torstai 28. kesäkuuta 2012

Oireiluja...osa 43

Töistä palattu, jalat poikki..mutta sanoisinko että jopa oikein mukava työpäivä takana! Joskus työkin on antoisaa!
Jalat on poikki mutta se kertoo että niitä on rasitettu ja nyt kipu ei olekkaan kompurointini syytä. Miehelle sanoin eilen että olen hiukan huolissani voinnistani, aivokasvaimen vuositarkastuskin on vasta tulossa eli se magneettikuvaus. Hiukan jännittää mitä se tuo tullessaan! Johan minulta jokin pahkura löydettiin poskesta eli eikö se jo riitä yhdelle kerralle? MInusta on tullut meinaan kömpelö! Kaverit nauraa että sille Sarille sattuua alati jotain onko se niin tohelo että koheltaa ittensä kippeeks alati? Ei vaan minusta joskus jopa tuntuu että en tiedä mitä jalat tekkee ja mitä pää käskee...hehehehe Sekkii vielä!
Toissa iltanahan potkaisin varpaani tuolinjalkaan ja varvasta komistaa nyt komia mustelma..eli onko minulla jotain mistä pitäisi olla huolissaan? Elän päivän kerrallaan kun kahtakaan ei voi ja sen sanon että toista aivoleikkausta en HEVILLÄ ( mut humpalla mielummin) halua kokea.
Ajatukset välillä vaan liitelee oman jaksamisen ja voinnin puolella ei sille vaan voi mitään.. MS-tautikin on jopa häilynyt ajatuksissani...se selittäisi tämän kömpelyyden ja jatkuvan toheloinnin. Raajojen nykiminen on taas pahentunut, samoja oireita oli silloin kun kasvain löytyi.. Nykimistä ei ole kun kävelen mutta kun ilta koittaa ja rentoutan itseni niin johan alkaa polkantahtiin poljenta! No ei ihan mutta kutakuinkin..





Nyt pois mielikuvat sairauksista ja sisustamaan...
www.tasamaa.com


Seikkailin taas Tasamaan sivuilla ja löysin uusia aarteita... eikä muuten ole ihan hinnoilla pilattukkaan!
http://www.tasamaa.com/ sivuilta löysin heidän kanaset ja voi miten kivaa olisi katsoa omalla pihalla samanlaisten tipusten touhua..pitääkö kaikki elukat jotenkin EU:n säännösten mukaisesti rekisteröidä? Eipä taida kaupan munista ihan hautumalla onnistua mutta jos jostain saisi kanan ja kukon niin silloinhan homma alkaa pyyhkimään?

Voi ei muistankin lapsuudesta sellaisen tapauksen kun me kummitädin pihamaalla maaseudulla kakarana hätyyteltiin kanoja että ne munisi hädissään nopeammin...heh saankohan äiteeltä vielä selkää moisesta kiusanteosta? Voi ei miten ihania ne kesät maalla olikin..meikäläinen avojaloin tepasteli lehmihaassa olkihattu korvilla, imppu kädessä! Joo-o mää en ollukkaan ihan tavallinen tyttö suurinosa leikkikavereistakin oli poikia eli olisiko mahdollisesti osa luonteestani jo lapsuudessa muotoutunut tämmöttiset irvileuaks? Pojat osasi kyllä olla ilkeitä..arvaa kuka oli aina se vanki jossain rosvo ja pollari leikissä, mutta neppiautossa peittosin jäbät heittämällä! Siitäs saitte...

Kakarana poltettiin naapurin nurmikkokin kovan hellejakson aikana...vuokralaiset kun tuli illalla kotiaan niin kuuluivat sanonneen että omistaja käyny kulottamassa mutta ei ei ollut omistaja vaan naapurin kakarat! Perhana siinä oli oikeasti tosiaan suurpalon vaara olemassa! Jumalaton helle ollut viikkoja, nurmi pitkää ja tosi kuivaa, 4 kakaraa tuskin koulussa vielä, tulitikut sekä uudenvuoden raketteja, iso kivi ja jumalattoman innokas mielikuvitus! Arvatkaa millainen on yhtälö? Siinä paloin naapurin nurmikko mutta onneksi ei levinnyt viereiseen mettään se olisi meinaan kuusikko ollut äkkiä ilmiliekeissä!
Siinä minä onneton taaperi hiekka-ämpärillä yritin kantaa vettä ja sammuttaa paloa ja itkee tihutin että "veli kuolee veli kuolee", olin siis paniikissa! No hyvin siinä kuitenkin kävi saatiin palo tukahdutettua mutta jotain opin...en leiki tulella!! :)


www.vaajacontrol.fi
www.tasamaa.com

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Odotusta aina...osa 42

Miten tuntuu että aina odotan jotain kun muka rakennan?
Millon odotan että hirret saapuisivat pihaan, milloin raksamiehet, milloin yleensäkkin jotain alkaisi tapahtumaan rakentamisen suhteen! Tää rakentaminen on paljon enemmän jatkuvaa odotusta kun lapsen teko. Synnytyskivut voi olla hiukan erillaiset mutta kun minut tuntee niin kivutta en taatusti siitäkään selviä!

Voi ei haluaa sisustamaan ja pian..paskat koko rakentamista kun pääsis jo kantamaan ostamiani "aarteita" varastostani.. Vein muuten sinne kaksi uutta kynnysmattoa edullisesti sain puoleenhintaan...toisessa lukee HOME ja toisessa Welcome...vielä kun sen oikein ison löytäisi tuohon etuoven terassille. Kaikki pittää olla issoo ja näyttävää kuin Ameriikanmalliin... En tiedä mistä se johtunee.

Etsin kuumeisesti tapettimalleja, näen jo silmissäni mitä haluan ja mihin huoneeseen. Olenhan ostetut kalusteetkin  jo hiukan tulevien värimaailmoiden ympärille.
Sen voin sanoa että tulevasta Maalaisromattisesta kodista jää sisälle tuomatta väreistä ainakin keltainen. Miten joku väri voi tuottaa ihmisessä inhon tunteita? Joissakin kukissa hyväksyn keltaisen värin mutta muuten ei ei ei...jos mieheni toisi minulle keltaisia kukkia joskus niin hän tietää mistä kimpun löytäisi.. Narsissi tietysti pääsiäisen aikaan on eriasia mutta siinä menee raja.

Tää sisustaminen mitään talon sisälle mutta siellä odottaa tuhansien neliöiden piha-alue joka pitäisi sisustaa. Joo-o on sinnekkin värimaailma jo suunniteltu ja keltainen ei tule valloittamaan kukkapenkkejä paitsi parin kukan verran joista tykkään en värin vaan muodon takia. Piirsin jo itselleni pihasuunnitelman koska katselin hintoja mitä maksaisi jos siihen ottaisi ihan ulkopuolisen...ei perskeles! Joutuisin toisenakin päivänä tekemään tuplavuoroja jotta saisin moisen suunnitelman maksettua saati sitten sen toteutus.
Pitäisikö jokaisen ensimmäistä kertaa kotiamme katsomaan tulevan tuoda mukanaan yksi kappale jotain kukkasta? Olisiko se apu moiseen pulaan?
Laskin suunnitelmissa että pelkät havukasvit maksaa jo satoja euroja kun ne kaikki mitä valitsin niin ostaisin ja siinä olisi vasta havukasvit. Kiviä ja vastaavaa materiaalia on niin paljon kun vaan viitsi siirtää ja kantaa oikealle paikalleen. Kivet onkin ihania pihassa. Pidän semmoisesta pihasta missä on muotoja en sellaisesta tasapaksusta tenniskentästä ollenkaan...ehei! Kuitenkin olen jo niin vanha ja raihnanen niin pihassa ei kuitenkaan saa enään olla mäkiä! Voi vattu kun inhosin edellisen talomme pihanurmen ajoa vain yhden kohdan takia...siinä meni aina viimeiset hapot kintuista joten usein aloitinkin siitä mutta sen jälkeen taas ei hetkeen innostanutkaan...eli kannattaa omistaa rinnetalo SUOSITTELEN!

