Kaipaus liikkuu käy kipeää läpi, tunteet tuskassa palaa.
Etäisyys kasvaa ja ikävä yltyy, välillämme sortunut silta.
Pisteenkö piirsi jo sydämen syrjään...kevään viimeinen ilta.
Entä nyt kun olet itkenyt, riittääkö rakkaus yli?
Riidat ovat riistäneet huulilta hymyn, tyhjänä lämmöstä katseet.
Entä nyt kun olet pettynyt..riittääkö rakkaus yli?
Antaako anteeksi nöyrtyykö sydän...salliiko ylpeys tulla toisen luo?
Tahtoisin tulla ja eilisen poistaa..sielustasi kyyneleet joisin.
Ottaisin syliin ja pitäisin lujaa jos vaan niin tehdä voisin.
Yhteisen hyvän ja yhteisen pahan tunnemme jo vuosien takaa.
Hetkellä tällä kun vieraisi jäämme mitään emme voi jakaa.
Entä nyt..kun olet itkenyt? Riittääkö rakkaus yli?
Riidat ovat riistäneet huuliltamme hymyt, tyhjänä lämmöstä katseet.
Entä nyt..kun olet pettynyt? Riittääkö rakkaus yli?
Antaako anteeksi nöyrtyykö sydän? Salliiko ylpeys tulla toisen luo?
Elämä Willa Jussilassa on muttunut. Siellä ei enään asu se parisuhde joka rakensi sitä omaa pesää rakastaen toisiaan. Elämä on virranut omaa vuolasta virtaansa vieden osapuolia omille teilleen.
Emäntä ei meinaa välillä pysyä pinnalla..painava taakka repussaan yrittäen räpiköidä vastarannalle...
Elämä on muuttunut niin kovin..
Juhannus tulee ja emännyydellä ei muita suunnitelmiä kesän juhlalle ole kuin purkaa pahaa oloaan "pienokaisensa" kodin tyhjentämiseen ja samalla oman paskan olonsa jätesäkkeihin tunkien mukaan viedäkseen ne roskikseen jonkun muun kannettavaksi.
Tämä reppu on ollut niin täynnä surua ja murhetta että nyt ojennan repun sangat seuraavan kannettavaksi ja itse käännä katseeni tulevaisuuteen....
---Tehden omia pieniä juhannustaikojani ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti