Työnsä raskaansa raataja

Tässä me istutaan kaksin samassa huoneessa, kaksi viikonlopun uurastuksista väsynyttä raatajaa! Toinen toistaan tukien vierekkäisillä penkeillä katseet tiukasti liimattuna omiin nettimaailmoihin. On tämäkin touhua! Saman ajan voisi viettää vaikka lähekkäin tuhisten toinen toistemme korviin aamorin sanelemia lausahduksia. Ei vaan vietämme aikaa laadukkaasti omissa netinsyövereissämme. Mies miehekkäästi työmiehen hielle tuoksahtaen kovan uurastuksen jälkeen. Talven puut katokseen kasanneena raukka parka on hiotuttanut itsensä ja minä huonopalkkainen duunarin kutale ilman hikkee mutta kroppa hoosiannaa valittaen! Minä muuten olen onnellinen kun mieheni näin viikonlopun kynnyksellä haisee tuolle omalle hielleen. Entisessä elämässä kun se haju oli jotain muuta, vanhan kaljan tupahan ja viinan sekoittamaa aromia jota joka jumalan viikonloppu sai kodissaan haistella! Tuolla menneellä elämällä tarkoitan edellistä avioliittoani jossa mies joi enemmän kaljaa kuin otti kraanasta juomakseen vettä. Onneksi ei tämä mies korkeintaan saunakaljan korkkaa halutessaan mutta juuri ei muuta.

Minä tein urotyön viikonloppuna palkallisissa hankkeissani. Voin ylpiästi nostaa runsasta rintavarustustani koholleen koska tiedän sen ansainneeni hyvinkin. Painoin töitä kuin pieni aasi taakkansa kanssa.
Mistäkö tiedän tehneeni? No kun jalkoja särkee selkä on poikki ja käsiä tuskin jaksaa nostaa! No on akka parka ittensä jamaan ajannu kertakaikkisesti on.
No meille kun tuli aikoinaan nämä uutukaiset Mobililaitteet ja siinä voi kukin katsoa prosenttuaalisesti kuinka paljon on töitä tulossa (asiakaskäyntejä) ja kuinka paljon tuosta prosentista on saavuttanut..meikä sitten vetäisi lahjakkaasti 93% tavoite ja saavutettu myös se! On siinä johtoportaassa ihmettelemistä että on toi eukko kova painaa hommia! No kattia kanssa...hetkittäistä hetkittäistä! Tähän ei kannata tottua laihtuu pian! Ei vainen olen muuten aloittanut kuurin. Niin voiko sitä kuuriksi edes sanoa vaan ennenmminkin olen muuttanut elintapojani. En elä syödäkseni vaan syön elääkseni. No hittolainen johan rupes tää emäntä olee niin kukkasessa kunnossa että jottahi oli pakko alkaa tekemään. Meikäläisen kävellessä ei käänny ennää päät kommeuden takia vaan koon kommeuden! No ei vainen onhan noita isompiakin nähty...onneksi voin tälläi ainakin säälitellä itseäni.
Joo kiloja on karissut jo 20 kpl voipaketin verran ja tavoite on niin korkialla että putookohan sieltä pahasti vielä päälleen? Sen verran on emäntään älliä tullut että nyt aloitinkin "kuurini" aivan eritavoin kuin edellisellä kerralla jolloin pudotin painoa liikaakin, olin meinaan alle normipainon. Meikäläinen kun on tämmönen pieni 180cm emännyys niin painoakin jonniin verran sallitaan jo. Viimeksi kun vimmaistuin dementia-hiihdosta niin se vei koko muijan mukanaan. Kiersin paikallista Jyväsjärven PISINTÄ lenkkiä joka ikinen päivä ja sekosin jos en sinne päässyt! Oli se kamalaa ihan pakkomielteeksi koko homma meni mutta kilotkin karisi ja minusta tuli uusi ihminen sen kuoren sisältä. Kunnes kävi aivokasvain, isän kuolema, lapsen vakavasti sairastuminen niin meikä heitti sauvat hankeen ja sanoi että kevväämmällä!
Meni muuten monta kevättä jo ja ei vieläkään sauvat oo käsissä ja enkä haluakkaan vielä, nyt on päästävä kevyemmäksi keijukaiseksi ensin ilman ylimääräistä ravaamista.

Naisvaltaisella alalla jokainen päivä on haasteiden päivä! Sinun on mietittävä millaisen ilmeen kanssa aamusella astut yleisiin tiloihin, sinun on todellakin harkittava millä äänensävyllä tervehdit ketäkin ja mitenkin. On se kuulkaa vaikiaa. Isävainaakin kertoi aikoinaan että heidän tehtaalla oli tasan kolme-neljä muijaa jotka tapella paukkuivat siihen malliin että ihan prykkä piti tehtaalle hommata, meni hermot toisiltaan ja kanssa kulkijoiltaan. On se kumma tuo naisen luonne! Ihan tässä naisena itekkin sitä oon ihmetellyt että pelkkä aamuinen tuuli voi ratkaista millä päällä sitä aamunavaukseen itsensä sinne töihin asettaa. Välillä voisi laittaa nipun tulitikkuja sormien välliin niin ne palais kunnon roihuna ja toisinaan taas on niin leppoista jotta. Minunhan itteni pitäis parhaiten kanssasisareni tuntea mutta ei voip olla että miehellä on helpompaa toimia työkaverina naisen kanssa kuin naisen. Niin olenhan miekii vaikea ja mitäs sit..seurahan tekkee kaltaisekseen..irvileuvaksi!

