Niin se elo maalaisromanttisenkin kodin seinien sisällä pikkuhiljaa on alkamassa..
Kovasti sitä on odotettu ja toivottu sen hooooohetken tapahtuvan. Vuosi sitten ajattelin että noiko on talo valmis ennenkuin täytän 50-vuotta mutta ehei eilen emännyys vasta sen 45 täytti joten vielä siihen on aikaa..
Haaveet toteutuu ja matkalla on ollut iloa ja surua, kyyneliä molempien! Se on kasvattanut parisuhdetta roimasti toimimaan parina, kertaakaan emme ole vielä tapelleet mutta eihän niitä kaappejakaan vielä ole tupahan kannettu niin kaapin paikastahan sitä riian jo aikaiseksi lie saapi.
Tosiaan eräänä päivänä ystäväni kysyi että olemmeko kertaakaan vielä tapelleet rakentamisen aikana...piti ihan miettiä mutta ei ei olla ei!
Kaiken se siis kestäköön se rakkaus ♥
Kun aloimme rakentamisen niin minulla oli eräs ajatus...ajattelin että no nyt jos mitenkään niin saadaan emännän paidan kokkoo pienemmäks mutta paskanmarjat sanon minä phyi olkoon suteen meni sekkii...numeroa isomassa sitä kuljetaan ei voi mittään! Katselin perhettäni tai siis lyhennelmää siitä minä, mieheni ja koiruli....jokkahinen aloittaa laihdutuskuurin kun talo on valmis! Se on lupaus...ehdottomasti! Meikäläinen on paisunut kun korvapuusti lämpöisellä alustallaan ja samaa voin sanoa koirastakin reppanasta joka saa herkkuja mutta kukaa kerkeä kunnolla juoksuttamaan. Meillä alkaa uusi elämä ja uusi aukeama siitä silloin blogigin varmaan saa taas uuden nimen...
Vielä tähän uuteen aukeamaan on aikaa, talokaan ei ihan muuttovalmis vielä ole mutta ei paljosta ole kii. Sauna odottaa vielä kiuastaan ja lasista seinää, osa seinistä paria listanpätkää, valot lopullista yhdistämistä ja ne kalusteet...kauan odotetut kalusteet ne tekevät sen kodin...maalaisromanttisen kodin!
On vielä myös se tärkein hetki kun saan avata täyden tavaroista/aarteista pursuavan varastoni ja muistella mitä kaikkea siellä onkaan, laittaa ne jo valmiiksi suunnitelluille paikoilleen jotka tietysti vielä muuttuvat loppumetreillä kuitennii.. Ihanaa se vasta voi olla meikäläisen joulu se...itse ostamat lahjat! Säästin hoitajan kitupienestä palkasta ja ostin kotiamme koristamaan kaikkea kivaa, on uutta ja varnhaa tavaraa sekaisin..sen näette sitten kun tosiaan uskallan köpiä sinne varastoon purkamaan niitä! Paljon tulee myytävää sen jälkeen uskoisin koska enhän ole edellisen kotimme irtaimistoa vielä osin edes hävittänytkään...eihän ne nyt sovi enään malliin ja kuosiin ollenkaan eli tori.fi sieltä minut löytää jatkossa...
Kiitos lukijoilleni, rakkaille ystävilleni varsinkin Marille ja Eijalle jotka olette olleet niin tarmokkaina aina innostamassa ja potkimassa persuuksille...määhän jo elä kupeksi! Rakentaminen on ollut mukavaa kun on monia ihania ystäviä seuraamassa mukana sitä tapahtumien ketjua ja kanssaelämässä sitä...
Ehei elkees vielä kyynelehtikö ei ole vielä tämän tarinan viimeinen lehti menossa...eihän ne kalusteetkaan vielä ole tulleet... osa 78 tulee piakkoin :)
Yön ainoa valopilkku!
