesäälissä rypemiset...nämä kaikki onkin johtuneet sinusta tautisesta "madosta" joka olet minuun luikerrellut ominluvin jonka nyt olen päättänyt ilokseni voittaa ja nujertaa.<br />
Mato nimeltä vaihdevuodet..istun sen päälle ja olen ylpeä et saanut minua nujerrettua vaikka aika lähellä se olikin...huh huh onneksi ette rakkaat minua hyljänneet tämänlään aallonniskan päällä käynnin jälkeenkään!<br />
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-18629733794752213532017-01-03T12:49:00.000+02:002017-01-03T13:48:52.026+02:00Runoutta <br />
SINÄ OLET<br />
<br />
<br />
<br />
Sinä olet sydämessäin, kaivoit sinne kuopan asetuit sinne makaamaan.<br />
Sinä olet mielessäin, kiemurrellen asetuit paikoilleen ja sanoit siihen jääväsi.<br />
Sinä olet askeleissani, kietoutuneena jalkoihini sanoean tukien minua jokaisella askeleella <br />
elämäni polulla, kerrot kannattavasi minua.<br />
<br />
Tule vierelleni yöksi..ole vierelläni aamuun. Anna toistemme tuntea tämä yö.<br />
Tule vierelleni yöksi..ole vierelläni aamuun. Anna toistemme tuntea tömä yö.<br />
<br />
<br />
Sinä olet minun, enkelini olkapäälläni. Katsettani tukien keskellä suurimpiä elämäni myrskyjä<br />
taivaltaessani....sinä olet..<br />
Sinä olet minun, selkärankani tuki. Tuet kulkuani kun askeleneeni horjuu ja joudun ottamaan tukea kulkiessani..sinä olet.<br />
<br />
Tule vierelleni yöksi..ole vierelläni aamuun. Anna toistemme tuntea tämä yö.<br />
Tule vierelleni yöksi..ole vierelläni aamuun. Anna toistemme tuntea tömä yö.<br />
<br />
En ole sinua nähnyt..en ole sinun ihoasi tuntenut silti sanon että sinä olet minun koska sydämeni sen kertoo niin olevan...meidät on luotu toisillemme.<br />
Kun aamu taas nousee niin herätän sinut viereltäni, kosketan kuumaa ihoasi ja sanon että tästä päivästä tulee hyvä...sä oot siinä vielä huomennakin..tiedän sen...sinä olet!<br />
<br />
3.1.2017 SariThe Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-37842312163101652402016-12-24T18:45:00.001+02:002016-12-24T18:46:28.635+02:00En usko enään pukkiin...Joulu se armas aika jolloin jokainen rauhoittuu niin mieleltään kuin menemisiltään.<br />
Emännyys vaan käynyt kierteellä kun pirunmoinen korkkiruuvvi joka viimeisen kierroksensa jälkeen pamahtaa omallalaillaan maatakiretävälle radalle..<br />
Onneksi näin ei sentään käynyt...huh jopa emännyys on tyytyväinen.<br />
<br />
Emännyys sai pienet kupeittensa hedelmät vierelleen...hetkeksi. Nautti niiden katsomista muisti heidät sellaisiksi nippu nakkeja vaahtosammuttimia jotka päät kolisten kävivät toistensa kimppuun ja ottaen alati pieniä painiotteluita tai mittelöitä.<br />
Kun nyt katson heitä joudun nostamaan omaa nenääni monta astetta ylemmäksi....heistä on tullut niin isoja komeita uroita..ei ihme että aina on joku tyttö väljyssä tai kokeilussa..<br />
En tiedä kehenkä liet tulleet osin varmaan minuun koska kun laitetaan meidän 4 silmät viereikkäin niin meillä kaikilla on samalaiset...viirusilmät ne lehmänsilmät joita minun nuoruudessani joku minut nähdessään sanoi...lehmän silmät<br />
Isot pallomaiset sivuilta hiukan surumielisesti alenevat....tahtoisin että ilmeeni ei moinen olisi ollenkaan enhän nyt alati niin surumieli olet että jokaisessa valokuvassani joko minun epäilleen juuri itkeneen tai kohat taivas repeää ja itku saa vallan.<br />
<br />
Emännyys kirjoitti viestin joulupukille toimitti sen varmoihin käsiin että se kirjoittamani ja hiljaa sanomani joululahja toive toteutusi..odotin sitä viikon sillä toiveessani ilmaisin että lahjan antamisen ajankohdan ei tarvitse olla juuri aattoillan kiirein aika vaan sellainen aika jolloin sen antaja ja saaja ovat kumpikin rauhalilsessa mielentilassa...odottaen mitä sanojalla on samomista.<br />
<br />
Kaikkia lahjoja ilmeisesti pukki ei voi toteuttaa tai katsoo ne senlaisiksi että joko lahjan saaja tai antaja ei ole sitä ansainnut..en tiedä niin vain kävi ei tullut vaikka kuinka sormet ristissä sitä odottelin into pinkeenä.<br />
Emäntä katsoo pimeävää takapihaansa, miettii ja päättää...johan se oli vasta kolmas joulu ja toiveeni ei toteutunut jospa se sitten seuraavana jouluna...mutta nyt alan uskomaan että ei se joulupukki taida ollakkaan ollenkaan todellisuutta...kaikki toiveeni hiljalleen unohtuneet ja jonnekkin toisten lahjakääröjen sekaan unohtuneet ja hävinneet..perille ei ainakaan eivät osanneet kulkeutua.<br />
<br />
Nooh ei olla lapsellisia vaikka lapsenmielisiä ollaankin...uskon minä pukkiin sahapukkiin kilipukkii ja onhan noita kaikenmoisia vuohipukkejakin...niihin emännyys taitaa uskoa vaan tämä valkoparta saa nyt jäädä toisten jännityslistoille...voin sanoa ei ne toteudu vaikka kuinka toivoisi!The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-39259548084487744342016-12-11T19:31:00.001+02:002016-12-11T19:46:52.342+02:00Oikee enkeli heheheh <img alt="" class="spotlight" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/15326595_1527006723979655_5081381825698893197_n.jpg?oh=7141281a16ee4af257bef9c3058071d7&oe=58F75E1D" /><br />
<br />
<br />
Emännyys on ollut vaikea!<br />
Niin vaikea että itteäänkin hävettää kohta katsoa peilistä kulahtaneita kasvojaan..selvästi tämä elämän hetken tuoma murhe ja tämä kaikki vatutus on jättänyt emännän silmien ympärille syvät uurteet.<br />
<br />
Mieliala vaihtuu päivästä toiseen, itkeä pirrautat päivänä ja toisena rumsaammin toisena taas pidät ittes niin pirun kovana että ehei tän suvun akat ei vollaa..ainakaan jonkun menetetyn tai jonkun haaveen tai jonkun semmottisen mitä käsillään ei kiinni saa..ei itketä perskeles!<br />
<br />
Itken minä siltikin...astuessani taas tähän yksinäiseen kotiini...käydessäni isoon kylmään petiini taas yksin..tehdessäni taas jumalattoman annoksen ruokaa koko komppanialle ja huomaan kattaneeni pöydän kaikille rakkailleni mutta kukaan ei tullutkaan...tai kun läväytän ison leviän persuukseni pikkiriikkisen saunani kuumille lauteille norkun siellä tovin kunnes tajuan...vittu tästäkään tuu mitään!<br />
Masentaa, masentaa ihmisten iloiset ilmeet, ympärillä pyörivät kivat jouluiset viserrykset perskeles minä joka aina oon jouluna herännyt kukkaan..uutteen komiaan amarylliksen tasoiseen suureen kukkaan levittäen omia tuoksujani kotia laittaessani ja herkkuja valmistaessani...joulumasennus? Olisiko se sittenkin sitä...?<br />
Perunko sittenkin sen niskalaukauksen tekijän jonka männä viikolla netistä itselleni jo tilasin...tuvan takana olis ollut tilaa mihin pammauttaa niin loppuis tämänkin akan viserrys ja kaikesta valittaminen!<br />
<br />
Olen ollut hankala...voi perse saan taas hävetä!<br />
Sarppaa...en muuta voi sanoa kun hokea nimeäni ja samalla tukistaa takatukastani ja päättää että nyt tää vollaaminen saa olla tässä.<br />
Joulun olen yksin se on jo menetetty mutta sen tilanteen korjasin niin että varasin työpäiviä jokaiselle juhlapäivälle ja taisin siinä samassa ottaas itselleni päivystyksiäkin eli ei tarvitse yksin olla..katsoa tyhjää joulukuusen alusta olemattomista lahjoista, ei tarvitse olla ojentamassa lämmintä glögi rakkaalle kun ei tätä edes ole jolle sitä antaisi, ei hämmentä valkoista puuroa jota kakarat kuumeisesti odottavat saavansa pienen mantelinmuotoisen palkinnon saanti silmissään...täytyyhän se saada omalle lautaselle sehän on selvä.<br />
Mitä tekee sinkku emännyys? Ostaa sen pirun riisipuuronkin valmiina kaupasta, ei oo mantelia mutta ei sitä siihen muoviseen lokerikkoon laitakkaan koska fiilishän on jo persuuksissa mitä sitä parantamaan moisella ilonaiheella kun manteli omassa lautasessa, lorauttaa sekameteliäkin suoraan litraisesta purkista sitäkään laiskana tänä vuonna valmiiksi ole tehnyt saati ne piparit...vattu yhtään piparia en leivo en vaikka en tosin itse niitä söisikään koska hyvä taikina pilataan uuniin laittamisella sen maku muuttuu sanonko miksi..eli ostan senkin valmiina.<br />
Joulukinkku..voi hitto se vasta stressaakin..mistä ostaa sinkkupalaa vai täytyykö tosiaan uhrata ja ostaa se tutuksi tullut 10kg jääpala jota sit paistaa itselleen että varmasti saa vatsahaavan ym ummetukset ja kurjimukset kun sen ittekseen kuitennii joutuu syömään.<br />
<br />
EIkö mitenkään kelloja saisi siirrettyä tai voitaisiinko kerralla hypätä seuraavat kaksi viikkoa joulun ylitse ja alkaa odottamaan vuoden vaidetta onhan se uudenvuoden yö aivan toista sinkkunaiselle kuin jouluinen yö...baariin en lähde pukkeja katselemaan ei samperi ei sentään...mitä mä teen että jään henkiin tästä joulusta...auttakee!!<br />
