torstai 4. huhtikuuta 2013

Kevättä rinnoissa ja rintain alla ♥


Nyt visertää ja kovasti! Tää keski-iän ylittänyt rouvas-immeinen ja oikkeen urakalla.
Tuulee ja niin pirusti tuuleekin tuppaan...ehei ei mammuttihirsi niin väljästi rakennettu oo jotta tuuli tupahan änkeis..mutta tiedättekö tunteen kun alkaa sillai kivasti kutittamaan korvain takkaa, hiukan selästäkkii ja niitä rintoja nyt unohtamattakaan?

Pyyhkii niin monia tuulia että emäntä ite ei essunsa kans meinaa pysyä kasassa.. Blogin kanssa tulee suuria muutoksia (jospa sitä alkaa kirjoittamaan joku täysjärkisempi tiedä lie ) aurinko paistaa ja elämä talossa on kaikkea muuta kuin elämää asematunnelissa! Täällä on niin hiljaista jotta emännän on ihan karjaista välillä jotta tietää olevansa elossa edes!
Hiljaista kuin lapatossutehtaassa...tähänkö on tultu? Ei perskeles kuulkaa...ääntä on saatava ja sitä tulee!
Autotalli muuntuu hiljakseen karaoke glubiksi...no siitä niin varma mikä siitä tulee mutta saan sinne omat karaokelaitteeni viritettyä ja sit kankahalla soi vaikka...."jääääärjeeen veiiit...ja minusta orjan teiiiiitt".
On siinä taas kyläpahasella ihmettelemistä näitä kaapunkilaasia olioita että onko tuolla järkkee vai ei... Minähän sanoin kyseisen kyläkokouksen aikana että " tulette tapani tuntemahan!"

Kevättä rinnoissa ja rintain alla :)
Elämä mammuttisten hirsien sisällä on tosiaan painunut omiin uomiinsa, normaalia elämää..niinhän sen pittääkin olla!
Leivinuuni saa kyytiä, joka viikko tullee mitä

ihanampia tuotoksia sen isosta sylistä meille syötäväksi! Voin niin mielelläni kehua tuota leivinuuniratkaisua jonka tänne kotiin itse halusin...vaadin suorastaan! Vain ja ainoastaan perinteisesti muurattu uuni se kelpaa tänne hirsiseen ympäristöön ja miks ei sopisikaan? hmm...laitappa silmäs kii...ajattelet paksua vaaleaa hirttä rinnallaan metallinen (osin) ja muurattu suorakaiteenmuotoinen takka/leivinuuni..kullanvärisillä kehyksillä lasinen ovi pieni aukko jonnekkin uunin sisuksiin....yäääkkk ei se ei käy olleenkaan tänne! Jo tuo olohuoneen ja keittiön välinen vajaa 4 metrin korkeus vaati alleen ison ja massiivisen uunin! On se muuten jännä juttu...ei tässä blogissani paljon mieheni ajatuksia näy mutta arvatkaa kuka melkein päätti mitä tulee ja miten tulee? Joo yhdessä..yhdessä hyvinnii ne sovittiin? Ja paskanmarjat sanon mie..minulla oli omassa "kovalevyssäni" pääni uumenissa se miten ja mitä mihinkin.
Tuo uuni on ollut niin monen kerran mielessä niin hyvänä ja pahana. Sen rakentamisaika ei ollut maailman ihaninta ja hehkeintä aikaa...elettiinhän silloin pahimmillaan myös sitä parisuhteen asematunneli-vaihdetta. Muurarin kans sain parit kerrat herran nenän sykerölle sanomisillani, mutta täytyy sanoa että jos mies ei kestä naisen tokaisuja niin se ei oo mikkään mies vaan muurari! :)  Ei vainen uuni on mitä parhain, tuotokset tullee niin maan mainiot ( ei oo muuten palannu viel mittää) mutta tietysti kun kemiat ei loksaha niin ei niitä väkipakollakaan ala kammeta yhteen... Paree kun emännyys pyssyy mielipiteittensä kanssa taka-alalla ja antaa mestarin viuhtoa omia hommiaan!

