Kätevä emäntäkö..

Emäntäkö kätevä?

Kun nyt tässä istuu hetken ja miettii niin yhdyn moiseen..
Minä olen löytänyt-herännyt-avannut silmäni-tajunnut että en olekkaan se peukalo kämmenessä tyyppi vaan taidan ja osaan monenlaista..
Mihin tämä kätevyys mies tarviikaan? Näinpä näin..

Olen alkanut treenaamaan oikein kunnolla jos vaan aika antaa myöten..työ perhana pitää näinkin kätevän emännän kahleissaan tiukasti, liiankin tiukasti.
Tekisin kaikkea muuta kuin työtä jos pankkitilini olisi yhtä täynnä kuin juuri täyttämäni vatta..joten töihin on köyhän taivuttava..

Mut käteväksi emäntä on todellakin osottautunut kyökin suunnalla. On jopa tajunnut että kuinka mukavaa itseasiassa ruoanteko voi ollakkaan. Emäntä ei väännäkkään mitään ranskalais purilaisia vaan ihan vallan kotimaista perinteistä kotiruokaa. Into ja halu kokeilla aina vaan uutta ja haastavampaa on alati mielessä.
Nyt näin joulun alla tietenkin kodin täyttää tietyt tuttuakin tutummat tuoksut...on laatikkoo kinkkuu ym herkkuu.
Porkkanalaatikon emäntä tekaisi nippes nappelis eikä mennyt kauaa ja voin sanoa että maku ja hinta on aivan eri kuin kaupan KAIKKIEN ÄITIEN TEKEMÄT pöperöt. Kuka niitä voi edes syödä?

Emäntähän tunnetusti omistaa sen suuren suun..tai ne aivot jotka ei voi jarruttaa sanojen tulvaa ollenkaan joten kerran taas emäntä raasu oli kusessa..olisi voinut vajoa Prisman kylmätiskin alle ja olla kuin kukaan ei huomaisi.
Uusavuttomuus on mietittytänyt monesti. On kuulkaa kaikkia valmiina kaupasta sen kun mätät kassis täyteen tätä "samasta tuutista työnnettyä pöperöä" . Kaikki tuo maistuu samalta, mautonta, ei mitään tunnetta koko hommassa.
Siinä ritä meikäläinen pyöritteli 500g valmiiksi tehtyä perunamuussia olevan foliopohjaisen tuotteen ympärillä. " Ei helevata, onko muussiakin jo pelkästään valmiina? Kuka kumma tätäkin erehtyy ostamaan?" " Minä, voin muuten myöntää että on vielä hyvääkin!" Kuului vierestä. Kauppias raasu osui samaan aikaan saman "lihatiskin" äärelle ilmeisesti sitä samaa pöperöä taas perheelleen vieden. Ei hitto on tää kamalaa.. On valmiina letutkin paistettu ja hillopussikin mukana, kas kun ei sitä oo levitettynä valmiina jo letunkin päälle.
Ei tarvii aivoja nykyään ruoan suhteen jos vain tyytyy tähän samaan mössöön mitä valtaväestö tuntuu käyttävän.
Onhan ollut aikoja että emäntäkin on erehtynyt yö-grillin saloihin ja herkkuihin ja se näkyy emännän lantehilla.. Hetki huulilla ikuisuus lanteilla, tuo tuttuakin tutumpi värssy on niin muistissa että sitä ei tarvii toistella. Sillä samalla pöperöllä me lihotamme jokainen omia lantehiamme ja sitten epätoivon vimmalla vedetään sauvat viuhtoen pitkin maaseutuja ettei kukaan vaan näe, tai nostellaan puntteja otsalohkossa verisuoni pullottaen..nyt lähtee ne läskit ne läskit kävelemään!

 Porkkanalaatikot odottaa uuniin pääsyä ♥

Mitä akka duunaa? Tässä marinoin silakkafileet maito/sinappi liemessä.. Ette usko kuinka hyviä näistä tulee? Sisälle fileet saavat voi, kapris ja tillisörsselin...voin vannoa että myös sinulle kelpaisi!

