Tässä istun kun muuta en voi!

Nyt olen hiljaa...niin hiljaa! No ei vaan..vierustoveri tuossa on päivän hokenut että tuo eukko sillä on puheripuli se on sen takia täällä...joka ainoalle ohikulkijalle tämän asian toitottaa.. Taitaa mummo parka olla niin pihalla että ei ymmärrä että minulla toimii jopa kuulo!
Eli mihin hittoon oon taas itteni tuputtanut?? No sairaalaan..lasaretin surkealla vuoteella nyt persuukseni makaa ja puutunut on sen voin sanoa!!
Eli meni emäntä heikkoon happeen ja nöyränä kömpi lekurin juttusille...ei mihinkään sairaalaan oltu aamulla menossa mutta täällä ollaan ja nyt en kyllä muuta voi!
Keuhkot, munuaiset ja sydän tarkkailussa...hapetus noin 88-90% paikkeilla levossakin, henki pihisee kun vanhasta kuivuneesta saappaan varresta mutta täällä ollaan !!
"Sydän suurentunut reippaasti" tokaisi lääkäri valunneiden silmälasiensa takaa..."se on rouva niin että olette leikkineet hengellänne, tälläinen tila on hengenvaarallinen!"
Eikäääää oikeesti? Minähän olen vain lihava pullukka naisimmeinen...no joo kun taas nenäni valutan alespäin ja näen turvonneet raajani niin ne kertovat toista!
 ÄÄÄÄGHH..oikein kun pihisen ja puhisen saan nenäni valutettua niin ales että näen jopa mahakumpareeni takaa turvonneet kinttuni...ne on todellakin turvoksissa!! Myönnetään ja olenhan minä sen tiennytkin mutta...hmm mutta tyhmästä päästä kärsii koko kroppa!
Minulla on ikävä kotiin...sinne minkä me mieheni kanssa kaksi ahersimme...ja onhan minulla ikävä sitä miestäkin! Voi rakkaus sitä vasta sitten tajuaa toisen merkityksen kun voi huonosti..haluan kotii! Ei siis minä olin lapsena mielettömän kova koti-ikävöitsijä ja näköjään myös aikaiälläkin...ja neiti-nöppönen miten se jaksaa ilman mamma? Illalal on soitettava suora puhelu näille kummallekkin rakkaalle että saavat kodin pidettyä pystyssä, mutta sen voin sanoa että HILJAISTA SIELLÄ ON...heh oikein näen sieluni silmin mitä siellä touhutaan!
Lapsille piti varovasti ilmoittaa äidin tilanne...ei ole mitään hätää istu penkille ja kuuntele! Lapsille riitti pari sanaa että mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan...he tietävät että olen hyvissä käsissä!

Täällä sairaalassa kyllä ei oo mitään tekemistä...kuunnella sivukorvalla kun vanha vierustoveri haukkuu mäkättää meikäläistä! Hiukan alkaa jo korpeamaan tekisi mieli tokaista rouvalle jotain napakasti! Sanon huomenna lääkärikierrolla että taidan olla liian nauravainen tähän osastoon...naapurin rouva on sitä mieltä että en ole edes kipeäkään kun jaksan nauraa? Hitto oikeesti...mitä hittoa? Pitääkö lasaretin huonolle pedille jouduttaessa alkaa itkemään ja voivottelemaan? Ehei muijat sanon minä että luonnettani en muuta kuin vasta puupalttoossa tai sit jos kissa vie sen kieleni!!

Eli KSKS osasto 11 huone 11 paikka 2 on tämän hetkinen kotini...tule ja viihdytä minua jotenkin...iiik tahtoo kotiin!