sunnuntai 4. elokuuta 2013

Romantiikka ♥ saapui tupaan

Romantiikkaa kerrassaan jospa jopa hiukan liikaa?
Mie sit sain päähäni että nyt lähtee valkoinen ja tilalle tulee ruusua, tummanpunaista ja vaaleanpunaista ruusua kaikkialle!
En tiedä mikä ihmeen romantiikan kärpänen meikäläiseen on taas purru kun tälläi hempeilemmää alkaa?
Miten tämän ylitsepursuavan liisterimäisen romantiikan keskelle käy Suomalainen raavas työmies? Huomaako hän edes muutosta kodissa vai miten on?
No näkihän tuo ja ei edes tyrmännyt tyylimuutosta vaikka niin pelkäsin.
Vaihdoin siis verhot keittiöön mutta hiukan harmissani ooon kun eivät ole sellaiset miksi ne halusin mutta tyydyttävä siihen mitä annetaan! Yritin ompelijalle sanoa mutta ilmeisesti sanoin sitten huonosti..täytyy jatkossa turvautua viittomiin!

Seipätä kun on niin seipäitä taas kannoin sisälle ja lisääkin vielä tulee mutta en vielä paljasta että mitä olen pienessä päässäni visioinut eli sitten kun on valmista niin fanfaarit voi soida ♫ ♪


Leivinuuni tuvassa ja leipää ei missään?? No hei ei hätiä mitiä mie korjasin tilanteen..

Tämäkin on vielä kesken eli siihen tulee vielä eräs yksityiskohta jota en vielä paljasta...heh no siks kun se on tekemättä! Mutta kaikki aikanaa lukijakultani kaikki aikanaan :)

Voi tuota armasta se vielä kaiken kiireensä keskellä teki minulle kukkalaudan ja voi iiik oon aivan myyty ♥

 Kukkalautani ♥



Keittiö sai uudet (vanhat) tuolitkin pöydän ääreen. Niitä ei ole kyllä kuin kolme mutta me kaksi vanhaa varista enempää edes istuimia persuuksiemme alle tarviikkaan, eiköhän siitä kolmesta kummallekkii istuin löydy...niin ja jos emännyyden persuus leviää vielä lissää niin sit istun jo kahdella penkilla :)


Penkit sai muuten numerot niskaansa ja arvata saattaa mihin itte kirjoittaja persuuksensa laskee? No numero 1 tietysti eikös se oo sopiva talon emännän paikka?
Mies sanoi että kas kummaa eipä tuosta ollut taas epäilystä! Heh hän lukeekin minua kuin "avointa kirjaa"..













Sai olohuoneenkin iso ruokapöytä jotain ylleen eli röyhelöt ja rimpsut ja härpäkkeet valloittaa kohta koko kodin..
Hyppäsin yhtenä päivänä mieheni mukaan kohti eteläistä suomemme maata ja tavoitteena pysähtyä parissa sisustuskohteessa esim Metsäkylän navetassa. Suuret ostokset mielessä ja pah kattia kanssa ei ollut ihan sitä mitä luulin. Mukaan tuli kaksi metallista kylttiä.
Makkarin ovi sai oman kylttinäs ja opastuksensa miten talossa toimitaan ;) uskomatonta kyllä tämä oli mieheni valitsema! Niin että miks ei vois olla? No siksi kun luulin ihan että tää sisustaminen on vain minun juttuni.
Työhuonekkin opastettiin ettei vaan tänne taloon pääse eksymään ;)
Käytiin suuressa maailmassa! Joo mitä jäi mieleen? EN KOSKAAN MUUTA JOHONKIN BETONIHELEVETTIIN! Saatte kantaa mut puupalttoiseen jos alan sellaista juttelemaan. No joo oli se taas pitkästäaikaa kokemus. Kaistoja oli suuntaansa 4 ja mieletön autosuma ja joka on kuulemma erittäin hiljainen silloin?! Minä tulisin hulluksi suuressa maailmassa olen siis maalaistunut täysin. No ei me täälläkään varmaan lopun elämäämme asuta mutta kun vanhaksi tullaan niin sit talo myyntiin ja kohti jotain rivitalon pätkää. Olenhan minäkin isoissa kaupungeissa asunut mutta tämän kertainen kokemus olis muistutus missä sydämeni on ja se on täällä...keskellä ei mitään ♥

Näin se arki on jatkanut matkaansa päivä päivältä kohti tulevaa syksyä ja niitä ihania ilmoja! Tämän tuvan emäntä ei oo mikään "helle ihminen" vaan suoraan sanottuna kevät- ja syksyihminen! Tuulee ja tuiskuaa, sataa miljoonia lehtiä puista, haravointia ja pihan talvenalle laittoa...niistä saan tarmoa tulevaan talveen. 
Marjoja pitäisi kerätä mutta en todellakaan ota mitään painetta moisesta jos niitä ei oo sataa litraa jokaista talvenvaralle tyydyn pienempäänkin määrään ja mitä hittoa sitä on kaappeja täyttää vain sen takia että voi levveillä että mie oon kova marjamies kun kuitenkin niitä vuodenkin päästä sieltä yritetään tuhota uusien tilalta! Olen siis "uudesti syntynyt" tai sanoisko kokemuksesta viisastunut emäntä.
Mies aherioi ja meikä tekee omiaan, hiukan hävettää jo kun ei kehtaa edes ukkokultaansa päin katsoa kun toinen on kuin joku orja joka tekee kaiken. Niin no joo voin sanoa että talon maalauksen jätän hänelle mielellään jälki on taatusti tasaisempaa. Meikäläisen luonnekkin voi näkyä pensselin vedossa, tulee niitä koukeroita ja kiemuroita kiukuissaan! Ihanaa kun on tuollainen rauhallinen ja tyyni mies talossa ♥

Ei kommentteja:

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...