Tuossa tämän jakson alussa kerroin rinnoista ja minun on ihan pakko teille näyttää mikä meidän sisustamisesta puuttuu aivan kokonaan... Tänään kuvan näin ja sanoin ääneen että "tuo on ukkokullalle saatava" ja sellaista nyt haetaan. Näen jo sieluni silmin kun miehenköriläs pitkässä parransängessään makkoo koko voimallaan uudessa divanisoffasamme ja niskatukena on tämä uusi hankintamme...
Ei tarvii sit ukkokullan olla kylmissään kotona yksin ollessaan...emännyyden tilloo vuorostaan hoittaa lämpöinen tyyny...ja niin mikä kumma niissä onkaan se vetovoima joka vettää niin monen miehenkörilään ihan lapseksi jälleen? Eiks nykyajan emännyydetkään ossoo ennää imettääkkään poikiaan? Heh...sellaista se elämä täällä hirsisessä kodissamme on..ei elämää asematunnelissa vaan jossain aivan muualla.. ♥



"Mistä tietää naisen olevan liian lihava?! - Päällä ei pysy, takaa ei yllä ja alle ei uskalla mennä.."


Nyt pitää ihan kommentoida lisää tähän...sain negatiivistä palautetta ja rankasti tänään...armaalta puolisoltani! Siis korjataan vähän; hän ei ole todellakaan mikään "lapatossu", saamaton vätys- miehenköriläs vaan rehti, reipas, tiukkaotteinen mies..vankka, luotettava ja reilu suomalainen mies! Hiukan mielensä pahoittanut koska en osaa muka kertoa OIKEIN millainen hän on...no hän on Mies isolla ÄMMÄLLÄ (minulla)ps...kyllä hänkin sen kaapinpaikan joskus mainitsee mutta hmm silti en alleviivaa että hän sen paikan kuitenkaan määräisi ;)

2 kommenttia:

Justiina kirjoitti...

No kuvista päätellen on Kevättä rinnassa oikein kunnolla :) :)

Blogin imagoa ei missään nimessä saa muuttaa!!!!Tätä on niin hauska lukea,kun siulla aina tuo runosuoni pulppuaa.

Voi kun tulee lapsuuskoti mieleen tuosta leivinuunista. Siellä äiti paistoi maailman parhaat pullat,rieskat ja ihanimmat uunipuurot sun muut ruuat, esim.perunalaatikot .Voi nam kun ne oli hyviä,lurps.

Älä nyt liian isoja kaiuttimia sinne karaoke baariin laita.Saatte pian häädön koko kylästä :) :)
Ei vainaskaan, antakaa palaa vaan ja näyttäkää elämisen mallia maalaisille.

Lumet sulaa kovaa vauhtia ja kohta pääset pihamaalle laittamaan sormet multaan. saas nähdä mitä kivaa sie sinne olet suunitellut.


The Sarppa kirjoitti...

Joo ostin sellaiset "ammattilaitteet" aktiivikajareilla ym ym herkuilla..uusi mikseri pitää vaan hommata vielä ja sit ei kuin baareihin pitämään bileitä!
Kuule kun tunnet minut niin tiedät miksi sanon että joutun erilliseen taloon laulamaan...minulla on kantava ääni. Tumma kantava ääni, siellä sit omassa sopessa saan laulaa ihan miten haluan.
Joo täällä mualla kun kaik on nii hiljasta ei heinän korsikkaa päästä ääntää heilahtaessaan niin meikä joraa ja pitää bileistä huolen...tulekeehan kuuntellee ja ottaa mikki kätöseen ja laulaa...

Tähän juttuun kävisi laulu jota laulan usein;

Se astui sisään harkituin askelin, sakko lihaa lainatuin paperein.
Kaunis viaton nuori poika oooon, meille vaiko teille se päätös on mun, hei meille vaikko teille se päästön on yksin mun.
Mä sanoin veivaan vartaloon jospa saan vauhtii koneeseeni, veivaan vartaloo beibi ui mun liiveihin...
Se katsoi suoraan kohti kun lähestyin..sentin päähän mä siitä pysähdyin ja sanoin veivaa vartaloo gome on baby ui mun liiveihin....jne jne...

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...