Minun tarinani

Kuntosali jolla aherioin on aikoinaan pyytänyt omia elämänkertoja miksi kuntoilla ja mikä on esimerkiksi tavoite.
Minun tavoite on että jaksan läähättämättä kävellä 100m saatikka pyörtymättä kerrostalon kolmanteen kerrokseen ja voin sanoa siinä on kuulkaa tavoiteltavaa.
Ei vainen höyryjunan voimin tuolla Jyväsjärveäkin ympäri mennään ja ilman läähätystä mutta on toki aikoja kuin näin oli..eli pieni pintaraapaus minun tarinastani (joka toki ilmenee jo aikaisemmissa teksteissäni) täällä, mutta liitän kuitenkin kirjoittamani jutun minusta...oman elämänsä enkelistä !

..

Sari: Aivokasvain ei pysäyttänyt minua

Minä, keski-ikäinen nainen. Peilistä katsoo takaisin minua lihava,
väritön ja vetelä sohvaperuna. Tälläkin sohvaperunalla on tarina ja
historia miksi kaikki on johtanut tähän perikatoon ja alamäkeen.

Minä keski-ikäinen ollessani nuori kävin salilla viikossa 6-7 kertaa
ja vain miesten aikaan. Siellä sai läskit kyytiä ja motivaatio oli
kohillaan! Jätkien kera kuntoilu oli antoisaa…kirosanat ym
säestivät meidän jokaisen painonnosto työtämme. Silloin katsoin
naistensalivuoron naisia että ei koskaan samaan aikaan. Jokaisella
jonkinlainen David-logo persuuksissa tiukkaakin tiukemmissa pöksyissä
eivät olleet minun juttuni vaikka timmissä kisakunnossa silloin
olinkin.

Motivaatio kesti vuosia ja olin todellakin ihailtavassa kunnossa…mikä
tilanne on nyt? Miksi kaikki on kääntynyt päälaelleen ja miksi olen
läskin antanut paisuttaa minut aina vain isommaksi ja isommaksi?

Olen kohdannut terveydentilassani suuren romahduksen, sen mitä varmaan
meistä jokainen joskus elämässään pelkää..aivokasvain! Sain
diagnoosin vuonna 2008 joulukuussa ja leikkaukseen pääsin keväällä
2009. Tätä aikaisemmin Crohnintauti jylläsi suolistossani niin että
kaikki liikkuminen ja kuntoilu jäi vain haaveeksi koska en voinut
kuvitellakkaan lenkkeilyä wc rulla kädessä. Se on totisita totta kun
sairastuu vakavaan suolistosairauteen niin miten se alkaa vaikuttamaan
elämässä niin moneen asiaan. Liikkuminen ym ihmisten ilmoilla
oleminen vähenee koska et koskaan tiedä milloin on taas aika istua
valkoiselle wc-pytylle ja tämä toistuu päivästä toiseen akuutin
aikana useasti päivässä.

Nyt Crohnintautini on hoitotasolla sekä aivokasvain on vain varjokuva
menneestä elämästäni, muistuttamassa että tästä kaikesta voi
selvitä!

Aloitin nyt uudestaan kuntoilemisen hyvän ystäväni takia! Miksi
ystävän takia kuntoilla? Niin..häntä en näe muuten kuin salilla
koska minun hoitajan ammattini tuoma työaika ja hänen yrittäjänä
olonsa ei ajalliseti kovinkaan enää kohtaa, mutta salille pääsemme
aina yhdessä…se on tärkeä hetki juoruille ym kivalle.

Niin minä ahkerasti olen joitakin kuukausia nyt kaverini rinnalla
Kuntoportilla käynyt lihaksiani kiepyttämässä ja sitä olen
todellakin päättänyt jatkaa!

Pumppi on vienyt sydämeni ja lihaskivut ovat alkaneet olemaan jo
nautinnollinen olotila koska silloin tietää että jotain on tullut
myös tehtyä.

Alati omat sairastumiset/ sairauteni kulkevat varjona rinnallani mutta
yritän polkea jalkaa niiden päällä kokoajan etteivät ne pääsisi
taas ottamaan ylivaltaa.

Kuljen hymy kasvollani ja vaaleanpunainen treenikassi olallani kohti
tulevia koitoksia ja laidutusryhmän tuomaa tukea kohti omaa
päämäärääni kohti hiukan kevyempää oloa!

