Tekstejä seinillä osa 12

Jospa jokainen toimisi annettujen ohjeiden  mukaisesti niin ei niin usein imuria tarvitsisi..

Olen hurahtanut sisustusteksteihin..sanoin tai kuvin erillaista kommunikointia vieraille astuessaan kotiimme tai muuten ohjaamaan erillaisia toimintoja...














Keittiötä voi käyttää muutkin kuin vain minä!

Jääkö kenellekkään epäselväksi mikä oven takana odottaa?

Sanomaa....

 Mousse chocolat...nam

Saraa ei saa unohtaa ..

 Pannukakku

4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl vanilijasokeria
1 tl suolaa
noin litra maitoa
3 munnaa
ja hiton iso klöntti voita oikeeta voita
ei mitään  korviketta...naatitaan kunnon porokahvin kera...sit voikin mennä makkuukselle vattan viereen

Lopussa kiitos seisoo...the end!

Varkaita ja rikospoliiseja osa 11

Vesurini,tuo rakas kapistus, jonka kanssa olen potenut elämän ilot ja surut sen vartta pitäessäni kädessä.. Se on varastettu!

talli keskeneräisenä tässä kuvassa

Ajoimme aamulla tontille katsomaan miten lumet ovat sulanneet kivijalan ympäriltä ja olihan ne mutta tallin ovet oli kaikki avoinna, valot päällä! Mies ensimmäisenä minulle : "jätikkö sää ihan ovet auki kun viimeks kävit?"

Se tunne, kun sen tajuaa että joku muu kuin kutsuttu vieras on sillä maapläntillä astunut, on sanoin kuvaamaton joku on tullut ja koskenut minun omaani!
Vesurini on poissa sekä sorkkarauta, porakone...kovin oli rosvolla kiire kun kaikki kalliit jäivät koskematta ja onneksi ei löytänyt varastoani jossa ne minulle rakkaat aarteet sijaitsevat ! Mietin tuossa ajaessa kotiin tontilta että kuinkahan moni rosvo olisi minun aarteitani edes aarteiksi käsittäneetkään...kaiken maailman pitsit ja härpäkkeet!

Rikospoliisit kävi kahden auton voimin..oli kameraa ja muuta vempaita apunaan. En päässyt kuviin vaikka kuinka viehkosti yritinkin aina linssin vilahtaessa pistää kasvoilleni viehkon hymyn! Pojat napsivat kuviaan ja laittoivat mielestäni jonkun opiskelija tyttösen kuulustelemaan meitä tilanteesta...ihan kuin me oltaisiin jotain rosvoja omalla maillamme! Jalanjälkemme on nyt kuvattu ja tallennettu poliisin kätköihin. Poliisit tuli ja meni meille jäi vain rikotut ovet ja sotketut paikat...tähänkö sitä ollaan tultu? Köyhän yrittäjän omin käsin ahertama rakennus osittain tuhottu ja kutsumatta sisätiloissa kävelty...onko enään kenenkään oma pyhää vai saako sitä turmella ja tuhota ken haluaa? Ennen sentään oli vielä auton varastaminen autovarkaus nykyään sekin on vain luvaton käyttöönotto!

Kirjoitan tästä enemmän huomenissa kuvien kera...ja ROSVOT huomio!! Tallimme on nyt tyhjennetty että teitä kohtaa vain tyhjät huoneet eli en suosittele vaivautumaan!!

Sääkin lupasi tälle päivälle aurinkoista mutta eipä sekään aurinko paistanut tähän risukasaan...sitä
odotellessa!!

Vapun aaton aatto vietetty tontilla "rosvosuojausta" tehden...no liekö tuo mitään suojaa mutta voisi jotain pienempää rikollista hiukan mietityttää astuakko kameroiden valokeilaan vai kurkkiakko vain hiukan kauempaa.

 Mies kun ahersi laitteidensa kimpussa minulla oli aikaa ottaa aurinko ja miettiä miten nyt itse voin toimia tontilla? Salaisena pitämäni varasto ei taida kovin salainen olla koska kaikki askeleenihan tallentuvat nyt kovalevylle!! Apua ja miten puskariulla toimiminen enään onnistuu? Onko tämä taas ihan lopuun asti mietittyä... :)

Varokaas rosmot teitä vartioidaan tai ainakin hymyilkää kameralle olette piilokamerassa! 


PAIKALLISLEHTI KIRJOITTI:


Toivakassa murtauduttiin perjantain ja lauantain välisenä yönä useisiin liikekiinteistöihin sekä rakenteilla olevan omakotitalon autotalliin. Myös Hankasalmella huoltoasema Jari-Pekan yhteydessä olevaan liikekiinteistöön oli murtauduttu. Tekijät saivat saaliikseen erinäistä omaisuutta. Mahdollisia vihjeitä murtoihin liittyen voi ilmoittaa Keski-Suomen poliisilaitoksen vihjepuhelimeen


Vapunaattona soi puhelin...rikospoliisista päivää! Tavaramme on sit löytynyt ja kyseiset kilikalikeikkalaiset olikin etelä suomesta rantautuneet yölliselle keikalleen tänne keskiseen suomemme maahan.. Meidän tontin lähistöltä oli kassakaappi mm löytynyt! No joo onpahan kylän emännillä ja isännillä hetki asioissa puimista ja supisemista! 
Kaikista naurettavinta tässä on että rikospoliiseja kiinnosti mieheni taito laittaa kisasuksia...saamme heistä nyt sitten ystäviä kyseisellä saralla!! Tuovat meinaan sukset miehelle laitettaviksi! :)









Sokerina pohjalla...suli ne lumet sittenkin ennen kuin talorekka pörheltää paikalle!