<br />
Joo eloon jäädään..hitto ihan varmasti! Jokaiselle tulee aikoja että kauhotaan kuoppaa ittelleen ja samalla kaadetaan pari aitaa ja ym mahdollista estettä kun ei silmätlaputettuina muka huomaa mitä ympärillä tapahtuu ja muut tekee..<br />
On se onni...että minulla on rakkaat lapset, ystävät te kaikki ympärilläni...teistä olen niin niin hiton kiitollinen!<br />
Saatte tulla joukolla antaa lumipesut tämän kerran lupaan tätä lupausta ei sit monesti tuu...ps..peruin sen niskalauksen antajan antakoon sen perutun ajan toiselle onnettomolla jolle joulu ottaa koville...yksin ♥ <br />
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-60445881743120441172016-12-01T18:58:00.002+02:002016-12-01T19:02:16.224+02:00Omin kätösin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIpYhJoyuZCD_UmQ1Y5M54LRezMmwVzNGVcvi-9UGaEsb2Vkvs7glU0Q8UoSylXgUt0nLFn1jIk05WKOBghaL32Or8HVP-cVnR2ks33bYvrLg6ENf9TAlR160otsZ7YBng7vzpPJQIOkUz/s1600/joulu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIpYhJoyuZCD_UmQ1Y5M54LRezMmwVzNGVcvi-9UGaEsb2Vkvs7glU0Q8UoSylXgUt0nLFn1jIk05WKOBghaL32Or8HVP-cVnR2ks33bYvrLg6ENf9TAlR160otsZ7YBng7vzpPJQIOkUz/s400/joulu.jpg" width="400" /> </a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Joulu..se kultainen aika millon me kaikki sisustamisen pistoksen saaneet naisimmeisest juoksemme sukkahousumme takasaumat piukeena ale marketeista marketteihin hivelemään ja sivelemään kaikkea mikä vaan kimaltaa koriasti.<br />
On tää sairasta sanoisin minäkin ja silti vedän vyötä tiukemmalle että saumat pysyy tahdissa mukanani..vauhtia meinaan on.<br />
Minä ja Mimmi..ollaan varmaan kohta kotikaupunkimme sisustusbutiikit taas kolunneet ja mielessämme sisustaneet omat kotimme mieleiseksimme...onhan tulossa taas aika jolloin akkaraasut saa ampua överiski ja miksi ei ampuisikaan...olemmehan me mestareita tällä saralla...sanon sen röyhistäen rintaani...<br />
<br />
Kun katsoo meidän kummankin kotia...on bling blingiä on sitä ja tätä mutta sama kaava kummankin kodissa..tietyt värit on pannassa ja tiettyjä taas pursuaa yli äyräiden..<br />
Kodit ovat viihtyisiä ne on koteja joissa ollaan rennosti eikä tarvitse pingottaa..saa olla oma itsensä.<br />
Minulla ei sentään ole miestä tämän kaiken härpäkkeen ja turhakkeen keskellä Mimmillä armas ahertaja yrittää röyhistellä rintaansa ja esittää perheen urosta kaikin tavoin ettei vain miesmäinen egonsa häviäsi kaiken kauniin ja kiiltävän taustalle.<br />
Joo ei sitä pelkoa ei ole...tää uros osaa pitää itseään äänessä...huh huh lumihanki olisi joskus paras jäädytin ;)<br />
Nyt tämä uros on saanut meidät naisimmeiset kerrankin hiljaiseksi...voi pieru että on miehellä vaikeaa lähteä pikkujouluihin kun ei meinaa päälaella harvenevaan kuontaloonsa saada mieleistään väriä ylle...sitä on nyt kolmatta päivää värjättä ja föönätty että herran on hyvä vetää lippalakki pois työkaveriporukassa saamatta iloista naurunremakkaa oman ulkomuotonsa takia..<br />
Kuka vielä sanoo että naiset on turhamaisia??<br />
<br />
No onhan sitä emäntäkin seonnut..se nyt ei ensimmäinen kerta ole mutta kaikkea on kekeilta paitti sitä kansantanhua jonka jo oon muuten kokeillut.<br />
On ripsiä pitkää hiusta on silmät suurellaan uusinta uutta..heh heh no ei siinä epätoivoista mutta itseasiassa kivaa!<br />
Huomenna emännyydellä onkin 4 tunnin istunto sovi<br />
ttuna kampaajansa pehmoisella penkillä tuon ajan aikana pitäisi hiukset olla kuin uudet..mä lupaan ne on!<br />
Nyt jo tuntuu että on varmaan parasta ilta viettää pitkälleen huomenna emännyyden leviä persuus huutaa pariin otteeseen hoosaiannaa..<br />
Kun akat koreilee niin koditkin..<br />
On tehty kransseja, on vaihdettu järjestystä on sitä ja tätä mutta voi kuinka kivaa se on!!<br />
Me Mimmin kaa pursutaan itoa ja ideoita kun saisi niille kaikille vaan tekijä. Saunanikin odottaa purkajaansa niin ja lopulta kasaajaansa meinasin sen ulkoista muotoa hiukan muunnella ja sisustaa sen karuja seiniä..ym ym mutta kukaan ei ole ilmoittautunut vapaaehtoisesti tähän työhön ja Habaa ei voi kun sillä on se pulma tukkansa kanssa koska huomennahan ne bileetkin on jossa miehen olisi tarkoitus loistaa....no loistaminen voi olla monenlaista tuosta tukan värimäärästä mitä siihen on työnnetty niin tää urost varmaan loistaa jo senkin takkii!!<br />
<br />
Joulukuu aluillaan ja koti vielä täysin laittamatta. Kaikki kerkeää vielä muuttamaan paikkaansa kunnes ne taas kerätään laatikkoon odottamaan vuoden tulevaa juhlaa aikojen vieriessä.<br />
Pelkään joulua...kuinka yksin sitä sitten on jos nyt on jo näin? <br />
<br />
<img alt="" class="spotlight" height="400" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/15202531_1510614915618836_2690942370800891589_n.jpg?oh=c49862f9eccf832dc20210ada2256249&oe=58C66BDD" width="300" /> <br />
<br />
<img alt="" class="spotlight" height="320" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-0/s600x600/15179085_1510614758952185_2149896118097396874_n.jpg?oh=c185b54f39cefb815f4f6d2bf9213489&oe=58B8DD38" style="height: 617px; width: 463px;" width="240" /><br />
<img alt="" class="spotlight" height="400" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-0/p480x480/15181279_1509563389057322_686017465588400634_n.jpg?oh=873fd41e6a9ab493f150f51f06a583a3&oe=58BD1C41" style="height: 617px; width: 494px;" width="320" />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-49156990970890728102016-12-01T18:18:00.001+02:002016-12-01T18:30:04.804+02:00Vain yhden en muiden!<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgutgHnttiqq8awkZNDpUtVj3IYNrYZwp4hebAjMrBumqgCifJUjRhyphenhyphendJ9hsGQ8DZJduXzR8H0BFGQFGSaaqmSqtp5owYE7MoLKtCoy8ZFVAO2s7jswMSTOXPn9KATqiFDKXUSUPAV5msi2/s1600/14947686_1489186171095044_6788309347825219468_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgutgHnttiqq8awkZNDpUtVj3IYNrYZwp4hebAjMrBumqgCifJUjRhyphenhyphendJ9hsGQ8DZJduXzR8H0BFGQFGSaaqmSqtp5owYE7MoLKtCoy8ZFVAO2s7jswMSTOXPn9KATqiFDKXUSUPAV5msi2/s320/14947686_1489186171095044_6788309347825219468_n.jpg" width="319" /></a>Siitä onkin aikaa...aikaa kun viimeksi tämän sivuston sivun itselleni avasin että sinne jotain saisin aikaiseksi.<br />
Ajatukset ovat soutaneet suuntaan ja toiseen ja siinä se akkapaha on yrittänyt räpiköidä perässä...omien tunteidensa ja fiiliksiensä.<br />
<br />
Nyt on jo joulukuu...aika rientää...siitä on vuosi kun kaikki sai alkunsa sanottavat tuli sanottua ja asiat alkoivat soljumaan omaa ojanpientarettaan omalla tahdiillaan alaspäin välillä tehden jumalattomia patoja emännän yli hypittäväksi ...selvisinhän siitä kuitenkin!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Miten selvisin? Niin no yksin ollaan edelleen...nyt sitä vasta yksin olenkin.<br />
Ei ole kotona edes niitä murjottavia kasvoja joille jotain yrittää sanoa...ei niitä kahta karvaista sydämeni täyttämään karvakaveria...niitä minulla onnii niin kauhia ikävä että joka päivä olen miettinyt joko käyn hakemassa ne ittelleni...jahkailen ja jahkailen..muistaako ne enään minua...emäntäänsä<br />
<br />
Nyt moni ajattelee että joo se vilkas sinkkuelämä...eihän silloin yksin olla??!!<br />
No joo kuka on ja kuka ei.. En voi kieltää että olisin halunnut maistella elämää, käyden kahvilla erillaisten persoonien kanssa mutta silti niistä otetta ei saa kuitenkaan...ne ei ole minun juttuni.<br />
Onhan toki aivan sairaan ihanaa kuulla kehuja omasta ulkokuorestaan jota ei vuosikausiin kenenkään suusta positiivisessä mielessä ole kuullutkaan...niillähän olen itseni tuosta pedistä ylös nostanut...olenko minäkin siis ihmisen näköinen..kelpaanko kelleen sittenkin?<br />
<br />
Edellisessä liitossa en kertaakaan kuullut toisen suusta että olet kaunis, olet ihana tai että hitto sä teet hyvää sapuskaa!<br />
Ei tullu kehuja ei kiitos ei oikeastaan mitään...murahduksia ja vaatimuksia ottamaan osaa enemmän talouden kulujen menoihin ja johonkin aivan turhaan mikä samalla kuolletti sen parisuhteen pystyyn mitä siitä enään seisaallaan olikaan.<br />
<br />
Olen rakastunut...sen voin myöntää! ♥<br />
Olen tätä tunnetta kantanut sydämessäni jo pitkään...peljäten samalla että menetänkö tämän rakkauteni kohteen omilla hömöilyilläni??<br />
