Kelpaanhan sinulle?

Jumalaton kehonmuokkaus on päällänsä! Näin emäntäraasu on ajatellut viimeviikot ja yrittänyt juosta kilpaa ajan ja sovittujen menojen kanssa.
Tänään sai sitten vanha suhde uutta kipinää ja yhteiselo sai taas uuden alun....emännän omat kävelysauvat!
Joo joku ajattelee että hullua hommaa mutta niinhän emäntäkin pitää esim golffaamista ihan homojen hommana! Minä en sentään pukeudu ruutuvillapaitaan, polvimittaisiin housuihin ym ym...vaan vedän rispaantuneet suomiverkkarit ylleni ja juoksen auringonnousuun..

Lunta sataa...ei oo todellista! Eilen ei ollut lumen hiventäkään enään puiden oksilla ja tänään ei muuta tainnut ollakaan..koko puita ei nähnyt lumen paljouden alta..

Ollaanko tosiaan kesää kohti menossa? Ei auta kukaan ei peltilemääni minulle kaiva esiin sen on emäntä itse tehtävä jos meinaa kyseisellä lihanliikuttimella kulkea tänään.
Treenatun näköinen emäntä kyytiin ja kohti lenkkipaikkaa.
Voi helevetti kun voi olla rapakunnossa..jaksaa jaksaa välillä tuntui että tää ei oo tottakaan tälläinen. Mikkelintien pinta sai kyytiä piikkiterävistä sauvoista ja autoilijat vilkuttivat ohimennessään kuin olisin ollut parempikin markkinakohde?! No taidan olla näky...täällä maalla siis elää joku? Ajakaa vaan päälle minusta saa saman kun ihmisestä!

Lenkki takana, hikinoro selässä, lippiksen alla tuhat muurahaista kun hikipisarat valuvat kohti otsaa. Vide mää tein sen! Tiedän että kun ensi askel sauvojen kera tehdään niin nyt ei hetkeen loppua näy.
Hikisenä istuin autoon, lasini olivat huurussa samoin auton...voi perkele tästä ei enään puuttunutkaan kuin crohnintaudin runteleman suolistoni avunhuuto...tahtoo veskiin! Se tunne kun voisit olla jossain ja et ole..ei auta auton ovi auki ja lähimpään puskaan..onneksi täällä maalla ei todellakaan liiku niitä muita....ihmisiä!! :)

Onko tässä mitään järkeä oikeesti? Juosta salilla, töissä ja nyt pitkin katujakin. Kelpaanhan sinulle sellaisena kuin olen?

