perjantai 12. lokakuuta 2012

Kiitoksia jopa kukkasinkin......osa 66

Täällä taas rakentajan vaimo juuri kotiin töistä väsyneenä palanneena. No hetki lepäilyä ja taas mennään 6:30-
Sisäinen kelloni saa siis töitä ja ihan ajallaan... Tuota sisäistä kelloa olin jo kauppaamassa halukkaille mutta kukaan ei kiinnostunut aiheesta? Miksi kukaan ei halua varmasti ajassaan pysyvää sisäistä kelloa? Minua alkoi meinaan männä viikolla sapettamaan että sillon kun sais nukkua niin sisäinen kello ei anna sitä tehdä...missä sen paristot on, ken kertois sen?
MItäkö olen tehnyt kun en ole kirjoittanut tänne? No töitä...kotona ja töissä ja ja ääh mitäs muutakaan! Aika tuntuu jotenkin polkevan paikoillaan!
No olin minä yhtenä päivänä oikea "sisar hento valkoinen"! Lähikaupan myyjät tuli hihkumaan että Sari auta sinä! NO mitä mitä mitä...nenä pystyssä että mistäs moinen kunnia? No sain siis hoidettavakseni sairaan vanhuksen jolla verensokeri teki tepposia...no hiukan häntä elvytellen mehulla ja magialla niin johan saattiin mammaan taas virtaa että meni ja polkas omalla potkurillaan kotio...minä ajoin kyllä biililläni hänen rinnallaan..turvaten tämän vanhuksen kotiinpääsyn! Mamma ei halunut kyytiini tulla koska kallis ja armas potkurollikka olis jäänyt vandaalien käsiin ja taatusti seuraavana päivänä siinä oliskaan ollut kuin lukko jäljellä lukitussa kohdassa! Mummo saatiin turvaan kotiansa ja mieli oli molemmilla niin hyvä..jäähyväiseksi sain niin ihanan hymyn vanhuksen kasvoilta ja se lämmitti sydäntä...minusta on johonkin!
Tänään meninkin jonkin ajan päästä kyseiseen kauppaan ja voi että ette tiedäkkään mikä minua siellä odotti? Iso kukkakimppu jonka tämä vanhus oli käynyt sinne tuomassa että tutut myyjät sen minulle antaisi..kiitokseksi siitä mikä minusta kuuluu meille jokaiselle kanssaihmisille! ? No ihana ele vanhukselta ja vieläkin sain sen kivan tunteen mieleeni mitä meidän yhteisestä pienestä hetkestä jonka kaupassa ja kadulla vietimme! Kiitos kuuluus siitä hänelle...ja taisin minäkin sitten jotenkin jäädä mieleen! ♥

Otin sitten osaa kilpailuun! Mikä onkaan arvonnan pääpalkinto? Jukkatalo valmispaketti arvo jotain 170 tuhatta...vau! Mietinkö taas mitä tein ennenkuin olin jo tehnyt? NO EN TAATUSTI! Mieheni tokaisi että "tuo vaatii tontin toi lahja mihin rouva sen meinaa laittaa?" No onhan meillä sitä tonttia vielä jotain 9 omakotitalontontin verran jäljellä käyttämättä eikö sieltä joku bläntti moisellekkin löydy..muutettais koko suku sinne sit kommuuniin!
Miten tuon voi saada? No tarinoimalla miksi sinä juuri olet se omakotitalon asuja? No minäpä laitoin osallistumiseni kyseiseen kilpailuun omalla tarinallani jossa on kaksi henkilöä:

Omakotitaloasukas istuu puulämmiteisen saunansa lauteilla nauttien ja kuunnellen kuinka kiukaan syövereissä olevat puut ritisevät ja räiskyvät palatessaan ja loimotus näkyy lasisen luukun kautta himmeästi valaistuun saunatilaan..nautinto on mieletön! Mielessä on jääkaapin uumenissa olevat huurteiset jotka odottavat omakotitalonsa löylyissä olevaa omistajaa...pihan patiolla on höyryävän lämmin palju täynnä kutsuvan lämmintä vettä..odottaen uimariaan! Ulkona paukkuu -30 asteen pakkanen! Pipo päähän ja alasti sukeltaen asunnon läpi kalja kouraan ja nauttimaan veden ääreen....jokaisella siemauksella muistin miksi juuri minä olen se omakotitalon asukas?

Kerrostalon asukas istuu kuivalla lauteellaan lihanlämmittämössään joksi jopa joku kehtaa kutsua saunaksi.. Kiukaan paikalla on grilli kiviä täynnä ja lämmönlähteen tähän lämmittämöön tuottaa sähkö joka raksuttaa jokaista minuttia numerolistaa vinhaa vauhtia etiäppäin...muistona vain alati tulevat laskut ! Mitä tekee tämä kerrostalon asukas? Vetää palttoon päälle ja ahtaa itsensä pienenpieneen tuuletusikkunan ääreen palttoo siksi ettei palelluta itseään ikkunan vierustalla kiikaroidessaan omakotitalon asukasta joka taas nauttii olostaan! Kiikarit kohdistavat taas tutun kohteen...alastoman naapurin jolla on kädessään kylmä olut..mutta kerrostalon asukas ei edes merkkiä näe ja tästä onkin tosi harmissaan!
Miksi siis minä ainakin olen se omakotitalo asukas?

