Sakkorysä osa 8

Elettiin vuotta 1989. Muistan sen ajan kuin eilisen päivän..odotinhan esikoistani! Tuo edellisen avioliittoni ensimmäinen "siunaama hedelmää", jonka oli määrä syntyä syksyllä, kasvoi mahassani..muistuttaen olemassaolostaan potkien ja kierien ripaskaa vatsassani.
Asuimme Turussa silloisen aviomieheni kanssa...Liisankadulla. Olo oli yksinäinen olinhan jättänyt taakseni synnyinseutuni ja lähtenyt urhoollisesti 20-vuotiaana synnyttämään ensimmäistä lastani aivan tuntemattomiin seutuihin...ajattelinko sittenkään asiaa ihan loppuun asti?

Yksinäisyyttä halusin korjata ystävillä joita haalin kotiani jotta koti-ikävä ei olisi niin mahdoton.. Kerran sainkin vieraakseni Sannan lastensa kera. Me tutustuimme Turkuun ja ajoimme surullisen kuuluisalla Toyotallani talla pohjassa pitkin pitäjiä, maita ja mantuja. Toyotani tuo vanha ystäväni, oli kenties tiensä päässä jo, mutta minä rohkealla luonteellani ajoin tuumimatta mitään.

Muistan ne ilmeet kun ahtauduimme ahtaaseen menopeliimme, minä isoine mahoineni, Sanna ja takapenkillä valtoimenaan riehuvat kakarat...näky oli komia! Niin komia että saimme katsee myös käännettyä paikalliselta poliisiltakin joka epäonneksemme kiinnostui liikaa vanhasta toyotastani.. Kuulin sivukorvalla poliisin kutsuvan jotain, välkkyvalot persuuksissani ajelin peräkanaa pitkin Aurajoen rantaa naurunremakka suupielissäni.. Ei kyllä ne vilkut on minulle....stoop! Pysähdyin ja odotin virka-asussaan astelevan uroon astumista kusenkeltaisen toyotani etuovelle...avaisiko rouva sen ikkunan? Otin sormuksen kädestäni sanoin Sannalle ; " katsoppas tätä tästä tulee vielä hauskaa"!
Hetken sinipukuiset virkavallan edustajat talssivat ympäri hyvin palvellutta toyotaani ympäri kunnes toinen niistä heräsi todellisuuteen ! Voisiko rouva nousta ulos ja tulla katsomaan missä kunnossa renkaanne ovatkaan!? No nousenhan mie, odotappas hetki...tällä mahalla ei liikuta kun ballerina. Nousin kuin sadankilon keiju autosta hiukan paksua oloani tehostaen, hikikin muka otsalla sitä hennosti pyyhkäisten..huh uhu.. Niin? Onkos rouvalla ( tässä vaiheessa poliisimies katsoi nimetöntäni josta olin juuri sormuksen ottanut sormesta pois) uudempia renkaita olemassa, noista kaikista paistaa sisuskumi ulos? Mitä sanoa tälle miehelle...aivoni ajattelevi... " Joo-o renkaat on mutta ei oo miestä joka ne siihen alle laittaisi!" Näin kuinka se poliisi sääli minua ja jopa osasin lukea että " olisipa tuolla naisella sisuskumi ollut käytössä niin ei olisi tuossa tilassa ilman miestä! "
Sääli se loisti varmaan kilometrien päähän kunnes mies ryhdistäytyi ja sanoi..."nyt kun otat tuon autosi, ajat varoen kotiisi lastaat renkaat kyytiin ja ajat lähimmälle bensa-asemalle niin siellä on niitä miehiä jotka renkaat sinulle vaihtaa ja että tänään en enään näe tätä autoa silmissäni! " MITÄ ihmettä? Enkeleitä onko heitä? On on...enkeli oli nyt pukeutunut siniseen...joten kaasu pohjaan ja pakoon en saanut edes sakkoja!