Meikäläiselle sitten ilmaantui riisitautikin! Siis aivan uskomatonta kertakaikkiaan on.. Juuri aurinkoinen kesä takana ja meikä on riisitautinen eli d-vitamiinin puutos vaarallisesti alhaalla. Eikö emännyys oo tarpeeksi paljasta pintaa auringolle näyttänyt kun tämänkin vaivan on saattanut syntymään? Olis varmaan ne alushousutkin pitänyt heittää nurkkaan niin johan olis DEEE vitamiiniä ihoalueella. Joo tää sairastamani Crohnintauti pitää huolen että mikkään ei imeydy vaan tulee sanonko miten ulos.. No ei nyt sentään mutta onhan sille oma nimityksensä joka nyt saa jäädä sanomatta. Mut kun miettii riisitautinen, crohnintautia sairastava CU potilas jolla on aivot silputtu, poskessa kasvaa uusi kasvi jota ei voi leikellä, uniapneaa, liikalihavuutta, menierintautiakin pitää mukanaan sekä palleatyräkin rouvalla on niin unohtamatta astman runtelemia keuhkoja ja osaa en edes kehtaa enään kirjoittaa koska tulee kuva että miten ihmeessä tää on enään hengissäkään? Riisitauti eiks se oo tuolla hätää kärsivien maiden ongelma eikä täällä suomen maassa? No kas kummaa minuunhan tuo iski kyntensä sanomattakin on selvää että meikäläiseen tietysti. No ei se oo kumma kun aina on veto poissa, mutta odottakaas kun saan vitamiinitasot kondikseen niin tää menee niin lujjaa että ei hittaammat kerkee kun huokasta että tuolta se tul ja tuonne se män..

Olenhan mie muuten ollut muutennii ahkera kun kaupundin huonopalkkaisessa työssäni hoitajana. Mie säilöin oikein urakalla ja lissää tullee kuhan saan tarpeet kasaan. Säilöin armaan aviosiipan kera 6 kg avomaan kurkkuja siivuina ja teinhän mie 5 pakettia rakkaushilloakin että voi sipaista jotain makiaa karkkinälän korvikkeeks kun käy jääkaapilla. Otettiin tallissa oleva jenkkikaappikin käyttöön kun alkoi tuo kahden ihmisen suuri jääkaappi käymään ahtaaksi. Niin ja käänsinhän mie pienen perunamaammekin käsin! Mie alan olee niin maalainen ja omavarainen että ei tarvii ruokarahojaan kauppojen kassoihin tunkea vaan kasvakoon komiaa korkoa talletustilillä! " Ja kattia kanssa!" Eipä tuo raha meikäläisellä homehtumaan pääse on sille niin monta ottajaa ja vaativaa kättä kun tulee puheeksi omat säästöt.
On rakkaus hilloo ja seuraavaksi tulee paholaisen hilloa, sit säilön valkosipulinkynnet ja meinasin vielä puolukkamehua litratolkulla viinihapottaa...mies saa muijastaan kerrankin olla ylpee ei oo joka haaran oksalla samanlaista varpusta istumassa ehei ei oo..
Näin se elo meillä täällä maalla taas on edennyt kohti syksyä, melkein voisi sanoa että vuodenajoista paras aika alkamassa kunhan ei tuu kovin satteinen syksy. Hiljaista on kuin huopatossutehtaalla, välillä vaan kuuluu kahden möreä-äänisen tapolan mustanmakkaran haukunta eli noi jalosukuiset mäyräkoiraneidit ♥
Hirviä ja suuria saalisaineksia liikkuu lähistöllä ne kun vaan sais kii niin olis lihakin pakasteessa talven varalle mutta ovat niin noppeita että emäntä joutuu jo toisennii D-vitamiini kuurin syömään jos jalakasin meinaa moiset lihaklöntit kiinni saada. No unissaan tietysti missäs muussakaan.

Romantiikka ♥ saapui tupaan

Romantiikkaa kerrassaan jospa jopa hiukan liikaa?
Mie sit sain päähäni että nyt lähtee valkoinen ja tilalle tulee ruusua, tummanpunaista ja vaaleanpunaista ruusua kaikkialle!
En tiedä mikä ihmeen romantiikan kärpänen meikäläiseen on taas purru kun tälläi hempeilemmää alkaa?
Miten tämän ylitsepursuavan liisterimäisen romantiikan keskelle käy Suomalainen raavas työmies? Huomaako hän edes muutosta kodissa vai miten on?
No näkihän tuo ja ei edes tyrmännyt tyylimuutosta vaikka niin pelkäsin.

