tiistai 16. joulukuuta 2014

Jumppaa

Mä niin oon hurahtanut tuohon jumppaamiseen..
Oon nyt seonnut totaalisesti mm. Jumppi-tuntiin vaikka jo peruskoulu aikohin inhosin kaikkea jumppaamista.
Eilen rehkin itseni aivan hikiseksi kyseisellä tunnilla.
Hiki valui ja roiskui, roiskui jopa niin että meinasin tehdä spagaatin lattialla olevan hikenikin takia! Minähän vuodan! Ei meinannut tossujen pitokaan pitää emäntä raasua yllä, maanvetovoima meinasi ottaa omansa.
"Mä niin en tule koskaan enään tähän tuntiin! " Tätä taon päähäni tunni aikana, mutta kun se on ohitse niin haluan jo uudestaan.

Kaikkeahan elämässä on koettava myös sitä tanhuamista jonka "suoritin" jo ala-asteella kyseiseen kerhoon kuulumalla. Oon yrittänyt pitää krapulan poissa sisu-askilla, sitäkin on tullut kokeiltua. Martta kerhon kokoukseenkin olen erehtynyt kerran menemään ja totesin että TÄÄÄ EI NIIN OO MUN JUTTU EI YHTÄÄN! On käyty lavatanssit ym (olen jopa osallistunut lava missi kilpailuihinkin ) mutta tänään tuli sitten repästyä itsensä mummo-jumppaan.
Voi iik minä ja kaverini varmasti oltiin salin ne nuoremmat..nuriso jonka nyt joka liike pitäisi pystyä suorittamaan. Vastassahan oli 60-80 vuotiaita trikookuteisia mummoja. Voi kuulkaa oli siinä taas meikäläisellä naurussa pitämistä ja omalla tavallaan sainkin hävetä. Näille jos en pärjää niin mun treenit on sit tässä!
Tunnilla mummot meni kun aropuput "TE OOTTE SELVÄSTI HEI HARJOITELLEET...EPISTÄ!" Siellä me salin nuorimmat oltiin salin takimmaisessa nurkassa ja puhkuimme omaa suoritustamme lävitse..hiki otsassa kuinka muutenkaan. Mitä tekee nämä mummot? Ne mihinkään lannistu jatkaa ja jatkaa vaan. Mä oon niin poikki ei enään!
Edellisen illan pumppi-tunti takamuksen ja reisien lihaksia jäytäen suoritan kuin suoritankin tunnin lävitse ja voin kuulkaa käsi syrämellä sanoa noista lähes satavuotiaista rouvasimmeisistä on kuulkaa vastusta!
Mut mitä muuta elämässä on kuin aika kun käydä kokeilemassa kodin lähisalin liikuntatuntien tarjonta?
Jumppa mikään viimeinen suorite sille päivälle ollut, seuraavana syvävenyttely. Minä joka olen nielassut rautatangon mihinkään taivu..!
Että voikaan olla ihminen jäykkä. Olis varmaan pitänyt ottaa lihasrelaksantteja kourallinen niin olisi tähän vajaa 180cm raatoon saanut jottahi notkeutta. Kuinka magiaa se tekikään? Perskannikan kireydet sai kyytia, takareidet huusi hoosiannaan näin joulun alla, käsivarreta saivat helpotusta ja jopa ojentautuivat jo suoremmaksi kovien lihatreenien jälkeen.. Mä niin tunnen oloni ihanaksi! Kuona-aineet saa kyytiä ja kohti tulevaa laihuutta mennään! :)

Minusta on kiva seurata ihmisiä salin touhujen keskellä. Kuinka moni meikkaa että voi tulla salille hikoilemaan? Hikoileeko ne ihmiset ollenkaan?
Minusta on jotenkin niin naurettavaa että salikäyntiä edeltää tunnin tupeeraus peilin edessä että voi astua niissä tiukkaakin tiukemmissa salivaatteissa se tunnetuksi tullut David-logo perseessä keikkuen. Mitä tekee emäntä raasu salille mennessä?
Laittaa otsahiukset pinnillä kii, pukeutuu löysään "treeni paitaansa" vetää trikoot ylle ja on valmis.
Tämän takia oon aina vallan kiertänyt näitä naisvoittoisia saleja hyvinkin kaukaan ja olen suosinut miehen väkevällä hiellä täytettyä salia. Siellä kuuluu mahtisanoja alati, vaatteet on no sellaiset millä voi kyykätä ja suorittaa sovittua tehtävää ja hitto jos housun haaroissa on reikä niin mitä sit? Uskon että nämä karjut missään peilin edessä itteensä voitehilla voitele että iik voinko mää ny tuonne saliin edes astua mitä muut ajattelee?
Ennen entisessä elämässä kun melkein "asuin salilla". Kävin juuri miesvoittoisella salilla ja varsinkin änkesin itseni aina miesten ajalle koska jätkien kans se on jotenkin niin erillaista.
Ei koskaan tarvitse olla yksin. Huumori lentää ja sinut otetaan mukaan siihen tilaan yhtenä "jätkänä" ja joskus viimeistä nostoa tullaan avittamaan ja "perkele se nousee etä luovuta muija nyt hei!" Sitä kaipaan hitosti tuon hienostelu sali kokemuksen jälkeen. Minusta minä jopa selviän monessa muussakin asiassa paremmin miesten kanssa kuin naisten. Akkain kans tulee aina sitä samaa vääntöö ja varo vaan jos sun huulipunas nyt ei oo sitä uusinta uutta niin sähän oot ihan OUT koko muija..tuo mistään mitään tiedä.
Minun luonne ei ole sopiva ollenkaan naisten pariin..mä niin en jaksa sellaista nirisemistä ja narisemista kauaa kuunnella vaan käännän katseeni jo johonkin toiseen suuntaan. Mut täytyy myöntää että jotkut turhakkeet on meikäläisenkin koukuttaneet...tai no ei vielä mutta oon langennut jopa niihin.
Menin sitten tilamaan ripsien kasvattajaa/tuuheuttavaa uutettakin! Ei iiiiik tuleeko minustakin samanlainen turhake kuin ne kymmenet kimittävät davit-puetut muijat sieltä salilla? Niin emäntä raasukin istuu jonossa peilin edessä ja pörhentelee paksuakin paksumpia ripisiään jotka jokaisella silmän iskulla jättää mojovan pakkelikerroksen silmälasien pintaan. Ei helevetti sentään se ei minusta tule..johan haaveilin siitä kymmenestä kanasta, parista lypsävästä ja nokiasaappaiden kumusta oman pellon laidalla..
Joo saa jäädä ne Davidit nyt toisaalle trimmattuihin reisiin komistamaan..



Ei kommentteja:

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...