Ajatukset liiteli omia menojaan muita latuja..oli kuin aivoni olisivat tyhjennetty kaikesta tästä "paskasta" mihin itsensä ovat melkein uuvuttaneet..
Pelko, ensimmäinen askel, sanat, ajatukset, jakamiset, tappelut ym niitä pelkää jokainen...niin emäntäkin...alati itku kanssakulkijana rinnalla alkaa olemaan raskas ystävä..ystävä jonka jo haluaisi antaa pois toisaalle..reppu on tyhjä ja niin raskas. Mistä saisin sen voiman..
Radion uumenista alkoi tulvimaan laulu joka sai emännän ajatukset polvilleen..siinä se oli kuin tarjottimella. Opetella laulu ulkoa ja tuottaa se omalla äänellä ulos se on vielä kesken mutta toki sanoiksi sen tähän nopeasti julki laitan...
Pakattuaan matkalaukun
vilkaistuaan vielä lastenhuoneeseen
Ulko-oven hiljaa sulkee, ei tahdo muita herättää
Vaatiiko se rohkeutta, suuren määrän katkeruutta kuitenkin
jättää mies ja lapset keskenänsä
ja elää omaa elämää
Ja nyt viimein kun mä lähden
teen sen sydämeni tähden
vaikka syvältä se vielä kouraisee
Oma pikku vaimo rakas
enää palaakaan ei takas
Jätin avaimet ja kirjeen pöydälle
kerro terveiset lapsille
Hän lähtee vaikka lähtiessään
tuntee piston sydämessään viiltävän
Tärkeintä on lähteminen
muistaa jonkun sanoneen
Linja-autoasemalla, pikavuoro-kyltin alla seistessään
silmäkulmastansa pyyhkii
huomaamattaan kyyneleen
Ja nyt viimein kun mä lähden
teen sen sydämeni tähden
vaikka syvältä se vielä kouraisee
Oma pikku vaimo rakas
enää palaakaan ei takas
Jätin avaimet ja kirjeen pöydälle
kerro terveiset lapsille
Kun saan selkäni suoraksi, silmäni kuivattua olen siihen valmis..taistoon omaa elämääni kohti. Askeleeni eivät varmasti ole kevyitä kantaa mutta laitan jalkoihini kevyemmät kengät niitä askelia auttamaan.
Suurin pelkoni on kuitenkin....yksinäisyys ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti