Mammuttikodin mietteitä... ♥

Vuosi on vierähtänyt niin monesta asiasta!
Ikuisesti muistan ajan tasan vuosi sitten kun innolla odotimme tulevan kodimme "hirsilastin" saapumista tontille..

Mitä kaikke tääkin tolvana meni tekemään että saisi tontin tyhjäksi lumesta ja kuivaksi kävellä? Oli suolaa, suolaa enemmän suolaa...sitä viskoin kiloittain ( no rajansa silläkin oli tietysti ) lumihankeen ja seuraavana päivänä katsomaan tulosta olisiko mahdollisesti lumet alkaneet hiipumaan... On sitä hullulla halvat huvit...no ei halvat meinaan onhan suolankin kilohinta nykyään aikas "suolainen" sitä on hoitajaparan enemmän tehtävä töitä palkkanssa etteen että saa pari killoo suoloo auton mukkaan lumia sulattamaan.. Ei hitto! On sitä ihminen omien haaveidensa ja unelmiensa keskellä aivan mielettömän pöllö..kehta kaikkia tänne koko valtakunnan luettavaksikaan kuitenkaan paljastaa mitä meikäläinen on tehnyt jotta sai lumet kaikkoamaan paikalta!
Vuosi sitten tosiaan telmittiin hangessa ei siis iloitaksemme vaan kivijalkaa piti saada esille että voi edes kävellä sen ympärillä että "tähän se meitin mammutti sit nousee" ! Ei hittolainen..pöllö minä!
Vuosi vierähtänyt ja maalaisromanttisen kodin rakentajilla takana niin väsynyt mutta osin jopa mielettömän onnellinen vuosi! Kolme kakaroista ( noista armaista lapsistamme ) kihlautuivat mielitiettyjensä kanssa ja heidän elo on rauhoittunut siltä osin...nämä kaksi vilperiä nuorimmaista vielä haluaa telmiä "niityllä" paljain varpain kokeille mitä mualimalla heille olisikaan antaa..

 Mukuloita ei paljoa mammuttihirsisen kodimme raksalla näkynyt vaikka niin polleana kuului monelta taholta että, " mää ainakin tuun raksalle sit vaikka joka viikonloppu jos siitä kerta jotain voi hankkiakkin vielä?" No joo siellä me kaksi elämää runtelemaa raihnaista rakastavaa rakentajaa uurasti kuitenkin kaksin tavoitettamme kohden..
Vuosi mitä muuta se toi tullessaan? Väsymyksen...hitonmoisen väsymyksen joka valtaa vieläkin koko kropan aika-ajoin päivärutiinien keskellä! Väsynyt mutta niin onnellinen! No voisin allekirjoittaa tuon sanonnan...olen onnellinen!
Millaista se elo on siinä maalaisromanttisessa kodissamme, hirsisessä unelmassa? Ihanaa...väsynyt mutta onnellinen! Silloin kun ostimme tontin niin olin aivan varma että tästä ei tuu mitään muuta kuin sanomista...no sanomista aina tulee kun minusta on kyse mutta tässä me ollaan!
Voi kun voisin välittää sinulle lukijani sitä tunnetta minkä tunnen syrämessäni kun; aurinko paistaa isoista ikkunoistamme olohuoneeseen, makaan leveällä divaani-soffallani karvainen kaverini mäyräkoira kainalossa ja filtti päällä..katse käy ennen päiväunen tuomaa raukeutta ikkunasta ulos, lintuja laudallaan nauttimassa ateriastaan, pieni tuulenvire koivikon latvassa hiljakseen tekee omaa työtään..lumi heijastaa auringonsäteet kasvoilleni...olen niin onnellinen!
 Päänsärky jäi edellisen kodin ( ilmeisesti hometta asunnossa oli ) uumeniin ja tätä vaivaa emme kumpikaan kumppanini kanssa ole kokeneet enään tähän mammuttikotiin muutettuamme! Astman runtelemat keuhkoni ( köh köh ) ovat pienemmällä piippumäärällä saanet tehdä omaa palkeen poljenta työtään...ei ahdista ei ei elo eikä olo! Olen niin onnellinen senkin puolesta!
Hiukan minua kuitenkin korpee oma saamattomuuteni! Muistan kerran ( heh kerranko ? ) sanoneeni että tästä emännästä lähtee nyt ne läskit täällä tontilla...mihin ne muka lähti? Ei valunut hikipisaroiden kera suihkun vesikaivoon, eikä nihkeältä tuntuvaan t-paidan kudoksiin...ei muija lihosi kuin lihapulla?! Miten tähän ollaan tultu..eikö rakentaminen verotakkaan rakentajaltaan kudoksista kaiken energian vai olenko lie päässyt liian helpolla? Jaa-a se saa jäädä arvoitukseksi!

Miten ajatukset ovatkaan muuttuneet tämän rakentamisen aikana yleensäkkin rakentamiseen? Olen jopa leikkinyt ajatuksella että lohkoaisi isosta tontistamme osan ja vielä kerran kokeilisimme millaista olisi kahden keski-iän ylittäneen rakentaa oma tupa mammuttisista hirsistä? En epäröisi ollenkaan, vaikka niin usein mainostankin olevani väsynyt, siltikin kävisin uudestaan tähän voimien koitokseen! Tiedän syrämestäni että meillä on vielä kahdestaan rakennus brojekti alussa ja uuden kodin uumeniin muuttaminen! Sellainen hirsinen mummonmökki kun päästään siihen eläkeikkään!  Hirsinen sen pitää olla ja paksulla hirrellä ettei kukkaan tuulella ja tuiskulla saa mökkiämme nurin!

Näin asetuimme asumaaan mammuttihirsi-kotiimme kuin olisimme kotona olleet aina! Koti sai täytteen kalusteista ja ääntä sisäänsä meistä ja telmivästä koirasta! Pari pientä vikaakin löytyi mutta onneksi mammuttihirrellä on töissä palkattuna ammattimaista henkilökuntaa että ihan selvällä suomen kielellä saa viestinsä perille ja kerralla! Ei tarvii turvautua viittomiin eikä huitomiin saatikka lähettämään savumerkkejä tai kilon rautalankaa! Vikoja ei ollut paljon mutta joitakin...onko virheetöntä ollenkaan? No ken täällä on täydellinen että ei jotain virhettä ole jopa minulla on omat vikani ! Heheh ... no jopas pomppasi!
Teille jotka suunnittelette hirsitalon rakentamista ja varsinkin Mammuttihirsikodin niin kannattaa viettää aikaa raksalla ja seurata kun heiltä palkattu nostoporukka tekee työtänsä! Siinä ei miehenköriläät paljoa taukoja pitäneet, välillä piti ihan grillimakkara upottaa suoraan kurkkuun kun eivät malttaneet edes lakisääteisiään pitää! Ja onhan siinä aina emännälläkin jottahi iloa...se ruskea notkea vartaloinen rakennusmies kesäisessä maisemassa keskellä luontoa ei ole ollenkaan paskempi näky se...voi voi tytöt kun voisinkin siirtää omista "tiedostoistani" ne sinne tallentamat kamerankuvat..nam ei muuta keski-iän kynnyksellä oleva rouva voi muuta visertää...

 ...no toivotaan ainakin että kauemmin kuin mie!