Kun osaisin sinulle pukea kaiken sanoiksi niin että sinä sen ymmärtäisit miksi en halua niitä vähäisiä yhdessä olo aikoja täyttää tarinoilla että kenen kera kävin kahvilla ja kenen en..miksi niin tekisin koska ne eivät merkitse minulle mitään!<br />
Miksi sitten käyn...kait se on jotain itsensä pönkittämistä kokeilla kelpaanko kelleen enään? Olisin minä kelvannut, mutta ketään en ole voinut ottaa vakavasti olen paennut paikalta sanoen että sinne ei mahdu kuin yksi ja se tila alkaa olemaan jo ääriään täynnä.<br />
Hölmöhän minä olen...miksi käyn...mutta kun joku joskus tajuaisi miltä tuntuu istua kotona yksin..tuntuu kuin koko elämä soljuisi käsistä vetenä lattiakaivon kautta uumeniin..tulee ajoittain tunne että minut on totaalisesti unohdettu ja silloin alan nostamaan omaa päätäni ja heiluttamaan pientä valkoista lippuani että rauha täällä olen olisiko minusta kelleen?<br />
<br />
Minä odotan sinua aina..olenhan odottanut sinua jo vuosia. Miksi en odottaisi koska sisimpäni sanoo että olet osa minua ja tulet aina olemaan..siksi niitä vähäisiä aikoja joita sinulla on minulle antaa en halua täytää omilla kertomuksillani olenko käynyt kahvilla vai en koska en sitä halua sinunkaan suustasi kerrottavan kuinka monilla trefffeillä olet käynyt...sydämeni särkyy en kestäisi kuunnella.<br />
<br />
<i>Kuinka kauniiks kurja muuttuukaan, kun kärsitään se kahdestaan<br />
Kuinka kaunis oot sä, kuinka kaunis oon mä,<br />
kun me ollaan kahdestaan</i>
<i><br />
Kun me ollaan kahdestaan<br />
Kuinka kauniiks kurja muuttuukaan, kun kärsitään se kahdestaan<br />
Kuinka kaunis oot sä, kuinka kaunis oon mä,<br />
kun me ollaan kahdestaan</i>
<i><br />
Kuinka kaunis oot sä, kuinka kaunis oon mä,<br />
kun me ollaan kahdestaan
</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-18446920293855745092016-09-10T07:12:00.000+03:002016-09-10T07:12:09.784+03:00Willa Jussilan loppuWilla Jussilan tarina sai eilen lopun. Sellaisen lopun että sydämeen sattui..<br />
Sattui niin kovin että kun allekirjoitusta luovutuksesta osaltani kirjoitin niin oli tunne että kaikki paha pyrkii oksennuksen tavoin sisältäni ulos.<br />
Oli paha olla..ei ollut kainaloa mihin käpertyä ja sanoa että harmittaa ja päästää surun purkautumaan. Oli vaan itse oltava selkä suorana ja pidettävä tunteet kasassa vaikka sisin huusi pahaa oloaan ja itku odotti silmäkulmassa omaa lupaansa tulla valtoimenaan ulos.<br />
<br />
Willa Jussilan uudet omistajat istuivat pöydän takana intoa pinkeinä..luovutin heille sydämestäni suuren palan mutta osaavatko he vaalia aarrettani niin kuin sitä on vaalittu?<br />
Pysytyykö uusi ehta emäntä samaan fiilikseen kuin minä...näkeekö hän samoin kun katsoo tuvan ikkunasta ulos kuin minä silloin aikoinaan...ei en usko että koskaan hän näkee sen samoin.. <br />
<br />
<br />
Muistan kun istuin isolla kivellä, kumiterät jaloissani lippis päässä ja puoli päätä tikkejä täynnä...olinhan reilun viikkoa aikaisemmin teho-osastolta päässyt aivoleikkauksesta.<br />
Siinä minä akka paha istuin vesuri kädessä kun toinen ahertaja toi aina minulle puun jonka voin istualtani oksia.<br />
Silloin katsoin niitä maita ja mielessäni näin itseni uudisraivaajana ja ripottelin sydämeni sinne jokaiseen nurkkaan jokaisen kaadetun puun kantoon...sinne johon aikanaan kivijalka nousi sen alle ripottelin osan...se tunne oli käsittämätöntä..se oli jotain niin suurta!<br />
<br />
Kun rakensin unelmaani kasvoin ihmisenä niiden vuosien aikana paljon. Kasvoin naisena rohkeammaksi..käytinhän omatoimisesti kaikenlaisia koneita myös naulapyssyä..voi sitä iloa kun ensimmäisen naulan vinoon ammuin mutta se tunne...voi persuus se oli jotain!<br />
Jokaisella naulan iskulla Willa Jussila tuli aina valmiimmaksi ja valmiimmaksi kunnes omissa silmissäni linnani oli valmis jonka sisuksiin kannoin omat aarteeni..laitoin ne mieleisilleni paikoille ja olin ylpeä omastani. Miksi en olisikaan ollut olihan se kaunista...se oli minun näköistäni ja siinä kaikessa oli se sydän mukana jokaisella askeleella ja ajatuksessa.<br />
<br />
Nyt luovuimme tästä aarteesta...sydän varmaan kummankin syömmessä raastaen..nuoripari intopinkeinä ottamassa tätä aarretta vastaan, mutta pahoin pelkään että pääsettekö koskaan samalle tunnetasolle kuin minulla aikoinaan siellä oli?<br />
Te näette vain kuoret minä näen sen kokonaisuuden...<br />
Jätän WIlla Jussilan haikein mielin...sehän on materiaa kuulen monen sanovan, mutta ei se ei vain ollut minulle sitä. Siinä oli jotain muutakin..siinä oli unelma..siinä oli haaveet siinä oli hitonmoinen määrä hikipisaroita ripoteltuna joka ainoaan talon nurkkaan. Oli nauloja joidenka yli hypin ja pari pääsi jalkapohjankin lävistämään, sain kuhmun päähäni kun kävelin päin lautoja, oli haavoja ja nirhaumia, mutta silti se oli rakkautta sitä kaikkea kohtaan.<br />
<br />
Katselin heitä valkoisen toimistopöydän takana...kasvot loistaen vaatien meiltä Willa Jussilan luojilta liikojakin...jättäisitte edes rauhaan kunnioittaisitte meidän omaa suruaikaamme edes jotenkin!<br />
Tiedän että on kiire omaansa mutta meillä on suruaika...omanlainen hyvästijättö on kummankin tehtävä ja toivoisin että kunnioittaisitte edes pienesti sitä.<br />
<br />
The End...nyt se tosiaan on niin ei voi muuta sanoa...<br />
Willa Jussila sai nuoren parin uudeksi omistajakseen, mutta tämä pari ei tiedä mitä kaikkea nurkkiin ja mahdollisiin koloihin on kätkettykkään. Nimeni on siellä, kädenjälkeni ja toki ne sydämeni rippeet ne ei kyllä ole näkysällä mutta kaikki muut. Kun aikoinaan tilan puratte niin löydätte nämä kätkemäni aarteet ja mietitte kuka moisen viestin sinne on laittanut...se olin minä se joka näki miten Willa Jussila sai alkunsa ja tietää sen miksi se sinne yleensä syntyi...sitä ette te muut voi tietää..te vain asutte sen kuoressa.<br />
<br />
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-66176695157112677092016-08-20T21:36:00.002+03:002016-08-20T21:36:50.330+03:00Testosteroni..Emäntä on varmaan seonnut...niin tai kaikkihan sen tietää että mikään ei jää yhteen vaan aina haluaa toisen ja toisen ja toisen...niin käy monen asian kera söit sitten jäätelöä tai otat vaikka sen tatuoinnin.<br />
<br />
Niin tatuointi..ensimmäisen kun otin niin mieleni alkoi samalla jo tekemään toista..lupaan ja vannon siihen saa jäädä ajattelin, mutta nyt mietin kyllä jo kolmattakin.<br />
Emäntä kun ottaa tatuoinnin niin sillä pitää olla joku sanoma tai merkitys, en sentään ota kuvaa sen takia kun se on niin korree tai onhan se jokaisen käsvarrella niin miks ei minunnii?<br />
<br />
Mietin ja unohdin sen kivunkin mitä sen kuvan ottaminen tekee, mielestänihän se ei tunnu miltään kuin hiukka neulankärjellä ihoo sivelis ei sen kummemmin.<br />
Tämän seikan unohdin koko oberaatiosta mutta onneksi en muistanutkaan sattuihan se tokikin niin että pariin kertaan kirota pärräytin...mut kestin kuin mies..kuulemma!<br />
<br />
Yleensä kun päätetään ottaa tatuointi niin kävellään steriiliin leikkaushuoneen tapaiseen tilaan jossa kaikki on valkoista ja puhdasta jopa tekijäkin on puettu suojatamineisiin odottaen seuraavaa merkittävää asiakastaan.<br />
Emännyydellä nyt mikkää oo mennyt kaavojen mukaan ei edes se missä kuvansa ihoonsa ottaa..toki tätä en tiennyt ennen sinne menoani mihin taas sen vuorokauden aikana joudun...seikkailuun joo omanlainen seikkailu sekkii oli..huh huh..mutta oikeasti tosi mielenkiintoinen!<br />
<br />
Otin siis ensimmäisenkin tatuoinnin saman mestarin takomana, mutta hänen perheensä lisääntyessä kotitilat käyneet niin ahtaaksi joten tikkaukset suoritetaan nyt uudessa toimitilassa jonne minä into pinkeenä ihoineni sitten lompsin.<br />
Yritin saada Mimmin kamuksi, mutta ei kiireiltään sinne päässyt joten seikkailu piti emäntäraasun käydä ihan yksin..no enhän mie sentään pelännyt mutta se paikka mihin jouduin sai silmäni aukeamaan että mihin hittoon oon taas itteni työntänyt..en tajunnut sitä ittekkään ennen kuin istuin leviällä persuuksillani "hoitohuoneen" risaisella konttorijakkaralla.<br />
<br />
Katselin kun pieni tyttönen että mihin sitä oli tultu.<br />
Ympärillä paljon miehisiä tavaroita ja suorastaan voin aistia sen testosteronin tuoksun kaikkialle mihin pääni käänsin.<br />
En tiedä minkä ihmeen sumuverhon läpi kävelin kun en astuessani "toimitiloihin" huomannut heti mihin hallitilaan olin joutunut siinä istualtani ollessa vasta tajusin että nyt ollaan siellä miesmaailman sydämessä...siellä ytimessä mistä kaikki ohjaustilanteet ym sopimukset saavat alkunsa. Heidän maailmansa sopimukset ei toki kaikkien.<br />