Ruohonleikkurinhan tiestysti sopivasti hajotin atomeiks juuri viimeisen kesän aikana. Ajoinko sillä liian kovaa kurvit vai mikä lie..oli kuulemma terä solmussa ja ruuvit hävinneet? Heh kuskilta vai kuljetettavalta?
No minä pidin sitä kun kukkaa kämmenellä jos ei muistella niitä paria kipinöinti kertaa kun karrautin konheen kiville. Hitto minkä minä sille voin että katellinen naapurin pappa viskoi kiviä aina meidän tontille (takapiha jossa vain kasvanut ruohoa yli 20 vuotta ei irtokiviä missään)..meinasin heittää saavillisen sen autotallin katolle niin siinäpän ite sit noukkii onneton turjake.
Tää naapuri oli oma lukunsa! Voi vide en muuta sano. Meillä kasvoi kolme erittäin kommeet isoa kaksikerroksisen talon korkuista luumupuuta (Kuokkala merkiltään) satoa tuli niin paljon että biolaatikko oli alati täynnä kun kukaan niitä kerennyt syömään.  Me kun muutimme siihen taloon niin naapurin isäntä tuli pussihousuissaan kertomaan tarinaa hyvistä naapurisovuista ja kuinka on monena syksynä näistä makeista luumuista viiniä itelleen laittanna että kuikas se pikku-rouvan kanssa on että jatkuuko moinen perinne? Minä onneton höperä kiltti kun olen sanoin että saathan sie sit kun kahon että kuin paljon saan mätettyä hedelmiä ensin perheen suuhun.
Luumut kypsyi ja niitä tuli ihan perhanasti, muttolaatikoita oli niitä täynnä. Pussihousu-naapuri kyttäri ison nenänsä kanssa aidan raosta että joko jo voisinko avittaa pois viennissä? No tule ja vie kaikki mitä löydät! En koskaan ennen ollut nähnyt kyseisen miehen mahan alla niin montaa kinttua kun sillon oli..olen sentään tämän ukonturilaan tuntenut yli 30 vuotta!  Mies kyykisteli ja kyykisteli ja oli kuin olisi puiden alus imuroitu imurilla eli mies vei kuin "tuhkatkin pesästä" potkas vielä piruttaan puiden runkoa että sai viimeisetkin putoamaan omiin aromeihinsa. Teki viintä mutta ei tuonut naapurisovun kunniaks edes maistiaisia..siitä alkoi sellainen kierre että eipä ennään saanut kutale yhtään luumua olisin luumun kivet antanut johonkin tarvittavaan jos niitä olisi tullut kyselemään mutta hedelmälihan olisin pitänny itelläni...

Tää naapuri oli tosiaan ihan oma lukunsa, häntä tuli siinä vuosia seurattua mutta ikävä ei jäänyt tätä naapuria tai hänen puhumatonta rouvaansa joka edes ei tervehtinyt vaikka vierekkäin postilootalla oltais oltu.
Kerran oli kiva kiusata taas naapuria öljy laskun muodossa.. Tää isäntä joka kevät kysyi että: "paljonkos tankkiauto jätti poltettavaa?" No sanoin että "1200 litraa tuo laittoi kun ei enempää vetännä." Naapuri sanoi että joo sää taidat tilata sitä kahteen kertaa vuodessa...sanoin että se on kuule vale! Että piruako mie sille voin että tuo talo ei oo niin hauras kun teikäläisellä (hänellä pienempi ja vei yli 2 tuhatta litraa vuodessa). No piti vielä naapurin jottain tokaista että hänen sanansa olisi viimeinen ettei sentään naapurin akan vuorosanat jäisi päälimmäiseksi; " no meillä ainakin käytetään sitä parempaa laatua että sää varmaan otat sitä kakkoslaatua"! No mitä hittoa kesälaatua sitä "parempaa" se meillekkin tankkiin laittoi!






tiistai 26. kesäkuuta 2012

Paluu ahkeraksi...osa 41

Takaisin töihin paluuhan on aina ankea ja raskaskantoista kulkua! Kaksi ensimmäistä työvuoroa takana ja voisin sanoa olevani hengissä ja hitsin hyvinkin vielä!
Ei ihan vielä oo veto pois vaikka koville välillä ottaakin varsinkin aikainen aamunousu.

Opin sairaslomani aikana nauttimaan pitkistä aamuista aamupalan jälkeen takaisin petiin ja tunnin torkut niin johan oltiin täynnä ENERGIAA...nyt tää varasto on sit kulutuskannalla! Kuinka kauna Duracvel-paristot sisustuksissani kestääkään..toivottavasti on ladattavat malliset. Heh lataa akkujaan...no eipä siinä mitään sitä ei oo vielä tullutkaan kokeiltua!


Töiden jälkeistä elämää...



Töiden jälkeen pakkasin taas rakaan raksa-rakin ja kaverini autoon ja nokka kohti tonttia / rakennusta! Voi iiik onhan siellä jotain tapahtunutkin!! Rööriroopet ovat ahkeroineet ja saaneet lattialämmitysputket asennettua eli kohta saadahan meidän torppaan jo lämpö! Ei tarvii Haaviston rouvan varpaitaan kipristellä pakkasen puriessa vaan voi viehkosti sipsutella parkettilattiaa kevein askelin... no joopa senkun näkiskin. Nää nitkuvat ja paukkuvat nivelet eivät ainakaan suosi kovinkaan leijuvaista liikehdintää..taitaa moinen jäädä haaveeksi.

Hirsiseiniämme suojasi suojamulvi tulevaa moska-auton saapumista! Olisi se kamalaa kun uuden karhealla hirrellä olisi kilonklänttejä betonia lattiasta roiskuneena...ei kehtois esitellä rouva Haavisto torppaansa naapureille ehei. Iiik talo-brojektimme edistyy vaikka kuinka vetäis jarrua...ja hittoja tässä mitään jarruja tarvita nyt antaa palaa ja täys tohina päälle...

Anna palaa Frank!!!    ♥


Sähkötyöt toimittaa meidän oma yritys: www.vaajacontrol.fi suositteln soittamaan tälle ahertajalle jos sinulla on pulmallinen tilanne sähköjen kanssa tai muuten tarvitset apua koneiden toimimisessa...

Tänään tuli tieto että lattiafirman betoniauto tehnyt tenät ja korjaamolla on..ens viikolla tehdään tämän viikon työt eli meidän lattian valuu siirtyi viikolla! Ei ooooo todellista!!!

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Strömsöstä...osa 40

Tämä väkerrys menee osastolle : " ei mennyt kuin Strösössä"! Siellähän kaikki askareet onnistuu ja lopputulos on niiiiin muodokas ja mallikas!
No omin käsin tehty ja päivä sotkettu ja tulostakin jottai saatu aikaiseksi.

Eli minulla on noita puisia vanhoja perunalaatikoita joista päätin tehdä meidän karvaiselle kaverillemme pedin, isot renkaat alle ja joku kiva teksti kylkeen...

Eli ensin oli perunalaatikko johon tehtiin pohjaa tuetaksi ja alle tulevien renkaiden pysymistä parantamaan nuo laudat ja oviaukkoonkin laitettiin sivuun puut ettei neiti saa suurennettua oveaan..




Tää laatikko olis ollut niin makee tuollaisena menin sen sitten pilaamaan seuraavassa työvaiheessa :(




























Tässä vaiheessa se näytti vielä hyvältä mutta nyt opin tosiaan jotain maalaamisesta ja seuraavan kerran katson tarkkaan millaisella maalilla alan touhuamaan..


Näillä renkailla neiti saa sitten ottaa vautia ja liitää pitkin parkettia kun isäntäväki ei ole kotosalla!! ♥



Nyt alkoi jo vatuttamaan siihen malliin että maalasin koko laatikon. Suututti niin kovin! Mää pilasin sen !










Jätin sen tontille ja sanoin miehelle että kun tulet kotio niin ota mukaas tai polta koko juttu aivan sama..paskaks men mutta menköön! Ei minusta mihinkään ole...snif..

Mies toi sen laatikon, näin jo ikkunasta mikä sen kädessä roikkui kun tuli tontilta omia aikojaan. Väsyneen raatajan mukana oli vielä sutimani laatikko...onko tämä sitä rakkautta? On se kun mies ajattelee minua kuitenkin.. Katseltiin sitä yhdessä ja sain väläyksen mitä sille seuraavaksi teen!



Laitoin siihen sitten mustan tekstin!! Tuo teksti Petit déjeuber tarkoittaa pieni aamupala...onkohan meillä joku aamu koiraa syömiseksi vai mitä? No ei vaan tämä laatikko on vanha appelsiinilaatikko eli varmaan tarkoittaneen nyt sitä!  Eli Sara sai sittenkin pedin mutta vielä on hiukan kesken. Käyn ostamassa siihen deddy-karvan tuon pehmikkeen päälle jonkun ihanan ehkä vaaleanpunaisen tai jotain. Sit on perheen vahdin hyvä kölliä!   

 Kun ei sunnuntai-iltana muka ollut muuta tekemistä niin väsersin tälläisen muistoksi meille! ♥

torstai 21. kesäkuuta 2012

Jussia...osa 39

Jussi eli juhannus korvilla! Mitä tehdä? Tai mitä tein viimevuonna? Olin tontilla rakkaa puolisoni kera ja nostettiin ensimmäiset runkotolpat pystyyn hallista.

Katsokaa tuota maisemaa ja samalla miettikää miten se onkaan muuttunut ja muuttuu alati! Nyt tuon tyhjän kivijalan paikalla on jo harjakorkeudessa talo asuttanvakin näköinen paitsi sisätila kertoo karua totuutta eli hommia vielä on...ihan kamalasti!

Huomennahan on tämän vuoden Juhannusaatto...luvattu hellettä!Sitä oli kyllä vuosisittenkin..eli kalkkunasta tulikin grillattu kalkkuna..