Sisko ♥ ♥

Emännyydellä on sisko. Sisko jota ei vanhemmat ole hänelle luoneet ja hiekkalaatikko kaveriksi tuoneet.

Emännyydellä on sisko joka olisi tämä jos sen saisi vaan itse isosiskona valita.
Emännyys on aina kaivannut siskoa, mutta on vain yksi veli Vesa ja Vesa ei aina tajuu mitä me naiset yritämme hänelle viestittää.

Viime aikoina siskoni on ollut vallan mahdoton.
 Puheluita tulee päivän aikana useita ja mitä isosisko muuta tekisi kuin kuuntelisi ja kulkisi pikkusiskon rinnalla?
Tätä juuri olen kaivannut sisarussuhteesta eli ei käy valittaminen. ♥
Siskolla on ollut suruja..suruja joita on helppo isonsiskon käsitelväksi purkaa. Näitä ongelmia me sitten kaksin jauhamme, lopputuloksesta en niin varma ole..tunnetustihan neuvoni ovat olleet mainiot ja lopputulos ei aina toivontunlainen.
Parisuhde, se on kaihertanut siskonkin mieltä, kunnes niin monen muunkin parisuhteen tavoin otti ja kaatui. Kaatui kuin korttipakka hennossa tuulessa. Mitä jäi jäljelle tuosta? Kaihertava mieli, verta vuotava sydän ja tyhjä peti.
Tätä petiä sisareni sitten on alkanut täyttämään.
Voi sitä kikatusta, useita viestejä mitä isompien sydämien koristamina, pitkiä puheluita näitä me ollaan kaksin toisillemme toimittaneet.
Tänään siskolla on sitten treffit.
Treffit jotka ovat tuottaneet suuren päänvaivan toiselle. Mies jota hän menee tapaamaan on tyyntäkin tyynempi ottaa asian sillai kuin on eikä turhia murehdi. Viestittää siskolleni lempeitä asioita, mutta silti mitä tekee sisko?
Monta kertaa elämässä päähänpotkittu nainen jolla on suurtakin suurempi sydän?
Itkee, oksentaa, voi pahoin, panikoi, istuu peilin edessä "MÄ NIIN EN KELPAA SILLE KUITENKAAN?"
"Voi rakas sä oot just tuollaisena panikoivana, naamapunaisena, turvonnein silmin, meikit poskella, vaatteet jotenkuten päällä, hiukset länässä...sinä olet juuri se mitä se mies haluaa!"
Miten sen viestität toiselle että hän kelpaa varmasti juuri sellaisena kun on. Ovathan he jo pari kertaa toisensa nähneetkin ja hyväksi havainneet.
Tähän ollaan tultu..kun monta kertaa saat neniisi sanallisesti toiselta niin itsetunnosta ei ole kuin rippeet takataskussa tiukasti pakaroiden painon alla. Miten saada se itsetunto taas kukoistamaan tai miten minä emännyys autan toista jolla itsetunto on jossain matonalla?
Sanoin siskolleni...katso peiliin, rakasta sitä mitä siellä näet! ♥ En ole itsekkään kyseisiä sanoja unohtanut.

Sisko soitti matkalla tapaamiseen, ääni väristen, kertoo myös oksettavan ja maha tyhjentynyt jo kahden autokahvilan veskiin. Voi perhana miten sanoa naiselle joka on kaunis niin ulkoisesti kuin sisäisesti että nyt rauhoittuu? Kysyin että missä päin menet että osaan ajaa sinne tulen antamaan tukkapöllyä että heräät paniikistasi?
"Nyt menet ja ostat purkin pursotettavaa kermaa jonka ojennat uroolle illan herkutteluja varten, voit toki ostaa myös paketin vadelmia jos toinen ei muuten ymmärrä mitä purkilla voisi tehdä."
Näin antoi isosisko pienemmälleen ohjeita joita toinen kiltisti toteutti.. Emännyys vielä opetti repliikitkin mitä sanot kun miehen näet.."Jos et muuta tuolla kermalla keksi tekemistä niin syö edes noiden vadelmien kera ettei mene hukkaan!"
VOI KUN OLISIN OLLUT PAIKALLA! Sain myös kuvan että näin oli toimittu, ostokset ostettu ja päämäärää kohti alkanut ajaminen reippaasti alkanut. Kuvankin itsestään siskolle nappasi.."kelpaanhan tän näköisenä?" Kyllä rakas oot tosi kaunis!
Voi tätä pientä rakasta joka käy kohti suurta rakkauttaan, puki itsensä kauniiksi ja puolessa välissä matkaa vasta huomasi että jalassa todellakaan ei ole ne kengät jotka siihen piti laittaa vaan kengät joilla mennään esimerkiksi puita hakemaan liiteristä...taas on uusi paniikin aihe kasassa. Puhelu isosiskolle mitä mä teen mulla on puukengät jalassa ja nahkarotsi niskassa??
"Kuule se mies ei kerkeä sun kenkiä katsomaan kun on jo sen kerman pursottaut päällesi ja touhuaminen on alkanut...unohda jo ne kengät!"