We`re never so lost that the Angels can`t find us..osa 10

       
Niille jotka eivät ole ymmärtäneet ja jotka eivät sittenkään ymmärrä
kerrottakoon kuitenkin
että ensin oli kana
vasta sitten tuli muna
ja viimeisenä on muna


















 Vanha singer sai uuden elämän kodissani...päälleen sai lasin ja rautaisen raapumaton...



























Enkeleitä onko heitä...on ja muistoissa sydämissä <3

Ilmahyökkäys osa 9

Tallin rakentamisen lomassa minä sain uuden viran...roskien polttaja. Minun tehtävänäni oli edelleen suorittaa pieniä palotoimintoja tontin kulmilla, jotta tontti olisi siisti ja mahdollisimman vähän roskiin kuljettamista jäisi. Nämä tulevat naapurit muistavat varmaan viimekesäisen katkun joka leijui ajoittain jopa hyvinkin voimakkaana Ruuhimäen päällä, miten voikaan puujätteestä moinen katku tulla? Taisi kasoihin eksyä jotain ei niin poltettavaakaan sekaan tästä on muistona ruvelle revityt polveni.

Sain taas viehkon kehoituksen mieheltäni että noi kasat saisi sitten hävittää vaikka polttamalla..."Onko siinä mitään mitä minun pitäisi tietää?" Joo ei oo kun puupaloja ja pahvia sekä paperi...polta vain! Raahasin  5 isoa säkkiä polttopaikalleni ja jo ensimmäisessä säkissä odotti minua yllätys...uretaanipullot!! Oli kuin olisi ydinsota syttynyt, kuului mieletön jysäys ja pommin lailla lensi uretaani pullo kauaksi metsään tulenliekki persuuksissani ja siinä vaiheessa sai myös talon emännyys pienen koiran kanssa vauhtia takamuksen alle...suoraa syöksyä tallin kulmasta ohi ja norkea syöksy auton taakse...koira raasu vinkui ja vikisi vierelläni..mitä saa mamma taas oot mennyt tekemään??

rakennustarkastaja liivissään ♥

Varovasti kurkin kulmantakaa ja taas sama sotatilanne sytytysalueella jatkui! Mies seisoi tikkaillaan talonharjalla kyllästettä hirren pintaan sivellen, valkoinen poskiltaan uskaltamatta liikkua mihinkään... Tunnetusti naismaisesti kysyin asiaa mieheltäni.."mitä vittua noissa pusseissa sit oli?" Uretaanipullot ne vaan paukkui unohdin kokonaan niiden olemassa olon! Olin ihan varma että poliisit tulee paikalle ja saan syytteen jostain sotatilan sytyttämisestä. Nyt voin jopa minä urhea nainen jopa sanoa pelkääväni...uskoakko jatkossa miestä puheissaan vai tonkiakko roskakasat lävitse? Pamaukset eivät olleet mitään pieniä ja niistä jäi muistona uretaani raidat pitkin poikin tonttiamme...

Sakkorysä osa 8

Elettiin vuotta 1989. Muistan sen ajan kuin eilisen päivän..odotinhan esikoistani! Tuo edellisen avioliittoni ensimmäinen "siunaama hedelmää", jonka oli määrä syntyä syksyllä, kasvoi mahassani..muistuttaen olemassaolostaan potkien ja kierien ripaskaa vatsassani.
Asuimme Turussa silloisen aviomieheni kanssa...Liisankadulla. Olo oli yksinäinen olinhan jättänyt taakseni synnyinseutuni ja lähtenyt urhoollisesti 20-vuotiaana synnyttämään ensimmäistä lastani aivan tuntemattomiin seutuihin...ajattelinko sittenkään asiaa ihan loppuun asti?

Yksinäisyyttä halusin korjata ystävillä joita haalin kotiani jotta koti-ikävä ei olisi niin mahdoton.. Kerran sainkin vieraakseni Sannan lastensa kera. Me tutustuimme Turkuun ja ajoimme surullisen kuuluisalla Toyotallani talla pohjassa pitkin pitäjiä, maita ja mantuja. Toyotani tuo vanha ystäväni, oli kenties tiensä päässä jo, mutta minä rohkealla luonteellani ajoin tuumimatta mitään.