Mökki olisi joidenkin kilometrien päässä mutta miten sitä ei vaan oo saanu itteään sinne kammettua? Taitaa tämä kesä mennä "harakoille" mökin suhteen..niin ihana paikka kun se onkin..
Siellä on kiva napasiltaan polskia naapureiden kauhistukseksi ja omaksi ilokseen! Minun täytyy sanoa että kun kävin läpi sen aivoleikkauksen niin jätin jotain itsestäni sinne teho-osaston vuoteeseen...jätin sen ujouden ja elämän arvot kerralla kolahteli oikeisiin uomiinsa. Minä oon pyöreä ja silläpä sipuli! Ylpeästi kannan kiloni ja alasti polskuttelen sannoopi kuka mitä !
Mikä sen onkaa mukavampaa kun pienenä pyöreänä pallona kelliä kädenlämpöisen veden syleiltävänä ja hiekkana rannalla on ihan luonnon omaa muotoilemaansa hiekkaa eli ei millään moottoroidulla koneella kärrättyä. Siinä on minun kaikki "poikaset" opetelleet uimaan mitä ihmeellisimmillä vermeillä, varsinkin Riku keskimmäiseni tykkäsi kovasti uimaliiveistä jotkä löydettiin mökin vintiltä edellisen omistajan lapsien aarteina. Niillä nämä pienet prinssini oppivat pitämään itsensä tämän lämpöisen veden pinnalla....ääntä riitti! Nyt näitä miehen alkuja saa edes kanssani sinne, kuvioihin on astuneet jo toisenlaiset naiset jotka vetelee heidän narujaan ... Elämä siis etenee ja niin on parempikin!    

Huomiseksi aatoksi tiedossa siis uusia pettuja ja lohta grilliin tonttitöiden lomassa! Nahkaa poltellen ja hommia yrittäen tehden! Sellaista se elämä on uudisraivaajalla ja iteppähän tähän olen lähtenyt kettään muuta käy syytteleminen!

Sara pieni oli vasta joitakin kuukausia vanha tasan vuosi sitten...reppana löysi aina petipaikan vaikka aina se ei ollut niin pehmoinenkaan. Uni tuli usein ja se tälle karvaiselle tonttikoiralle suotiin.. Ihana pieni otus tuossa kuorsaamassa !



                       








Kesä alkaa päivänkakkarasta,
jussi kaljakorista ja makkarasta.
Molempia nauti, mut maltti muista,
ei tuu kippee otsaluista,
eikä täyty ykäpussit!
Siis hyvät jussit!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Tasamaa...osa 38



Minä se vaan seikkailen alati sivustoja ja aina löytyy jotain uutta ja ihanaa mitä ainakin meille pitäisi hankkia! Nyt uusin löytämäni sivusto olikin www.tasamaa.com.

Ilokseni huomasin että kyseinen sivusto järjestää myös ryhmävierailuja heidän yritykseensä ja tunnettehan moinut millainen harakka olen kaiken kiiltävän ja uuden tuotteiston perään! No sinnehän on tämänkin kottaraisen liihoteltava käymään...auto täyteen samanhenkisiä neitokaisia ja jumalattomasti rahhoo takakonttiin ja suuria ostoksia kohti!

Olenhan niin moneen muuhunkin sisustusliikeeseen tehnyt tuttavuutta ensin netin kautta ja sit työntämällä nenäni ja esittäytymällä : " tässä mää nyt oon se innokas soittelija ja tuotteistanne alati kyselevä emännyys" ! Tutavuuksia on tullut ympäri suomea eli jos reissuun tässä lähtee niin eipä tarvii kahvirahojaan itte tuhlata kun änkiää tutun kauppiaan luokse kaffelle !


Minulla on joku ihme vimma myös sisustaa jopa saippuoilla! Omalla sivustollani tuolla naamakirjassa jo huutelin mistä saisin itsetehtyjä saippuoita mutta niitäkin oli tällä sivustolla...vau taitaa tulla taas tilauksesta moninumeroinen :(





Jee löysin munilleni uuden korin..pyörään menisi yksi ja kanahan söisi niitä sisuksiinsa ihan vaikka kennollisen...olisiko kuitenkin kanaan laittaa ennemmin valkoisia höyheniä kuin heinää?







No joo jos nyt tyytyisi pelkkään seikkailuun vielä..hetki huilimista tuolle rahapussille maanantaisien Ikean reissun jäljiltä..sivuston nimi on tallennettu vankasti mieleni sopukoihin ja jotainhan aina tulee hankittua sitten kun sitä tarvii! Ideoita on pää täynnä kun joku vaan avaisi sen luukun ja kurkkaisi sinne ja toteuttaisi ne...määä oon niin laiska!!!
                                                         www.tasamaa.com.
        

Nyt on aika varata kesäinen yritysvierailu! Kerätkää n. 5-15 hlön porukka ja varatkaa aika. Tarjoan kahvit tunnelmallisessa aitassa ja samalla voitte tutustua Tasamaan tiloihin. www.tasamaa.com Tervetuloa!




Säteellä...osa 37


                                        TSEMPPIÄ! ♥


Tänään on taas se päivä! Se päivä jonka itse halusin viime vuoden marraskuussa lopettaa kokeeksi ja jonka anelin taas palautuvan joka kuukautiseen rytmiini takaisin kuluvana keväänä.
Tästähän kerroin enemmänkin osiossa "heikossa hapessa"-jutussani... Sinne taas on mentävä, mutta fiilis on tietysti aivan eri kuin esim viime syksynä.
 Syksyllä olin sitä mieltä että tää on ihan turhaa ja päätin että kaikki se "turha" mikä on järjestetty sotkemaan viikko rytmiäni saa saada jalat alleen ja jatkaa matkaansa jonkun muun kanssa kuin minun...että tää tarina on loppu ja piste!
Se jatko-osahan alkoikin keväällä uudestaan kun kroppa alkoi huutaa hoosiannaa siihen malliin että lähes  pari metrinen vartaloni jo huojui siihen malliin että kohta kaadutaan ja kovaa. ( no joo 180 cm kroppa ennemminkin )

On siellä osin kivakin käydä. Kun sitä on jo viisi vuotta takana niin sen osaston hoitohenkilökunta on tullut tutuksi, ei olla enään niin virallisessa suhteessa voidaan jopa keskustella hiukan henkevämmin asioista. Kyselen kuulumisia ja samoin hekin eli meistä on tullut sellaisia lasaretti-kavereita :)

TÄSSÄ MEINASI MENNÄ JO USKO!
Itse tipan laitto on tosiaan ollut haasteellista. Minulla ei kämmenissä ole enään kovin toimivia suonia, ne on neulottu niin rikki että eivät suostu enään piikkiä ottamaan vastaan. Parhaimmillaan on 8 kertaa yritetty saada tippaa johonkin. Mielenkiintoisimpia paikkoja on ollut etusomessa puolessa välissä ja kyynärtaipeessa tuolla ulkopuolella ei siis taivekohdassa..no kunhan se kallisarvoinen lääke sinne jotenkin saadaan ja se että mie jään henkiin taas tästä teurastuksesta!
Nämä minun suonet on tulleet tutuksi itse osastolla, siellä on jo valittu se joka pistää neulan kun taas sinne menen...tuontanko lievää painetta hoitajille? No kunhan saisivat kunnialla ja että en taas olisi kuin katu juoppo ulkomuodoltani kun sieltä vihdoin pois pääsen. Parhaimmiltaan iso hematooma on ollut kämmenestä kyynärtaipeeseen asti ja tämä kaikki vain sen pikkiriikkisen neulan takia!

Kuin kuvassakin jossa on kaksi staassia pitämässä verisuoniani aisoissa...tässä vaiheessa yleensä meikäläisellä mennee usko koko touhuun!! Ei vainen hyvin se meni..uusi hoitajakin oli ja tää reppana oli ihan ihmeissään mutta huuti apua kun huomasi että nyt alkaa potilas Haavisto kalpenemaan kasvoiltaan siihen malliin jotta parempi paeta paikalta!! No ei vaineskaan...

Monesti olen aikas omatoiminen siellä, nopeutan tai hidastutan (harvemmin) tipan kulkua ja oma hoitajani siihen onkin antanut luvan että näin voin tehdä jos siltä tuntuu.. Tipan pitää tippua tietyssä ajassa kuitenkin vaan että elimistöni sen hyväksyy. Kerran sit muka oli niin kiire pois niin säätelin tippanopeutta niin että itteäänkin alkoi naurattaa..oli kuin olisin hanan avannu lorina oli niin kova että ei perhana oli se hiljennettävä!
Nyt nää armaat sisar hento valkoiset on sit liittäneet minut tippalaskuriin niin tää yli-innokas hoitaja ei itse säätelis niin kovin vaan kone hoitaa tipanlaskun ja tahdin ym tarvittavat. Määrätietoisesti olen kuintekin aina sanonut että sen ja sen ajan suostun sulostuttamaan olollani tätä osastoa.
Joku voi ihmetellä että olenko kiukutteleva kakara vai miks teen tälläi? No ehkä olen iso kakara mutta kun tosiaan viisi vuotta käyt aina siellä ja se päivä on niinkuin sillai "pilalla" ja kiire olis vähän kaikkialle niin vatuttaahaan se isompaakin ihmistä?

