lauantai 9. kesäkuuta 2012

Henkivakuutusko?...osa 32

Minä toheloin taas! Satutin varpaani ja en ihan vähän satuttanutkaan! Tontilla ahersin taas kypällä eli vauhtia riitti..sentään ei ollut croksit jalassa vaan sellaiset naiselliset lipokkaat! Tosi turvalliset sellaiset!
Kannettiin siis miehen kans ukoa ovet karmeineen (tulevaan kotiimme) no eikö tämä hmm edellämainittu laskenut sen koko oven isovarpaani päälle ja alkanut siinä sitä kääntämään! Ei helevetti nyt kiroan vieläkin...se muuten sattui!

No muistona on nyt potkupallon kokoinen polvi ja mustunut varvas! Katu-uskottavuutta??


Rakentamisen välissä unohtunut tuo jalkojen hoito...kynnet heikossa hapessa mutta ehkä niillekkin jää joskus vielä aikaa!



Tänään on juhlapäivä...saisikohan kakkukahvit?
19 vuotta sitten yksi pojistani ilmoitti halukkuutensa syntyä tähän maailmaan..paloauton punaisella kuplalla kurvattiin synkkärin pihaan ja juoksujalkaa sit synnytyssaliin..kätilö juoksi perässä sanoin mikä sali YKKÖNEN...selvähän se sitten on ja sinne! Nopea oli synnytys ja nopeaa on toi poikakin ollut..ihana vesseli nyt jo miehen iässä ja koossa ! ♥

Asuttiin kerrostalossa kolmannessa kerroksessa tietty, minulla mieletön maha..lehemän kokonen koira (dogi) jota kukaan ei uskaltanut ulos viedä naapureista, vanhin poika reilu 3v ihanassa uhmaiässaan, jalka poikki juuri leikattuna ...kummaltakin puolelta nilkkaa 20cm haavat ym kamaluudet..12 rautaruuvia ja kaksi rautalevyä kummassakin kintussa...siinä minä jolkottelin siwan kassien kans ylös ja alas kipsini ja kaiken tämän kanssa...mukula huusi kun syötävä välillä! 
Oppi kiukuttelemaan kun mutsi ei päässyt kiinni ottamaan..oli minulla tasan 2 päivää kodinhoitaja mutta annoin sille potkut..no joo miksikö? No yleensä osataan edes keitto keittää että ihmiset sais syödäkseen..pyh itte saan parempaa joten muija pihalle...Onko minun elämäni koskaan ollut sellaista seesteistä? Voin sanoa että EI elämästäni voisi kuulemma kirjoittaa kirjan...kuka olisi halukas voin alkaa magnetofooniin pälpättämään tapahtumia...siinä voisi hetki jos toinennii vierähtää!


Rakkaudesta ken voimansa saa 
    uupumaton sellainen on

Sen vahvistamaa ei voi nujertaa
    se kanssani jaa ....         

2 kommenttia:

Justiina kirjoitti...

Voi siun kanssais !!!! Kohta siulla ei ole enää yhtään ehjää kohtaa kehossa :/

Nyt nainen rauhoitu !!!!!!!

Olenhan mie sulle "sanonnu",että kirjan kyllä voisit kirjoittaa joskus,kun nuo jutut on niin hauskasti kirjoitettu :D

Itseasiassa näistä blogin jutuistakin sais aivan mahtavan kirjan, siun elämänkerran aina siihen asti,kunnes talo ja piha on valmis.Ja kaikki "aarteet" sijoitettu uuteen kotiin omille paikoilleen.
Tai oikeeestaanhan tää blogin on kuin kirja.

Ja sitten joskus hamassa tulevaisuudessa eläkepäivillä jatkat romaanin loppuun.

Heh, tuolla sun menolla eläkepäivät koittaa aika pian,jos tuolla tavalla telot iteäs :D
Ei sais nauraa,mutta kyllä oli taas hauskaa lukea tuota sun tekstiä :)

The Sarppa kirjoitti...

Kiitos Justiina ♥

Kun tietäisit miten paljon elämässäni sattuu ja tapahtuu niin siitä saisi kirjan. Putosin pienenä peekaivoonkin ( onneksi oli kuiva rakenteilla oleva talo) eli nuoresta asti oon joko puonnut ja kiivennyt ongelmia kohti!

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...