Muistan ne ilmeet kun ahtauduimme ahtaaseen menopeliimme, minä isoine mahoineni, Sanna ja takapenkillä valtoimenaan riehuvat kakarat...näky oli komia! Niin komia että saimme katsee myös käännettyä paikalliselta poliisiltakin joka epäonneksemme kiinnostui liikaa vanhasta toyotastani.. Kuulin sivukorvalla poliisin kutsuvan jotain, välkkyvalot persuuksissani ajelin peräkanaa pitkin Aurajoen rantaa naurunremakka suupielissäni.. Ei kyllä ne vilkut on minulle....stoop! Pysähdyin ja odotin virka-asussaan astelevan uroon astumista kusenkeltaisen toyotani etuovelle...avaisiko rouva sen ikkunan? Otin sormuksen kädestäni sanoin Sannalle ; " katsoppas tätä tästä tulee vielä hauskaa"!
Hetken sinipukuiset virkavallan edustajat talssivat ympäri hyvin palvellutta toyotaani ympäri kunnes toinen niistä heräsi todellisuuteen ! Voisiko rouva nousta ulos ja tulla katsomaan missä kunnossa renkaanne ovatkaan!? No nousenhan mie, odotappas hetki...tällä mahalla ei liikuta kun ballerina. Nousin kuin sadankilon keiju autosta hiukan paksua oloani tehostaen, hikikin muka otsalla sitä hennosti pyyhkäisten..huh uhu.. Niin? Onkos rouvalla ( tässä vaiheessa poliisimies katsoi nimetöntäni josta olin juuri sormuksen ottanut sormesta pois) uudempia renkaita olemassa, noista kaikista paistaa sisuskumi ulos? Mitä sanoa tälle miehelle...aivoni ajattelevi... " Joo-o renkaat on mutta ei oo miestä joka ne siihen alle laittaisi!" Näin kuinka se poliisi sääli minua ja jopa osasin lukea että " olisipa tuolla naisella sisuskumi ollut käytössä niin ei olisi tuossa tilassa ilman miestä! "
Sääli se loisti varmaan kilometrien päähän kunnes mies ryhdistäytyi ja sanoi..."nyt kun otat tuon autosi, ajat varoen kotiisi lastaat renkaat kyytiin ja ajat lähimmälle bensa-asemalle niin siellä on niitä miehiä jotka renkaat sinulle vaihtaa ja että tänään en enään näe tätä autoa silmissäni! " MITÄ ihmettä? Enkeleitä onko heitä? On on...enkeli oli nyt pukeutunut siniseen...joten kaasu pohjaan ja pakoon en saanut edes sakkoja!

Heikossa hapessa osa 7

Crohnin runtelema suolistoni tekee kohta topin! Sitä ei toinen voisikaan käsittää mitä elämä on avioliitossa posliinisen vessanpytyn kanssa, avioeropaperit haluan laittaa heti vireille kun saan siihen mahdollisuuden!
Vääntää ja kääntää..tämä tauti on vienyt värin poskiltani jonnekkin..liekö valahtanut jo polviin? Askel on muutenkin raskas...huoli tulevaisuudesta kulkee takaraivossa kuin pahinkin ukkosmyrsky! Kokeiluni ilman sädesairaalan antamaa turvaa on nyt ohi..olen polvillani tilanteen edessä ja nöyrryn anelemaan..."ottakaa minut sittenkin takaisin"! Puolivuotta sitten suljin sairaalan oven ja ajattelin syvään hengittäen että se taru oli nyt tässä ja onnellinen oli loppu, mutta näin siinä kävi...tarulle taitaa tulla sittenkin se jatko-osa!


Ihminen jota lääkärikin jo kutsuu käveleväksi farmaca fenniaksi niin sehän on jo jonkin asteinen saavutus..pääsisinkö lie kohta jo ennätystenkirjoihin? Ei ei ei...kovalla halulla ja elämänilolla en luovuta tämänkään taiston edessä...sapelit ristiin rintojeni päälle ja valmiina kohtaamaan pahin!

Eräässä lehtiartikkelissa sanottiin, että tyypilliset stressin oireet ovat:

ylensyöminen, heräteostosten teko ja ajaminen liian kovaa.
Mitä ihmettä, nehän ovat osa täydellistä päivääni.

Elämääni on astunut monta rikkautta...en tarkoita nyt todellakaan rahallista rikkautaa siitä muistuttaa tyhjä pankkitilini alati!

Aku ♥ Riku ♥ SAmu ♥

Rikkautta on montenlaista, hyvä parisuhde, rakastava mies ja niin ihanat lapset. Nuo lapset olen hyvästellyt jokaisen vuorollaan kohti omaa tulevaisuuttaan. Äidin sydän itkien..elä hylkää minua vielä! Tämä kolmikko jonka olen elämäni taipaleella isoksi kasvattanut muistuttavat alati siitä että olen jollekkin erittäin tärkeä...katseet, puhelinsoitot ja halaukset, muistuttavat äitiä että ei en jätä sinua vaikka elämääni onkin astunut jotain uutta! Olen niin ylpeä kaikista kolmesta pojastani jotka olen saanut vuodet kantaa sylissäni..♥

Ihanaa tää tahtoo mummoksi!! Niin voiko kukaan odottaa mummoksi tuloa sillä tasolla kuin minä? No ihan varmasti me jokainen nainen vuorollamme käymme näitä ajatuksia päässämme, millaista olisikaan hoitaa sitä jonka lapsesi on sinulle syliisi halattavaksi saattanut! Minulla on siellä salaisessa varastossani joitakin potkupukujakin sitä tapahtumaa odottamassa...kenties vielä joskus saan pukea nämä prinsessan tai prinssin ylle.

Tiedättekö millaista on elää asematunnelissa? Sinulla ei ole hetken rauhaa että voisit käpertyä rakkaasi kainaloon, sanoa niitä sanoja joita olet padonnut sisällesi sydämeesi...antautua vietäväksi? Tiedättekö millaista se elämä voikaan olla? Me mieheni kanssa eletään tätä elämää...asematunnelissa!

Ilman omaa makuuhuonetta ankeasti olohuoneen nurkassa rautaisessa sohvassamme kahden..välissämme pieni karvainen kaverimme, vieden osan lämpöisestä pedistä vaatien osansa hellyydestä.. Miten tässä pitää omaa parisuhdettaan yllä? Olen aina sanonut että en koskaan suostu sellaiseen että : pimeässä peiton alla lauantaisin kello 22 pikaisesti ja hyvää yötä!!!! Ei ei ei...miten me olemme tähän ajautuneet? Petimme on vallattu! Missä on se hetki jolloin saimme vain olla? Miten tähän kaikkeen on taas ajauduttu?

