lauantai 20. elokuuta 2016

Testosteroni..

Emäntä on varmaan seonnut...niin tai kaikkihan sen tietää että mikään ei jää yhteen vaan aina haluaa toisen ja toisen ja toisen...niin käy monen asian kera söit sitten jäätelöä tai otat vaikka sen tatuoinnin.

Niin tatuointi..ensimmäisen kun otin niin mieleni alkoi samalla jo tekemään toista..lupaan ja vannon siihen saa jäädä ajattelin, mutta nyt mietin kyllä jo kolmattakin.
Emäntä kun ottaa tatuoinnin niin sillä pitää olla joku sanoma tai merkitys, en sentään ota kuvaa sen takia kun se on niin korree tai onhan se jokaisen käsvarrella niin miks ei minunnii?

Mietin ja unohdin sen kivunkin mitä sen kuvan ottaminen tekee, mielestänihän se ei tunnu miltään kuin hiukka neulankärjellä ihoo sivelis ei sen kummemmin.
Tämän seikan unohdin koko oberaatiosta mutta onneksi en muistanutkaan sattuihan se tokikin niin että pariin kertaan kirota pärräytin...mut kestin kuin mies..kuulemma!

Yleensä kun päätetään ottaa tatuointi niin kävellään steriiliin leikkaushuoneen tapaiseen tilaan jossa kaikki on valkoista ja puhdasta jopa tekijäkin on puettu suojatamineisiin odottaen seuraavaa merkittävää asiakastaan.
Emännyydellä nyt mikkää oo mennyt kaavojen mukaan ei edes se missä kuvansa ihoonsa ottaa..toki tätä en tiennyt ennen sinne menoani mihin taas sen vuorokauden aikana joudun...seikkailuun joo omanlainen seikkailu sekkii oli..huh huh..mutta oikeasti tosi mielenkiintoinen!

Otin siis ensimmäisenkin tatuoinnin saman mestarin takomana, mutta hänen perheensä lisääntyessä kotitilat käyneet niin ahtaaksi joten tikkaukset suoritetaan nyt uudessa toimitilassa jonne minä into pinkeenä ihoineni sitten lompsin.
Yritin saada Mimmin kamuksi, mutta ei kiireiltään sinne päässyt joten seikkailu piti emäntäraasun käydä ihan yksin..no enhän mie sentään pelännyt mutta se paikka mihin jouduin sai silmäni aukeamaan että mihin hittoon oon taas itteni työntänyt..en tajunnut sitä ittekkään ennen kuin istuin leviällä persuuksillani "hoitohuoneen" risaisella konttorijakkaralla.

Katselin kun pieni tyttönen että mihin sitä oli tultu.
Ympärillä paljon miehisiä tavaroita ja suorastaan voin aistia sen testosteronin tuoksun kaikkialle mihin pääni käänsin.
En tiedä minkä ihmeen sumuverhon läpi kävelin kun en astuessani "toimitiloihin" huomannut heti mihin hallitilaan olin joutunut siinä istualtani ollessa vasta tajusin että nyt ollaan siellä miesmaailman sydämessä...siellä ytimessä mistä kaikki ohjaustilanteet ym sopimukset saavat alkunsa. Heidän maailmansa sopimukset ei toki kaikkien.
Olin astunut mustaan tilaan, joitakin muitakin voimakkaita värejä toki seinillä näin ja hakaristin tapaisia kuvia ym siihen kulttiin viittavaa rekvisiittaa..olin kuin pieni tyttö ison koiran nähtyään että voi helevata nyt oo Sarppa hiljaa älä sano mitään..
Oli esiintymislavan tynkää jossa hopeanväriset rytmisoittimet rummut ym täyttivät, tanssilattiaa ja selvästi myös baarintynkää rakennettu jota ympäröi sohvaryhmät missä ilmeisesti nänä miespuoliset kerhohuoeen käyttäjät istuivat ja turinoivat omia suunnitelmiaan.
Osasin kuvitella sen tilan täyteen samalla hiusmallilla koristavia nuoriamiehiä intopinkeinä omaa vakaumustaan huutaen!!

Itseasiassa tila oli mielenkiintoinen, katselinkin sitä sillä silmällä että tästä on tehty heille viihtyisä. Ilmeisemmin he eivät kaipaa samaa rimpsua ja rämpsyä ympärilleen mitä emännyyden koti on täynnä, heille riittää tämä miesmäinen karu maailma jossa voivat suorittaa omia riittejään..

Istui siinä akkapaha hakattavana...en siis turpiini saanut mutta ihoni alkoi näyttämään siltä hiljakseen että se kyllä sai turpiin ja pahasti mutta ilmeisemmin voittajana suoriutui kuitenkin  sillä ilman suurempia verenvuotoja tästä taistosta sentään selvittiin.
Tuli tila tutuksi monen tunnin istunnon aikana ja mukavan tatuoija kaverini kanssa vaihdeltiin kuulumisia, ajatuksia maailmasta...elämästäkin turinoitiin.
Eiipä se akkapahakaan osannut olla mokaamatta pitihän sitä yhdellä pienellä kysymyksellä taas itteänsä munata...käykö teillä useinkin ihan niinkuin muunkin väristä ihmistä kun me valtaväestö??
No joo olisittepa nähneet tämän tutuksi tulleen tatuoijani kasvojen ilmeen..."näyttääkö tämä tila rouvasta siltä että tänne moni tummemi ihoinen uskaltaisi edes astua??"
Voi perse taas ei osannut suu olla hiljaa...vajosin penkissäni syvemmälle mutta ainahan saa vitsillä pelastettua tilanteen kuin tilanteen eli neula ei käteeni tehnyt mitään ylimääräisiä koukeroita tatuoijan suuttumistilan takia vaan siihen jäi kun jäikin sovittu kuvio vain.

