sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kaasu pohjassa..

Minä omistan raskaan kaasujalan...mistä sen tietää? No niistä parista suuren suuresta "lottovoitosta" jonka olen liikkuvilta vilkkuvaloilla omaavilla sinipukuisilta saanut.
Olen joistakin sakoista päässyt puhumallakin...kas kummaa ;)

Aikoinaan kun odotin esikoista olin jo silloin kova kaasuttelemaan sitä oikeanpuoleista kapulaa painollani alaspäin... Tästä sai tuta esikoinen mahassa ja tulevan lapseni setä! Tämä nuori 10-vuotias pojankoltiainen omisti parikin peltoautoa jotka kiehtoi minua jollain esimerkillisellä tavalla. Tuon rattiin on päästävä ja pelto uudelle kuosille !
Niin minä isoine mahoineni, pieni poika vieressä mitään pelkäämättömänä alettiin kaasuttelemaan! Voi kiesus sentään sitä itkua ja naurua..iloista itkua siis! Lisää lisää kuului pojan suusta vierestäni ja meikä tyhmänä joo ihan taatusti sitä saa mitä tilaa... Autosta ei edes ulos nähnyt mitään kun tuulilasi oli pellon tuomaa paskaa täynnä.
Poika halusi ratiin ja tietysti suon tämän nuorelle miehelle joka auton myös omistaakin. Voin taata että poika ei toiseksi kanssani jäänyt sata lasissa mutkat suoraksi ja pam!! Mieletön vesihöyry sisällä ja pihalla!
Kone sanoi poks, vedet tuli paineella pihalle niin syyläristä kuin joka ikisestä putkestakin.. Kuului kolinaa ja kalinaa... Ajettiin tämä raato nilkuttaen varikolle ja ei kuin saavista vettä vaan syyläriin ja kohta päästään taas vauhtiin! Kaikkea mitä vesi tuli sitä mukaa ulos kun sitä sinne työnnettiin..sen peltilehmän tarina loppui siihen.

Mitä mitä ihmettä millä sit ajan?? Monttupyörä kutsui kiehtovasti ja ei kuin mahani kanssa sen selkään... Ex-anoppi rääkyi vaan perään, puiden nyrkkiään, sää tapat sen kakaran! Hän ei siis tätä 10-vuotiasta setäpoikaa tarkoittanut vaan mahassani kasvavaa esikoista. Eikä mitä enhän mää niin tumpelo oo että kaatumaan alkaisin ja en muuten kaatunutkaan. Voi näitä aikoja muistelen haikeasti. Kun Pete ja Ana (lapsieni pienet sedät) oli pieniä, omat lapset kasvoi sylissä ja oli sitä nuoruuden tuomaa intoa sylin täydeltä jakaa vaikka muillekkin.
Nyt kun miettii omat lapset on isoja jo sen ikäinen on vanhinkin että olin siinä iässä kaikki lapsenikin jo tehnyt. Nyt odotan vain sitä mummon omaa kultaa eli voisin aloittaa jo uuden viran mummona. Hellisin ja paijaisin tätä rakkauden hedelmää.


 Löysin vanhan kuvan kahdesta pojastani ja alla on tietysti pärisevät menopelit eli jo äiteen tyyli kulkea paikasta aa paikkaan bee on siirtynyt äiteen mairossa näille mukuloille. Kummallakin on kulkupelit allaan ja vanha äitee saa olla syrän sykkyrässään milloin tulee puhelu että jotain pahaa on tapahtunut. Onneksi ikää karttuu ja se kaasujalka voi rauhoittua aikaa myöten, jota todellakin toivon.



Ei kommentteja:

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...