Tämä karvainen kaverimme ei hyväksy sitä että isäntä on liian lähellä minua vaan märällä kirsullaan saa kyllä aikaiseksi sen että hän siirtyy antaen tilaa tälle ystävällemme jolle olemme kumpikin sydämemme menettäneet..



♥SARA ♥


 Nyt ollaan jo niin pitkällä rakentamisessa että kohta elämä asematunnelissa on vain muistovain...sitä kohti ♥

Kaupankäyntiä ja ripaus romantiikkaa osa 6

Ovia ovia voi iik mistä näitä ovia tulee??
Sain idean...taas! Mieheni katsoi hetken hitaasti kun kerroin että iso ruokapöytämme saa väistyä tieltä ja tilalle on tulossa pöytä jonka kansi onkin ovi....OVI mitä ihmettä?
Miehen ilme oli taas näkemisen arvoinen...mihin soppaan sitä taas on kauhansa kauhonut? " Tee mitä teet kunhan et minua sotke moisiin ideoihisi" tokaisi mies mutta tietäähän tuo poloinen kumpi on kumpi tässä avioliitomme satamassa? Uusi pöytäni sai jalat ja rungon tuekseen, paikallinen puuseppämestari sen minulle takaisi toiveideni mukaisesti. Hmm hiukan väritys ei mennyt niin kuin piti mutta äkkiäkös yön pimeinä tunteina sen sutaisen uusiksi! Antakaa vain pensseli käteeni...heh tuota en suosittele itsekkään!

Voisin sanoa että en kovin kovia hurraa huutoja saanut kun aikanaan ovi raahattiin sisälle ja minä poloinen yritin siinä miesvoittoisessa perheessämme kertoa vienolla äänelläni että eikö olekkin kaunis? Hmm...kaunis ja no mistähän kohtaa?
Isä vainaa varmaan kääntyy haudassaan taas että mitä se tyttö taas on mennyt tekemään, hyvä tukeva peiliovi tuollai pilattuna!

Ehei kuulkaas miehet laittaisitte tekin ne ruusunpunaiset lasit silmillenne niin näkisitte sen niin kuin minä näen... Eipä ollut murisijoita enään sitten kun pöytä oli valmis voisin jopa kehaista että täähän jopa toimii!! Öhöm minä ihan ite sen meille ruokapöydäksi tekaisin joten on meillä jotain mitä tunkea niinsanottuun muuttokuormaan sen pienen telkkarimme lisäksi.

Saatiin ystäväni kanssa magiat naurut noita ovia hakiessamme erillaisilta myyjäkokelailta..jopa ihan televisio julkimonkin kanssa tehtiin kauppoja..tokaisi tuo lähteissämme että "olet sitten ainoa jolle olen aarteitani myynnä mutta oot sie sit viimeinen! " Sanoin että Pirunpellolla tavataan...oli siinä oiva isäntä, maata ja mammonaa taitaa olla että ei voi muuta kuin potki isompia kiviä matkallaan jalakojen edestä ettei ihan kompastu. Ei ollut ylpiä tää isäntä kovin olisi meitä naisväkkee savusaunaan saatellut mutta lie pojalla iski ujjous pelkäs että nää turjakkeet pian ottaa kutsun vastaan!

Seuraava kauppakohde olikin sitten jo ihan toista maata. Aarteita oli pullollaan ja ovet auki! Voi iik ihan syrämestä otti kun mietin että olisiko ne lupaamansa aarteet enään meitin otettavana vai joko on joku nopeampi kinttuinen ne matkoihinsa kulettanut. Tämäpä isäntä ottikin vaimon turvakseen ettei kaupungin immeiset vedä ihan nenästä joten parhaat tavarat jäi saamatta vaikka kuinka väänsin ja väänsin...sanoinkin heille tokaisten " että mitä ihmettä te minut tänne ootte kutsunnu kun mittään ette myy? "  Meikäläisen piti ihan omia kauppankäynti taitojaan pistää parhaimmilleen, mutta jotain tulosta kuitenkin syntyi..
Taas oli ovia auto täynnä! Otettiin myös lautaa ja muuta turhaketta autoon kerta tilaa vielä oli, kiitos ihanan mieheni joka oli tyhjentänyt ison pakettiauton meille ihan kokonaan!
Tämäpä isäntä pitikin meitä hulluina? Mekö phyiii pois se meistä..mekö hulluja? Kysyi meiltä " onko teitä muitakin hulluja kuin te" ? Siis mikä tekee ihmisestä hullun jos hän rakastaa vanhaa lautaa, näkee jossain likaisessa kuluneessa peiliovessa aarteen tai saatikka puolilahonneessa ladonovessa jotain jota kaikki haluaa!

Meilleppä yks kaunis päivä sitten tulikin matkahuollon kuljettamana erittäin kauniit singerin jalat..nyt täytyy jo sanoa että hetken jopa jännitin mitä mies tähän nyt sanoo! Ei hän ei pystynyt sanomaan yhtään mitään eli selvisin sellaiselta kyselytulvalta jota pelkäsin tulevaksi...levitti vain käsiään "okei en sano mitään koska se on turhaa"...niin vaikeneminen on taito sekin! Mitä teen singerillä jossa ei oo koko singeriä? Niinpä mutta sellainenhan nyt jokkaisella pittää olla ja niin on meilläkin! Etteiseen se pääsee ottamaan vastaan tulijaa ja kertomaan talonväestä jotain sanattomasti....tässä talossa asustaa hiukan sekopäistä mutta sisustusta rakastavaa porukkaa!!

