torstai 23. huhtikuuta 2015

Toivon sen jo alkavan..

Sinä olet taivas
minä olen maa
kun mua kosketat
niin horisontti katoaa
Kohtaamattomatkin saavat sylin toisistaan
yössä pimeimmässä toisiamme kannetaan
Kun sinä olet taivas minä olen maa..

Emännyys vetäytyy alati omiin ajatuksiin ja toivoo jonkin uuden alkavan. Sydän tykyttäen siintää katseensa johonkin..ei löydä kohdetta! Toivoen jonkin uuden jo alkavan.
Elämään on tullut piristettä, iloa ja hymyä nämä jotka tovin ovat näiltä kasvoilta puuttuneet ovat loksahtaneet kuin omille paikoilleen. Onhan se varmasti näiden vuosien raskauden jälkeen jo emännänkin aika alkaa elää omaa elämäänsä...toisten siitä mitenkään syyttävillä sormilla osottaen tai muuten syyllistäen..taidat olla kuitenkin se itsekäs!

Minä vetelen niveleni paukkuen tulipunaista elämäni lankaa.. jos rakkaus on rikos niin vadille päätäni pankaa! En mä välitä en mä välitä vaikka taivaalta sataisi tuhkaa.... en mä välitä mitä ihmiset ajattelee. Tulen luoksesi nyt  täältä taipaleelta tuhansien kolhujen takaa...en mä välitä!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Voi poika ressu

Reilu viikko vierähti niin että ei edes huomannut kun se oli jo kulkenut tiensä päätökseen. Tuon kuluvan viikon emännyys oli enemmän kuin muulloin vuoteen omana. Kerrankin hetken paikoillaan tekemättä mitään.
Iski kunnon kulkutauti emännyyteen joka jopa pisti polvilleen ja anelemaan "jätä jo tämä ruumis, eiköhän sitä ole kohdeltu kaltoin muutenkin"!
Nenä vuotaa..ääni ei kulje, keuhkot pihisten yrittää suorittaa sovittua tehtäväänsä. Nyt ei tämän satakielen ääni ole ollut linnunviserrystä vaan pahimman luokan räkäisen viinanpolttaman keski-iän ylittäneen alkoholisoituneen puskajuopon.
Mitä pahaa maailmalle olen tehnyt että tämänkin vielä joudun kokemaan?
Menihän se viikko...kituuttaen. Mielellään emännyys olis ollut jossain muualla tehden jotain vallan muuta kuin pitäen sänkyään persuuksen alla paikoillaan. Tullee vielä makuhaavoja moisesta lepäämisestä.
Ei keksi tekemistä..alati mieli mennä jonnekkin kun vaan jalat kantaisi ja pää kestäisi. Ei on pakko myöntää löytäneensä voittajan! Troppia nenään ja nenän alla olevaan aukkoon, pohjattomaan kaivoon, ja samalla toivoa että jospa seuraava viikko toisi mukanaan sen mitä on jo pidemmän aikaa odottanut..toivonut! ♥

