Mitä tässäkö se olikin? No en voi sitä vielä tokaista koska tontilla pyörähti rekka ja jätti jälkeensä levyjä, laudetarpeita, paneelia...siis kaikkea painavaa!
Hitto mää oon niin monta kertaa miehelle mäkättänyt että " kyllä sitä rakentais kun joku kantais nää tavarat"! Siis miettikää mitä painaa yksi seinälevy ja kun niitä on 50 kpl niin mihin tästä joudunkaan? VOi helevata sentään..
Ei vaan saadaan kamat sisälle ja viimeinenkin ovi saa paikkansa sille tehdystä oviaukosta...kodin ovet saavat lukot ylleen ja eipä oo ennää avoimien ovien päivä!
Aistin jo sen tunteen kun ensimmäistä kertaa kannan puita takan etteen että saan tuvan lämpiämmään...voi sitä ihanuutta! Niin tässä vaiheessa vielä katsotaan joidenkin vuosien jälkeen onko se niin ihanuutta vieläkin?
Viimeinen poikanenkin lentää pesästään...kamalaa! Jotenkin sitä ensimmäisen maailmalle laittaessaan se kävi jotenkin tuskattomasti..tirrautin minä siinäkin itkut mutta pojalla oli niin vahva halu itsenäistyä ja astua oman kodin lämpöön. Ei siinä vanhan äiteen kannata lahkehissa roikkua että "elä meee sä viet multa kaikeeeen".. Ei vaan ovi on avattava ja mahdollistettava se oman kodin perustaminen silloin kun se poikasesta tuntuukin.
Nyt nuorimmainenkin poikasista on saanut oman kodin ja uskomatonta kyllä vielä samasta talosta kuin missä keskimmäinen muksuni majailee.. Olisiko heistä sitten kaveria toisilleen kun esim se jääkaappi ei olekkaan niin ruokaa täynnä? Katsotaan miten se heidän yhteiselo samassa talossa sitten alkaa onpahan kyläpaikat lähekkäin kun kerran sieltä maalta ajelee kylille.. Hheh kaikessa on puolensa..
Rakentajatkin vanhenee..hittolainen! Tämä rakas työmuurahainen aviomieheni täyttää vuosia...kysyin että mitä nää tarviit lahjaksi?? No joo jos kannetaan ne 50 levyä sinne talloon niin siinä on sitä lahjoo... Voi herttinen on se vaatimaton otus tuo rakas siippani!! ♥
Täytyy jotain pientä vaikka edes tikkari tai jotain että on muistanut... Rakentajan rahasto on sen oloinen että nyt ei levveesti elellä eikä uusia mersuja pihhaan lahjaks ostella..syörähän elääkseen ei tällähetkellä toistepäin... Meikäläistä kun niin himoittais sisustaminen mutta mieli on pantava jäihin...mutta Ikeaa en ole unohtanut..sinne ens kuussa hakemaan lipastoo ym vermettä taloa täyttämään.
Eli hommat jatkuu talo valmistuu ajallaan, rakentajat vanhenee sille ei voi mittään! Katsotaan sit ukkokullan kans peilistä vierekkäin kummalla on enemmän huoli ryppyjä otsalla kun vihdoinkin saadaan se pää painaa sinne uusiin lakanoihin ja oman makkarin uumeniin...voi sitä onnea ja autuutta kun tuon sohvan saadaan roudata sanonko minne ja päästään elämään "ihmisten" elämää...
Monet ihmiset jäävät onnesta osattomiksi:
eivät siksi, etteivätkö he löytäisi sitä, vaan siksi,
että he eivät pysähdy nauttimaan siitä.
2 kommenttia:
Viisaat nuo viimeiset sanat! :) Jaksamista raksahommiin, se on fyysisesti tosi raskasta. Mutta palkkioksi saa mm. vahvat hauikset, minä ainakin olen saanut :)
joo haba senkun kasvaa! :) no ei vaan.. Täytyy kyllä sanoa että taitaa meidän parisuhde tämänkin koetuksen kestää ei olla vielä nostettu kertaakaan edes ääntämme ...heh
Lähetä kommentti