Sisustamisen intoa ja salaisuuksia osa 5

Talomme näyttää tulevaisuudessa suhteellisen ankealta kun katson nykyisen kodimme sisustusta. Sohva saanut uuden kodin, petikin on varastossa ja pedin virkaa hoitaa rautainen sohva jota useammat ihmiset käyttävät vieraspetinä..meillä sen pohja jo notkuu sen verran pahasti että raasun kohtaloa olen jo vakavasti miettinyt että noinko sekään kapistus on enään kannettavissa uutuuttaan kiiltävään kotiimme vai saako armokuoleman rautajätteiden joukkossa? Tämä ihanuus on palvellut hyvin tähän päivään asti, nyt kasaaminen tuottaa jo lihasvoimalle kovia vaatimuksia..itse sitä meinaa kasaan saadakkaan vaan anovan katseeni langetan  lihaksikkaampaan puoliskooni eli mieheeni kohdistaen..heittäydyn hiukan naiseksi ja sanon vain ei onnistu ei!

Mistä saada kaikki kalusteet taloon joka on neliöiltään reippaasti isompi kuin nykyinen väliaikainen majoitustilamme? Olohuoneeseen tällähetkellä ei ole tulossa kuin televisio. Pieni kätevä ja kaikkeen tilaan mahtuva telkkari! Isä vainaan sanat korvissani ostin moisen laitteen..isäni kerran tokaisi että " kuka nyt alle 40-tuumaisesta katsoiskaan?" Minussa syntyi pieni piru että ei kukaan ei ainakaan meidän perheessä katso mistään persuuksen kokoisesta telkkarista menen ja tilaan ison 50-tuumaisen laitteen hallitsemaan perheemme vapaa-aikaa olohuoneen nurkasta käsin! OLISITTEPA NÄHNEET ILMEENI kun tämä ostos tuli myyntiliikeen logolla varustetussa kuljetusautossa etuovellemme...mitä helevettiä sehän on melkein meikäläisen kokoinen??!!  Mieskään ei osannut änkytyksensä lomasta muuta hokea mitä oooooot taas oikein mennyt tekemään?
No rauhoittui sekin tilanne aikanaa..hetki meni kun totuin siihen massiiviseen laitteeseen joka oli puolet koko silloisen olohuoneemme koosta, ei tainnut meikäläisen mittaukset taaskaan pitää paikkansa ja mieskin sanoi että olenkin aina pitänyt sinua hiukan suuruuden hulluna! Hulluko..minäkö? No hyvin se on miehenkin persuus soffan nurkassa pysynyt aparaattia tutkaillen ! :) Perheessämme tämä telesivio onkin tuottanut ilonhetkiä, yksi suurista nettiostoksistani, samaten kuin pieni ja käytännöllinen matkapuhelin jonka pitit olla pieni ja siro naisen käteen.
Kyseinen puhelin oli minulle tasan yhden päivän käytössä ja luovutin sen miehelleni, tuon miehisen ison monin toiminnoin toimivan aparaatin... Kaikkien mielestä olinkin netistä tilannut partakoneen enkä puhelinta ja jos sitä hiukan tarkemmin katsoo niin siltä se myös erehdyttävästi näyttääkin!  Lapseni nauroivat minulle että kantsii päästää mutsi tilaamaan netistä niin kaikki menee päin mäntyä näin kävi myös televisioni kanssa tilasin siis pienen näppärän 50-tuumaisen taulutelkkarin kätevä vaikka makuuhuoneeseen sängynpäätyyn laittaa?

Olen tehnyt salaisia kauppoja erillaisten sisustusliikkeiden ja kirpputorienkin kanssa, on tullut uusia kalusteita salaa kuljetettua varaston uumeniin joita en nuukudestaan tunnetulle miehelleni ihan kaikkea olekkaan vielä näyttänyt! Lapsellista sanoinsin mutta naiset taitavat olla monessa kodissa samanlaisia? Olenko arvannut väärin? Meillä on varastossa uudet yöpöydät, lamppuja, verhoja ym kaikkea sisustamiseen liittyvää. Niitä sinne salaa roudaan mieheltäni...mietin vain miten selitän mistä tämä kaikki kama on tänne tullutkaan?
Yöpöydän lamppujen salakuljettaminen oli luku sinänsä! Mies aherioi hallin toisella kulmalla kolansa kera ja rouva painaa kun hirvi pitkin lumipenkkoja mieheltä piilossa hallin toista lumisempaa sivustoa päästäkseen tallin takaosassa olevaan varastoon..omaan varastooni johon olen kätkenyt se "salaiset ostokset" joita en vielä miehelleni ole näyttänytkään. Kurkin tallinkulmalla josko miestä ei näy ja näkyihän se..sulava sulahdus tallin taa ja hetki hengittämättä sit voikin taas isot laatikot kainalossa jatkaa matkaa kohti varaston ovea...huh siellä on ja piilossa! Istuin autoon ja nauroin itselleni...ei perhana mitä tulevat naapurimme meistä oikein tuumivatkaan? Emäntä kuin tikka tuulispää ja mies kuin viilipytty kaks erillaista ajatuksiltaan ja teoiltaan...ihanaa kun on tuollainen rauhallinen mies rinnalla mitä se elämä olisikaan jos vierelläni tallustaisi samanlainen koheltaja ukkona kuin eukkokin on? Koirulimme Sara vaan seuraa sivusta aina touhujamme osallistuu jopa kanssani hiipimiseen pitää tätä leikkinä...emäntä se on sitten niin keksiväinen kapistus!! :)