Saan aina valita menenkö pedille tiputuksen ajaksi vai istunko komiasti gerituolissa...nyt olen viime kerroilla ollut tuossa tuolissa koska havaitsin sairaalasänkyjen olevan tällä osastolla patjojen suhteen meleko surkeet. Persuus puutuu joka kerta kun siitä nousee, sitä ei ihan siinä vielä huomaa mutta kun istuu oman auton penkille hoitokerran jälkeen niin huomaa että ei oo veri kiertänyt sillä osastolla ollenkaan..tullee pian kuolio! Mitäs mää sitten teen? No joo jos semmotiinen tulis niin olisin ihan varma että minulle se tulisikin ihan ekkuna..
Olis se komiaa löytää ittensä seikapäivä lehden kannesta! Rouva Haavistolta puutui persuus ja siihen tuli kuolio...ei hittolainen joku muu kohta pliis tai ei ainakaan lähikuvia!


No sinne mennään nenä pystyssä ja otetaan kaikki tipat itelleen että taas jaksaa painaa pitkää päivää! Hyvähän se on että yhteiskunta huolehtii meikäläisestä niinkin hyvin että maksaa minun kalliin hoidon...joo yksi kerta maksaa 3600e josta minä maksan päiväsairaalamaksun vain..Olen siis kallis nainen!

Elämä on tylsää ilman seikkailumieltä.
Minä haluan olla rohkea!
Tutkin kaikki paikat,
katson löytyykö sieltä
jalokiviä ja muita aarteita.

Oikea aarre saattaa
ystävä olla
joka lähellä on silloinkin
kun mulla menee huonosti
ja itku meinaa tulla.
Oikea ystävä on
jalokivi kallehin!   



tiistai 19. kesäkuuta 2012

Synnytyskivut ...osa 36

 Käväisin pikaisesti ostoshelevetissä Ikeassa..Kuopioon vasta avatussa Ikeassa!
No eipä tuo kummajainen sen parempi oo kun muutkaan, tavarat varmaan prikuulleen samassa paikassa samalla tavalla. Siellä siis pystyisi sokkona kävelemään ja kun yhden jo on nähnyt niin on nähnyt ne kaikki!

No tuli sieltä taas jotain mukaankin ihan kotiin vietäväksi! Ostin toimistohuoneeseemme uuden jalkalampun, työpöytälampun ja mielettömän ison ja näyttävän seinäkellon!
Minulla on visioni  tulevasta toimistohuoneesta ja siihen visioon jopa seinätkin jo väreiltään sisältyy. Tuota visiota yritin tontilla miehelleni selittää (tohkeissani taas ) mutta eipä tullut vastakaikua..."miten kummassa uskot minun kiinnostuvan sisutamisesta kun koko talon sisustaa ole edes tehnyt?" Miehen poskilla alkoi jo olemaan sellainen kiukunpuna että päätin siirtyä ideoideni kanssa tontin toiselle kulmalle vaikka potkimaan niitä tunnettuja pieniä kiviä!



Ostelin jalat kipeäksi...no miten se onnistuu? Yleensä rahapussi tulee kipeäksi..no minulla tuli kintut kävelemisestä kipeäksi! No voin minä sanoa että rahapussikin huutaa HOOSIANNAA loppukuun mutta mitäs tuosta syödään sit vaikka kaurapuuroa useammallakin ruokailuajalla eikä vain aamuisin :)

Sivustollani (Maalaisromanttinen koti/facebook) on käyty kiivasta keskustelua ostaakko Ikean hyvää laatua omaavan sohvakaluston vai ei! Itse olen tuota Ei-kantaa ollut, koska mielestäni kalusteet on sellainen kohde jossa ei säästellä! Sohva joka maksaa 299 € herättääkö se sinussa millaista mielikuvaa laadusta?
Istuin tuon kovin tunnetun ja kehutun Ektorp sohvakalusteen. Istuinmukavuus oli kohtalainen, mutta jo kaupan sohvat näyttivät siltä että tosiaan niillä on monia pyllyjä saanut hetken seisahtaa.. Sieluni silmin jo näin ne persuuksen kuvat jotka siihen oli painaumaa aiheuttaneet! En halua en todellakaan...nukkavieru kummajainen saa jäädä edelleen sohvaksi jollekkin toiselle innokkaammalle ostajalle mutta se kokemus on nyt koettu ja jonkinlaiseksi havaittu! Edelleen olen sitä mieltä että laatu ja hinta kohtaavat ja nuorenparin ensinasuntoon erinomainen hankinta..siinä pääsee vanhemmat edullisesti lapsensa ensiasunnon sisustamisessa...ja hyvä niin!

Kaksi nojatuolia sai jopa kääntymään katseeni ja hintakaan ei ollut paha! Ne kun vielä saan sieltä roudattua niin alkaa sisutaminen vierashuoneen ja työhuoneen suhteen olla valmista! Voi iiik kulkaat armaat lukijani kun tietäisitte miten minua jo kutkuttaa se vaihde kun saan alkaa oikeasti sisustamaan? Meinaa pysyä nahoisaan koko emäntä! Talossa mennään vasta lattiavaiheessa ja minä jo sisustan seiniä ja ikkunoita.. Tämän tunteen voi varmaan verrata lapsen odottamiseen ja se odottaminen on tunnetusti pitkä ja "kuoppainen" kivulias tie! Heh millon alkaa ne synnytyspoltot..onko ne silloin kun viimeistä koriste-esinettä ripustaa seinälle?

Hittolainen ne poltot..onko se oikeesti sittenkään verrattavissa synnytykseen? Olen kokenyt kolme synnytystä joista kaksi mielettömän nopeaa  joten en ainakaan ala sohvan kanssa juoksujalkaan sille paikkaa hakemaan vaikka synnytyssalia hainkin juoksemalla kun pojan pää oli jo tulossa...
Voisiko siis tähän "synnytykseen" saada sit hoo-hetkellä jotain hidastavia tippoja? Kivut voisi kyllä viedä mennessään niitä en kaipaa mutta sitä vauhtia en toivo ainakaan...kuntokin kun on ihan rapajuopon tasolla..hädin tuskin jaksaa nostaa maitopulloaan tontilla suupielilleen osa valuu siitäkin kuitenkin rinnuksille! Sisustusintoilijalla alkaa olemaan etusormet taas kirjoittamisesta tunnottomat joten jatketaan "tarinaa" taas seuraavan kerran kun näppäimet alkaa minua taas kutsumaan...tässä välissä tunnetusti voi tapahtua ihan mitä vain koskaan ei tiedä aamulla mitä ilta tuo tullessaan!



Kun istun sinun vierellesi, en kysy, enkä vastaa, sillä tiedät jo, että pisaraakaan ei puutu. Olen kotona, riisun saappaani, olen pilven painoinen.

 - Tommy Tabermann -


lauantai 16. kesäkuuta 2012

Raato puhki ja poikki...osa 35

Aurinkoa täydeltä taivaalta ja koko päivän!
Se oli tavoitteeni kun astelin ripein askelin ( mitä nyt oikeaa jalkaa hiukan perässä vetäen edellisen päivän sattumuksen jäljiltä) armaan aviopuolisoni askeleiden perässä kohti pakettiautoamme. Tontillee jee tekemään jotain kivaa..no siinä vaiheessa se vielä tuntuikin siltä.

Tosiaan oli kuuma, helle alkoi jo het kun päästiin tontille!
"Tää emäntä saa uuden värityksen tänään..ou jeeaah!" Niin saihan se mutta sai paljon muutakin, päänsäryn, kipeät kädet, väsyneet lihakset ja kämmenessä oleva vesirakko puhkesi eli sekkii vielä :(

Mies laittoi minut töihin! Tosiaan sain käyttää voimiani...yritin kaikkeni että ei tarviisi tehdä mutta kun näin väsyneen katseen toisella niin en kehdannut valittaa. Kävin minä välillä kyläkaupallakin kun piti kroppaan änkee suolasta ym herkkua..siis näillä verukkeilla. Tein minä jopa sellaista kavaluutta että hain sieltä "aarresammiostani" löhötuolin aurinko semmottisen ja makoilin kivikasan takana siinä! Yritin ihan kypällä luistaa töistä että kyllä se mies sen tekee.. No tekee mutta yksinkö hän sit rakentaa?

Tehtäväni oli siis lapioida kottikärryyn täyteen soraa ja roudata se talobrojektimme lattialle, yli pihan ja lankkujen yli kodin kynnyksen ja kaataa tämä painava lasti miehen osoittamaan paikkaan. Joo ei tarvii kovin inssinnööri olla että semmotisen työn ossoo.. Voin sanoa että heikompi olis jo paennut paikalta ( no osinhan minäkin sitä tein) Ei helevetti että rakentaminen on rankkoo.. Tahtoo jo tästä "pohjahommista" hiukan ylennystä...tehtäisiin vaikka väliseiniä?

Olettekohan koskaan nähneet niin hikistä naisimmeistä? Jotenkin tuntuu että moni nostaa käden tässä vaiheessa pystyyn kun eitä kysellään.. Hiki oli aivan mieletön, oli kuin olisin juuri suihkusta tullut. Olo ei vaan ollut yhtä raikas!

