Ukkosta....osa 45

Hiostaa, ei voi istua ei maata aina on hiki!
Onko tämä vaiva vain minun riesanani?
Kiitos runsaiden kilojeni...HUOMENNA ALKAA LAIHDUTUS! :)

Eikös tapana ole juuri seuraavana päivänä laihdutuksen aloittaa ei koskaan tänään? "Sen mitä ei tarvitse tänään tehdä sen voi siirtää huomiselle "  Olen minäkin lahduttanut joskus ihan hirveästi mutta siitä laihduttamisesta opin yhden asian...minkä? Sen että en koskaan enään sano miten paljon kaikkiaan laihduinkaan koska siitä alkaa se seuraava mollaava vaihde " miten hirveästi sit oletkaan ennen painanut", katseet " toihan on olut lähes tuhatkiloinen AINAKIN"..... Nyt jos näin onnellisesti pääsee käymään että saan joitakin kiloja pois niin ilmoitan vaan kyselijöille että lähtenyt on joo...

Minä "pimahdin" edellisellä laihdutuskerrallani totaalisesti liikkumiseen, poltin itseni itseasiassa loppuun. Viuhdoin sauvoilla Jyväsjärven joka päivä ympäri sen isomman lenkin. Askel piteni joka kerta, kilot lähtivät kymmenittäin ja voi iik olin niin sutjakka, sitten maailmani järkkyi! Aivokasvain tuomio tuli, jalat lähti alta sauvat lenti mäkeen...itkin ja sanoin että ei ole millään enään mitään järkeä. Kaikki jäi siihen kertakaikkisesti ajattelin miks tarviin enään?
Nyt uusi yritys mutta sen sanon että sauvoja en ota het ainakaan käyttään vaikka se onkin maailman paras laihdutuskeino!!! Sanokaa vaan mitä sanotte! Söin kuin hevonen 6 kertaa päivässä ainakin, jos oli läskisoossia ja pottuu ruokana niin söin mutta silti laihduin!! Suosittelen demehiihtoa kaiikille ♥:ni!

 Hetki huulilla...ikuisuus lanteilla! Näin se homma vain menee. Minulla ei ole makean nälkä ehei mutta annas olla jos on voileipiä tehty valmiiksi tai jotain suolaista piirakkaa niin uppoo ja hyvinkin! Voi nam kertakaikkiaan.
No jospa talonrakentajalla alkaa lihat liikkumaan taas kun ens viikolla saadaan lattia taloon niin pääsee jo sisähommiin. Siinä jos missä saa liikuntaa...

Ah sä suklaa taivainen,

niin mielettömän makuinen,

mut jälleen viettelit,

herkuttelemaan liehittelit.

Sut kielelleni laitoin,
maun ihanaisen maistoin.
Tais kalorimäärä kauhistaa,
mut en kiusausta voinut vastustaa.

Lisää saada oli pakko,
vaik oli mulla suklaalakko!
Koko levyllisen ahmin,
vieläpä kaapista lisää kahmin.

Hyvän tovin herkuttelin,
vasta myöhäisellä lopettelin.
Mutta sitten muistin: oli lihomisen riski!
Silloin vasta huono omatunto iski.

Aamulla mä vihaisena heräsin
ja suklaanmurut kompostiin keräsin.
Ei eilen ollut huolen häivää,
mut voi tätä päivää:
eilisen makunautinto suklainen,
olikin nyt naamassa näppylä punainen!

Sängynlaidalle istahdin,
tilannetta murehdin.
Ystävä sinä herkullinen,
olitkin kovin petollinen!

www.vaajacontrol.fi