Jumppaa

Mä niin oon hurahtanut tuohon jumppaamiseen..
Oon nyt seonnut totaalisesti mm. Jumppi-tuntiin vaikka jo peruskoulu aikohin inhosin kaikkea jumppaamista.
Eilen rehkin itseni aivan hikiseksi kyseisellä tunnilla.
Hiki valui ja roiskui, roiskui jopa niin että meinasin tehdä spagaatin lattialla olevan hikenikin takia! Minähän vuodan! Ei meinannut tossujen pitokaan pitää emäntä raasua yllä, maanvetovoima meinasi ottaa omansa.
"Mä niin en tule koskaan enään tähän tuntiin! " Tätä taon päähäni tunni aikana, mutta kun se on ohitse niin haluan jo uudestaan.

Kaikkeahan elämässä on koettava myös sitä tanhuamista jonka "suoritin" jo ala-asteella kyseiseen kerhoon kuulumalla. Oon yrittänyt pitää krapulan poissa sisu-askilla, sitäkin on tullut kokeiltua. Martta kerhon kokoukseenkin olen erehtynyt kerran menemään ja totesin että TÄÄÄ EI NIIN OO MUN JUTTU EI YHTÄÄN! On käyty lavatanssit ym (olen jopa osallistunut lava missi kilpailuihinkin ) mutta tänään tuli sitten repästyä itsensä mummo-jumppaan.
Voi iik minä ja kaverini varmasti oltiin salin ne nuoremmat..nuriso jonka nyt joka liike pitäisi pystyä suorittamaan. Vastassahan oli 60-80 vuotiaita trikookuteisia mummoja. Voi kuulkaa oli siinä taas meikäläisellä naurussa pitämistä ja omalla tavallaan sainkin hävetä. Näille jos en pärjää niin mun treenit on sit tässä!
Tunnilla mummot meni kun aropuput "TE OOTTE SELVÄSTI HEI HARJOITELLEET...EPISTÄ!" Siellä me salin nuorimmat oltiin salin takimmaisessa nurkassa ja puhkuimme omaa suoritustamme lävitse..hiki otsassa kuinka muutenkaan. Mitä tekee nämä mummot? Ne mihinkään lannistu jatkaa ja jatkaa vaan. Mä oon niin poikki ei enään!
Edellisen illan pumppi-tunti takamuksen ja reisien lihaksia jäytäen suoritan kuin suoritankin tunnin lävitse ja voin kuulkaa käsi syrämellä sanoa noista lähes satavuotiaista rouvasimmeisistä on kuulkaa vastusta!
Mut mitä muuta elämässä on kuin aika kun käydä kokeilemassa kodin lähisalin liikuntatuntien tarjonta?
Jumppa mikään viimeinen suorite sille päivälle ollut, seuraavana syvävenyttely. Minä joka olen nielassut rautatangon mihinkään taivu..!
Että voikaan olla ihminen jäykkä. Olis varmaan pitänyt ottaa lihasrelaksantteja kourallinen niin olisi tähän vajaa 180cm raatoon saanut jottahi notkeutta. Kuinka magiaa se tekikään? Perskannikan kireydet sai kyytia, takareidet huusi hoosiannaan näin joulun alla, käsivarreta saivat helpotusta ja jopa ojentautuivat jo suoremmaksi kovien lihatreenien jälkeen.. Mä niin tunnen oloni ihanaksi! Kuona-aineet saa kyytiä ja kohti tulevaa laihuutta mennään! :)