Vettä alkoi niin perhanasti sataa...tiukkana tartuin lapioon ja mätin tuota märkää sepeliä kiukuissani vettä valuvana kivikasallani..."ei jaksa ei rakas mieheni luovutetaan jo!" Tätä tein joitakin kertoja sit mies tokaisi : " onks sinne pakko mennä itteensä kastelemaan?" Siinä samassa lenti lapio ja kottikärryt nurkkaan..."EI OO EI TODELLAKAAN!! "

Siinä me kuuntelimme kun sade ropisi hiljalleen peltikaton pintaan pitäen melkoisen konsertin..kohta tähän konserttiin liittyi varmaan kokonainen komppanja rumpusooloja meinaan vettä alkoi tulemaan kuin "Ester vainaan persuuksista"...meteli oli mieletön! Tätä me mieheni kanssa kuunneltiin..kaksi väsynyttä viimeiseen asti lihakset vedettynä tiukille, hieltä haisevat ja lian tuhrimat, maattiin tuossa tulevan kotimme keittiön lattialla kaksin vierekkäin styröksien päällä...kivaa oli!
 Sanoin miehelleni...että ei me ennen ollakkaan maattu keittiön lattialla mutta kertahan se onnii ensimmäinennii... Se tunne sen pistän sydämeen ja suurimman lukon taakse sitä ei vie minulta kukaan...olet minulle rakas ukko kulta!








perjantai 15. kesäkuuta 2012

Ostoksia...osa 34

"Ne tunnetut kesälomarahat"...sanoo mies hymy korvissaan!! Tämän virnistyksen kuulin taasen mieheni suusta kun sanoin ostavani noilla tutuksi tulleilla kesälomarahoilla sen jenkkikaapin tontille! "Niistä lomarahoista rouva on luvannut maksaa sitä ja tätä että kuinkas isot ne onkaan?" No ei oo hoitajaparan lomaraha kovinkaan kadehdittavaa luokkaa ei kooltaan eikä numeroiden määrällä mutta yhden kälyisen pakastin / jääkaapin sentään kustantaa perheelleen...
No nyt on tontilla sit viilennystä että nyt jo joutuu eväät laittamaan mikron tai grillin kautta suuhun..jokunen aika sitten kun nosti aurinkoon niin ei tarvinnut muuta tehdä. Ostettiin jo eväitä sinne niin ei tarvii toisiamme alkaa jyystää ja kynsiäkään kun enään ei ole...


Muurari Stub kurvasi tontille, ideoita ja ajatuksia täynnä! Jee saan sen takkauunin ja leivinuuniyhdistelmän (kumpikin kuitenkin erilliset kapistukset mutta vierekkän) juuri sellaisen mitä toivoikin..hiukan pohjanmaalaista piirrettä mutta kuitenkin enemmän kääntyy malli lapin puoleen.. Mitähän tästä taas tullee? Se siitä ainakin tullee että mielettömän monilukuinen lasku...kallis mies tuo Stub!
Perhana ukkeli sanoi sille muurarin klantulle ,että totut siihen että "sellainen emäntä käy joka päivä kommentoimassa tekemisiäsi!"
Se oli että kuka?
Sanoin siihen että; " sellainen helevetin äkäinen akka, se ei nyt täällä tontilla olekkaan mutta tulet tuntemaan hänen tapansa!"  Olisitte nähneet muurarin ilmeen, vieno hymy kuitenkin tuli suupieliin.
No minuahan siinä tarkoitettiin..toivottavasti tällä urroolla kestää huuumor meikäläisen matkassa?!!


Niin että menikö tämä päivä ilman sattumisia? EI mennyt ei...
Minä onneton tunari hyppäsin olohuoneen ovesta ulos ja se kipeä polvi vääntyi ja olin ihan varma että joku sääriluu katkesi tai vastaavaa, kipu oli mieletön!  Siinä seisoin yhdellä jalalla seinästä kii pitäen ja hiukan niiskuttaen että HELEVETIN TYHMÄ AKKA! Minä en ala oikeesti enään, jokainen jäsen ja nivel alkaa meikäläisellä olemaan siinä kunnossa että siirryn rollikkakävelyyn tai muuten telineliikkujaksi!


          Rukous
Mopo meidän joka olet tallissa, viritetty olkoon sinun moottorisi,
tulkoon sinun pakokaasusi, tapahtukoon sinun starttisi
myös tien päällä, kuin tallissa.
Anna meille tänä päiväinen kipinämme,
ja anna meille meidän kaatumisemme anteeksi,
niin kuin mekin annamme niille jotka ovat myös kaatuneet.
Äläkä saata meitä nolaukseen vaan käynnisty normaalisti,
sillä sinussa on nopeus ja hevosvoima ja kierrokset iankaikkisesti
AAMEN


tiistai 12. kesäkuuta 2012

Jatkuvaa odotusta..osa 33

Päivät menee omalla painollaan hiukan yritän alati potkia vauhtia asioiden etenemiseen mutta ei onnistu ei!
Olenko kenties "heti tänne mulle kaikki nyt"-tyyppi?

Tontillakin kävin potkii pieniä kiviä kun ei muutakaan tekemistä muka ollut. Ei ollut tilanne siellä muuttunut mihinkään...rööriroopet ei vieläkään paikoilla tai siis tontilla työn touhuissa vaikka eilen sinne hiukan napakamman puhelun otin. Meillä kusee koko oma urakka kohta! Betoniauto tyyttää jo varmaan kohta pihatien nurkilla ja putkimiehiä saa vaan odottaa...no jo on kumma! Minusta on alkanut tuntumaan että se onkin niin että miehiä tässä elämässä saa jatkuvasti odottaa eikä naisia! Oletteko kanssasisaret samaa mieltä?

Ostin sitten ikkunoita, 16 kappaletta. Ne pitäisi viimeistään huomenna hakea itselle ja sit alkaa hitonmoinen kaupankäynti justiinsa.. Kaksi kappaletta otan varmaan omaan käyttööni ja teen tulevaan makkariin sängyn yläpuolelle koristeet niistä. Minulla on J ja S kirjaimista isot hologrammit ja ne meinasin noihin laittaa...romanttista sanoisin !
Ja mies taas tykkää...no justiinsa. Jos hän saisi valita kotimme sisustamisen tyylin ja värin niin uskoisin värityksen liikkuvan; harmaa, sininen ja jokin tumma suuntaus...ei kiitos ei!
No joo on miehelläkin osansa sanottavana ja jopa kuuntelenkin sitä kun hän sen ponnekkaasti ilmaiseekin...karjahtaa armeijamaisella möreällä äänellään " se on emäntä sillä lailla että se kaappi norkuu sit siinä nurkassa ja piste!" Kerran olen sen äänen kuullut ja uskotteko minä tottelin! Juu-u oli meinaan aika painokasta sanontaa...

Huomenna aamulla pitäisi käydä ostamassa isän haudalle kukat ja viettää hetki hiljentyen siinä kiven vierellä. Se on raskas käynti ollut aina..joko voisin sinne kerrankin mennä itkemättä?
Isä jätti niin suuren loven sydämeeni että sitä ei paikata paksummallakaan paikka aineella!
Ei kuulu isän hiljainen hyräily ja viulu! Sitä kaipaa niin kovin.

Sitä ei ihminen ymmärrä miten toisesta luopuminen on niin kovaa kun sitä itse ei koskaan ole kokenut, mutta kun se luojan käsin riipaisee ihan siitä vierestä niin se vetää isommankin ihmisen polvilleen ja nöyräksi.
No elämä jatkuu ja onkin jatkuttava! Vietän sen hiljaisen hetken ja kyynel valuu pitkin poskinurkkaa tai sitten jopa saan itseni pidettyä niin kovana että en näytä niitä tunteitani.
Minulla on ikävä ja siitähän ne kyyneleet johtuvatkin!
                               

Isin tyttö !

Katselen taivaalle
se on täynnä tähtiä,
mietin oletko yksi niistä?
Katseletko minua sieltä ylhäältä,
suojeletko pahalta?

Ikävöin edelleenkin usein,
mutta tiedän että olet aina siellä missä minäkin.

Näistä 16 kappaleesta ikkunasta enään 7 on jäljellä! Eli yli puolet olen jo saanut myytyä...vautsi vau! En siis ihan turhaan leikkinyt pienenä tyttönä kauppiasta...joo ja sainhan minä pahvilaatikosta kyhätystä kioskistani myytyä jopa lottokuponkeja naapureille eli taitaa meikäläisessä olla semmottista "mustalaisen verta" että möis vaikka housut päältään.... :)

Täällä vartioivat enkelit    

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Henkivakuutusko?...osa 32

Minä toheloin taas! Satutin varpaani ja en ihan vähän satuttanutkaan! Tontilla ahersin taas kypällä eli vauhtia riitti..sentään ei ollut croksit jalassa vaan sellaiset naiselliset lipokkaat! Tosi turvalliset sellaiset!
Kannettiin siis miehen kans ukoa ovet karmeineen (tulevaan kotiimme) no eikö tämä hmm edellämainittu laskenut sen koko oven isovarpaani päälle ja alkanut siinä sitä kääntämään! Ei helevetti nyt kiroan vieläkin...se muuten sattui!

No muistona on nyt potkupallon kokoinen polvi ja mustunut varvas! Katu-uskottavuutta??


Rakentamisen välissä unohtunut tuo jalkojen hoito...kynnet heikossa hapessa mutta ehkä niillekkin jää joskus vielä aikaa!