Tälläisen osallistumis tarinan laitoin kyseiseen kilpailuun...jos ei pääpalkinto tuolla heru niin lähettäis meille vaikka postilaatikon! :)

Täytyy minun kuitenkin tuohon palkintoon sillai sanoa että taidan kuintekin asustaa siinä nyt valmistuvassa Maalaisromanttisessa kodissani ennemmin kuin Jukka-talon talopaketissa jota jokaisella on joka kylässä ! Tahtoo oman persoonallisen kodin täynnä omia ideoita ja ajatuksen heittoja sinne tänne! Voi kun pääsisinkin jo sisutamaan...näen jo sieluni silmin!

Ps Ps Ps....se muurarinkin sitten löytyi! No tai no joo löytyi ja löytyi vaan laittoi viestiä että maanantaina työt sitten jatkuvat...VIHDOINKIN!

lauantai 6. lokakuuta 2012

Synttärit...osa 65

Syntymäpäivä tuolla rakkaalla ahertajalle se päivä on tänään!!

             Paljooon onneeaa rakkain paaaljoooon onneeeaa vaan!!

Eli mietin kuumeisesti mitä tuolle armaalle ahertajalle lahjaksi? Vaikeaa tosi vaikeaa...arvatkaa mitä mies vastasi lahjasta ja toiveesta?
"kun minun kanssani kannat ne 50 levyä ja ne puutarvikkeet siitä pihasta niin siinä on minulle jo monta lahjaa!" Voi iik tämä toteutukoon ja niin toteutuikin..mitä jäi muistoksi? Helekatin kiepeät lihakset, jänteet, iho, raajat siis koko akka on paketissa! Mutta mää tein sen..laskin että pelkkien levyjen takia talssin tontin toisesta päästä taloon sisälle ja ulos 100 kertaa ja sit paneelit kattoon ja saunaan, saunan lauteet ja muut tarpeet, listat, villat ym ym kaikki tuli kannettua sisälle ja askelmittari olisi varmaan räjähtänyt...no ainakin seonnut laskuissaan!

Oli se päivä..raadantaa ja välissä jopa sai nauraa! No siinä vaiheessa kun kaneetiin terassille menevää panssarilasista ovea niin silloin meinattiin hermostua toisillemme.....ENSIMMÄISEN KERRAN ! Mieskin nosti ääntään...helevata ei minusta ole mihinkään mutta se hiivatin ovi painoi ainakin tuhat kiloa! Mies muistutti että "sää itte ihan itte halusit tälläisen ison ikkunan tähän ovveen"! No niin halusin mutta halusi hänkin ei vaan kehtaa tai uskalla myöntää että näin on tai ainakin on varmasti tyytyväinen vaimon valintaan taas kerran!

Vesiosuuskuntakin kävi tontilla..toi pumpun siihen meidän jätekaivoon joko me kohta saadaan ihan oma posliininen pönttö taloon ettei riu-ulla kovin kauaa tarvii notkua?? Ei vaan samalla saa ihailla maisemia mutta nyt alkaa olee kovin vaarallista istua riulla metässä kun tänään kuuntelin luotien viuhtovan muutenkin korvan juuressa! Joo-o ne kaatoi hirven meidän tontin kuppeeseen mutta tällä otuksella ei sarven kärkikään kolhassut tonttiamme että olis lavasta saanut maistaa...voi perskeles sentään niin meikäläisen tuuria taas!
Meikäläinen jo siveli huuliaan että nyt tippuu kilo jos toinnennii lihhoo pattaan mutta ei se varmaan viimeisellä kuolin kouristuksessaan vaihtoi kylkeään tai äännähti ja otti askeleen poispäin...senkin osaan kuvitella mielessäni näin tapahtuneeksi!

Kadonneesta muurarista ei oo kuulunut pihaustakaan...ei oksan heivahdustakaan! Missä mies luuraa ja mihin on joutunna koko otus? Odotimme hiukan aamulla että jospa olisi käynyt paikalla ja tehnyt työnsä loppuun mutta ei ja jatkossa hänellä onkin suuri ongelma päästä toimintapaikalle...ovet ovat lukossa? Tiirikoimaan joutuu alkamaan jotta pääsee sisälle tai sit käyttämään reippaasti teleffooniaan että oon tullut ja tahtoo sisälle...no laattamies on siitäkin sit innokkaampi!! Tää hemuli on vieraillut ny jo kolmena viikonloppuna peräkkäin muistuttamassa olemassaolostaan... vannottaa että on sen ajan mitä siinä menee kokoajan saatavissa ja palveluksessa kuulemma voi hoitaa muutkin työt raksalla....MMM SISUSTAMISEN! Antakaa mun vaan nauraa....ei tuu kauppoja! Tulisiko meidän laattamies sisustamaan meidän koti? Ehhei niele kieles ei oonnistu... :)






Nämä kannettiin sit sisälle.....




