Minusta on kiva seurata ihmisiä salin touhujen keskellä. Kuinka moni meikkaa että voi tulla salille hikoilemaan? Hikoileeko ne ihmiset ollenkaan?
Minusta on jotenkin niin naurettavaa että salikäyntiä edeltää tunnin tupeeraus peilin edessä että voi astua niissä tiukkaakin tiukemmissa salivaatteissa se tunnetuksi tullut David-logo perseessä keikkuen. Mitä tekee emäntä raasu salille mennessä?
Laittaa otsahiukset pinnillä kii, pukeutuu löysään "treeni paitaansa" vetää trikoot ylle ja on valmis.
Tämän takia oon aina vallan kiertänyt näitä naisvoittoisia saleja hyvinkin kaukaan ja olen suosinut miehen väkevällä hiellä täytettyä salia. Siellä kuuluu mahtisanoja alati, vaatteet on no sellaiset millä voi kyykätä ja suorittaa sovittua tehtävää ja hitto jos housun haaroissa on reikä niin mitä sit? Uskon että nämä karjut missään peilin edessä itteensä voitehilla voitele että iik voinko mää ny tuonne saliin edes astua mitä muut ajattelee?
Ennen entisessä elämässä kun melkein "asuin salilla". Kävin juuri miesvoittoisella salilla ja varsinkin änkesin itseni aina miesten ajalle koska jätkien kans se on jotenkin niin erillaista.
Ei koskaan tarvitse olla yksin. Huumori lentää ja sinut otetaan mukaan siihen tilaan yhtenä "jätkänä" ja joskus viimeistä nostoa tullaan avittamaan ja "perkele se nousee etä luovuta muija nyt hei!" Sitä kaipaan hitosti tuon hienostelu sali kokemuksen jälkeen. Minusta minä jopa selviän monessa muussakin asiassa paremmin miesten kanssa kuin naisten. Akkain kans tulee aina sitä samaa vääntöö ja varo vaan jos sun huulipunas nyt ei oo sitä uusinta uutta niin sähän oot ihan OUT koko muija..tuo mistään mitään tiedä.
Minun luonne ei ole sopiva ollenkaan naisten pariin..mä niin en jaksa sellaista nirisemistä ja narisemista kauaa kuunnella vaan käännän katseeni jo johonkin toiseen suuntaan. Mut täytyy myöntää että jotkut turhakkeet on meikäläisenkin koukuttaneet...tai no ei vielä mutta oon langennut jopa niihin.
Menin sitten tilamaan ripsien kasvattajaa/tuuheuttavaa uutettakin! Ei iiiiik tuleeko minustakin samanlainen turhake kuin ne kymmenet kimittävät davit-puetut muijat sieltä salilla? Niin emäntä raasukin istuu jonossa peilin edessä ja pörhentelee paksuakin paksumpia ripisiään jotka jokaisella silmän iskulla jättää mojovan pakkelikerroksen silmälasien pintaan. Ei helevetti sentään se ei minusta tule..johan haaveilin siitä kymmenestä kanasta, parista lypsävästä ja nokiasaappaiden kumusta oman pellon laidalla..
Joo saa jäädä ne Davidit nyt toisaalle trimmattuihin reisiin komistamaan..

Hyppy tuntemattomaan...tai paluu entiseen

Tein tällä viikolla aika radikaalin päätöksen ja sen myötä elämäni tulee muuttumaan merkittävästi tulevaisuudessa. Asia oli kypsynyt mielessäni jo pidemmän aikaa, mutta tällä viikolla päätin ottaa askeleen eteenpäin ja toimia. Moni hetki ei ole elämässä pelottanut niin kovasti kuin  se, jolloin kerroin päätöksestäni ääneen, mutta koko ajan olen ollut varma siitä, että valintani on oikea. Mistä sitten oikein on kyse?
Ilmoitin työnantajalleni että hakeudun vuoden vaihteen jälkeen hoitajan ammatistani puolikkaalle ja tavoite on että jopa virkavapaalle jopa vuodeksi...lopun elämää!

Mitä olen suunnitellut? Miksi näin olen suunnitellut? Mihin hittoon oon taas itseni työntämässä?

Kaikki ne jotka minut oikeasti tuntevat niin tietävät että sanon ja ajattelen, tuossa järjestyksessä kaikki menee meikäläisellä.
Suuni sanoo jo ennen kuin aivoni ajattelee ja tästä "jalosta" taidosta olen niin monessa lirissä ollut ja myös sillä itseni pelastanut.

Minä niin mielelläni ostaisin sen 10 kanaa ja pari lypsävää ja eläisin tulevaisuuteni munilla ja maidolla.
Missä sellainen "paratiisi" olisikin?
Ei tarvitsisi joka hiton aamu naama nutturalla katsoa tympeää naamaa peilistä voisi vetästä verkkarit niskaan ja hankkijan lippiksen korville ja kumisilla nokialaisilla lompsia omia peltoja pitkin. 
Ostaisin oman hevosen...oikeesti oma suomen työhevosen! Sillä voisin ratsastella pitkin märkää nurmikkoa ja karauttaa pitkin mettiä. Ei tarviis emäntäraasun rääkätä itteään kippeeksi saliloilla kun loisi hevonkakkaa talikolla kärryyn.
Minähän jo asun maalla eli osa haaveesta on toteutunut. Niin ei tämä ihan sitä kuitenkaan ole mitä haluaisin...