Vaihdoin siis verhot keittiöön mutta hiukan harmissani ooon kun eivät ole sellaiset miksi ne halusin mutta tyydyttävä siihen mitä annetaan! Yritin ompelijalle sanoa mutta ilmeisesti sanoin sitten huonosti..täytyy jatkossa turvautua viittomiin!

Seipätä kun on niin seipäitä taas kannoin sisälle ja lisääkin vielä tulee mutta en vielä paljasta että mitä olen pienessä päässäni visioinut eli sitten kun on valmista niin fanfaarit voi soida ♫ ♪


Leivinuuni tuvassa ja leipää ei missään?? No hei ei hätiä mitiä mie korjasin tilanteen..

Tämäkin on vielä kesken eli siihen tulee vielä eräs yksityiskohta jota en vielä paljasta...heh no siks kun se on tekemättä! Mutta kaikki aikanaa lukijakultani kaikki aikanaan :)

Voi tuota armasta se vielä kaiken kiireensä keskellä teki minulle kukkalaudan ja voi iiik oon aivan myyty ♥

 Kukkalautani ♥

Keittiö sai uudet (vanhat) tuolitkin pöydän ääreen. Niitä ei ole kyllä kuin kolme mutta me kaksi vanhaa varista enempää edes istuimia persuuksiemme alle tarviikkaan, eiköhän siitä kolmesta kummallekkii istuin löydy...niin ja jos emännyyden persuus leviää vielä lissää niin sit istun jo kahdella penkilla :)

Penkit sai muuten numerot niskaansa ja arvata saattaa mihin itte kirjoittaja persuuksensa laskee? No numero 1 tietysti eikös se oo sopiva talon emännän paikka?
Mies sanoi että kas kummaa eipä tuosta ollut taas epäilystä! Heh hän lukeekin minua kuin "avointa kirjaa"..

   

Sai olohuoneenkin iso ruokapöytä jotain ylleen eli röyhelöt ja rimpsut ja härpäkkeet valloittaa kohta koko kodin..

Hyppäsin yhtenä päivänä mieheni mukaan kohti eteläistä suomemme maata ja tavoitteena pysähtyä parissa sisustuskohteessa esim Metsäkylän navetassa. Suuret ostokset mielessä ja pah kattia kanssa ei ollut ihan sitä mitä luulin. Mukaan tuli kaksi metallista kylttiä.

Makkarin ovi sai oman kylttinäs ja opastuksensa miten talossa toimitaan ;) uskomatonta kyllä tämä oli mieheni valitsema! Niin että miks ei vois olla? No siksi kun luulin ihan että tää sisustaminen on vain minun juttuni.
Työhuonekkin opastettiin ettei vaan tänne taloon pääse eksymään ;)

Käytiin suuressa maailmassa! Joo mitä jäi mieleen? EN KOSKAAN MUUTA JOHONKIN BETONIHELEVETTIIN! Saatte kantaa mut puupalttoiseen jos alan sellaista juttelemaan. No joo oli se taas pitkästäaikaa kokemus. Kaistoja oli suuntaansa 4 ja mieletön autosuma ja joka on kuulemma erittäin hiljainen silloin?! Minä tulisin hulluksi suuressa maailmassa olen siis maalaistunut täysin. No ei me täälläkään varmaan lopun elämäämme asuta mutta kun vanhaksi tullaan niin sit talo myyntiin ja kohti jotain rivitalon pätkää. Olenhan minäkin isoissa kaupungeissa asunut mutta tämän kertainen kokemus olis muistutus missä sydämeni on ja se on täällä...keskellä ei mitään ♥

Näin se arki on jatkanut matkaansa päivä päivältä kohti tulevaa syksyä ja niitä ihania ilmoja! Tämän tuvan emäntä ei oo mikään "helle ihminen" vaan suoraan sanottuna kevät- ja syksyihminen! Tuulee ja tuiskuaa, sataa miljoonia lehtiä puista, haravointia ja pihan talvenalle laittoa...niistä saan tarmoa tulevaan talveen. 

Marjoja pitäisi kerätä mutta en todellakaan ota mitään painetta moisesta jos niitä ei oo sataa litraa jokaista talvenvaralle tyydyn pienempäänkin määrään ja mitä hittoa sitä on kaappeja täyttää vain sen takia että voi levveillä että mie oon kova marjamies kun kuitenkin niitä vuodenkin päästä sieltä yritetään tuhota uusien tilalta! Olen siis "uudesti syntynyt" tai sanoisko kokemuksesta viisastunut emäntä.

Mies aherioi ja meikä tekee omiaan, hiukan hävettää jo kun ei kehtaa edes ukkokultaansa päin katsoa kun toinen on kuin joku orja joka tekee kaiken. Niin no joo voin sanoa että talon maalauksen jätän hänelle mielellään jälki on taatusti tasaisempaa. Meikäläisen luonnekkin voi näkyä pensselin vedossa, tulee niitä koukeroita ja kiemuroita kiukuissaan! Ihanaa kun on tuollainen rauhallinen ja tyyni mies talossa ♥