Laitettiin viimeinenkin aukko sitten lukittuun tilaan eli nyt ei oo tuulella tillaa tuivertaa tuppaan!


 Terrasiovi joka painoi mielettömästi mutta siinä se nyt on!
 ärräpäitä....mitä ne on?

Tässä on terassi sit sivu-brofiilissaan! Aita siihen vielä ja päähän loput laudat niin vot! Tuohon tulee tolppiin valot sekä lattiaan upotetut valot sekä valokate ym ym ....voi iik siinä sit mennään polokantahtiin jotta!

 Keittiö....
 Olkkarin seinämää...
 Olkkarin seinämä toiselta puolelta...
 Keittiötä taas.... linssi on hiukan pölyinen ei siis sada lunta sisällä!!

torstai 4. lokakuuta 2012

Mietteitä...osa 64

Elämä etenee ja päivät lähenee HOOOOO HETKEÄ! Mikä hiton hoohetki? No raksaan työn jälkeen voimme ihailla kättemme jälkeä eli tulevaa yhteistä kotia..
Mitä tässäkö se olikin? No en voi sitä vielä tokaista koska tontilla pyörähti rekka ja jätti jälkeensä levyjä, laudetarpeita, paneelia...siis kaikkea painavaa!
Hitto mää oon niin monta kertaa miehelle mäkättänyt että " kyllä sitä rakentais kun joku kantais nää tavarat"! Siis miettikää mitä painaa yksi seinälevy ja kun niitä on 50 kpl niin mihin tästä joudunkaan? VOi helevata sentään..

Ei vaan saadaan kamat sisälle ja viimeinenkin ovi saa paikkansa sille tehdystä oviaukosta...kodin ovet saavat lukot ylleen ja eipä oo ennää avoimien ovien päivä!
Aistin jo sen tunteen kun ensimmäistä kertaa kannan puita takan etteen että saan tuvan lämpiämmään...voi sitä ihanuutta!  Niin tässä vaiheessa vielä katsotaan joidenkin vuosien jälkeen onko se niin ihanuutta vieläkin?

Viimeinen poikanenkin lentää pesästään...kamalaa! Jotenkin sitä ensimmäisen maailmalle laittaessaan se kävi jotenkin tuskattomasti..tirrautin minä siinäkin itkut mutta pojalla oli niin vahva halu itsenäistyä ja astua oman kodin lämpöön. Ei siinä vanhan äiteen kannata lahkehissa roikkua että "elä meee sä viet multa kaikeeeen".. Ei vaan ovi on avattava ja mahdollistettava se oman kodin perustaminen silloin kun se poikasesta tuntuukin.
Nyt nuorimmainenkin poikasista on saanut oman kodin ja uskomatonta kyllä vielä samasta talosta kuin missä keskimmäinen muksuni majailee.. Olisiko heistä sitten kaveria toisilleen kun esim se jääkaappi ei olekkaan niin ruokaa täynnä? Katsotaan miten se heidän yhteiselo samassa talossa sitten alkaa onpahan kyläpaikat lähekkäin kun kerran sieltä maalta ajelee kylille.. Hheh kaikessa on puolensa..

Rakentajatkin vanhenee..hittolainen! Tämä rakas työmuurahainen aviomieheni täyttää vuosia...kysyin että mitä nää tarviit lahjaksi?? No joo jos kannetaan ne 50 levyä sinne talloon niin siinä on sitä lahjoo... Voi herttinen on se vaatimaton otus tuo rakas siippani!!
Täytyy jotain pientä vaikka edes tikkari tai jotain että on muistanut... Rakentajan rahasto on sen oloinen että nyt ei levveesti elellä eikä uusia mersuja pihhaan lahjaks ostella..syörähän elääkseen ei tällähetkellä toistepäin... Meikäläistä kun niin himoittais sisustaminen mutta mieli on pantava jäihin...mutta Ikeaa en ole unohtanut..sinne ens kuussa hakemaan lipastoo ym vermettä taloa täyttämään.

Eli hommat jatkuu talo valmistuu ajallaan, rakentajat vanhenee sille ei voi mittään! Katsotaan sit ukkokullan kans peilistä vierekkäin kummalla on enemmän huoli ryppyjä otsalla kun vihdoinkin saadaan se pää painaa sinne uusiin lakanoihin ja oman makkarin uumeniin...voi sitä onnea ja autuutta kun tuon sohvan saadaan roudata sanonko minne ja päästään elämään "ihmisten" elämää...

                                              Monet ihmiset jäävät onnesta osattomiksi:
                                          eivät siksi, etteivätkö he löytäisi sitä, vaan siksi,
                                                että he eivät pysähdy nauttimaan siitä.

Natsi aikaista kidutusta

On se kumma kun mikään asia ei koskaan mene tämän emännän kohdalla niin kuin normaalisti! Niin joku voisi tokaista että "mitä voisi o...