Olin astunut mustaan tilaan, joitakin muitakin voimakkaita värejä toki seinillä näin ja hakaristin tapaisia kuvia ym siihen kulttiin viittavaa rekvisiittaa..olin kuin pieni tyttö ison koiran nähtyään että voi helevata nyt oo Sarppa hiljaa älä sano mitään..<br />
Oli esiintymislavan tynkää jossa hopeanväriset rytmisoittimet rummut ym täyttivät, tanssilattiaa ja selvästi myös baarintynkää rakennettu jota ympäröi sohvaryhmät missä ilmeisesti nänä miespuoliset kerhohuoeen käyttäjät istuivat ja turinoivat omia suunnitelmiaan.<br />
Osasin kuvitella sen tilan täyteen samalla hiusmallilla koristavia nuoriamiehiä intopinkeinä omaa vakaumustaan huutaen!!<br />
<br />Itseasiassa tila oli mielenkiintoinen, katselinkin sitä sillä silmällä että tästä on tehty heille viihtyisä. Ilmeisemmin he eivät kaipaa samaa rimpsua ja rämpsyä ympärilleen mitä emännyyden koti on täynnä, heille riittää tämä miesmäinen karu maailma jossa voivat suorittaa omia riittejään..<br />
<br />
Istui siinä akkapaha hakattavana...en siis turpiini saanut mutta ihoni alkoi näyttämään siltä hiljakseen että se kyllä sai turpiin ja pahasti mutta ilmeisemmin voittajana suoriutui kuitenkin sillä ilman suurempia verenvuotoja tästä taistosta sentään selvittiin.<br />
Tuli tila tutuksi monen tunnin istunnon aikana ja mukavan tatuoija kaverini kanssa vaihdeltiin kuulumisia, ajatuksia maailmasta...elämästäkin turinoitiin.<br />
Eiipä se akkapahakaan osannut olla mokaamatta pitihän sitä yhdellä pienellä kysymyksellä taas itteänsä munata...käykö teillä useinkin ihan niinkuin muunkin väristä ihmistä kun me valtaväestö??<br />
No joo olisittepa nähneet tämän tutuksi tulleen tatuoijani kasvojen ilmeen..."näyttääkö tämä tila rouvasta siltä että tänne moni tummemi ihoinen uskaltaisi edes astua??"<br />
Voi perse taas ei osannut suu olla hiljaa...vajosin penkissäni syvemmälle mutta ainahan saa vitsillä pelastettua tilanteen kuin tilanteen eli neula ei käteeni tehnyt mitään ylimääräisiä koukeroita tatuoijan suuttumistilan takia vaan siihen jäi kun jäikin sovittu kuvio vain.<br />
<br />
Emännyyden käsivartta komistaa siis nyt taas uusi kuvio, kuvio jolla on oma merkityksensä niin kuin aikaisemmallakin oli...sehän oli enkeleitä ja pikkupiruja joita omat pienet rakkauteni hedelmät ovat äiteelle olleet.<br />
Tämä uusi kuvio kertoo minun uudesti syntymisestäni, uudesta elämän halusta ja sen taiston voittamisesta..pääsemisestä taas elämään kiinni iloisin mielin unohtamatta sitä tärkeintä joka on nyt tatuoitunakin ihossani...Amor Vincit Omnia ♥ <br />
<br />
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-58886356941482532016-08-20T11:57:00.001+03:002016-08-20T11:59:42.080+03:00Pelottaa...kelpaanko<br />
Syvennyt kiireisiis, vain puoleksi kuulet, mitä haaveilen.<br />
Sä siinä oot kaunis niin, ja kuin ohimennen poskeas hipaisen..<br />
Sä käännyt minua päin, sun hymysi tarttuu, kun lähemmäs tuut.<br />
Mua katsotko vielä näin, kun vuosia karttuu, kun päät harmaantuu?<br />
Vuodet vieriä saa, toiveena mulla
on jokainen niistä vierelläs taivaltaa
sinuun nähdä kun saan ja nähdyksi tulla
kaksi pelkonsa voittaa..<br />
<br />
<br />
Yli kaksi vuotta olet asunut sydämestäni, ollut joka päivä mukanani arjen aherruksissa..varoen ravistaen sydäntäni että muistuttaen minua että tiedän sinun olevan siellä.<br />
Kuiskit korvaani sanoja...niitä sanoja joilla menin arjessa ja murheessa eteenpäin..jättäen sen kaiken jälkeeni..voittajana!!<br />
<br />
Astuit elämääni kun se oli täynnä tulvaa ja tuisketta...jokainen ajatus tulvi mielessäni suuren myrskyn tavoin, olin kuin ansaan joutunut eläin omassa vankilassani. Sinä toit minulle hymyn kasvoilleni, lohduttavia sanoja ja ajatuksia...sinä joka vain olet taustallani..tukenani.<br />
Nyt on tullut aika astua esiin..jännittää sen voin sanoa niin että jo nykyinen sairaslomani varmaan saa jatkoa onhan mahani vallan sekaisin...tämmönen hölmö minä olen..jännittäjä, vaikka olet minulle jo hyvin tärkeä ja olet asunut minussa jo vuosia..silti olen kuin pieni tyttö taas pitkissä leteissäni vaaleanpunaisin rusetein.<br />
Tosin hiukseni on valitettavasti lyhentyneet, mutta silti olen se samainen pieni tyttönen joka ensi-ihastustaan odotti pihakivelle jossa sai taas tuntea että joku voisi jopa tykätä..minusta elämää riepottelemasta akkapahasta.<br />
<br />
Olen sinua odottanut kovasti jo monta iltaa monta yötä, kuvitellut kaikkea...kokeillutkin tyhmyyksissäni jotain toista tilalle, mutta tajuten että olet kaivaitunut sisimpääni niin syvälle että sinne ei mahdu mitään muuta..eikä se korvaa sitä mikä siellä on jo..olenhan kanssasi kokenut jo paljon vaikka olenkin elämässäsi ollut taustalla.<br />
<br />
Kelpaanko sinulle?<br />
Tätä hoen ja hoen..katson välillä peiliin..masennun.<br />
Silti kuitenkin astun eteesi suorana ja omana itsenäni ota tai jätä..jos jätät niin tiedän että menetät jotain suurta!<br />
Puen päälleni raitaa...tiedän että siitä voisit kuitenkin pitää vaikka sydämesi kuitenkin eniten tykkäisi ruudusta..eihän sillä ole väliä..eihän?<br />
Minä tiedän sen sillä minulla on sinulle jotain mitä haluan antaa...sitä en anna muille sitä ei jaeta mainoksen tavoin ovelta ovelle vaan se ojennetaan vain yhdelle..pidettäväksi hoivattavaksi...sydämeni...pidäthän siitä hyvää huolta sillä sen aika on jo pysähtyä asettua yhteen osoitteeseen ja kasvaa omaa kasvuaan ja lokeroitua sinun sydämeesi..<br />
<br />
Surut on surtu..<br />
<br />
...Elämässä aukeaa suuri aukeama, bloginikin saa vallan uutta kirjoitettavaa..tarkoituksella olen ollut hiljaa koska olen halunut käydä sydämeni kera tätä keskustelua mihin elämäni vierii ja miten.<br />
Olen saanut monta vastausta omaan mieleeni ja nyt osaan jo hymyillä ja iloita niin että tiedän että jokaisen askeleen takana ei mikään mörkö ole joka yrittää kampata minua taipaleellani.<br />
Tarinoita päättyy ja uusia alkaa..niin se elo vaan menee.<br />
Olenhan nyt sitten virallisestikkin vapaa nainen elämään omaa elämääni..karuahan se on lukea tuomionsa valkoiselta paperilta..olette tuomittu avioeroon!<br />
Näinkö se menikin...tuskin kuitenkaan kumpikaan siihen tarinaan astui jotta jo alussa tiesi kuinka siinä käy...se on vaan elämää!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-42740957699679370652016-07-24T17:43:00.000+03:002016-07-25T09:02:41.172+03:00Mustaa silkkiä<br />
<br />
Sydän syksyn vierellä yö on ystävä,<br />
se kuuntelee...kuuntelee sydämen värinää.<br />
<br />
Tunnit kuluu kuiskaten, hiipii iholla nuolaisten..<br />
kyyneleen...kyyneleen silmästä pudonneen.<br />
<br />
Uni sateena huulille lankeaa..<br />
Lempeästi puree ja koskettaa..<br />
<br />
Yö pitää kädestä kii<br />
sulkee syliin, mustaan silkkiin.<br />
Yö pitää kädestä kii<br />
sulkee syliin, katsoo syvälle silmiin<br />
kun käperryt tyynyyn ja vilttiin.<br />
<br />
Liekki, tähdet ja taivas<br />
ikävässä lohduttaa, ei käännä poskea<br />
ei käännä selkää, sydämelle koskaan.<br />
<br />
Tunnit kuluu kuiskaten,<br />
viipyy iholla nuolaisten kyyneleen,<br />
kyyneleen...silmästä pudonneen.<br />
<br />
<br />
x x x<br />
<br />
<br />
Uni sateena huulille lankeaa...<br />
Lempeästi puree ja koskettaa....<br />
<br />
Yö pitää kädestää kii<br />
sulkee syliin...mustaan silkkiin<br />
Yö pitää kädestä kii<br />
sulkee syliin..katsoo syvälle silmiin<br />
Yö pitää kädestä kii<br />
sulkee syliin.mustaan silkkiin <br />
Yö pitää kädestä kii<br />
sulkee syliin..peittelee suudelmiin<br />
Kun käperryt..... tyynyyn ja vilttiin<br />
Yö katsoo syvälle silmiin<br />
Sulkee sydämesi syliin.<br />
<br />
Ajatuksia sanoin..rakkudesta..kaipauksesta..The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-41648456348374745392016-07-13T20:32:00.003+03:002016-07-13T20:32:50.947+03:00Ajatuksia..Tiesin että saan taas kuiskuttelua ja muuta supinaa aikaiseksi kun ronskilla tavalla ilmaisin itseäni edellisen kirjoituksen aikana.<br />
Niin minun tyylini on kertoa asiat juuri niin kuin ne on eikä niin että muuttaisin sanoja pehmeämmiksi, kaunnimmiksi hieman korvaa hellemmiksi...ja paskat ja marjat sanon minä.<br />
Perse on perse ja meillä kaikilla se on...<br />
<br />
Pesupallo..hmm monta kysymystä on tullut ja viestiä että hitto tahtoo kans semmottisen....mä niin sanon teille tykkääjille..ETTE TE SITÄ HALUA..tiedän sen!<br />