Tiedätte varmaan perheenne miehet mitä kaikkea he voivat suunnitella tai "hamstrata" varastoihinsa? Mies ostaa renkaat ja näihin hienoihin renkaisiin pitää se rakas peltilehmä saada päälle eli auto niin minulla näiden renkaiden virkaa hoitaa kello! Joo-o seinäkello! Tuo jonkun mielestä niin vaatimattoman näköinen kapistus, halpakin lie on ei oo kultaa ei kimalletta kulahtaneen näköinen aparaatti pitää vielä pirullista kilkatustakin eteenpäin aikaa viedessään. Minä ostin siis kyseisen kellon heräteostoksena läheisestä sisustusliikkeestä ja tämän kellon ympärille aloin suunnittelemaan taloa!
Uskomatonta ostaa kello vuosiksi varastoon ja tuskin moinen kapistus enään niin rakas olisi jotta haluaisin sen talon seinällekkään laittaa! No tämä kello tuli esiin muutossa tähän väliaikaiseen majoitustilaamme, varastosta käyttämättömänä ja vielä paketissakin se oli! Nyt se komistaa jo seinäämme ja antaa meille aikaa minuutti minuutilta lähemmäksi hoooo hetkeämme ja unelmaamme!! Toivottavasti tää pirskatin kapistus ei hajoa ennenkuin sen ympärille suunnitelemani seinä on edes pystyssä..kaatuuko silloin myös unelmani? Jos näin on niin ne olivat sitten vain pilvilinnoja moiset haaveet eli kusessa ollaan ensimmäinen laskukin on jo maksettu siitä pirunkalliista puupaketista joka laskeutuu tontillemme Mammuttihirsi merkkisen rekan kontista! Haaveista tulee totta päivä päivältä lähempänä ja tästä muistuttamassa laskut joita aika-ajoin postilaatikkoon tippuu..kohti omaa!

Autotalli Osa 4

Kesä 2011 ikimuistoinen. Intiaanikesä käristynein olkapäin, hetki tajuttomana (kävelin suoraan lautaan)  ja  naula lävistäen jalkapöydän! Siis olenko kenties tapaturma-altis? Mieheni tokaisi että alan olla vaarallinen? Tulen kuulemma kalliiksi kun miulle ei saa edes henkivakuutusta otettua!
Mistä moinen tulee mieleen? Nainen jolle ei tapahdu koskaan mitään?
No ei vain olenhan kävelevä-skatastrooffi koko muija mutta mitäs tuosta..sattuu ja tapahtuu ja nahka kovettuu kovemmaks!

Hallia rakennettiin hartiavoimin eli pitkästä puusta..kaksin miehen kanssa.
Tässä vaiheessa blogini otsikko on aivan nimensä mukainen..valutin verta satuttaessani itseäni (unohtamatta mieheni kömmellyksiä), kesä oli kuuma liekö se aiheutti sen hikitulvan vai jopa se ruumiillinen liikunta mitä rakentaminen toi siinä sivussa, kyyneleitä ilon ja surun..suututti niin pirusti! Astuessani naulaan käänsin katseeni miehen ulottumattomiin ja itkin kyyneleitä sisälläni...kipu oli mieletön! Poltti särki ja vitutti suoraan sanottuna ja mies ei edes tullut puhaltamaan kun se pirun naula upposi kuin sulaan voihin jalkapohjani läpi..siinä menikin pari viikkoa nilkuttaen minä maailman potkima uudisraivaaja... Me saatiin se pirun halli tehtyä, mieheni sitkeän luonteen ja jumalattoman tahdonvoiman turvin. Minä kirota pajauttelin vierellä aika-ajoin johon ukkokulta sanoi että ainakin täällä oppii kaikki kirosanat sun kanssas jos ei muuta?! Mitä hittoa osaanko muka vielä kirotakkin?

Kattoa tehdessä oli mieheni apuna apuvoimia, koska voin myöntää minussa on yksi iso vika...korkeanpaikankammo! Täytyyhän jokaisen tunnustaa edes yksi virhe itsessään ja minä nyt myönnän korkeita paikkoja mie kartan kun ruttoa...
Minua ei saa katolle tai saa ihan taatusti saa mutta siinä sitten eleltäs emäntä katolla ja isäntä katon alla!
Joten annanpa hiukan notkeasäärisempien uroiden tehdä tuo työ vaikka...öhöm...olinhan minä johtajana paikalla ja homma pelasi!!
Talliin tuli katto ja seinät ja lämpökin aikanaan..me teimme sen! Hirret saivat kyllästeen iholleen jopa kahteen kertaan että ei varmasti näy sinistä tulevana keväänä homeen merkissä..me olemme ylpeitä..

ME TEIMME SEN!