Muistan kakarana kun mummolan mailla aina kirmasin lehmien ja lampahien kanssa kilpaa. Kävin syöttää sikoja, juoksettamassa naapurin kuumaverisiä ravihevosia kärryillä...se oli silloin se...nyt on haaveena vain se 10 kanaa ja pari lypsävää. Ei emäntä paljoa vaadi..

Jotennii olen tuntenut itteni aina maalaiseksi, juntiksi. Siksi minua ei varmaan tuo kaupuntilaisten touhuilu niin kiinnosta tuolla kiireessä ja hälinässä.
En edes muista milloin olen viimeksi itseäni "ulkoiluttanut" itseäni ihmisten ilmoilla, milloin viimeksi olen lavalla ottanut mikin käteen ja laulanut kyynel silmäkulmassa? Siitä on aikaa.. Joko akka on vanha tai sitten jotain muuta on tapahtunut...joo vanha se on sitä se on..

Eli siis olen osittain jättämässä hoitajan uraani taka-alalle ja palaamassa takaisin myyntitykiksi. No tykkien tykki tosiaan! Minua on houkuteltu alalle palaamaan ja nyt on varmaan sen aika että nyt tai ei enään koskaan.. Onko minusta siihen? Kantavatko ne siivet? No räpistellään sitten taka-alalle ja ollaan hiljakseen jos haaveet karauttavat karikkoon..
Ainahan on paluu mahdollinen...mitään ei vielä ole menetetty! ♥

Tuo Joulua armas taas kolkuttaa myös Willa Jussilan ovenpieliä. Tuoden mukanaa kiireen ja omanlaisen stressinsä sen sujumisesta.
Miksi moinen stressi voisi yhdessäolosta, hyvästä ruoasta ja lahjoista tulla? No tästäkin emäntä raasu sen stressin itselleen kehittelee kuinkas muutenkaan..?
Mistä rahat kaikkiin herkkuihin ja lahjoihin?
Mistä aika herkkujen tekoon saati taito?
Kaikkea pitäisi ja kuitenkaan ei pidä mutta miten se takoa emännän aivolohkoon?
Kaikkea ei tarvii olla, ei joka ikistä kalalajia ainakaan saatikka salaattia.
Nyt on jotain jo liikettä emännyyden aivolohkossa tapahtunut..rosolli jää tälle vuodelle tekemättä!
Iik nyt joku huutaa jo kauhussa ROSOLLI...ilman sitä ei tuu joulua!
Ei varmaan ei mutta arvatkaas kuinka usein emäntä ne on viskannut bio-roskiin? Liian usein..

Savukalaa..hmm...graavia...hmm On tämä vaikiaa! Kertakaikkisesti on..
Jotenkin asioita helpottamaan emäntä otti koko joulun pyhien ajaksi itselleen töitä, siis ei noita edellä mainittuja vaan ihan sellaista mihin verokorttia ja omaa aikaa oikeasti vaaditaan.. Hoiturin töissä menee emännän joulu !



Mikä sen mukavampaa kun olla töissä jouluna? No oikeasti on ollut ihania jouluja myös töissä. Vanhustentalolla ollessa sen käsin voi kosketella sen tunnelman mikä leijuu jokaisen yllä, jokaisen mielessä. Jotenkin ihmisetkin aistivat että mikä merkittävä päivä silloin on ja kivut ym vaivat jättävät hetkeksi rauhaan. Se hiljainen sointi taustalla cd-soittimen uumenista, hoitureilla tonttulakit otsalla ja jollakin jopa ihan kokonaista asustetta yllä....heh ja nyt tarkoitin ihan vaan tontunvaatteita tokikin me hoitajat pidämme edes jotkut vaatteet yllämme kun ollaan töissä !
 Onhan se harmi että oman perheen yhteisestä ajasta jää niin moni asia kokematta jotka voisi omaan muistojen sopukoihin lokeroittaa, mutta vuoro se on emännänkin olla palkallisessa joulunpyhät.