Ei kulje aika ei sen sai emäännyys huomata. Muutkin huomasi sen ja pakoilivat selvästi paikalla oloa etteivät joudu sadattelun kohteeksi.
Ei tiennyt puhelinmyyjä ressukka minkä numeron meni puhelinaparaattiinsa valitsemaan..
Soi puhelimeni soi..ja sehän soikin. Ääni joka puhelimesta tuli oli nuorenmiehen virkeä  omalla murteellaan koristama höpöttely. Olisi tarjolla sitä, olisi tätä mitä rouvalle laitetaan? Hiillostin kovasti tätä nuorta urosta selvästi hän joutui kuumeisesti miettimään seuraavia sanojaan miten siitä tilanteesta itsensä selvittää voittajana. Ei tullut kauppoja ei..sitkeästi uros työtään toimitti ja lupasi matkaa ym kaupantekijäiseksi. Viehko ääni kysyi puhelimessa..."minulta loppuu työaika saanko soitttaa sinulle uudestaan?" No perskeles tällä viikolla minulla on aikaa jopa sinulle puhelinmyyjä joten lupasin nuorelle miehelle tämän kunnian. Hän vielä varmisti viestillä monenko aikaan voi rouvalle soitella ettei vaan häiritse jotain tärkeää toimitusta. Ei kerennyt muka emännyys seuraavana päivänä keskustelemaan nuoren uroon kera mahdollisista kaupanteoista joten myyjä onnettomana jatkoi viestiensä laittamista josko seuraavana päivänä rouvalla olisi aikaa minulle? Ei voinut emäntä olla kovasydäminen vaan vastasi seuraavana päivänä tämän sinnikkään uroon soitteluun. " Oletko miettinyt antamaani tarjousta?" En en oo todellakaan mikäs se olikaan...ja onneton kauppamies ei itsekkään enään muista mitä minulle oli jokin aika sitten luvannut. Hetken kakoen muisti tarjonneensa Tallinnan reissua parin kuukauden lehtitilauksen kytkykauppana...."joo otan sen jos lähdet kanssani sinne matkalle!!" Siinä meni vastapuoli hiljaiseksi..Sari elä kiusaa minua auta minua nyt näiden kauppojen kanssa!
Ei oo siis todellista..nainen naisellinen tarjoaa miehelle seuraa ja ilmaista matkaa niin toinen kakoo luurin toisessa päässä saamatta sanottua yhtään järkevää sanaa, montako kertaa sinäkään sellaisen tarjouksen tulet elämässäsi saamaan?
Jäi ne kaupat tekemättä kun ei kauppamiehestä ollut yhteiselle matkanteolle ja emännyyden on vaan nyt tyydyttävä jo kotiin tulevien roskalehtien lukemiseen. Jotain siitä jäi mieleen ja muistoksi...hyvä kaveri naamakirjaan!!

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kaikki ovet ovat auki!!

Olen istunut ja miettinyt elämääni...olenko itsekäs? Voisinko jo alkaa olemaan itsekäs ja elää elämääni vain niin kuin itse haluan?
On aikoja jolloin elämäni suunnan näyttivät lapset, nuo kupeitteni hedelmät jotka nyt lepattelevat omilla siiven tyngillään kamppaillen omassa elämässään...joidenka ensilentoa olen äitinä ollut tukemassa, paikaten äkkilaskujen tuomat haavat laastarein ja äidin antamin suudelmin.
Nyt huomaan että he eivät tarvitse minua enään ja voisin jo vihdoinkin alkaa elää elämääni omaa sydäntäni kuunnellen...omilla ehdoillani.
Olenko itsekäs? Aina joku muu on sanonut askeleeni suunnan ja tahdin samalla ruoskaniskuin sivaltaen viskellyt sanoja joilla on saanut itsetuntoni jalkojeni alle maan rakoon.
Eräät sanat ystävältä ♥ saivat aukaisemaan silmäni todellisuuteen..."Katso peiliin ja rakasta sitä mitä siellä näet!"
Niinhän se juuri on ja pitääkin olla!! Minä tämän elämäni elän ja jo aikoinaan lupasin itselleni että elän lopun elämääni vain onnellisena, en kuluta aikaa siihen mitä itse en halua.

Olen alkanut availemaan ovia, tuulettamaan omaa elämääni tulevaan. Jännittäen tokikin, en voi sitä kieltää, jopa väistellen tulevaan miten asioita saa sanottua niin ettei ketään satuta, mutta tämähän on vain minun elämäni...vain minä tämän voin elää...olenko siis itsekäs?

Olenko niin itsekäs että haluan elämääni tiettyjä asioita joita kaipaan, kaipaan ihoa, katsetta, lauseita, tunnetta kaipaan niin paljon! Olenko nyt itsekäs?

Hymy kasvoillani ei häviä vaikka se itkunsekaisen olotilankin jälkeen tuntuu vaikealta silti sitä en unohda! Haluan olla onnellinen ja olen onnellinen...oveni ovat auki!!