Emännyyden käsivartta komistaa siis nyt taas uusi kuvio, kuvio jolla on oma merkityksensä niin kuin aikaisemmallakin oli...sehän oli enkeleitä ja pikkupiruja joita omat pienet rakkauteni hedelmät ovat äiteelle olleet.
Tämä uusi kuvio kertoo minun uudesti syntymisestäni, uudesta elämän halusta ja sen taiston voittamisesta..pääsemisestä taas elämään kiinni iloisin mielin unohtamatta sitä tärkeintä joka on nyt tatuoitunakin ihossani...Amor Vincit Omnia ♥


Pelottaa...kelpaanko


Syvennyt kiireisiis, vain puoleksi kuulet, mitä haaveilen.
Sä siinä oot kaunis niin, ja kuin ohimennen poskeas hipaisen..
Sä käännyt minua päin, sun hymysi tarttuu, kun lähemmäs tuut.
Mua katsotko vielä näin, kun vuosia karttuu, kun päät harmaantuu?
Vuodet vieriä saa, toiveena mulla on jokainen niistä vierelläs taivaltaa sinuun nähdä kun saan ja nähdyksi tulla kaksi pelkonsa voittaa..


Yli kaksi vuotta olet asunut sydämestäni, ollut joka päivä mukanani arjen aherruksissa..varoen ravistaen sydäntäni että muistuttaen minua että tiedän sinun olevan siellä.
Kuiskit korvaani sanoja...niitä sanoja joilla menin arjessa ja murheessa eteenpäin..jättäen sen kaiken jälkeeni..voittajana!!

Astuit elämääni kun se oli täynnä tulvaa ja tuisketta...jokainen ajatus tulvi mielessäni suuren myrskyn tavoin, olin kuin ansaan joutunut eläin omassa vankilassani. Sinä toit minulle hymyn kasvoilleni, lohduttavia sanoja ja ajatuksia...sinä joka vain olet taustallani..tukenani.
Nyt on tullut aika astua esiin..jännittää sen voin sanoa niin että jo nykyinen sairaslomani varmaan saa jatkoa onhan mahani vallan sekaisin...tämmönen hölmö minä olen..jännittäjä, vaikka olet minulle jo hyvin tärkeä ja olet asunut minussa jo vuosia..silti olen kuin pieni tyttö taas pitkissä leteissäni vaaleanpunaisin rusetein.
Tosin hiukseni on valitettavasti lyhentyneet, mutta silti olen se samainen pieni tyttönen joka ensi-ihastustaan odotti pihakivelle jossa sai taas tuntea että joku voisi jopa tykätä..minusta elämää riepottelemasta akkapahasta.

Olen sinua odottanut kovasti jo monta iltaa monta yötä, kuvitellut kaikkea...kokeillutkin tyhmyyksissäni jotain toista tilalle, mutta tajuten että olet kaivaitunut sisimpääni niin syvälle että sinne ei mahdu mitään muuta..eikä se korvaa sitä mikä siellä on jo..olenhan kanssasi kokenut jo paljon vaikka olenkin elämässäsi ollut taustalla.

Kelpaanko sinulle?
Tätä hoen ja hoen..katson välillä peiliin..masennun.
Silti kuitenkin astun eteesi suorana ja omana itsenäni ota tai jätä..jos jätät niin tiedän että menetät jotain suurta!
Puen päälleni raitaa...tiedän että siitä voisit kuitenkin pitää vaikka sydämesi kuitenkin eniten tykkäisi ruudusta..eihän sillä ole väliä..eihän?
 Minä tiedän sen sillä minulla on sinulle jotain mitä haluan antaa...sitä en anna muille sitä ei jaeta mainoksen tavoin ovelta ovelle vaan se ojennetaan vain yhdelle..pidettäväksi hoivattavaksi...sydämeni...pidäthän siitä hyvää huolta sillä sen aika on jo pysähtyä asettua yhteen osoitteeseen ja kasvaa omaa kasvuaan ja lokeroitua sinun sydämeesi..

Surut on surtu..

...Elämässä aukeaa suuri aukeama, bloginikin saa vallan uutta kirjoitettavaa..tarkoituksella olen ollut hiljaa koska olen halunut käydä sydämeni kera tätä keskustelua mihin elämäni vierii ja miten.
Olen saanut monta vastausta omaan mieleeni ja nyt osaan jo hymyillä ja iloita niin että tiedän että jokaisen askeleen takana ei mikään mörkö ole joka yrittää kampata minua taipaleellani.
Tarinoita päättyy ja uusia alkaa..niin se elo vaan menee.
Olenhan nyt sitten virallisestikkin vapaa nainen elämään omaa elämääni..karuahan se on lukea tuomionsa valkoiselta paperilta..olette tuomittu avioeroon!
Näinkö se menikin...tuskin kuitenkaan kumpikaan siihen tarinaan astui jotta jo alussa tiesi kuinka siinä käy...se on vaan elämää!




Natsi aikaista kidutusta

On se kumma kun mikään asia ei koskaan mene tämän emännän kohdalla niin kuin normaalisti! Niin joku voisi tokaista että "mitä voisi o...