sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Viimeiset viikot käsilläni ♥

Taas ollaan vuoden viimeisillä viikoilla.
Olisi kiire tehdä kaikkea jotta vuosi olisi taas kiitettävästi taputeltuna ja uusi saisi tulla tulojaan.

Tämä takanani oleva vuosi on ollut iloja ja tosi isoja suruja täynnä!
Se on tuonut sydämeeni kyllä lämmön tullessaan ja hymyn kasvoille, se on myös vienyt käydessään jotain jättänyt sormenjälkensä meikäläisen historiaan monella tavoin.

Vuosi jolloin kokeilin montaa uutta asiaa joita olen pienen ikäni toitottanut että ei varmasti koskaan!!
Uhrauduin monenmoisiin kokeiluihin ja joista osa jäikin "ikuiseksi kaveriksi" kulkemaan elämäni taistelua etiäpäin.
En voi unohtaa erästä uutta tuttavuuttani josta olen saanut erittäin paljon palautetta blogini ja sähköpostin ym kautta....se alapään hajustimet. Siitä tuli vuoden kysytyin ja kiinnostavin aihe.
Eräs mieskin tokaisi että etkai sää ny onneton sinne Wunder-Baumia oo työntänyt että mikä kumma tuo oikein on? Oli kuvitellut jo vaimonsa lanteille laittavansa kuminauhan johon kyseisen joulukuusen muotoisen hajustimen sitten ripustaisi ja tämä tuoksu sitten täyttäisi rouvasimmeisen pikkuhousut..olisi siinä sitten isännän kiva  touhuskella kun emäntä ja auto tuoksuisivat niin tutulle ja hyvälle...voisi jopa vierailla toki useamminkin rouvansa tykö jos siihen oikein tykästyisi.

Joo-o selvitetään se nyt teille kaikille että auton raikastimista ei ole todellakaan kyse..niitä jota varmasti meistä jopainen erehtyi joskus kasariaikaan autoonsa ostamaan.
Hyi kauhistus ihan näin hoitajana jo tulee kuvia silmiin miten joku nainen luettuani blogiani on moisen tehnyt ja nyt istuu sairaalan vastaanotossa odottamassa helpotustas lääkäriltä kun on värkkinsä saanut huonoon kuntoon.
Joo elkää tyttäret sitä sinne tunkeko elkää edes huulilla käyttäkö siihen on markkinoilla tosiaan ihan uudet omat tuotteensa eikä tarvitse itteään mennä nolaamaan tunkiessaan itteeänsä mitä kuvittelee.

Ei blogistani tietystikkään mitään muutakaan "hyvää" neuvoa kannata mennä kokeilemaan. Siinä voi käydä pahastikkin. Minulla on vaan se pirunmoinen onni itelläni että sentään  vielä elossa olen tämän kaiken koheltamisen jälkeen mutta minulla onkin peräkontillinen enkeleitä mukanani aina kun tuolla maailmalla tallustan.
Niinhän minulle se hinausauton kuskikin sanoi ottaessaan olkapäistäni kiinni..."sinä elät..sulla on varmasti peräkontti täynnä enkuleita koska olet nyt tuossa!" ♥
Ei kummempia sillä kertaa meikäläisen uudesta kalliista ihanasta huh mahtavasta citymaasturistani lähti vain ratti kesken ajon ja minulle ei tullut naarmuakaan. Minulla täytyy siis olla niitä enkuleita kilokaupalla mukanani.

Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa kasvohoitoa joka nyt jää sitten varmasti siihen mutta koettu on joten voin sanoa syvällä rintaäänellä tietäväni mitä se on ja miltä se tuntuu.
On käyty enkeleitä kuulemassa ja jopa ennustajallakin kipaisin ja kävin.
Ennustajalla käynti voi kauheaa..vieläkin itkettää ! ♥ En ole koskaan moisiin uskonut, mutta elämäni aikana kaksi kertaa kuitenkin moista kokeillut ja ensimmäinen kerta siitä on jo 20 vuotta silti  se koskettaa vieläkin hän meinaan osasi  ennustaa ja kertoi elämästäni nyt jota silloin en uskonut. Pakko se on meikäläisenkin alkaa availemaan silmiäni että meidän keskuudessa on jotain mitä me ei nähdä ja osa ei tiedosta koskaan, itse olen alkanut tiedostamaan erittäin voimakkaana tämän.





 Pyysin enkeleistä kortin ja tämän sain. Luin ja hämmästyin kuinka hyvin se kertoikaan tilanteestani ja matkastani kohti päämäärääni. ♥

























Vuosi  tämä kulunut vuosi on ollut opettavainen.
Olen oppinut höllentämään narujani, minun ei tarvitse aina olla saatavissa kiinni, minun ei tarvitse valvoa öitäni toisten murheita kantaen ja miettien, minun ei tarvitse aina sanoa kyllä..olen oppinut sanomaan jo vahvan EI sanankin.
Minua ei enään vedetä narusta niin helposti, en enään anna niin helpolla kaikelle periksi..minusta on tullut vahvempi...olen alkanut tiedostamaan omat tarpeeni paremmin ja vahvemmin ja niitä vastaan alkanut kävelemään...näen jo silmissäni tulevan. Tulevan vuoden joka tuo tullessaan rakkkauta, rauhaa, hyvääoloa ja hyväksymistä sellaisena kuin on...näin ainakin sydämestäni sen tunnen!!

Otetaan yhdessä avosylin vastaan seuraavakin vuosi sillä se taatusti tuo tullessaan mukavia tilanteita joita kirjoittelen sitten tänne teidän luettavaksenne.
Minulta kysyi viime viikolla eräs nainen jumppasalimme saunassa että miten jonkun elämästä voi muka kirjoittaa niin monta tarinaa...rakas ystäväni istui vieressä..oli kuin olisi ollut horroksessa josta havahtui ja katsoi minua..."kyllä voi ihan varmasti voi!" Niin se vaan  on. Kun pitää silmänsä auki,  korvansa kuulevana ihonsa tuntevana ja sydän auki niin meidän jokaisen arjesta on aina kirjoitettavaa ainakin yhden kirjan verran..




Ei kommentteja:

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...