maanantai 5. lokakuuta 2015

Tyhmä pää

Emäntä on jonniin verran sekopää tai jonkin sortin yksinkertainen yksilö! Ihan itte tein tutkimuksen ja tähän diagnoosiin tulin...
Toiset vetää buranaa ja muitakin kipulääkkeitä ym kipuihinsa, kävelevät varoen kaduilla ym ettei vaan tule kipeäksi..mitä tekee emäntä`?
Ottaa vuoden sopimuksen kuntosalille ja hajoittaa itsensä semmottiseen kuntoon että mikään ei liiku...ja perhana maksaakin siitä vielä.
Eli jonkin sortin yksinkertaisuus täytyy emännyyden olla.!

Oltiin salilla...ketkäs muutkaan kuin Mimmi ja emännyys. UBW oli tällä kertaa vuorossa.."paskat tuosta me selvitään heittämällä katto vaan!"
Kaksi pyöreätakamusta into pinkeenä omissa treenikuteissa odotti jumppasalille jo pääsyä ja voi olla että jos se järki olisi ollut mukana matkassa niin tässä ei valittaisi oloaan...
"Ai sääkin otat noi painot no paskat niin mäkin ne otan!"
Kumpainenkaan salikuningattarista moisessa jumpassa toviin ollut ja nyt meinaa vetäistä kuin vettä vaan valitun salitunnin.
Tavoitteenahan on että katsotaan että jääkö tästä eloon niin sen rakastamamme PUMPIN voi taas aloitaa..se tunnetusti kun vie emännän kuin emännänkin mukanaan ja kasvattaa lihasta pienentää perää ja tiukentaa reisiä...voi vimma se on meitin tavoite! Mitä nainen ei miehensä takia tekisikään?

Treeniä tuli vetämään uusi kasvo, uusi jumppamaikka joka jostain kumman syystä jäi meitin kohdalla suustaan kiinni. Intoa puhkuen kertoi tunnin kulun..toivoi reipasta mieltä, iloisia ilmeitä..saa nauraa ja itkeä ääneen ym mitä vain keksii kunhan jätämme tiukat pipot toissaalle ei tälle tunnille! "
Emännyys ajatteli että elä lupaa mitään mä kuitenkin söhlään tunnin jotennii.
Siinä me kaksi akkapahaa toistamme vilkuillen puhkuttiin painosarjojen kera tuntia tarmokkaasti eteenpäin...lupasihan ohjaaja että ääntä saa käyttää ja sitä ei emännyydelle pitäisi luvata!
Nostettiin haukkarilla, ojentajiakin rasitettiin ja sit olikin rintalihasten vuoro ja selinmakuulle laudan päälle. Tätä tuskaista jumppasarjaa oltiin toistettu varmaan sen kolmatta kertaa ja painopino alkoi jo repimään emännyydenkin runsaita rintapieliä...ne pienenee tällä menolla viel! Hiki valui ja mielessä oli täysi noituminen...mä niin en hetkeen tänne tuu!
Ohjaajan hento ääni kuului kaiuttimista....JAKSAA PERSANA TE JAKSATTE NÄYTTÄKÄÄ SE MINULLE !  Vielä 16 kertaa sit saatte minuutin levon! Silloin karjaisi akkapaha...tähän asti olin ollut kiltisti hiljaa pelottelematta ohjaajaparkaa mut silloin unohtui kaikki käytöstavat ym...EI OO TODELLISTA PERKELE...mä hajoon ajattelin, mun rinnat repee, kädet kasvaa ainakin metrin tai jotain tunne oli ainakin semmottinen!
Koko sali raikui ja nauraa hörötti! Oli sentään joku joka tuskansa uskalsi ääneksi tuottaa ja karjaista sen kaiken pihalle.
Mimmi meinasi tukehtua painoihinsa räkätti vieressä sen kun kerkesi..oot sää Sarppa kyl..
Selvittiinhän me akkapahat kyseisestä tunnista ja tovi keskusteltiin vakavasti tulevasta pumppi jaksosta..onko meistä siihen ? Kummankin kädet tärisi, suoristamista ei toivoakaan...huhuh kerrankin jokin tuntuu ettei ollut pelkkä hifistely treeni vaan tais koko akkapari olla maitohapoilla.

Ei noussut kädet treenin jälkeen mutta arvatkaa nouseeko nytkään kun pari päivää rääkistä on kulunut? Miten laittaa rintsikat, meikata luomet, ojentaa sekaisin olevat räpsyttimet (nämä jotka on saaneet paljon huomiota), saati pukeutuminen...äkkiliikkeet on kokonaan kielletty! Voi persuus sanon minä mun tissitkin on kipiät!
Nyt on touhuttava vaan rintojen alapuolella sillä käsiä ei voi nostaa ylemmäksi...taidan ottaa buranan yöksi tai jotain muuta kipulääkettä ja toivoa jonniinmoista paranemista yön aikana. Eihän tästä tuu mitään jos emännyys ei pääse uusia räpsyttimiään ojentamaan!


Eipä emännyys ainoa paikkansa rikkoja ollut! Mimmi kertoi olevansa aivan samoissa tuskissa...edellisen yönkin oli onneton joutunut roikuttamaan kättään vuorotellen sängynlaidan yli hakien asentoa jonka kera hetken voisi nukkua!
Ollaan me kaksi tapausta...voi perskeles! Kauhea tarmo, hirveä into, jumalaton uteliaisuus ym ihanat piirteet nämä kaikki pittää meidät virkeinä! Ja ei voi kun sanoa...kohti seuraavia seikkailuja ja voin taata niitä tulee...

Ei kommentteja:

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...