Mistä emännyys saa tämän tarmon kun sisartaan opastaa..emännyys jolla itsellä itsetunto on matonraitojen alapuolella ja tiukasti siellä? Mistä se tulee se voima jolla opastaa nuorempaansa ja toinen vielä opit uskottavasti noudattaa? Niinpä...kun alkaa emännällä tositoimi mitä tekee emäntä? Itkee, panikoi, ilmeisesti voi pahoin ainakin vatsa on kuralla, juoksee sinne ja tänne, harjaa hiuksensa uudestaan ja uudestaan, pesee pari kertaa meikitkin pois laittaen taas uudet, soittaa kymmeniä puheluita siskolleen, jauhaa samaa asiaa..kelpaanko mä sille ? Kyllä rakas sinä kelpaat sellaisena kun olet ja jos et niin se vätys ei ole sinua varten tehty...näin sanoo tyyni pikkusisko isonsiskon paniikin lomassa!

ps...ps....tässä on lopuksi kuva teille miehille jotka pidätte naisista joilla on näitä muotoja! ♥

Suomalainen mies

Emännyyskin on elämänsä aikana tavannut erillaisia miehiä. Miehiä suhteessa ja ilman suhdetta.
Tämä omaa rotuaan, Suomalainen Mies, on aivan omaa luokkaansa!
Joku muu voisi sanoa että nehän on niitä hiljaisia ujoja työtään rakastavia raatajia, miehiä jotka ei turhia rakkauden rimpsutuksia lurittele, tekee työnsä kunnialla ja parisuhteessa toimivat hiljaisena taustalla emännyyden häärätessä omiaan.
Mies osaa vaieta, tämä Suomalainen Mies, mutta emännyys on siinä onnellisessa asemassa että tuntee myös näitä jotka eivät tähän suomalaiseen rotuun sijottaudu, ovat ilmeisesti jonkin geeninsä perinneet menneestä elämästä liekö naapurimaasta tai jostain.

Mitä tekee tämä Suomalainen Mies kun alkaa isot jääkiekko ottelut?
Ostaa kopan kaljaa tai ainakin mäyräkoiran, ajaa akkansa pellolle tai ainakin sohvan nurkkaan tai suoraan makuuhuoneeseen nukkumaan. Valloittaa omalla olemuksellaan koko olohuoneen tuoden mukanaan rääväsuut kaverinsa. Ääni television ylittää tämän karjunnan ja naapurin napakka naputus patteriin tietää tulevaa varoitusta äänen voimakkuuden ylittäessä sallitun rajan.

On myös niitä joilla tunteet kuumenevat pelin aikana niin että suorittaa irstaan vaatteiden riisumisen lätkän taustamusiikin tahdissa. Tunteet kuumenevat ja kodin tuoma viileys ei enään suomalaisen uroon nahkaa riitä viilentämään joten päättää suunnata seuraavaksi pihamaalle...mukanaan se mäyräkoira tällä kertaa elävässä muodossa mukanaan sekä samalla aaltopituudella olevat kaverinsa.
Siellä nämä suomalaiset uroot yhdessä, aatamin asussa, viilentävät pelin tuomaa hikeä kalpeilta nahoiltaan, toivottomana kylmässä avaimet tietenkin sisällä, mutta jos voin sanoa suoraan tämä tekee niin hyvää sille suomalaiselle miehelle. Jospa se vaimokulta nyt jatkossa onkin tärkeämpi ja pelin aikana ei häntä tarvitse kaappiin piiloon tunkea. Voi olla että jopa Suomalaisen Miehen tie yhteiseen aviovuoteeseenkin on suorempi!

Kyllä...kyllä me rakastetaan näitä suomalaisia miehiä vaikka heitä välillä viiraakin...meidän valkoihoiset viikingit!