Tänään on juhlapäivä...saisikohan kakkukahvit?
19 vuotta sitten yksi pojistani ilmoitti halukkuutensa syntyä tähän maailmaan..paloauton punaisella kuplalla kurvattiin synkkärin pihaan ja juoksujalkaa sit synnytyssaliin..kätilö juoksi perässä sanoin mikä sali YKKÖNEN...selvähän se sitten on ja sinne! Nopea oli synnytys ja nopeaa on toi poikakin ollut..ihana vesseli nyt jo miehen iässä ja koossa ! ♥

Asuttiin kerrostalossa kolmannessa kerroksessa tietty, minulla mieletön maha..lehemän kokonen koira (dogi) jota kukaan ei uskaltanut ulos viedä naapureista, vanhin poika reilu 3v ihanassa uhmaiässaan, jalka poikki juuri leikattuna ...kummaltakin puolelta nilkkaa 20cm haavat ym kamaluudet..12 rautaruuvia ja kaksi rautalevyä kummassakin kintussa...siinä minä jolkottelin siwan kassien kans ylös ja alas kipsini ja kaiken tämän kanssa...mukula huusi kun syötävä välillä! 
Oppi kiukuttelemaan kun mutsi ei päässyt kiinni ottamaan..oli minulla tasan 2 päivää kodinhoitaja mutta annoin sille potkut..no joo miksikö? No yleensä osataan edes keitto keittää että ihmiset sais syödäkseen..pyh itte saan parempaa joten muija pihalle...Onko minun elämäni koskaan ollut sellaista seesteistä? Voin sanoa että EI elämästäni voisi kuulemma kirjoittaa kirjan...kuka olisi halukas voin alkaa magnetofooniin pälpättämään tapahtumia...siinä voisi hetki jos toinennii vierähtää!


Rakkaudesta ken voimansa saa 
    uupumaton sellainen on

Sen vahvistamaa ei voi nujertaa
    se kanssani jaa ....         

torstai 7. kesäkuuta 2012

Kurkistin ikkunasta...osa 31

Maltoin mieleni olin yhden päivän ajamatta talolle ja nyt käyntini palkittiin todellakin! Vastassa oli melkein valmis (ulkokuoriltaan) oleva talo, katto kondiksessa ikkunat paikoillaan terassia miehet aloittamassa.. Tää etenee ei siis ihan onnettomia hemmoja nää jäbät!

Pitihän se kiertää ja kaikki ikkunat katsoa ja kurkkia ulos...kyökin ikkunan edessä vietin tovin aikaa.. Loin katseeni ulos uutuuttaan kiiltävistä laseista ja mietin. Sain helposti mieleeni kuvan meistä; minusta ja miehestäni ahertamassa yhteistä lounasta keittiössämme ja jaloissamme häärää jokapaikan noutaja-Sara. ♥

Katsoin tulevalle kotitielle..rauhallista! Niin rauhallista... Vain ohikulkevien autojen jäljet jääneet kuivan hiekkatien pinnassa muistuttamassa siitä että täällä liikkuu joku muukin kuin me! Tietysti jos kävisin katsomassa tallentavan kameran tallennuksen niin se kertoisi varmaan karua todellisuutta että täällä on myös muita kuin me, mutta en halua rikkoa tuota idylliä jonka olen itselleni mieleeni kaivertanut rauhasta ja uinuvasta kyläpahaisesta.

Hetken vietin siinä ja jatkoin matkaani..ajattelematta sitä tulevaa rääkkiä mikä miesten lähdettyä meitä kahta odottaakaan! Kestääkö avioliitto sen? Miksi ei kestäisi kestihän se vuoden eron kun mies oli Kosovossa rauhanturvaajana..minä onneton yksin lasten kanssa isossa talossa kuunnellen jokaista risausta ja rasausta vanhan talon nurkissa. Kyllä se kestää me taistelemme tämänkin taiston läpi vaikka hampaat irvessä purren alahuulta ja viikko vaikka mököttäen. Ei yhteisen "onnen" etsiminen voi olla se joka rikkoo tämän minkä yhdessä olemme tänne luoneet...




Sara koiruli on niin tottunut jo tuohon boxiinsa että tietää jo mihin mennään kun sinne joutuu..kiltisti makoilee aina ajomatkat kopissaan!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Lomailun loppua..osa 30

Tänään havahduin siihen kamalaan todellisuuteen että töihinkin on palattava!
Siis ei tule mitään! Olen ollut kotona sairaslomalla jo helmikuusta asti ja tällä viikolla alkoi vuosiloma joka loppuukin kuun vaihtuessa tai jopa hiukan aikaisemmin!
Miten minä ja miten meidän koira siihen sopeutuu?
Sitä on eletty kun pellossa? No ei nyt sentään!

Kunto oli keväällä sitä luokkaa että jo kävi mielessä että noiko tästä emännyydestä kalua ennää tulekaan. Nyt mennään taas ja porskutetaan! No joo hiljaa sanoi mummo mäessä! Kuitenkin minun tuurillani jotain sattuu vielä..tunnen sen jo luissani ja ytimissäni..

Miten herään aikaiseen aamuun ja töihin? MIten laittaa hiukset ja kaikki? Siis olenko tosiaan niin jo tottunut tähän kotiäidin osaan..tukka rasvaisena harteilla, vaatteet no joo jotkin pukimeet yllä, maalamattomat kasvot! Mut voin sanoa että mahtavaa sai nollattua mielen ja vattakin tykkäs! Minä olin ennen tätä pitkää sairaslomaani sellainen että heräsin ennen kuin kukko pieraisi ja hiukset laitettuna jo hiukan etuajassa töihin..olen nyt kuin varjokuva vain tuosta ajasta...nukkua pörräyyttelen pitkin päivää!

Nyt mennään taas kohti suuria seikkailuja ja jos joku on joskus lukenut tätä blogiani niin tietää että elämäni ei ole yhtä tyynellä soutamista! Tähän blogiin on vain "pintaa raapaistu" todellisuudessa minua on koko elämäni ajan seurannut jokin "varjo". Nauroin äidillenikin kerran että minut on kasattu jostain jäämäpaloista ja nyt nää palat alkaa irtoilemaan toisistaan! Leviän kuin märkä läntti tohon lattialle :) Siitä saatte sit kasata palapeliä jonka osat ei osu kohdilleen taatusti yksikään..


Maalaisromanttinen koti-sivusto,  jota pyöritän ylläpidon toimessal, on sellainen paikka missä saan tavata samanlaisia samaan sisustamiseen (muotoon) hurahtaneita emäntiä. Voi että siellä on nähty ja kuullut kaikkea!
Ideoita saa kymmenittäin itselleen ja samalla saa niitä toisille myös jakaa.
Nyt olen kuitenkin jo sivustosta jotain oppinut...en heti ensimmäisenä laitakkaan kuvaa sivustoon koska kohta sitä tekee jo kaikki omaan kotiin. RÄJÄYTÄN pommin kun saadaan oma koti valmiiksi, siis jos jaksan silloin enään sisustaa!
Tuo perustamani sivusto on ollut tosi antoisa. Olen saanut niin monta ystävää kyseiseltä sivustolta mutta saman verran olen ilmeisesti myös vihamiehiäkin saanut. On se kumma kun kuusituhatta emäntää ahdetaan samaan purkkiin niin ahdasta tulee!
Ummistan silmäni sanonnoille ja letkautan levveetä perrääni että " phyi teille jotka noin sanotta ette minua todellisuudessa tunnekkaan" ! Niinhän se onkin..netissä jokainen saa mahdollisuuden toteuttaa omia mielipiteitään joskus tosiaan törkeästikkin..minullahan on monta nimeäkin jo keksitty; natsi, hitler ym ym joo-o kultarakkaat kun tulisitte ja tutustuisitte niin olisikon toi natsi?
Miehelleni puran aina sydäntäni tästä asiasta ja häntä kummastuttaa miten toiset voi sanoa tuntemattomalle ihmiselle noin?
Mutta arvatkaa mitä? Minua ei saa kukaan polvilleen! En ala sivustoa sulkemaan sen takia kuinka minua nimitetään tai solvataan vain sen takia että yritän pitää jotain järjestystä sivustolla jossa on tosiaan se kuusituhatta naista! Miehelleni tekee tiukkaa pitää yksi emäntä aisoissa niin miten tämä määrä pidetään laitumella tökkimättä toisiaan?

Näillä mennään ja hyvin mennäänkin! Huomenna taas ajelen tontille kun taas kerkeän ja katselen ihaillen poikain touhuja. Ovat kuulemma tehneet katon valmiiksi ja komia on jopa mieheni suusta sanottuna!

   ♥ Uneksi huomisesta. Muista eilinen. Elä tänään. ♥

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Huonoa onnea...osa 29

Tiedäthän sen tunteen kun jonain aamuna et halua herätä..tai herättyäsi haluaisit vain kääntää kylkeä ja unohtaa kaiken! Ummistaa silmät ja sanoa pyh moisille ongelmille? Minä tiedän tuon tunteen ja hyvinkin useasti.
Minua sanotaan huono-onniseksi mutta joskus jopa helekatin hyvä onni liipaisee minuakin, mutta useimmiten jos jolleen sattuu niin sen salaman alle jään taatusti minä!