Eräs pyysi jo itselleen priva lippua ihan rannekkeena pidempiaikaiseen seurantaan jotta voi useasti käydä katsomassa kun emäntä yrittää suoriutua nauramatta tästä suoritteesta...se hänelle on luvattu ja sen hän saa!<br />
Istukoot silmät napittaen vaikka joka aamu posliinisen pönttöni päällä ja seuraamassa silmät tarkkana mitä tapahtuu..saampa silloin hänet tänne ja sitä on odotettu jo niin että tule vain!<br />
<br />
Nyt minulla on mahdollisuus ehkä saada se haluamani asunto siltä asuinalueelta jonne haluan ja maantasalle vielä..miten käy pesupallon?<br />
Tämä livekortin saanut sanoi että se muuttaa mukana mutta ei vimma sitä en ota mukaan sen niin mielelläni ojennan seuraavan pesijän käyttöön..iskeköön hän vuorostaan nenänsä seinään ja takamuksensa lasiseen pannon seinämään kiinni..kattotaan sit kuka nauraa ja kuka ei?<br />
<br />
Olen into piukeena mahdollisen muuton suhteen..tahtoo oman saunan ja mikä parasta Mimmin kera oltaisiin naapureita..<br />
Hmm tästä ei varmaan kaikki osapuolet tule tykkäämään, mutta sen aika näyttää miten saamme yhdessä kamun kera tämäkin jääräpää sulatettua.<br />
Hänestä onkin tullut kyseisen mäen yh-äitien varaisä/mies/puoliso/huoltomies/kuuntelija/ onneksi ei varmaan rakastaja sentään...<br />
Säälin katsein katson välillä tätä väsynyttä työnsä ahertajaa joka työpäivänsä päätyttyä tulee väsyneenä kotiin ja kotiovella odottaa yh-äitijono joidenka hännillä on liuta kiukkuisia kakaroita..on pyörä sitä on pyörät tätä kait sää korjaat ?<br />
Mitä tekee tämä raavas suomalainen mies..no korjaahan hän..edes sikaria ei vitutukseensa voi polttaa kun vaimolleen tämän lopetuksen niin uhosi ja että siihen enään ei koske enään eli kiukku pitää muuten purkaa ja purkaa sen tekemiinsä huoltotöihin.<br />
Ihan pelottaa kun itse omine kaluineni asettadun jonon hännille että ethän Haba voisitko sää...no säähän voit etköstä niin Saarppaa auttaa?? Tuttua tutumpi mulkaisu että menetkös niin kauas kun nyt vaan pääset mutta joka kerta tämä kaveri on auttanut...siitä olen niin kiitollinen!<br />
<br />
Elämä hymyilee...raskas kevät on takana! Elämäni kirjasta uusi puhdas aukeama avattu ja sen täytän iloisin mielin ja katse kovasti seuraavia seikkailuja ja kommelluksia kohti.<br />
Minun elämäni...rauhallinen..hiljainen...tyyni...ja pyh kaikkea muuta! Onhan toki noitakin...mutta minut tuntien saanhan jo yksin aikaiseksi melkoisen shown saati kaveriporukassa yhtä mahdottoman Mimmin kera...hän alkaa oppimaan tavoille ja ilo on tämänkin emäntä raasun poskille taas saapunut!! Ihana nähdä rakas ystävä...me selvittiin tästä vaikka koville se otti! Me muistamme hymyn...kait sinäkin...vinks vonks!! ♥<br />
<br />
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-44133887722588928512016-07-12T11:23:00.001+03:002016-08-04T09:57:01.323+03:00Pesupallo..Tarinointini lomassa on monesti tullut ilmi että kirjoittaja ei ole mikään langanlaiha kuikelo vaan luitten ympärillä on muutakin kuin lihasta!<br />
Tokkeensa ei nyt väheksytä emännyyden lihaksia onhan niitä niin kuin muillakin mut piruako ne tuolla piilossa pysyy jonkun massan keskellä...mut ne on hei siellä kuitenkin! ;)<br />
<br />
On tilanteita joista voi hyötyä pyöreydestään ja joka jumalan aamu kiroaa myös näitä ympärillään olevaa massaa..joka aamu sen voin teille sanoa että niin vain on.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsypMd8r_PWvzXpyzukrDTB5cSmnmuyDTYGb6UfABpONJG6QNwDPC0xt9Utqfoya207PuXJWxV53atThGDJAGi6lsptIM1v_G7nR_91fW46kGJkfMqfttMTJLA0ucDqNtfE811fBcPb21o/s1600/pesupallo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsypMd8r_PWvzXpyzukrDTB5cSmnmuyDTYGb6UfABpONJG6QNwDPC0xt9Utqfoya207PuXJWxV53atThGDJAGi6lsptIM1v_G7nR_91fW46kGJkfMqfttMTJLA0ucDqNtfE811fBcPb21o/s400/pesupallo.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
Suihkukoppi...voi perse en muuta sano. Perseenikin sanoo varmaan saman että voi perse kun itteni tähän pesupalloon aamuisin ja iltaisin änkeän.<br />
Kuka kumma moiset hienoudet on keksinyt?<br />
Siinä minä rukoilen sen ovella että voitko jotenkin hävitä johonkin jos ummistan silmäni mut pirulauta aina se lasinen kaappi siinä napottaa taas kun silmäni avaan...ei häviä mihinkään.<br />
Jos asunto olisi omani niin arvatkaa missä tämä pesupallo olisi...ei ainakaan minun kylppärini nurkassa viemässä tilaa, muistuttamassa kuinka hiton pyöreä sinä emäntä oletkaan.<br />
<br />
Siihen lasiseen kaappiin kun itsesi työnnät, okei siihen asti kaikki käy kuin leikki, mutta ne varpaat...kuka pesisi varpaani??<br />
Joka jumalan kerta kun kyyristyt että nyt pestään varpaat niin persuus on jo pesupallon seinämässä kiinni niin kuin imukuppi ääni mukana..mitä sitä kaunistelemaan aikuisiahan tässä ollaan.<br />
Jokainen tietää millainen ääni tulee kun viemärin imupumpun oikein tuuppaat tukossa olevan aukon päälle niin voit kuvitella millainen ääni käy kun märkä takamus liimautuu samalla voimalla lasiseen seinään...siinä vaiheessa on pakko kirota avata ovea että iso ahteri pääsee taas pinteestään ja saat ne varpaat pestyä.<br />
<br />
Minä niin kiroan tuota pesupalloani ja voin sanoa armas vuokraisäntäni että jos tilanteeseen ei tule muutosta niin mä niin viikkaan sen nätisti kasaan ja kannan varastoon..hitto aivan sairaan tyhmä keksintö vai liekö se on jokin kannustin?<br />
Kannustin laihduttamaan...mut silti miten tuonne kaksi rakastavaista mahtuisi vaikka kuinka laihoja oltaisiin...kaatuu koko koppi tai lasit hajoaa...tyhmä keksintö sanon minä!<br />
<br />
Nyt kun sitä ollaan sinkku ja intopinkeenä itteään käy ulkoilmassa näyttämässä niin miksi juuri minun kinttujeni juureen kaikki takiaispallot jää kiinni tai semmoset jotka ei muille kelpaa??<br />
Oikeesti olenko niin ruma vai mikä hitto?<br />
Olin ystäväni Eijan kera polttamassa nahkaa satamassa ja sain kuin sainkin herhiläiseksi Marokkolaisen tumman ison körilään.<br />
Siinä se tepasteli kuin kukkopoika ympärilläni kävi alati kysymässä jotain, kuola tippui suupielistä, silmät oli niin vinksin ja vonksin kaikkien silmäniskujensa jälkeen että on siinä eukolle sellittämistä mikä viiraa?<br />
Mä kattelin itteäni...ei perse tukka sekaisin, meikit valuneena hien takia, naama punaisena samoin rinnukset ym...mitä kummaa tää uros haluaa minusta? Ympärillä oli niitä brimadonnia pienissä topeissaan ja saameri se ottaa minut kohteekseen omalle teerenpelilleen..<br />
Kolme tuntia sitä kesti..tunsin jo oloni tukalaksi pelottikin tovin. Sanoi tietävänsä missä ABC:llä käyn ystäväni kera kahvilla iltaisin...mitä hittoa..seuraatko sä mua??<br />
Kun on innosta pinkeenä itteään esittelemässä ulkomaailmalle niin kaikenmoiset takiaiset sit takertuu kiinni ja vie viimeisetkin mahdollisuudet jutella jonkun muun kanssa...ai onko toi sun miehes se ainakin käyttäytyy niin kuin olisi? Joo..ei oo ei<br />
<br />
Nyt taidan siirtyä seuraavaksi teen juontiin kaikenmoiset kahvittelut saa jäädä...johan toi kahvi alkaa mahaankin vaikuttamaan pahoin.. ;) <br />
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-30234415957373604762016-07-09T09:19:00.001+03:002016-07-09T09:19:51.593+03:00Minne tuulet vie........Mitä tapahtuu jos lähden?<br />
Tätä joitakin vuosia sitten kysyin ystävältäni, keskusteltiin pitkät tovit elämästä ja kuinka se hiekan tavoin valuu sormiemme välistä jos emme ala pitää käsiä nyrkissä...mutta halusimmeko sen valuvan pois?<br />
Istuin koneella kertoen elämäni huolia tälle ystävälleni, itkin monet itkut sen koneen ääressä ja mietin mitä tapahtuu jos lähden?<br />
Koneen kautta sain tuen sinulta ja vahvistuksen että selkärankani tulee tämän taakan kantamaan ja tunne vahvistui siitä että selviän.<br />
<br />
Nyt on vierähtänyt aikaa...ystävyys on muuttanut muotoaan, ikävä on tullut tilalle yhteydenotot harvenneet...kaipaus on kova sille ei voi mitään se on sanottava ääneen..kaipaan kovin!<br />
Jos tätä ystävää ei olisi ollut olisinko ollut näin vankkajalkainen suoraselkäinen eteenpäin pyrkivä...en sitä en varmasti olisi ollut..siitä hänelle olen erittäin kiitollinen että olet olemassa. ♥<br />
<br />
Tarinani täällä on kertonut parisuhteestani joka hiljakseen muutti muotoaan lopulta kaverimaiseksi yhteiseloksi..kommuuniksi.<br />
Talon täytti paljon suru jälkikasvun kasvukipujen takia ja parisuhteen hiipumisen takia...itkut itkettiin ja tultiin tien päähän..molempien varpaat osoittiva eri suuntiin.<br />