Joulun alla emäntä on saanut inspiksen! Ahaa siis jotain tapahtuu otasalohkossa hälläkin?
Inspis nimeltä punttisali.. Mitä helekattia? Vastahan toi toitotti että ei ennää koskaan phyii ei koskaan?
Joo pakkohan se jotain on alkaa tekemään muutakin kuin kävelyä sohvalta jääkaapille ja kodista autoon jne jne vaan ihan sellaista ruumiillista rasitetta!
Eikö sitä muka töissä saa? No ei ei ei voi verrata punttisaliin työntekoa.. Siellä on emännyys nyt väännellyt rautaa solmuun ja voin myöntää hiki päässä on pakerrettu!
Minulle niin rakas ystäväni on siihen hurahtanut niin vallan että oli pakko ittekkin kun muuten kamun kanssa saa olla yhtään yhdessä. Niin me kaksi akkaraasua motivoimme toisiamme..LISÄÄ LISÄÄ NOUSEE NOUSEE...PERKELE! No jätetään noi mahtisanat sinne salille.. Arvatkaa vielä yksi asia se on NAISTEN KUNTOSALI! Ei jummi ja jammi..mää niin vihaan akkain kanssa vetkuttamista. On kuule David rintamerkein varusteltuja treeni-paitoja, on tiukkaakin tiukempaa toppia saatikka juuri ja juuri pakarat peittäviä jumppapöksyjä...ja emäntäraasulla on vinuneet verkkarit, kauhtunut t-paita päällä. Sovinko joukkoon? Taidan olla kuin huutomerkki tuon kaiken merkkitietoisuuden keskellä...JUNTTI se on minun oma treeni-merkkini :)

Kerran erehdyin
Pumpsteppiin tunnille..
Voi sitä hien määrää. Tanko, painot, alusta, lauta jne jne jne juomista, iso pyyhde tahtoa ja tarmoa. Mä selvitin sen tunnin.
Kaikin tavoin pidin piruissani tangosta kii kuin se olisi liimautunut siihen.. vai oliko lihakseni niin jämähtäneet että eivät osanneet päästää enään irti?
Sitä kivun määrää mitä tämä "nautinnollinen" tunti toi päivän päästä minulle! Voi helevata..ei kävelty rappuja kunnolla alas ylös ei nyt ainakaan, ei voinut aivastaa pieremisestä puhumattakaan, miks minun haaravälinikin voi olla kipeä?! Aivan uskomatonta mitä se eukko raasulle sai aikaiseksi. Siinä se emäntä viuhtoi tangon kanssa omaa humppaansa välillä vesipullo sai kyytiä ja hapuili sivuliikkeellä myös pyyhkeen kulmaa kun ei hien määrän takaa meinannut eteensä enään nähdä. Tuo kiduttava tunti se tuotti kovan kivun mutta tätä tahtoo lisää! Iski sellainen pumppi-kärpänen että lomalla mää niin varaan kaikki ajat itelleni.. Ei tarvii emännän istua persuuksillaan joulupöydän ääreen kun trimmatut pakarat siihen ei edes anna myötä.
Mä niin lupaan että ens kesänä mahdun hiukka pienempiin treenivaatteisiin vaikka niihin David-logolla varusteltuihin! ;)

 

 Mitä akka duunaa??

Taas vuosi yksi jäännyt taaksemme on ystäväin. 
Kai kuuluu ilot surut eloon ihmisen?
Vaan synkimpäänkin pimeään mä valot joulun jälleen nään, rakkaus täyttää taasen ihmis sydämen! ♥

Mä sulle toivottaa, nyt tahdon joulun tunnelmaa, sen lämpö voimaa antaa jatkaa eteenpäin.
Näin sulle tunnustaa ei ole enään vaikeaa, olet mulle tärkeä sä rakas ystäväin! ♥

Hyvää ja rauhaisaa joulun odotusta kaikille lukijoilleni ♥

Takana ei ole ollut elämäni helpoin vuosi, mutta rakkaiden ystävien tuella niistä on selvitty! En voi kun ristiä kädet yhteen ja kiittää näistä oikeista ystävistä..olette sydämessäni alati vaikka emme näekkään alati ! ♥