Niin ovat vuodet lyöneet
jäljet meihin molempiin
melkein huomaamatta syöneet
uskon ihmeisiin

Silti kaikin voimin
mä kaiken jälkeen rakastaa
haluaisin vielä
haluaisin uskaltaa


sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Olet vapaa... ♥


 

Tiedän miten rakkaus viiltelee
tiedän mitä on olla onneton ja vailla suuntaa nyt
kun sun sydän on särkynyt

 Tiedän miten elämä runtelee
tiedän mitä on olla turvaton ja vailla pohjaa nyt
kun sun onnes on kääntynyt

 Niin on elämä kaunis
kuin sinun kasvosi
kun se kyynelten alta hymyilee

 Se lahoa on mikä ei kestä
itke vain tyttöni, kukaan ei estä
Mut sinä olet vapaa
vapaa niin kuin villiviini ja
Sinä olet vapaa
vapaa niin kuin penkereiden humala
Sinä olet vapaa




                                                    



                                                          

                                                                  ♥  ♥   ♥ 

Emännyydellä on ollut hiljaisin ja ehkä tympein pääsiäinen! Olo ollut kuin pitkäperjantai joka vaan jatkuu ja jatkuu...onneksi kohta taas pääsee töihin ja omiin rutiineihin. Miten tähän on tultu? Ei ennen tärkeintä ollut elämässä työ eikä kotoa poissaolo..



perjantai 3. huhtikuuta 2015

On se kauhiaa!!

Kun ikä alkaa olee lähempänä viittäkymppiä kuin neljää kymppiä niin ihmisen elohan on yhtä kriisistä kriisiin seilaamista!
Mitäs sit jos emännyydellä onkin 50:n villitys tulossa? Ihan pelon sekaisin ajatuksin itse emännyyskin pelkää mitä se vielä tietääkään?
Kuka kesyttäisi villikon? Ei taida olla muuta keinoa kun aika ja kun ikä painaa kohti 60:ä niin eiköhän akka paha jo ala istuu aloillaan.
Tuvan stereoista on aika-ajoin kajahtanut korkealta ja kovaa kaikkea muuta kuin iskelmä.. Puppua kanssa ei oo moisia soituja tuvan nurkilla kuulunut vaan kovaääninen työntää raskaan hevin tuottamaa jytinää emännyyden korviin. Paluu kasariaikaan olisi niin toivottavaa! Voi kun saisinkin viettää jonkun "estottoman" nuoruusajan viikonlopun jossain festareilla. Juhannuksena varmaan ostettava pussikaljaa ja rämmittävä lähimmän suolammen rannalle joikaamaan ja polttamaan kokkoa...sit varmaan tunnetusti vatsahuuhtelun kautta kotio...mutta olisipahan ainakin mitä taas muistella! Eipä oo isäpappakaan enään tukasta vetämässä että saa silmänsä hävetä päästä talon ainoan tyttären takia! Ken uskaltaa tulla mukaan ja matkaan se onkin arvoitus sinäänsä.

Kun silloin 20:nä huusi maailmalle että "oon kaiken jo nähnyt ja kokenut ja elää elämänsä parasta aikaa!" Voin sanoa että paskan marjat nyt sitä vasta on se paras aika!!

Emännyys on alkanut silmäilemään autojakin..Hitto ei ihan heti uskoisi! Pari amerikan lollaa lipui nenän edestä ja voin sanoa että olin myyty! Perhana kun ne autot ei oo myytävänä varmasti olisin alkanut hieromaan kauppoja. Nyt kun tätä ikää on sit karttunut ja työkin on jo vuosikymmeniä sitten vakiintunutta niin voi olla jo jopa varaa ajaa moisella lollalla. Kulutushan ei tietysti ole mitään 5 litran luokaa vaan siihen helposti voi sen kakkosen laittaa eteen, mut paskaakos tuosta. Joko sellainen on saatava tai sitten harrikka. Siitä on kyllä aikaa kun kaksipyöräisen selkään olen noussut ja varmasti voin sanoa että ensimmäinen pusikko voisi tulla hyvinkin tutuksi.Ajelinhan aikoinaan monttupyörälläkin mahapystyssä..oli se hullun hommaa mutta koska tämän tuvan eukko ihan normaali olisikaan ollut. Saako minusta edes sellaista edustusvaimoa? Hmm..minut tuntevat huutaa että ei hitto leninki tälle emännälle....heheheheheh


Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...