sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ajan kulua ja kulutusta

Emännyys istuu ja miettii, miettii mitä kesän ja syksyn aikana elämässä on taahtunutkaan?
On ollut niin iloa kuin suruakin...suuriakin suruja mutta myös joitan isoja askeleitakin kohti tulevaisuutta on oteettu. Kanan askeleita sanosin ennemminkin..

Sisustuspuolella rauhallista, paitsi tokikin iso kasa uutta tapettia odottaa laittajaansa, olohuoneen seinäänkin pitäisi kahden oven kokoinen aukko tehdä eli jotain uuttakin on...joskus sitten.
Armaalta ahertajalata saa saman tutun lauseen...hmm olisko joulun aikoihin mahista??
Niin minä jouluna? Kysyy emännyys..ja ottaa itte työkalut käteensä tai palkkaa sähkömiehen ym työntekijän kilpailevasta yrityksestä.

Uutta on sentään tapahtumassa yrityksen puolella. Niin me ei olla enään se 1-2 hengen yritys vaan mies meni ja laajensi ja laajensi niin paljon että päätä alkaa jo pakottaa.
Kysyin viehkosti kerran ahertajalta, että jos teille tulee konkka niin meneekö Willa Jussila sen mukana?
Kait se jo emännyydenkin takalistoa alkaa poltteloo että mikä on kohtalo.
Sisustamista myös uuden kaupan suhteen eli liikehuoneiston..kun saisi vaan itse päättää ja toteuttaa niitä omia oppimia sisustussuunnittelijan töitä!! Tahtoo efektiseinää ja väriä ja näyttävää mattoa soffan eteen ja iso lamppu katseen vangitsijaksi jne jne mutta kun on monia muitakin tekijöitä sivussa. Ei emännyys yksin päätä ja jos näin olisi niin tietäisin kyllä millainen siitä tulisi.
Minulla on ihme tapa, kun astun uuteen tilaan, että sisustan sen mielessäni. Nytkin kun astuin tähän uuten myymälätilaan niin tiesin heti jo miten mikin tulee. Olisi paikka missä voisi istua ja rentoutua samalla kun asiakas miettii omia valintojaan, lapsi tietysti mukana piirtäen värityskirjasta sivua innokkaasti sekoittamatta vaikean valinnan kohdalla olevaan vanhempaa...ottaako sen tai tän vai liekö mitään..
Tuosta mielessä sisustamisesta on vaan tullut tapa. En tiedä onko se hyvä vaiko paha?
Poikienkin kodin sisustan mielessäni aina uudelleen ja uudelleen, paitsi että nuorimmainen on alkanut jo äidille antaa porttikieltoa kotiaan...ANNA NYT NIIDEN OLLA! :)

Kaksi kuukautta kun kodin täyttää taas kinkku, lanttulaatikko ja muut pöperöt. Siinä on emäntäraasu kovilla, veivaa ja vatkaa apetta suurelle perheelleen ja on itse töissä jokaisen joulupäivän.
 Se on vuoro olla emännällä ja miksi ei olisi? Jouluna kaikki asiakkaat ja me hoitajatkin olemme niin ihania, rentoja ja kaikilla on hyvä mieli. Onhan se mahtavaa olla perheen parissa kodissakin, mutta on se kumma voima tuolla setelirahalla jonka tuosta joulunpyhistä saa ja sen ihmeellinen vetoivoima vetää myös emännyyden palkkatöihin.

     
Kohtalo kolkutti ovenkahvaa,
kiersi kuin avainta lukossa.
Päästin sisälle,
leikkien vapaata.

Opin tietämään millaista
on nukkua pumpulipilvellä,
juosta avojaloin sateenkaari
päästä päähän.

Laukkasimme tuulihevosella
ja kosketimme auringonsädettä!
Kaikki oli kanssasi niin mahdollista.

Päästimme toisemme vapaaksi
kaksi luonnonlasta
suljimme oven hiljaa väliltämme.

Kyynel vierähti kädelleni.
Et turhaan valunut, kuiskasin.
Osasit tulla kotiin..


Natsi aikaista kidutusta

On se kumma kun mikään asia ei koskaan mene tämän emännän kohdalla niin kuin normaalisti! Niin joku voisi tokaista että "mitä voisi o...