Aamu valkeni...hmm normaalisti! Jee tänään en tee kenenkään puolesta mitään ja en passaa ketään olen vain ja teen sen mitä haluan! Näin toitotin ihan ääneen jopa...niinpä puolen tunnin päästä koko maailmani mullistui!
"kuva lainattu"
Kringgg...kringg...puhelimen näytössä luki Rakas soittaa...no perhana sillä on taatusti jotain ihan asiaa kun klo 10 minua häirittee kauneusuniltani!
Auto hajonnut mitäs nyt tehdään? No voi sun samperi..paku teki tenän! Minä lojun yöpukeissa ja mies vaati heti apua..ei siis tunnin päästä eikä föönäyksen vaan heti!
Siis olisin voinut todellakin vetää peiton korviini ja todeta " tää eii oo todellista" !

No ei muuta kun eukko verkkareihin ja tukka taakse ja mänöks.....ei samperi missä on rahapussi? Siihen ei edes voi soittaa kun se on hävöksissä kuten taas aina hävöksissä olevaan puhelimeeni.. Siis oikeesti, missä on rahapussini? Ei muuta kuin kelaamaan missä käytin viimeksi ja missä näin viimeksi..autossa joo-o toi kotiin mutta mitä sitten tapahtui...kunnes PIM...no voi helevata! Se oli siinä mihin sen edellisenä iltana olin kädestäni laskenut...nätisti ulko-ovemme vieressä olevalla penkillä! Kaikki rahat...no joo mitä rahaa köydällä duunarilla olisi? Eli rahat tallella ja visatkin...voi vide! Tää taitaa olla ny se hyvä onni mikä meikäläistä potki ja kunnolla?!
Siis miettikää..mihinkään ei oltu koskettu? Voi hittolainen! Vau oon sanaton..

No ei muuta kun talla pohjaan ja pelastamaan sitä armasta sieltä pulasta punaisen paroninsa kanssa...hinausauto paikalle ja koppiauto kyytiin ja kohti Mäenpään pulttipajaa...Kake tykkää ja vetelee viiksiänsä että taas saa rahastettavia lisää! Oon aina sanonut Kakelle, kun vielä naapureita oltiin, että kas kallismies...hän vaan aina pyöritti päätään! Pitää minua hulluna sen näkee jo nenän asennosta!

Auto korjaamolle ja mies kyytiin...siihen se minun vapaa sit soluikin...mutta sen oon itselleni luvannut että huomenna nukun pitkään!!!  Eli sammutan puhelimen, ruuvaan ovikellon irti, suljen koiran nokan jollain pihvillä tai herkulla ja nukun...otan unet takaisin mitä tarviin vielä tulevaisuudessa!
Katson vasta iltapäivällä peiliin että kuinka komialta tänä aamuna näytänkään...ja voisihan sitä suunnitellla vaikka päiväjumppaa kuin kuvan mummo...ei taivu ei tai sanonko suoraan että ei kannata tai joudun taas arvauskekuksen kiirepotilaaksi niksahtavinen nivelieni kanssa...


 Vähäks oon kateellinen...pyri samaan! Lahtosen suvun lukijoita en suosittele samaa kokeilemaan meillä on ihan perintönä yliliikkuvat nivelet..



Kävästiin illalla ( oliko jotenkin arvattavissa ? ) talolla! Täytyy sanoa että pojat tekee ahkerasti töitä ja kädenjälki on ihan kympin arvoista! Ei oo vielä huonoa sanomista työtahdista ja motivaatiosta! Mieskin ihaili että on ne saaneet tuokin kohdan luotisuoraan että täytyy ihan kehua..minä ajattelin että no eiks se talossa yleensä oo ihan toivottavaakin?
Mies näyttää ihan muurahaiselta tallin vierellä..
Voi on se komia...se talo! Ei noi raksamiehetkään ihan rumimpia oo, mutta nyt täytyy meikäläisen  sanoa että kerrankin minä en oo saanut jatkuvaa supinaa aikaiseksi letkautuksillani vaan nämä peijakkaat keskittyvät alati siihen työhön mihin heidät on palkattukkin.. Onko taitoni ruostuneet?  Taidan tulla jo vanhaks...


Mies potkii kiviä hallin kulmalla...tuossa toi oikeanpuoleinen ovi on sinne minun "salaiseen varastooni" joka ei enään ole salainen kun mies meni ja luki tämän blogini.. Siitä olen nyt ajoittain saanut kuulla aina kun lähdetään tontilta kotio...mutta mitäs tuosta! Vielä se kiittelee innokasta sisustamistani! Ps..ostin tänään niin unelma verhot makkariin että hintakin oli unelma joten kaurapuuro voi mauttaa parina päivänä ruoaksi, mutta onpahan terveelliset lounaat!









Keittiön ikkunanäkymää! Tästä meikäläinen sitten huivipäässään kurkin mitä kylillä tapahtuu ja lasken kuinka monta kertaa se naapurin isäntä siitä ohitte ajeloo.. Pojat pelkäävätkin että nyt meidän äiteestä tullee ihan mualainen kun se muutta sinne susien ja karhujen syötäväksi keskelle ei mitään! Ehei poijjaat...äkkiäkös meikä cityyn täältä pärräyttää! Taidan kuitenkin pari kertaa leikkiä heidän kustannuksellaan laittaen ylleni jotkut navetta lomittajan hyntteet ja huivi päähän..lasken sit kuinka monta alaleukaa loksahtaa paikoiltaan...
 


Sain viestin...meidän suvun geenitutkimukset edenneet niin että jokaisen yli 30v naispuolisen ja mies puolisen olisi käytävä tutkimuksissa..naiset siis yläpäästä ( en tarkoita päätä vaan rintoja) ja miehet alapäästään ja sillä en nyt tarkoita sitä vaan sitä rauhasta. Englantiin on muuten geeni mennyt tutkittavaksi...jahas..jahas.. En tiedä miten tuon uutisen otan vastaan? Aivokasvainleikkaus juuri takana.,..uutinen että poskessa kasvaa jokin kystä, suolisto sökönä ym sairaudet...tarviinko siihen enään mitään geenitutkimuksia?

Hymy huuliin NÄILLÄ MENNÄÄN SANOI MUMMO LUMESSA!!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Hirttä ...osa 28

Olohuoneen ikkunaa..
















Ajeltiin taas ( lue me malttamattomat ) tontille no joo talolle!! Siellä työmihet painoi auringon paisteessa pitkää päivää.
Takana oli eiliset vesisateet ja kuulemma pojilla oli työpäiväkin lopahtanut vain kuuteen 
tuntiin kun oli sähköt menneet. He ei siis pidä viikonloppuisin vapaata vaan urakalla homma loppuun ja kohti seuraavaa kohdetta joka on Kajaanissa..



Löysin tontilta 4 jotain 2,5 metrin pituista hirttä....vau noistahan saa vaikka mitä!!
Miepä vienosti kysäisin pojita jotta joutaako noi 4 niin ylimääräisen näköistä hirrenkuvatusta minun kätösteni käyttöön...joo-o ylimääräisiä ne on! No ei muuta kun patistamaan miestä kantoavuksi ja raahattiin...sanan varsinaisessa merkityksessä me raahattiin ne katokseen suojalta kosteita säitä.. Jee ette arvaa mitä meinaan niistä tehdä? Ulkoterassille tulee kookas pöytä ja hirsistä niihin kansi...vau minun idea!! Minuuuun...siinä kuulkaa kalpenee Viron tuonti pöydät ja poly-rottingit ym vermeet kun meikä vetää 27mm hirttä pöydän kanteen! Jalkatarpeetkin tontilta löytyi tolppaa ja jyhkeetähän se ollakkin pitää kun pöydän kansikaan mikkään rimpula tule olemaan..
Olen siis tosiaan unohtamassa sitä poly-rottinki kalustetta joka olisi niin kaunis mutta miltä ne penkit näyttäisi moisen pöydän rinnalla? Ne voisi olla mageet tai sitten ostan rottinkiset tuolit...mutta sen tiedän että hirttä pitää jäädä muistoksi ja mikä onkaan oiva paikka kun pöytä?




Eli tuota hirttä ( ne on jo puolikkaita) hiukan työstetään niin saadaan tosi makee pöydänkansi joko kolme tai sitten neljä hirttä vierekkäin. Sen pinnan käsittelen sitten sellaisella aineella että siitä tulee  heti vanhan näköistä puuta...näen jo sielunisilmin mitä tästä tulee...hehehhe mies voisi tuohon jotain tokaista mutta vaikeneminen on taitolaji!!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kurre ♥ osa 27


Teen joka ilta itselleni sopimuksen..."huomenna en aja tontille vaan keskityn kotona villakoirien pyydystämiseen ja muuhunkin tarvittavaan elvytystoimenpiteeseen kodin suhteen"!
Joka ainoa päivä olen tämän sopimukseni itseni kanssa rikkonut...onko minulla heikko itsekuri?
Joo-o se on sit tosi hapettunut meikäläisellä! Kotonani on muitakin koiria kuin tuo yksi mäyräkoira, nurkista löytyy kasa villakoiria ja eikös pölypunkkikun luokitella eläimeksi? Joo niitä on ja paljon!
Nyt olen kodin siivousta siirtänyt jo viikon...mikä olisi seuraava veruke ettei tarvitsisi ottaa osaa kyseisiin kodin toimiin vai nöyrtyäkkö ja sanoa suoraan...EI KIINNOSTA EI!! Tehkää te muut? Ketkä muut? No tupa täynnä isäntiä ja emäntä senkun painaa!
Miestäni en voi velvoittaa ottamaan kovin kodin askareisiin osaa koska hän on lopen uupunut, tummat silmäpussit kasvoillaan muistuttamassa alati tästä että yksityisyrittäjän / rakentajan / työhullun ahertajan voimat alkaa olee taas piipussa!! Ammunko tuon armaan mieheni kuuhun ottamaan irtiottoa tästä kaikesta meinään hän ei osaa kotona / kotirintamalla levähtää! Mistä kummasta olenkaan tuollaisen työmyyrän saanutkin kumppaniksi itselleni? Lottokupongista varmaan meikäläisellä on kerrankin osunut ne 7-oikein!! Ihanaa vihdoinkin!