Nyt aikaa on vierähtänyt ja viimeinen tärkein keskusteltu käyty.<br />
Itkun sekaisin tuntein laitettu viimeisiin papereihin nimet, pistetty piste tälle kaikelle...kuitenkin helpottuneena...jäin henkiin!<br />
Ei välittäminen mihinkään häviä se vaan muuttaa muotoaan hiljalleen rakastamisesta tulee tykkäystä kunnes se on vain välittämistä...nyt se on sitä...välitän hänestä olihan meillä kuitenkin monta yhteistä vuotta takanamme..en voi niitä nyrkiniskuin takoa maahankaan piiloon..onhan ne kasvattanut minusta tälläisen mitä nyt olen.<br />
Nimet paperiin..se tuntui karulta, mutta se oli tehtävä että itsekkin tässä elämässä pääsee eteenpäin.<br />
<br />
Sanat..."pidä itsestäsi huolta" kaikuivat selkäni takana...ne viimeiset sanat mitä tämän kuolleen parisuhteen jälkeen oli enän sanottavaa, mutta tiedän se tuli sydämestä ja syvältä sieltä sillä tiedän että toinen sitä minulle tarkoittaa...eihän rakkautta ja välittämistä mihinkään voi kaivaa ne on kuitenkin sydämen sopukoissa muuttuneessa muodossa, mutta ovat siellä ja välillä kun toiselle jotain haluaa sanoa niin äänen paine kertoo sen mistä sydämen lokerosta sanoma tulee...hän tarkoitti sitä mitä ne sanat tarkoittivat...sydäntä raastaen pidä itsestäsi huolta!<br />
<br />
Olen kulkenut nenäpysytyssä että en tunne mitään voin nauttia elämästäni tehdä mitä haluan, mutta nyt sanon että nyt vasta oikeasti olen valmis elämälle! Onneksi mitään elämäni suurimpia liikkeitä ei ole tapahtunut aikaisemmin (vaikka kovasti olen sitä odottanut), sillä sen aika ei kuitenkaan tainnut vielä olla...nyt sen on ja sen tunnen sydämestäni että nyt on sen aika.<br />
<br />
Sinä ystäväni ♥ joka tuit minua tämän kaiken keskellä pelkällä olemassaolollasi..odotan..minä odotan... <br />
<br />
<br />
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-494270563762385112016-07-07T17:59:00.000+03:002016-07-07T18:04:06.733+03:00Netin tarjontaa...ota oma uros ja nauti...joopaEmännyys on seikkaillut!<br />
Tehnyt semmottisia seikkailuja joita ei koskaan olisi uskonut tekevänsä ja yksin vielä!<br />
Näihin seikkailuihin ei mukaan ole päässyt edes paras kaverikaan paitsi tietysti aina jonkun saavutuspisteen jälkeen yhteisen tarinoinnin merkeissä..onhan sitä kaverille kerrottava kaikki!<br />
<br />
Nämä seikkailut saa jäädä mutta voin sanoa että onpahan sekkii sit tässä elämässä tullut tehtyä.<br />
Seikkailut joita emännyys on nyt omatoimisesti yksin touhuskellut ei kovin saa hymyä kasvoille mutta jotain tuli opittua ja rankimmankin kautta!<br />
<br />
Nettihän on täynnä houkutuksia...on lihaville keinoja päästä pikaisesti kiloista eroon tai jopa toisinkin päin miten saat massaa sinun takkatikkumaiseen kehoosi...houkutuksia joihin ei ihan kaikkiin kuitenkaan kannata ottaa osaa tai ainakaan tosikkomielisesti.<br />
<br />
Emännyys sai ämpärillisen jäitä niskaan ja lopetti moiset houkutukset...otti opikseen!<br />
<br />
Sivustothan on täynnä sinkut sitä, sinut tätä sivustoja...tule ja hae omasi...varmasti löydät sen lopunelämän onnesi maksa nyt 39e kk niin saat laatua petikaveriksesi muita sivustoja ei toki kannata edes koluta...meillähän on ne komeimmista komeimmat uroot.<br />
Näitä houkutuksia kun akkapaha ittekkeen sitten koluaa, päässä takoen sanonta että minunkin pedissäni tehdän kohta jottain muuta kun sahataan sahapukilla pölkkyä poikki...ja paskan ja marjat sanon minä.<br />
Edelleen akkapaha ittensä yksinäiseen isoon sänkyyn peittelee ei oo mainoksien houkutukset tuoneet mukanaan minkään laista otusta joka vierelle jäisi.<br />
Tein siis ittestäni treffi-ilmoituksen ja siitä se elo alkoikin neliömallista kuvaruutua tuijottaen..siinä meni arki ja pyhäkin mutta ei sieltä pulpahtanut esiin sitä prinssiä joka vierelle ois emännyydelle jäänynnä.<br />
Sain satoja viestejä ja voin sanoa että niiden joukossa ikähaitari oli 20v- 70v...eikö ihmiset lue mitä ilmoituksissa lukee?? Ilmeisesti ei tai sitten lukutaito on heikonmoinen...en todellakaan ole kertaakaan himoinnut satiinisten lakanoideni väliin mitään pojankollia jolla ei vielä karvat ole kasvaneet kaikkialle vain ylimmäiseen...siis päähän.<br />
Omat kakarat kun on reilun 20v niin ei siinä tosiaan tulisi mieleen alkaa imeskelemään lemmen iloissa jottain samanikäistä koltiaista johan se olisi jonniinmoinen häväistys...saisi hävetä taas itteään ja kaivautuisi vieläkin syvemmälle ku mitä ny jo on..<br />
Niin ja nämä papparaiset...huh huhu jos tyttö kulta tulet minun lemmeksein niin käyn pikkaisesti läääkärin pakkeilla hakemassa "sinisiä sisuaskeja kourallisen"....mitä hittoa mä haluan miehen jolla pysyy järki molemmissa päissä ilman lääkitystä!!<br />
<br />
Hetken kolusin tarjontaa, katsoin itteäni peilistä ja totesin että olen yksin ennemmin kuin levitän jo levveetä persuustani istumalla tämän abaraatin kanssa koko lomani ja epätoivoisesti kuuntelisin niitä lirkutuksia joita sen saloista sain.<br />
Varmasti joukossa olisi se hiomaton timanttikin ollunna, mutta kun nainen laittaa omaan ilmoitukseen kroppansa / ulkomuotonsa kohdalle että ne kolme kovaa...rintava, reitevä ja persevä niin voin sanoa että takavaloja vilkkuu ja kummasti!!<br />
<br />
Se timantti on vielä jossain...tunnen sen syömmeissäin ! Tulisi vaan jo esiin alkaa päiväys kohta menemään noissa ostamissani tuotteissa joista olen tässä useasti kertonutkin...ne alapään hajusteet meinaan...uusia en osta jos nyt et ala tulla ja joutuin! <br />
<br />
<br />
<img alt="" class="irc_mi iA59Q_xXyFNg-pQOPx8XEepE" height="546" src="https://flockler.com/thumbs/3179/1302_sinkkuohjeet--cuo1ops4pj_s900x0_q80_noupscale.jpg" style="margin-top: 0px;" width="728" /><br />
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-11733132347414246742016-06-28T22:32:00.002+03:002016-06-28T22:32:29.848+03:00Pelottaa kovinKesä puolessa ja emännyyden lomat vielä pitämättä.<br />
Mikä sen paremmin voisikaan olla kun se on vielä edessä? Kuinka paljon voi jännittää miten selviää lomalla joka pitäisi olla sitä aikaa kun voi olostaan nauttia?<br />
Emännyys pelkää yksinäisyyttä, sitä kun päivästä toiseen katsot yksin samoja seiniä niiden muuttumatta yhdenkään silmänräpäyksen välissä toisenlaiseksi..maisemat eivät vaihdu vaikka kuinka yrittäisi.<br />
<br />
Päässä monet menoehdotukset pyörii, mutta silti tälle kaikelle ei vaan saa otetta...on niin pirun tyhjä olo tässä runsaassa kropassa ja varsinkin sydämessäin.<br />
Miksi mennä jos ei ole haluja..voimaton olo, jumalaton väsymys kevään jatkuvista työvuoroista, monista ongelmista jotka raastavat sydäntä lisäten painolastiaan arjessa selviytymisen suhteen.<br />
<br />
<br />
Olen yrittänyt ryhdistäytyä, käydä ihmisten ilmoilla näyttämässä itseäni saaden suoraa palautetta että millainen se oikea nainen pitää olla.<br />
Kuinka lanteillani on liikaa leveyttä, käsivarsissani liikaa höllyvää...ehei en voisi koskea sinuun sormellanikaan!!<br />
Miten ihmiset osaavatkaan olla kylmiä toisilleen..niin kylmiä ja kovia vetovieraalle ihmiselle jolla on myös tunteet?<br />
En minäkään sano vastapuolen hiusten leikkuusta, paidan valinnasta, en siitä että sinun vatsanalueesi napitus alkaa kohta irtoamaan....en sano siksi koska tiedän että sinunkin sydämesi on varmasti tosi lämmin ja sisälläsi on helmi joka meissä jokaisessa on!<br />
Nämä toisen sanomat sanat jää kuulijansa korvaan ja jäytävät sieltä pala palalta sydänjuurta pienemmäksi lopulta alat itsekkin siihen uskomaan...näinhän se on ei pulleaa tyttöä kukaan voisi rakastaa ole vain yksin!<br />
<br />
Polvet notkuen otat annetut arvostelut vastaan, nielet sisällesi ne kaikki itkut joita sanojen kuuleminen saa aikaiseksi...sinun tekee mieli huutaa kovaan...minullakin on tunteet!<br />
Tämä kaikki saa aikaiseksi sen että kohta et enään liiku missään muualla kuin siinä sinun omin käsin sisustamassasi kodissa rakkaiden esineiden seassa, et uskalla näyttäytyä koska tiedät että sydämesi ei tulisi kestämään annettuja arvosteluja et voisi kuitenkaan olla itkemättä töisen näkemättä...se vasta olisi jotain kauheaa.<br />
Nyt tiedän miltä minun omasta rakkaasta lapsestani on tuntunut kun sairastui paniikkihäiriöön joka lopulta vangitsi nuoren mielen niin että omasta huoneesta ei ulos ollut pakotietä..ei uskaltanut koska kuuli kritiikkiä omasta ulkomuodostaan joka minusta aina ollut täydellinen suorastaan kadehdittava!<br />
<br />
