perjantai 12. lokakuuta 2012

Kiitoksia jopa kukkasinkin......osa 66

Täällä taas rakentajan vaimo juuri kotiin töistä väsyneenä palanneena. No hetki lepäilyä ja taas mennään 6:30-
Sisäinen kelloni saa siis töitä ja ihan ajallaan... Tuota sisäistä kelloa olin jo kauppaamassa halukkaille mutta kukaan ei kiinnostunut aiheesta? Miksi kukaan ei halua varmasti ajassaan pysyvää sisäistä kelloa? Minua alkoi meinaan männä viikolla sapettamaan että sillon kun sais nukkua niin sisäinen kello ei anna sitä tehdä...missä sen paristot on, ken kertois sen?
MItäkö olen tehnyt kun en ole kirjoittanut tänne? No töitä...kotona ja töissä ja ja ääh mitäs muutakaan! Aika tuntuu jotenkin polkevan paikoillaan!
No olin minä yhtenä päivänä oikea "sisar hento valkoinen"! Lähikaupan myyjät tuli hihkumaan että Sari auta sinä! NO mitä mitä mitä...nenä pystyssä että mistäs moinen kunnia? No sain siis hoidettavakseni sairaan vanhuksen jolla verensokeri teki tepposia...no hiukan häntä elvytellen mehulla ja magialla niin johan saattiin mammaan taas virtaa että meni ja polkas omalla potkurillaan kotio...minä ajoin kyllä biililläni hänen rinnallaan..turvaten tämän vanhuksen kotiinpääsyn! Mamma ei halunut kyytiini tulla koska kallis ja armas potkurollikka olis jäänyt vandaalien käsiin ja taatusti seuraavana päivänä siinä oliskaan ollut kuin lukko jäljellä lukitussa kohdassa! Mummo saatiin turvaan kotiansa ja mieli oli molemmilla niin hyvä..jäähyväiseksi sain niin ihanan hymyn vanhuksen kasvoilta ja se lämmitti sydäntä...minusta on johonkin!
Tänään meninkin jonkin ajan päästä kyseiseen kauppaan ja voi että ette tiedäkkään mikä minua siellä odotti? Iso kukkakimppu jonka tämä vanhus oli käynyt sinne tuomassa että tutut myyjät sen minulle antaisi..kiitokseksi siitä mikä minusta kuuluu meille jokaiselle kanssaihmisille! ? No ihana ele vanhukselta ja vieläkin sain sen kivan tunteen mieleeni mitä meidän yhteisestä pienestä hetkestä jonka kaupassa ja kadulla vietimme! Kiitos kuuluus siitä hänelle...ja taisin minäkin sitten jotenkin jäädä mieleen! ♥

Otin sitten osaa kilpailuun! Mikä onkaan arvonnan pääpalkinto? Jukkatalo valmispaketti arvo jotain 170 tuhatta...vau! Mietinkö taas mitä tein ennenkuin olin jo tehnyt? NO EN TAATUSTI! Mieheni tokaisi että "tuo vaatii tontin toi lahja mihin rouva sen meinaa laittaa?" No onhan meillä sitä tonttia vielä jotain 9 omakotitalontontin verran jäljellä käyttämättä eikö sieltä joku bläntti moisellekkin löydy..muutettais koko suku sinne sit kommuuniin!
Miten tuon voi saada? No tarinoimalla miksi sinä juuri olet se omakotitalon asuja? No minäpä laitoin osallistumiseni kyseiseen kilpailuun omalla tarinallani jossa on kaksi henkilöä:

Omakotitaloasukas istuu puulämmiteisen saunansa lauteilla nauttien ja kuunnellen kuinka kiukaan syövereissä olevat puut ritisevät ja räiskyvät palatessaan ja loimotus näkyy lasisen luukun kautta himmeästi valaistuun saunatilaan..nautinto on mieletön! Mielessä on jääkaapin uumenissa olevat huurteiset jotka odottavat omakotitalonsa löylyissä olevaa omistajaa...pihan patiolla on höyryävän lämmin palju täynnä kutsuvan lämmintä vettä..odottaen uimariaan! Ulkona paukkuu -30 asteen pakkanen! Pipo päähän ja alasti sukeltaen asunnon läpi kalja kouraan ja nauttimaan veden ääreen....jokaisella siemauksella muistin miksi juuri minä olen se omakotitalon asukas?

Kerrostalon asukas istuu kuivalla lauteellaan lihanlämmittämössään joksi jopa joku kehtaa kutsua saunaksi.. Kiukaan paikalla on grilli kiviä täynnä ja lämmönlähteen tähän lämmittämöön tuottaa sähkö joka raksuttaa jokaista minuttia numerolistaa vinhaa vauhtia etiäppäin...muistona vain alati tulevat laskut ! Mitä tekee tämä kerrostalon asukas? Vetää palttoon päälle ja ahtaa itsensä pienenpieneen tuuletusikkunan ääreen palttoo siksi ettei palelluta itseään ikkunan vierustalla kiikaroidessaan omakotitalon asukasta joka taas nauttii olostaan! Kiikarit kohdistavat taas tutun kohteen...alastoman naapurin jolla on kädessään kylmä olut..mutta kerrostalon asukas ei edes merkkiä näe ja tästä onkin tosi harmissaan!
Miksi siis minä ainakin olen se omakotitalo asukas?

Tälläisen osallistumis tarinan laitoin kyseiseen kilpailuun...jos ei pääpalkinto tuolla heru niin lähettäis meille vaikka postilaatikon! :)

Täytyy minun kuitenkin tuohon palkintoon sillai sanoa että taidan kuintekin asustaa siinä nyt valmistuvassa Maalaisromanttisessa kodissani ennemmin kuin Jukka-talon talopaketissa jota jokaisella on joka kylässä ! Tahtoo oman persoonallisen kodin täynnä omia ideoita ja ajatuksen heittoja sinne tänne! Voi kun pääsisinkin jo sisutamaan...näen jo sieluni silmin!

Ps Ps Ps....se muurarinkin sitten löytyi! No tai no joo löytyi ja löytyi vaan laittoi viestiä että maanantaina työt sitten jatkuvat...VIHDOINKIN!

2 kommenttia:

Justiina kirjoitti...

Vai muurari laitteli viestiä...ei uskaltanut soittaa :)
Sitte kerrot tänne sanansanalta,että mikä oli syy sellasen katoamiseen.

Majatalonhan sie voisit siitä Talosta tehdä,jonka ihan varmasti voitat :) Sinne maalaisromanttiset sais varata huoneen,jos ois sinneppäin asiaa.Ja tietysti täysihoidolla :)

Miun täytyy nyt kyllä myöntää,että jos se mammukka siellä kaupassa ois ollu just minun hoidettava,ni mie oisin kyllä pökränny mammukan viereen.Mulla tulee niin paha olo aina jos näen jonkun esim pyörtyvän.Mutta onneks on tollasia pelastavia enkeleitä olemassa,niinkun sie :)

The Sarppa kirjoitti...

Justiina...aina minä kaksi mammaa yhdellä hoidolla hoidan kuntoon!! Sen kun kaatuilette vaan mie tuun ja yritän ainakin pelastaa :)

Muurari sanoi joo tulevansa viestin välityksellä...katsoo nyt tuleeko vai jättääkö väliin! Toivotaan vaan että tulis niin saatais luukut uuneihin niin sais hiukan piippuakin alkaa kuivattamaan klapuilla siis sillai VAROVASTI!

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...