Tein meille oikein maittavat eväät; limpsaa ja kasa grillimakkaroita! Noita käristettäviä rasvapötkylöitä joita suomen kansa syö himotolkulla kiloittain parin kuukauden aikana! Voi ei ne tuntuu ja maistuu niin kovin hyvälle vielä tässä vaiheessa kesää..ne ei vielä pursua korvista ulos!
Eli otin kasan grillimakkaraa kera hyvän sinapin...Turun sinapin jossa Turulla ei oo osuutta eikä arpaa koko sinaapin susteen liekö sekin tule jo ulkomailta, mutta minusta se on hyvää eli minulle riittänee se tieto että menee alas nenän alapuolisesta aukosta ja hyvä se! Hetki huulilla ikuisuus lanteilla!
Ajelin kohti tonttia...tai no rakennustamme, mutta ......

...Mitä kummaa mies oli "karannut " jo tontilta ja ei ollut kuulemma malttanut odottaa vaimon saapumista vihdoin tontille eli oli hommansa tehnyt ja nokka kohti kotia...siinä minä seisoin grillaustarpeet kourissani hymy hiljakseen valumassa huulipielistä ales!
Ei sit paskanmarjat mää syön vaikka mikä olis!
Ette kuulkaa uskokkaan kuinka hyvää oli vetää pitkää huikkaa cokis pullon suusta miehisesti ja samalla ahmaista suuren palan kylmää Atrian juustomausteista grillimakkaraa...voi vide se on taivaallista!
Kaikki ruoka maistuu ulkona hyvältä vaikka..hmm onko se oikeasti niin hyvää? ON SE..juusto pitkin suupieliä valui vaikka tää "kyrsä" koko grilliä nähnytkään.. Siinä minä ahmin grillimakkaraa lukien päivän lehteä..mitähän raksamiehet taas ajatteli minusta? Pyh sanon minä ajatelkoon kunhan eivät tuu nenäni etteen mielipiteitään jakammaan...

Kun tiistaina uuden kotimme hirret nostettiin niin minusta talo näytti niin pikkiriikkiseltä! Mies hiukan ihmettelee että olenko tosiaan niin suuruudenhullu?
No en ole en vaan osaa hahmottaa samoin kuin te muut..Minusta se vaan näytti niin pikkiriikkiseltä sellaiselta mummonmökiltä!
Nyt kun olen pari yötä nukkunut niin joku hiiva on ilmeisesti alkanut toimimaan talomme suhteen koska nyt se näyttää isolta! Siinä kun seisot sen vieressä tunnet itsesi muurahaiseksi. Kuka kumma tuon kaiken maalaa? Voi kurjuus en minä ainakaan ylhäältä tunnetusti minulla on mielettömän paha korkeanpaikan kammo! Mies olisi kattohommiinkin minut ottaut mukaansa mutta sit oltaisiin jouduttu tutustumaan paikallisiin palokunnan poikiin minua alas ottamassa. Olisiko se ollut noloa? No olis se..iso akka ja ei linnansa katolle uskalla edes kavuta! Tai no kyllä se kapuaa ja nopsaa sen tekeekin mutta alastulo tuottaa tuskaa ja mielettömästi hikipisaroita.
Olisi niin mahtava kyllä tutustua paikallisiin palopoikiin...olisivatko he nuorempia vai samaa ikäluokkaa kuin "kylän miehet" ikäloppuja pussihousumiehiä? No ei vainen mukavaa sakkia täällä Ruuhimäellä on..lupsakkoo ja sanavalmista sakkia! Eli sovin hyvin joukkoon...


Talosta tulee sittenkin sopivan kokoinen, suorastaan ihana! Heh mieskin huokaisi eilen illalla selkäni takana että huh hyvä että on mieleinen!

Tuntee minut niin hyvin että jakelen omia näkemyksiäni asioista niin ponnekkaasti että varmaan sielunsa silmin jo näki itsensä pinoamassa hirsiä toiseen muotoon!  
HUH ei tarvii tää kelpaa minulle!

Vanha äiteekin kävi taloa katsomassa , "miks hiivatissa siinä pitää ollla kolme noin isoa terassia?" No tietysti jokaiselle toiminnolleen pitää olla oma terassinsa..etupiha saa omansa ja tietysti sen kokoinen että siihen sellainen kahden persuuksen kokoinen keinu mahtuu sisälle, kodinhoitohuoneesta pitää päästä ulos kerta sauna on vieressä ja siinäkin pitää olla tilaa istuskella vaikka ilkosillaan löylyjen välissä..takapihalle tulee sitten ihan omaa luokkaansa oleva patio...40 neliötät tanssi tilaa! Karaoket soimaan ja laulu kirimään pitkin Ruuhimäen hiljaisiä mäkiä jotta naapurit tuloo tuntemaan nämä Haavistot ainakin äänensä mukaan jos ei muuten...no hakekoon Valmeteistaan kuulokkeet jos häiritten kesäyönä nukkumista!
Järjeeen veeeeiiit ja minustaaaa orjaaan teiiit....  

Minä kiitän sitä heräteostosta mikä minulla on varastossa...melkein ammatiluokka olevat karaokelaitteisto! Siitä kun aktiivikajarit laittaa päälle niin johan koivunrungot alkaa tutiamaan!! Bileet on pystyssä kun talo on asuttavassa kunnossa ...se on luvattu!

Nokka kohti kotia..vieno kurvaus kaverin tykö vaihtamaan kuulumisia!! Tuo minulle niin rakas ystävä on käynyt päivä päivältä tärkeämmäksi! Hän on uutterasti kulkenut vierelläni ja kuunnellut elämän jalkoihin jäänyttä kohtaloani, tukenut ja nostanut nenän taas kohti aurinkoa ja edelleen kulkee vierellä! Hänen kanssaan on kiva kierellä ympäri suomea ostosreissuilla ja juoruta?! MItä me ei juoruta me ollaan tiedonjanoisia ei muuta! Hän on täysin vastakohta kuin minä...eli hiljainen, rauhallinen, kiltti ( no olen minäkin..joskus), voi tosi mainio ihminen...
Aina on pieni hetki ystävälle ja kahvihetkelle...kunnes aika palata todellisuuteen! Imuri odottaa ja nälkäiset näljäkurjet odottamassa ruokaansa pesässä! Ja pyh! Jos isot aikamiehet ei saa apetta rinnan alle niin nokkikoon naapurin nurmikkoa syömisekseen..onhan se jo jumalattoman pitkääkin!

Pois lähtiessä ovella odotti yllätys, meille ihmisille iloinen yllätys mutta näille suurille saalistajakoirillemme oli suuri yllätys mikä peto vaani ovella tulijaansa! Tämä pienikokoinen mutta suuren egon omistava pieni karvaturri oli niin hellyyttävä että olisin voinut noukkia käteeni ja helliä hetki!
Ne kynnet voi iik voisi tuntua aika pahalta peukalonpäässä kiinni joten jätin suosiolla saalitsuksen tekemättä ja yritin näpsiä kuvia! Voi iik aina oon ajatellut että toi meidän mäykky on vaikea kuvattava mutta nyt on kohdattu nopeampiliikkeinen veijari!








Voi pieni ihanuus kertakaikkiaan ♥







Katsokaa mitkä kynnet..noilla kun se tarttuisi kipeään polveeni niin minun ei tarvitsisi maanantaina mennä kääkärille polven tyhjennykseen nesteestä!! IIikkk jospa kuitenkin turvaudun lekurin apuun noista kynsistä tulisi jo niin monta pientä reikää että...auts!



Tämä pieni prinssi/prinsessa osottautui suureksi saalistajaksi..se sai perääntymään meidän koirat suuren egonsa turvin! Pienestä nämäkin veijarit alkaa kasvunsa mutta on niitä niin ihana seurata!                          



Voi sitä kiljunnan määrää jos toi kurre olisi ylttänyt näppeineen toisen kirsuun! Kirsussa on kokoa ja näköä ja tilaa upottaa terävät naskalit kiinni!

Wuff se on mun ja siihen ei kosketa...murrrrr



Oleen kaaauuniiis...olen roohkeeaaa...olen vaapaaaa-aa ♫ ♪ ♫syntynyt voittamaan ....♫



Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...