Kun kaiken kokeman jälkeen haet hyväksyntää, hyväksyntää juuri sillä tavalla jota et toiselta tulisi koskaan hyväksymään.. Hyväksyntää jota olet omille lapsille kasvattanut että sillä lailla ei toiselle saa tehdä! Nyt hävettää niin että et pysty omaa peilikuvaasi edes katsomaan...se muistuttaa koko ajan siitä mitä olet tehnyt ja kuinka pahoillasi olet kaikille jotka siitä saavat kärsiä...samalla se satuttaa sinua itseäsi niin että tuntuu että onko sinulla voimia pyytää anteeksi rakkaitasi joita olet tehdessäsi satuttanut..saanut itkemään? Kuinka voisin sinulle sanoa että miten pahoillani olen...en saa tekemääni tekemättömäksi enkä osaa sitä selittää...rakkaudella ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä...sen tiedän.<br />
<br />
En ole hetkeen tuntenut samaa häpeää mitä viime päivinä olen harteillani kantanut...häpeää niin paljon että en voi katsoa ystävää silmiin ja sanoa kuinka pahoillani olen..kuinka voisin asian korjata?<br />
Minä pelkään niin kovin...<br />
<br />
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-56619044637495484662016-05-08T19:13:00.001+03:002016-05-09T09:20:22.792+03:00Untako<div style="background-color: white; border: medium none; color: black; overflow: hidden; text-align: left; text-decoration: none;">
<br /></div>
Kenen on haaveet joiden vuoksi päiväs uhraat ja kelle työsi teet?<br />
Jos rakastat, sä miksi pelokkaasti kuiskaat ne tunteet heränneet?<br />
<br />
Kuinka helposti jälkeen jää niin monta ystävää<br />
kun almanakkaan eksyy aina tärkeämpää...<br />
Missä on poukamas ja minne sammuu kaipuu ja sydän rauhoittuu ? <br />
<br />
Aika on vierinyt, koti on kasattu. Vanhoja tavaroita vaihdettu uusiin ja elämä yksinäisessä kodissa rakennettu niin että siinä voi olla ja hengähtää.<br />
Tiesin jo tänne muuttaessani että täällä en tule pitkään viihtymään..kun elämäsi olet ollut maantasolla, saanut kulkea pihamaalla paljain varpain niin et osaa asettua raameihin joita betoninen "viidakko" sinulle luo.<br />
Olen alkanut jo katsomaan muita asuinmuotoja ja kohteita...mummonmökki tai jokin kun joskus saisi...se olisi jotain ♥<br />
Tarviis vaan sen lottovoiton tai no jos edes lottoisi niin se pieni pikkiriikkinen mahdollisuus on siihen että sen oman unelmansa joskus saisin.<br />
Olen ollut yksin...niin yksin että useana iltana olen itkenyt yksin jäämistäni.<br />
Ei en minä itke menetettyä parisuhdettani edelleenkään sen piti näin käydä ja hyvä niin saamme jo molemmat hengittää niin että se ei toista vaivaa..<br />
Kaksi niin erillaista ihmistä...niin erillaista..<br />
Minulla on ikävä perhettä, sitä perhettä mikä minulla joskus on ollut. Tunnetta että sinua odotetaan ja olet tärkeä. Kaipaan ohimenennessä pieniä kosketuksia, nipistystä takamuksesta, suukkoa niskassa, halausta...toisin sanoen kaipaan ihoa. En enään onneton tiedä edes miltä se tuntuu mutta osaan arvata että se on jotain niin suurta kun sitä kaipaan niin kovin.<br />
No tottakait tiedän että olen monellekkin tärkeä, mutta jotain puuttuu. Se tärkein! ♥<br />
<br />
Jokunen päivä sitten olin niin onnellinen että kaikki sen saivat kuulla ja kokea. Työkaveritkin havahtuivat että ilottomien kasvojeni sijaan oli tullutkin isoa isompi hymy..naurahdukset ja hervottomat kikatuksetkin..oli kuin olisi mahalaukku täytetty kusiaispesällä sillai kivalta se tuntui. Odotin olin onnellinen ja surulliset kyyneleeni vaihtuivat aivan muuhun...iloisiin vaalean punaisiin kyyneleihin ♥<br />
Nyt minulle on taas laskeutunut sama hiljaisuus...ihan kuin se ei onnellinen olo ei olisikaan ollut totta vaan unta jossa uneksin jostain kaukaisesta jota kaipaan. Niin pahalta se tuntuu..selittäisit edes että miksi? Mitä pahaa olen tehnyt..<br />
Nyt suljen silmät uudelleen, perääsi juosten ja huudellen,
uneen hämärän hiljaiseen.<br />
Istuit viereeni hiljaa, kuulin kuiskauksen, lähdetään pois paikkaan
salaiseen..<br />
<br />
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-76767193324551353772016-04-05T13:42:00.001+03:002016-04-05T13:47:53.520+03:00Tämäkö on sitä onnea?Sinkkkuus...jotkut taistelevat kynsin hampain pitäen kiinni etteivät vain joudu vakiintumaan, jakamaan jotain omastaan...toista on meikäläinen!<br />
Sinkkuus on iskenyt emännän kasvoille varmasti kahdella nyrkillä niin pahalta se tuntuu ja sattuu!<br />
<br />
Olen nyt tätä "auvoista" olotilaa jonkun aikaa harrastanut ja sanon suoraan että tää ei ole minun juttu ei sit kerta kaikkiaa.<br />
Jo se kun viikottaisen lakanoiden vaihdon teen niin huomaan että olisi kuin silitysraudalla silitetty vuoteeni toinen puoli, siihen ei ole sormellakaan sipaistu, ei rypyn ryppyä...toivoisin olevan sen toisin.<br />
Aamulla herätä siihen että toisen hikinen nenä olisi omaa nenää vasten ja hiljakseen herätessään tämä suomipoika ojentelee itteään ja murinan säestämällä raaputtaa korvantaustaansa siirtyen kainaloaan raapimaan...ohentaa lonkkaa ja pajauttaa pierun ilmoille...perskeles sekkii on enemmän elämää kun taas tää...yksin sijaat pedin itsellesi asetut nukkumaan siitä saman pirun asennosta löydät itsesi kuuden tunnin yöunien jälkeen kuolavana kevyesti poskella...tääkö sitä onnea sitten on?<br />
Töistä tulet kotiin kukaan ei ole vastassa ei edes lapset niin kuin ennen..ei edes koira kun sekkii on entisen isännän luona lomilla...taidan pian hakea tuhisijan kotiin..en siis isäntää vaan sen koiran.<br />
<br />
Lapseni asuvat nyt lähelläni ja se on ollutkin minun pelastukseni osittain tältä. Olisin varmaan enemmänkin masentunut jos heitä ei olisi maailmassa. Nyt olen saanut joka päivä nähdä heistä jonkun, tulevat mamman luokse syömään tai hakee peltisen lehmän pesuuksensa alle kun ei jaksa istua yksin kotona...mitä tekee mamma? Ulko-ovi pamahtaa nuoren jälkeen hän sai mahansa täyteen ja taas vanha äitee jää yksin omaan betoniseen kotiinsa...kävihän se lapsukainen ei jaksanut olla kotona niin haki auton...mutta miksi kukaan ei kysy mammalta että oletko sinä yksinäinen, pitäisikö sittenkin sinun jäädä minun luokseni toviksi?<br />
<br />
Loma...voi vimma että sitä odotin mutta nyt se tuntuu jo vankilalta!<br />
Odotan jo että pääsen töihin kun ei muutakaan ole...<br />
Otin töitä joka viikonlopulle koska haluan viettää viikonloppuani jotenkin muuten kuin istumalla yksin kotonani.<br />
Mitkään biletyspaikat ym kapakat eivät ole minun heiniäni...enhän edes juo joten kuinka muuten saisin aikaani kulumaan kuin töissä ollessa...en jaksa enään istuakkaan uudella ihanalla löhötuolillani siihenkin painautuu kohta ison takapuoleni kokoinen painauma...apua ei tähän on tultava muutos!<br />
<br />
Olen odottanut tapahtuvaksi kauniita asioita, mutta aina minun edelleni on tullut jotain..kiireitä.<br />
Niin kovia kiireitä että minä olen jäänyt kakkoseksi ja nyt sanon suoraan että se minusta nyt tuntuukin että olenko sinulle se ikuinen kakkonen?<br />
Pieni viesti saa hymyn huulilleni, hetken nostaa pulssia syrämessäin, mutta kun tajuan että tässäkö se taas oli...se mitä odotin?<br />
Minä vanhenen, sinä vanhenet...mitä me olisimme tämänkin ajan toisillemme tehneet?<br />
Minä en anna sinun odottaa olen heti valmis kun se mahdollisuus annetaan...<br />
<br />
<br />
<br />
<span style="color: black;"><span style="font-family: "comic sans ms"; font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><br />
<span style="font-size: large;">Ihastuessaan toivoo, <br />
että löytäjä saisi pitää. </span></span></span></span><br />
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-29067808136774177822016-03-23T20:21:00.000+02:002016-03-23T20:32:12.240+02:00Tule ja potki persuuksilleni mun ♥Kun muut muuttaa niin he ovat edukseen aina naapureille, ovat hiljaa, kuiskivat käytävässä ettei vaan maine mene ja niin edelleen ja edelleen..lista on niin pitkä kun vaan keksii aiheita.<br />
Kun minä muutan..missä on tavat?<br />
Jo kun astun asunnostani kaikuvaan rappustilaan niin osaanko mennän sen hiljaa?<br />
Kun oikein keskityn poistumaan pikkiriikkisestä kodistani niin osaanko kävellä hiljakseen kompuroimatta, tai osaavatko koirani edetä käytävää niin ettei saisi melkoista älämölöä päällensä kun saavat kaikki naapurinkin piskit vimmastumaan haukkumisellaan. Ei en pysty mitenkään aina sattuu jotain. Uudet kaksiteholasini ( iiik olen siis jo näin vanha kaks teho mummoklasit nenällä) hämäävät rappusissa kovasti ja monet ilmalennot meinannut jo tehdä kun haron pitkillä koivillani rappusissa haparoiden alas ja ylös...kun vielä tän lärvin osaisi pitää kiinni kun horjahtaa.<br />
