Emäntä rakastaa kotonaan olla aivan joko ilkosallaan...johan pomppas talossa edes pidetä verhoja edessä! Noh en nyt sillai koko päivän, mutta aivan varmasti naapurusto tuntee ja tietää muotoni, mutta phyii hittojakos moisesta Toivottavasti tykkäsivät näkemästään sentään ;)
Emäntä on sairaslomalla. On se niin piru kun tähän ikään tulee niin alkaa kukkimaan jostain muusta paikasta kun niin ei toivoisi. Ilmeisesti syksyn tuoma jatkuva väsymys, alati töissä, sterssi kaikki nää sai aikaiseksi että elimistö sanoi PIIP nyt petiin pariks viikoks..näinhän siinä kävikin.
Lekuri antoi jopa kävelykieltojakin...no joo tottelinhan tokikin..ajoittain!
Sairasloma..minusta silloin ei pidä kuitenkaan köyttää itteään peitonalle koska sit sitä vasta kipiä onnii. Sairasloma on oiva tilaisuus sisustaa, miettiä ideoita, askarrella, touhuta "käsillään". Nyt en sit tarkoittanut sitä mitä varmasti jonkun mielessä kävi...noh joo no ei unohdeta sitäkään ;)
Kerroin tuossa jo että rakastan olla rennoissa väljissä ei niin katalogien tuottamissa muotiluomuksissa kun olen kotona...rennosti. Rakastan jumpsuittiani..niin tuota aikuisten potkupukua niin kuin eräs kaverini mies sanoi minulle että potkupukuko sulla on päälläs ja päälle paskainen nauru! Perskeles...
Mikä sn mukavampaa on kuin ei ahdista, ei hierrä ei kierrä...se on poikaa se!
Vedin surullisen kuuluisan jumpsuittini taas päälle...niin alla ei mitään ! Huh ei ahdista sukkanauhat, ei pikkuhousujen vyötärönauhat, ei mitkään...rinnat vapaasti pompoten kohti päivän koitoksia...näin siis ikkunastani minut touhuassa näet jos kurkistat.
Niin sinäkin päivänä kun päätin tuottaa yhden ideoistani johonka materiaalit piti sitten mettästä käydä hakemassa ja koluamassa.
Minä jolla tasapaino on ihan pepusta, jolle ei edes henkivakuutusta jostain kumman syystä myönnetä..minä menen metsään! Minä ja metsä ja vesuri...me ei mahduta edes samaan lauseeseen kun jo puolessa välissä lausetta ystäväni lopettavat lukemisen ja soittavat että oothan hengissä?
Vedin siis väljän pallokuosisen jumpsuittini alastoman runsaan varteni ylle, hiukset iloisesti pomppien jokapuolelle kampaa sinä aamuna tuskin nähneenäkään. Jaloissani reiskat ne väljät pirulaiset pysy edes suoralla tielläkään kintuissa saati sitten vaativassa mettä maastossa. Vesuri..tuo surullisen kuuluisa surmavehde jolla oon yrittänyt saada epätoivoisesti henkiä niin itteltäni kuin kanssa kulkijoiltani...minä ja vesuri = vaarallinen yhdistelmä.
Ei käy laulaminen meikäläisellä mettässä että "mättähältä mättähälle tiemme käy". Perskeles siinä akkapaha oli jo ensimetreillä mahallaan ja kun pääsi ylös niin jo takamuksillaan..pehmoinen oli tömähdys sen voin myöntää mutta märkääkin märempi.
Vesuri komiasti kiilteli vasta teroitetulla terällään vieressäni mutta onneksi ei tällä kertaa sääressäni..se on meinaan päässyt lihanmakuun moinen kapistus tässä talouessa.
Siinä istuin perse märkänä mättäällä, kun päättää varmasti kylän ainoa autokuski kurvata ohitte. Siinä parin metrin päässä kylätietä akka paha pallollisessa jumpsuitissaan tukka kuin lappilaisen monentuulenhattu, naama maalaamatta jaloissa reiskat etumus kurassa takamusta ei siitä ei enempää kerrota se ei kaunista nähtävää kuitenkaan olisi.
Vilkutin sunnuntaiaamun toivotukset naapurustolle kun niin osasivat jopa hiljentää vauhtiaankin kohdallani, mutta onneksi osasi olla avaamatta ikkunaa että kävikö kuinkaan...vesurini olisi varmaan päässyt taasen maistelemaan ihon pintaa..
No hyi kauhiaa ei akka mikään pahapäinen oo...suustaan ei aina tiedä mitä sylki suo mutta ei koskaan kehenkään käsiks oo käynyt...eihän..hmm.
Monesti oon miettinyt, että mitähän noi kylän kollit meikäläisestä ajattelee? En oo syntyjään täältä, touhuan kuin pahainenkin maalaisakka, aina kun joku näkkee niin varmasti ei kovin edustavan näköisenä naamavärkki saati muu...taidan tehdä kunnon meikkauksen tukka tötterölle ja karrauttaa tulevana perjantaina paikallisen kyläkoulun jameihin vetää parit järjen veit karaoken merkeissä ja näyttää kylän kolleille mistä muija.... niin no ehkä en sentään tai hmm mikäs siinä.. kattellaan mitä keksii! ♥