Kaivuuta ja kiroilua Osa 3

Kevät 2011. Kaivinkone saapui ja teki vimmatusti töitä tonttimme pohjalla, kiviä niitä riittä!
Saan ainakin tarpeet kukkapenkkien reunoille aivan omasta pihamaasta mutta mikä ihme täällä kasvaa? Kivikkokasvit taitaa viihtyä ja aavikon kasvillisuus...siellä on niin kuuma! Ei puun puuta mikä varjostaisi piha-aluetta mutta ei valiteta...siinä se nyt on. Sovittiin että kaivo pitää kaivaa tulevaan pihaan ei muuten tätä aavikkoa pidä yllä mitkään sadettajat vesiputkia pitkin tai tekee toki senkin mutta samalla voin sanoa että me uudisraivaajat menemme perikatoon sitämukaa kun vesi norona valuu alas rinnettä...joten kaivo pihaan ehdottomasti!!

Kaivinkone riehui tontilla vimmatusti ja teki työnsä nopeammin kuin olin uskoakkaan..aloin jo uskomaan että tästä ei enään karkuun ainakaan pääse kait joku risumaja tuohon on kyhättävä! Mies hiukan mittaili tulevan piha-alueen väärin ja minä tietysti vastarannankiiskenä halusin sen juuri toistepäin joten meillä on nyt raivattua aluetta ainakin kolmen omakotitalon pihan verran..seuraava kysymys kuuluukin kuka kumma muka ajaa sen nurmikon siitä pihasta??

istumakiveni 

Sanoin miehelleni että se kivi jonka päällä istuin vesurini kanssa pöllien oksia katkoen...se on pidettävä sitten säilössä siinä on tunnearvoa! Ensimmäinen keskustelumme olikin kaivinkoneen kuljettajan kanssa missä se kivi on? Höh mikä hä? No se kivi..missä se on? Hyvä että kyyneleet ei jo alkaneet meikäläisen ikäposkia pitkin valumaan...tahtoo sen kiven! Siinä olen elämää miettinyt, iloja ja suruja..kivut jääneet kiven pintaan leikkauksen jälkitiloja ja kokemuksia miettiessäni..hikeäkin siinä on ja taatusti persuukseni kuva ainakin kulumalla jos ei muuten! No ei löydy kiveä enään mistään! Kiviä on kymmeniä mutta ei sitä kiveä jolle olen ne ilot ja surut takamukseni kautta jakanut...tiedän että se olisi halunnut komistaa tulevan pihani etumuksella ja se olisi taatusti kutsunut minut istumaan syliinsä kesäpäivinä jolloin minulla olisi ollut hyvä mahdollisuus muistella " niin silloin nuorena ennen". 

Kaivinkone kävi ja teki työnsä jäljelle jäi tasainen hiekkamaasto tulevan talomme kohdalle ja autotallia unohtamattakaan..niin autotalli sehän on saman kokoinen kun talo! Meniköhän piirustukset sekaisin?

Kauppakirja ja uudisraivantaa Osa 2

Meillä on nyt kauppakirjat käsissä ja intoa täynnä että ei mahdu t-paitansa sisään koko muija (varsinkaan) ja jos suoraansanottuna katsoo emäntää niin iso pitää muutenkin paidan olla mutta mitäs tuosta ainahan talon vauraus on katsottu emännän koosta....nyt voimme yhdessätuumin todeta...ne on helevetin rikkaita nää Haavistot!!

Se tunne, kun on mustaa valkoisella, on sanoinkuvaamaton tunne...saisikon minäkin elämässäni jotain sellaista jota olen aina haaveillut? Lapseni tietysti olivat sellaiset joita toivoin ja halusin mutta jotain muuta..

Käppäilin tontilla ja mietin päässäni: " ei perhana tähän risukkoon mitään saa tehtyä"..hiukan jopa pelotti MITÄ TÄSTÄ TULEE TAAS?? Mihin hittoon taas oon räpyläni uittanut? Onneksi armas aviomies on kova työmies ja ei ollut ihan ensimmäistä taloaan tekemässä niin osasi "ravistella" minut todellisuuteen antamalla minulle ihan ikioman vesurin...käytä siihen tarmosi ja puhtisi mutta elä satuta itteäs eläkä kanssaeläjiäsi!! Niin vesurista tulikin minulle erittäin tuttu kapistus jopa polvessanikin oleva arpi kertoo karua todellisuutta että tämän emännän käteen ei sitten mitään voi veittä terävämpää pitäis antaa!
Sen vuoden syksynä risukko sai kyytiä ja tulevan pihan pohja alkoi hahmottumaan. Tähän tulee oma terassi..tähän etuovi, näin nämä jo silmissäni! Samperin haaveilija töihin siitä!!
Syksy menikin risukasoja kasaten jotka päätettiin heti lumien sulattua polttaa tulevana keväänä että pääsee kaivinkone tontille pohjatöihin.. Talvi tuli haaveillen ja ikävän uutisen mukanaan tuoden. Minulta löytyi aivokasvain! Maailma sortui, hetkeksi koko talobrojekti oli kuin utuinen uni joka hälveni päivä päivältä...enkö sittenkään näe sitä enään..miten minun käy ja lasteni? Kuoleman pelko oli mitä kamalin, mutta minä voitan tämäkin pirulaisen!! Tässä osiossa kyyneleet tulivat niin tutuiksi ja usein mietinkin miten yhdestä naisesta niin paljon nestettä voikaan tulla? Kuivunko koko eukko kasaan kuivana korppuna kyynelien jättämän jälki poskellani? Se oli elämässä sellaista aikaa että laittoi elämäni arvot aivan uuteen uskoon, rakentaminen joutui valitettavasti silloin aika toiselle sijalle sille ei ollut aikaa vaikka tiedänkin sen olevan se mahdollinen pakokeino sitä pahaa jonka olin jokin aika sitten saanut lääkärin suusta kuulla..mutta minua ei lannisteta perskeles kuulkaa ei tosiaan!