Viettelyksiä...

Emännyydellä on ollut aikaa ihmetellä tätä maailman menoa ja mihin kaikkeen se vielä johtaakaan.
Kuinka uusavuttomia paapotaan ja elämä tehdään niin helpoksi että enään ei tarvitse edes ojentaa kättään keittokirjaakaan kohti jotta mahansa saa täytettyä "maittavalla" aterialla saatikka jottain sen eteen tehdä.
On lihapullat valmiiksi paistettu samaten murekkeet, letutkin on paistettu hyvä jottei hillotkin sipastu valmiiksi jotta perheen avuttomat saavat ne mättää suihinsa.

Nyt emännyys on enemmänkin miettinyt noita kauneuteen ja ehostamiseen liittyviä asioita.
Kasvata nyt ripsesi tuuheaksi ja pitkiksi tällä uutteella!
Katumusta et koe mutta tuskin ripesikään kauaa silmilläsi pysyy kun tätä mahtavaa uutetta alat epätoivon vimmalla itteesi mättämään!
 Näitä mainoslauseita on niin monenlaisia ja me onnettomat tunarit niihin lankeamme.
Milloin tosiaan kasvatetaan ripsiä, milloin turvotetaan huuliamme että ne olisi pussailun kohteelle mahdollisimman pulleina ja houkuttelevina esillä...näilläkö me sitten ne miehet saadaan?
Ei oo emännyys vielä tekoripsiä itseensä tunkenut mutta nyt en uskalla edes mainita..ei koskaan kun kuitenkin oon niin hölmö ja teen jotain vastaavaa. Tunnen itseni varmaan jo liian hyvin?!

On itiimialueen pesuaineita, vaahtoja ja hajusteita..siinä mies polo saa varmasti astmakohtauksen kun nainen viehkosti edessään reitensä avaa!
Näin meitä akkapahoja viedään kun pässejä narussa ja langetaan jokaiseen mainokseen ja mätämme kroppamme täyteen mitä kummallisimpia uutteita ja mitä tekee suomalainen mies?
Kävelee naisensa ohitse, nuuhkaisee isolla nenällään, ei tokaise mitään ei käännä edes katsettaan naistaan kohti..suorittaa "tehtävänsä" jättäen naisen toimituksensa jäkeen yksin kaikkien tuoksujensa ja uutteidensa keskelle... .ja pyh sanon minä taidan lisätä hajusteita sinne ja tänne  ja yritän saada edes  sitä astmakohtausta aikaiseksi!!

Niin se tämäkin akkapaha lankesi moneen mainokseen...sanoisinko liian moneen? Tulisi vain joku joka kaiken tämän hömpötyksen huomaisi ja noteeraisi..saisi vaikka sen astmakohtauksen niin emännyyskin voisi sanoa saaneensa!

Kupeitteni hedelmät ♥

Te kolme te teitte minusta äidin, kupeitteni hedelmät!
Katsoin teitä äitienpäivänä rinnallani, olin teistä ylpeä..omat kupeitteni hedelmät.
Ei voinut emännyys itkemättä olla..pojan käsi ojensi kukan mukanaan sanat jotka saivat äidin sydämen itkemään..onnesta! Olet rakas minulle äiti ja tärkeä maailman tärkein ♥

Olen säästänyt kaikki lasteni piirtämät äitienpäivä kortit ja piirustukset ala-asteajoilta asti. Pitänyt niitä kuin omina aarteina, aarteina jotka minulle ovatkin kultaakin kalliimmat. Tulee hetkiä kun taas selaan tämän ison pinkan ja muistan ne hetket kun pieni käsi ne äidille ojentaa pienten sanojen rikastamana. Se hetki on niin kaunis mitä kukaan muu joka sitä ei koe ei tiedä miten tärkeää se ihmisen elämässä on. Vaihe jota ei suostu koskaan unohtavansa kätkien omaan sydämeensä sopukoihin josta varovasti sitä raottaen taas muistelee kyynelien usein vieriessä poskella.
Olen tälläinen itkupilli koko muija!
Olen usein sanonut että minut voisi palkata johonkin hautajaistilaisuuteen itkijäksi tai vastaavaan, koska olen niin herkkä että aina olen vollaamassa sellaisissakin tilanteissa kun suupielen pitäisi olla ylöspäin niin meikä vetää vetistä virttään nurkan takana.
Paskat....olkoot muut kovia mutta tällä muijalla on ainakin tunteet. Ne tunteet tulee ajoittain kyllä esiin. Ei tarvita kuin herkkä televisio-ohjelma niin johan on kyynelvana poskella ja taatusti on meikit pitkin poikin poskia.
Siksi olenkin tuota meikkaamistakin vähentänyt nuoruusvuosista reippaasti korostaen vain silmiä ja joku sanoi myös että huulikiille naisen huulilla on jotain mitä ei voi vastustaa joten nyt on kiillevarastokin täytetty käyttöä odottamassa vain.