Meikä joka ei viinaksia paljon maistele niin omaa jo varmaan maineen kovastikkin juopuneesta naisimmeisestä..ei tähän meikäläisen käytökseen muuta varmaan naapurusto keksi.<br />
<br />
Minulla on varmaan aikas magee maine jo talossa jossa asustan jo ilman muiden apujakin, mutta kohtalo puuttui peliin.<br />
Tämän maineen sai aikaiseksi tämä minun vuokraisäntäni...eli joku muu on mainettani kasvattanut minun kokonaan ollessa toisaalla osallistumatta mitenkään tähän toimitukseen..<br />
<br />
Viimeisenä remonttipäivänä hän ja apupoika ajoivat pakuuttiautonsa oven eteen helpottaakseen maallisen mammonansa kantamisen ettei tarvitse jääpeitteen alla olevan pihan läpi kaikkea kantaa. Jättivät huomaamattaan siinä naapurirapun nuorenmiehen sumppuun omalla autollaan..tosin tämä nuori uros ei ollut autossaan istunut kun nämä jo iäkkään puoleiset remppamiehet siihen kurvasivat.<br />
Viimeistä työkonettaan kantaessaan pihassa odottavaan autoon naapurin nuorijuippi oli jo siinä vaiheessa menettänyt vähäiset hermonsa ja tää painoi lahjakkaasti autonsa ratissa olevaa äänitorvea...kympin suoritus jopa minä tämän mölyn kuulin kerroksissa olevaan asuntooni.<br />
Nuori mies oli menettänyt hermonsa ja lupasi turpakeikan vanhoillepojille jo ennen kuin kunnolla taloon edes kerkeävät asettumaan jos pakettiauto ei ala edestä liikkumaan..vuoksaisäntä katsoi tovin nuoren miehen möykkäämistä, laittoi viimeiset työkalunsa pakuutin perälootaan ja käveli kohti nuorta urosta joka rehvakkaasti heilutteli nyrkkiään ääntelynsä tahdissa...turpiin tulee joo usko vaan!! :)<br />
Tämä lähes kaksimetrinen vuokranantajani nojasi juipin sivulasiin ja sanoi..."kuule ookko sää kuullut samaa juorua että tässä talossa asuu kuulemma yksi homokin??" Tiedätte varmasti kuinka nopeasti vanhamies juoksi autolleen ja painoi vimmatusti kaasupoljinta ja ei kun karkuun..siihen paikalle jäi nuorimies hölmistyneenä että mitä se sanoi??? :)<br />
Minun maine oli siis jo menetetty kun edes kerkesin majoittua betoniseen laatikkooni.<br />
Tätä maineeni parantamista ei ainakaan helpota sekkään että pistin sitten ihan omin kätösin talon mankelinkin solmuun ja sain kuin sain kaksi huoltomiestäkin paikalle tilannetta ihmettelemään.<br />
Niin meinasin minä kämpänkin tänään polttaa..onneksi sain sammutettua vaikka koville se ottikin!! Suosittelen ei kannata käyttää kuin kotimaisia tuikkukynttilöitä...ainakin minä jätän ulkomaisen peen jollekkin muulle joka haluaa talostaan eroon vaikka sit tosiaan polttamalla.<br />
<br />
<br />
Mistä saisin taas sen innon ja inspiksen salitreeneihin? Kamukin odottaa kovasti että joko mennään joko päästään taas saunomaan ja koheltamaan että saa hävetä seuraavan kaks viikkoa omia touhujaan? Niitä naurun remakoita ym hauskuuksia on ihan ikävä, niistähän saisi ihan romaanin kun jaksaisi kaiken kertoa...mutta mitä tekee akka? Ei viitsi ei jaksa ei saa otetta itsestään ei mistään...tulisi joku joka antaisi persuuksille sen potkun että akka nyt liikkumaan!<br />
Joo hei haluun oman PT.n kotiakkin...sellaisen miehenkuvatuksen joka nostaisi minut sängystä kun en siitä viitsisi nousta, pukisi salitrikoot runsaille kintuilleni, kampaisi hiukseni ja tietysti täyttäisi salitreenikassinikin valmiiksi..sellainen pieni kodin hengetär miehen vartalossa..mistä kuvastosta niitä voisi tilata?? Niin jos saamaan rupee niin mulle sit kans..niitä PT:tä siis..<br />
<br />
Minä en ymmärrä mikä ihmeen väsymys tai kankeus tai mikä lie minuun on iskenyt. Toki noita päällystettyjä pikiteitä taaperran pieneten karvaisten kavereideni kera, mutta siihen se jääkin.<br />
Nyt tarviin tosiaan sen joka motivoi ja kannustaa...ehkä minulle on vain sattunut liikaa asioita ja murheita ja muutto ym ym huh väsyttää jo koko ajatuskin!<br />
Mut hitsit hei oon mää vaan eri muija...miettikääs! Yksin tän sain aikaiseksi...ja rakas Mimmi kantoapuna...tää on valmis! Nyt avaan tuon oveni ja pistän kätöseni ristiin niin mä tiedän kuka sieltä tulee...kun oikein toivon..tulethan jookosta...vink vonk! ? ♥<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf1S7ud7hhTpmrbmvSQkzivt21IKCyyaaBtG48geKntTTDI-UiHmpG8u2XoNkKNuW7LWWhHfFZiLbZNLA0FmlqcSRV6ehcE5CxXWMk7iAdSiR-zG_GyedLsQDZZ8G5v2p7beBh2DrTSie5/s1600/7708_1304657279547935_2481240249699768055_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf1S7ud7hhTpmrbmvSQkzivt21IKCyyaaBtG48geKntTTDI-UiHmpG8u2XoNkKNuW7LWWhHfFZiLbZNLA0FmlqcSRV6ehcE5CxXWMk7iAdSiR-zG_GyedLsQDZZ8G5v2p7beBh2DrTSie5/s640/7708_1304657279547935_2481240249699768055_n.jpg" width="640" /></a></div>
<br />The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-341812154189656852.post-30989391348773205852016-03-22T16:52:00.001+02:002016-03-22T19:43:32.300+02:00Kosketus iholleni...Nyt uusi koti alkaa olemaan se oma koti mihin on kiva tulla töistä ja tavarat ym alkavat tuntumaan jo tutuilta.<br />
Monta hetkeä siihen menikin kun tätä kaikkea täällä pyörittelin ympäriinsä ja mietin niille sopivaa paikkaa pienessä kodissani. Miten ne tänne kaikki mahtuikaan?<br />
Muutossa oli poikani apuna ja hänen tokaisunsa on varmaan iäti mielessä..."mutsi hei sää niiku muutat keskelle asuinaluetta betoniseen taloon ja sää kannat ladonovet ja kaikki mukanas!! " Ilme ei siis nuoren miehen kasvoilla ollut ihan niin samaa luokkaa kuin minulla joka tiesin jo mihin kaikki tavarani vähä omaisuuteni oikein sijoittuukaan.<br />
<br />
Niin ei tullut rikkauksia mukaani, ei rahallista mammonaa...paskan ja marjat maksun puolelle elo menee kun kahta taloutta yrität hoitajan pienellä palkalla nyt pitää kasassa...Willa Jussila ei siis ihan vielä ole saanut uusia asukkaita sisäänsä vaan tovi vielä joudumme tätä odottamaan.<br />
<br />
Kävin Willa Jussilan "raunioilla" kun vein koirat sinne, isännän vielä ollessa reissullaan, odottamaan toisen huoltajansa kotiinpaluuta. Hännät heiluivat ja olivat niin onnellisia kun pääsivät tuttuun paikkaan, mutta minä en kokenut sitä samaa riemua kuin nämä karvaiset kaverini...eli minun häntäni ei heliluskellut. :) <br />
Hetken vietin katsoen sitä kaikkea, riisuttua kotia jonka sisällä oli niin iloa ja suruakin ihan kuin kaikkien muidenkin kotien sisällä varmasti on.<br />
Se ei ollut enään se minun koti se jota rakastin ja olin ylpeä saavutuksestamme, se ei ollut enään se minun "juttu" jonka eteen tekee kaikkensa olin selvästi jo jättänyt kaiken sen taakseni...aloittanut sen uuden aukeaman.<br />
<br />
Levoton olo...tosi levoton olo.<br />
On olo kuin pitäisi painaa kaasua ja katsoa kuinka kauaksi tankillisella bensaa pääsee ja sit vasta miettiä miten täältä pääsee takaisin ?<br />
Nyt tähän levottomuuteen auttaisi se kun tulisi joku joka halaisi, rutistaisi kunnolla, sanoisi korvaani että olen tärkeä hänelle...voi kuinka toista kaipaankaan.<br />
Kun nyt mietin milloin olen saanut toisen ihon tuntea omaa ihoani vasten niin siitä on niin paljon aikaa että tuntuu että kehtaanko sitä edes tässä mainita koska nyt ei lasketa kuukausia vaan parikin vuotta siitä kun olen toisen rinnallani tuntenut.<br />
Yritin kaatunutta parisuhdettani toki öiseen aikaan korjata tai herätellä toista juttelemaan ottamalla häntä olkapäästä kiinni kun nukkui selkä tunnetusti minua kohti...hän ei havainnut kosketustani tai sitten halusi esittää vain nukkuvaa.<br />
Minulla oli itsellä niin paha olo että olisin halunnut koskea toista ja tuntea toinen siinä lähelläni, jutella asioista ja kysyä onko toisellakin sama pahaolo...siihen ei annettu mahdollisuutta.<br />
<br />
Olen niin tunneihminen että minusta ei ole koskaan ollut hakemaan hetkellistä helpotusta tai ottaa itselleni sellaista "leikkikalua" jonka kanssa voisi viettää parit mukavat hetket..ei minusta siihen ei vain ole. Hänen pitää olla minulle tuttu ja turvallinen sellainen jolle voin kaikkeuteni näyttää..antaa itsestäni kaikki joten olen vain lujittanut itseni ja sanonut että kyllä se vielä tästä...helpottuu ehkä :)<br />
<br />
No nyt taidan tankata tuon auton ja tosiaan ajaa sen tankin tyhjäksi..miettiä sit siellä mihin asti se minut kuljettaa kenen rappusille olen päätynyt..aukeaako ovi vai saanko ikuisen porttikiellon...tahtoisin niin sen kokeilla ♥<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b> Jos kaipaus olisi viini, ympäripäissäni minä odottaisin sinua.</b></span>The Sarppahttp://www.blogger.com/profile/05524188622698878873noreply@blogger.com0