Kevät 2011 aivoleikkaus takana ja minä sairaalasta päässeenä..mieli korkealla, hiukset osaksi päästä ajeltuna istuin kannon nokalla rakas vesurini kädessä...mies raahasi viimeisillä voimillaan minulle perattavia puita ja puisteli jokaisella katseidemme kohtaamisella päätään..hullu tuo eukko on! Ei sitä perhana pidättele mikään! En tunne ketään muuta joka aivoleikkauksesta juuri teho-osastolta pääseenä istuu kahden viikon päästä jo mettätöissä!!  Minä elän ja lapseni saivat pitää tämän tarmokkaan äidin...heh ettepäs päässeetkään minusta!

mietteitä kumiterät kintuissa

Lumen alta paljastui ne jumalattomat risukasat jotka meidän tuli polttaa koska tosiaan kaivinkoneen kolina jo kuului melkein korvissa että äkkiä pois eestä risut ja männykävyt nyt alkaa kyntötyöt!! Tulevat naapurit taisi todellakin meistä tykätä heti ensinäkemältään..savustimme koko maaston! Odotin alati että pääsemme kohta taatusti tutustumaan paikallisen vapaapalokunnan poikiin koska savustaminen ei ollut ihan pientä, mutta näin ei käynyt..ihmettelen suuresti sitä! Ilmeisesti palopojat tiesi juorukellojen kertomana että ne Haavistot siellä poltteloo risuja! Kiitos heille tästä viestin viennistä! Ja anteeksi ne savustetut pyykit lupaan rajoittaa savustamista naapuristossa hiukan vähemmälle jatkossa !!

Takaisin maalle Osa1

Meillä oli mieheni kanssa haave jota arjen pyörittämisen keskellä lähdimme toteuttamaan. Talo maaseudulla siellä vanheten kahdestaan ilman huolen häivää? No huolista en tiedä jääkö ne vanhempanakaan taustalle mukana taitavat pirulaiset seurata kuin takiaispallot persauksissa.. Haaveesta puhuimme ja puimme vaihtoehtoja..olemmeko kenties jo liian vanhoja moiseen? Jaksaako tuo ukkokulta? Miten kestää hermot ja liitto? No yrittänyttä ei laiteta eli taistoooooon!!

Kiertelimme autolla ja minusta talolle olisi niiiin monta sopivaa paikkaa ollut mutta eihän se taida ihan niinkään onnistua..kantovedelläkö se rouva meinasi pestä armaansa pyykit tai tehdä sapuskat eli kunnallistekniikkakin olisi niin suotavaa!
Millainen se meidän unelmiemme talo sitten olisi? Hirsi, kivi, lauta vai millainen......HIRSITALO!! Sitä ei edes mietitty tai muita vaihtoehtoja tuumailtu..sen olisi oltava hirsitalo.

Mieheni on eteläsuomen kasvatteja ja muuttanut joitakin vuosia minun vuokseni tänne keskiseen Suomen maahan asustamaan joten hänelle nämä alueet eivät olleet niin tuttuja kuin ne olivat minulle joten kartturin osa lankesi minulle. Mistä saamme sen tontin maaseudulta heinäpellon reunasta? Mistä mistä mistä..ei tuu mitään ei löydy ei! Koluttiin lähikunnat ja vaihtoehtoja olikin aikas monta mutta sydän sanoi aina oliko suunta lie oikea vai väärä...lopulta keskityimme Toivakan suuntaan. Toivakassakin noita pieniä kyläpahasia ei sitten ihan yhtä tai kahta olekkaan vaan useita, miten niistä se muka paras vaihtoehto sitten valitaan? Sormi keskelle karttaa ja se on siinä..no ei tainnut ihan niin mennäkkään! Ruuhimäki...vau ihana yli 200 metriä merenrantaa yläpuolella oleva maasto..hirviä, peuroja ja kaikenmoista riistaa ympärillä eli emännällä ei tulisi nälkäkään kun mies saalistaisi päivän aterian perheelleen..no ei taida sekään onnistua juostenko poloinen sen meinasi tehdä?
Ruuhimäen kyläseuran puheenjohtaja lähti kartturiksi ja näyttämään vapaita tontteja ja olihan noita useita! Valitsimme sitten sen Kivinavetantien vapaan tontin, risukkoa, pajukkoa, koivua ja havupuuta....sitä riittää!! Kaupat tuli tehtyä ja se on meidän oma pläntti siitä se alkaa....oma hehtaarin piha-alueemme!!

Tästä se kaikki alkoi ja tästä "alusta" on nyt komatta kesää aikaa...on koettu ihania ja ei niin ihania hetkiä. Elämää on mullistanut elämän rankimmat kokemukset...olemme kuitenkin päättäneet käydä tämän taistelun kaksin läpi vaikka se kokeileekin hermoja ja parisuhteen liitoksia....me koemme tämän ja rakennamme sen oman kodin yhdessä! 

Tähän käy hyvin lainatut laulunsanat :

Taistoihin tiemme kun toi,
Missä luotien laulu vain soi,
Emme tienneet, kun läksimme silloin,
Kuka joskus palata voi.