Elämä Willa Jussilassa on hiljaista. Sanoja ei paljon vaihdella, katseet kiertävät toisen alati, mielipiteitä ei kysellä eletään vain päivä kerrallaan kuin kumpikin odottaisi uuden päivän taas alkavan.

Mä en halunnut kuin hymyn sulta
Hymyn vaan
Kuinka petyinkään
Kun hymyn vain sain

Nuorimies joka rikastuttaa Jussilan tupaa on piristynyt. Saanut leveän hymyn kasvoilleen ja taas elämänilo ja olo näkyy nuoren miehen päivässä.
Emännyys saa siis jo nukkua yönsä valvomatta toisen vierellä huoli ja tuska rintaa raastaen.
Nyt voin jo kääntää katseeni tulevaan, odottaa huomista päivää mitä se tuokaan tullessaan...eli emännyyskin on saanut hymyn kasvoilleen...kiitos siitä tulevaisuudelle!

Emännyys on taas saanut haravan käteensä ja kuoputellut Jussilan tuvan ympäristön kukkapenkit kuohkeiksi.
Kesä saa tulla ja tuleehan se!
Merkkinä tästä vuodenajan muutoksesta on ne useat kukkaset jotka jo tomerana nostavat päätänsä mullan seasta. Voi kuinka emännyys rakastaakaan puutarhaa ja sen kasvun edestymistä.
Monesti miettii miten voisi hän asua kerrostalossa mitä silloin kasvaisi betonisen laatikkorivin parvekkeella jossa juuri ja juuri tuolin tai pari saa mahtumaan tai pienen pöydän?
Sieltä ei voisi kuin emännyys kiikarilla seurata lähinaapuruston touhuja ja samalla tuskastua elämään missä ei ole mitään tekemistä.
Ainahan on tekemistä jos ei muuta niin vaikka ravata pitkin katuja lenkkivaatteet yllä. Tätä emännyys on yrittänyt epätoivoisesti toteuttaa välillä hyvinnii ahkerasti välillä taas heittäen hanskat tiskiin...paskat jos en näillä kiloilla kelpaa niin sitten käyn vaikka aidan tolppaan istumaan harakan pelättimeksi..siihen ainakin akkapahasta olisi!

Mimmi on ilahduttanut emännyyden päiviä..me ollaan sellainen parivaljakko että aina jotain sattuu ja tapahtuu.
Sen olen tästä ystävästäni oppinut että helekatin huono kartturi hän on, mutta no paskaakos tuosta, hyvinhän sitä taas voi ottaa vaikka parin kilsan päästä nokan takaisin oikeaan suuntaan mihin piti mennä kun apukuski on taas neuvonut ihan väärään suuntaan.
Olen monesti miettinyt että miten ihmeessä joku ihminen on luotu niin huonolla suuntavaistolla?
Hän eksyisi varmaan omassa asunnossaankin mutta onneksi on sinne laittanut hyviä maamerkkejä missä on on veski ja missä esim keittiö..
On se mainio tapaus tuo Mimmi! Me kaksi kuin Kumman kaa ohjelmasta istuttiin tänään autossa..katseltiin miehiä.
Joo-o miehiä me katseltiin ihan suoraan sanottuna sillä silmällä. Välillä kuului jomman kumman suusta..."panisitkos?" " no en ikuna en taatusti...tai no joo meinishän tuo paremman puutteessa!!" Remakka nauru kaikui taasen autossa.
Näitä meidän muistoja on sitten hyvä vanhana akkana kiikkustuolissa levein persuuksin istuen muistella...muistakkos ennen oli meillä hauskaa?
 Mieshoitajan ohi mennessä kuuluisi varmaan viehko kysymys jomman kumman suusta..."panisitkos?" ...." no en pienellä tikullakaan....no jaa ehkä paremman puutteessa sittenkin!"