Sadan kilon kolibri

Miksi lomalla pitää tehdä jotain mitä ei aina haluaisi niin tehdä? Herätä esim ennen kuin kukkokaan kiekaisee..
Näin kävi lomani toiselle aamulle..emännyys oli hereillä jo hyvissä ajoin. Onneksi olikin koska mies kertoi tilanneensa jonkun "myyntitykin" kotona käymään jo aamutuimaan eli klo 10.
Kiroa päräytin tuttuun tapaani...eikö jumalauta edes lomalla saa olla oma itsensä?! Mitä on olla oma itsensä?
Tukka takussa ja sekaisin, yöpaita päällä tai ei sitä ollenkaan, peti petaamatta...löhötä soffalla eli olla vain!
Ei auttanut muu kuin alkaa siivoamaan ja emäntä siivosikin tämän 160 neliötä hikiotsassa seuraavana olisikin suihku! " Ei se myyntimies siis tähän osoitteeseen tule vaan tulee meidän myymälään!" EI OO TODELLISTA..tein siis turhaa työtä. Tuvassa kun ei ole paljoa vaihdettu kuulumisia niin ei tuotakaan saatu sanottua aikaisemmin että elä emäntä turhaan rehki.
 No eihän tuossa mitään nyt on kotikin sit siivottu, suurimmat villakoiratkin imuroitu imurin syövereihin.
Nyt kahvia kitusiin ja hetki notkumista tv:n ääressä ja naattien olostaan.
Ei hitto nyt ei pilata koko päivää lorvailuun joten suihkuun ja uusia seikkailuja kohti!
Ei tiennyt emäntä ei myyntimies raasukaan miten ehkä molempien elämä tulee mullistumaan seuraavan 15 minuutin aikana!
Noinko miehenköriläs koskaan suostuu enään Willa Jussilan porttia avaamaan vai kiertääkö kilometrien päästä tai tuleeko kenties komeasta myyntitykistä tuttukin vieras tuvan perukoille?
Emäntä nautti suihkun lämmöstä ajatukset siinti jonnekkin muualle ja toivoi päivän tuovan jo sitä mitä on kauan haaveillut tai kuvitellut tapahtuvaksi. Ei ei tiennyt mikä odottaa suihkuoven takana ei emäntä eikä myyntimies.
Maallahan ei tarvitse verhoja pitää kiinni ja perhana ketä kiinnostaa edes kenenkään kotiin kurkkia? Jos siihen on aihetta niin katsokoon nyt sitten...ehkä, mutta ei tällä tavalla sentään.
Emäntä tuli kaikessa suloisuudessaan suihkusta vain pyyhe hiusten suojana ettei koko asunto ole suihkuvedellä valeltuna sen jälkeen. Käveli näyttävästi kaikkien kodin ikkunoden ohitse mutta ei osannut kohdistaa katsettaan pihamaalle. Ulko-ovessa komeili miehen kasvot..punaiset kasvot! "ET KATSOT TÄNNE PÄIN!!" Muuta en osannut huutaa...
Voi sitä miehen kuvatusta olisittepa nähneet ilmeen..hän näki varmaan pahimman painajaisensa tai jotain oli ilme niin selvästi shokkitilassa kuin olla voi. Pelkäsi jo emännyys että joutuuko tässä vielä elvytystilanteeseenkin vaikka lomalla ollaankin, mut mielelläänhän tuon näköistä...elvyttelisikin.
 Huh onneksi juuri tuli EA kortitkin uusittua eli uudet puhallustekniikat ja kikat on takataskussa mutta hitto kun ei oo niitä taskuja!
Emäntä ilkosenalasti ja myyntimies toki vaatteetpäällä (se siitä puuttuis et hänkii olis alasti ollu) nenä kiinni oven paksussa lasissa...näkyy sinne sisälle...NÄKYY JA HYVINKIN!
Sain puettua päälleni mutta oliko nolo? Olin ja tunsin hetken itseni kuin sadan kilon kolibriksi....yhtä kaunis mutta reilusti painavampana....

Emäntä meni ja liittyi painonpudotusryhmään!
Ei hitto se ei oo niin minun juttu mutta notkutaan nyt virran mukana seuraavat 5 kuukautta ja katsotaan tapahtuuko mitään paino rintamalla.
Nyt joutuu jopa hiukan miettimään mitä suuhunsa laittaa ja kuinka paljon. Vaikeinta on se että pitää syödä. No tokikin emäntäkin syö mutta se että kerran päivässä ei sentään riitä.
Nyt jää kaikki herkut pois...ei syödä kakkuja ei muutakaan imelää saati suolaiset herkut. Perunatkin on mietittävä tarkasti missä muodossa ne mahaansa tunkee...ei salli laihdutuskuuri esim pariisinperunoiden kaltaista herkkua ei.
Tiedän erään joka rakasti aikoinaan pariisinperunoita. Lähti silloisen vaimokokeelaansa kera hienoon ravintolaankin syömään..emännästä kuulemma he eivät kuuluneet jotenkin siihen joukkoon mutta jäi miehenkörilään iloksi syömään...ainakin niitä parisiisinperunoita!
Tuli tarjoilija joka kysyi millä peruna vaihtoehdolla kyseisen pihvin haluaisi..pariisinperunoita niitä sellaisia pieniä 18 kpl. Tiesi miehenkuvatus jopa kappalemääränkin sanoa että näin monta tahtoo ja näin monta mahtuu mahaan.
Emännyys yritti toputtaa että mikä ihmeen luku se 18 oikein on? Ääh et sinä tiedä kyllä noi tarjoilijat tietää mitä ne on...meni hetki ja toinenkin...tuli pari kärryllistä perunoita tilaajalleen itseasiassa 18 kpl uuniperunaa. Oli miehellä siinä syömistä..liekö hänkin on liittynyt painonpudottajiin meinaan tuon satsin jälkeen joko tarvitsee suolihuuhtelun tai kourallisen närästyslääkettä. 
Olen myös kuullut että kyseistä miestä kanssa on "haukuttu" sadan kilon kolibriksi liekö se liittyy tuohon perunamäärän syömiseen tai muuten vaan ympärillä olevan elintason näkymisen...mutta ilmeisesti meillä molemmilla on ollut joskus sama fiilis...

Niin lomalla ♥

Emännyys heittää tänään lomaolon päälleen ja heittäytyy viikoksi täydeksi oloneuvokseksi!
Väsynyt on sen voin myöntää.
Hulluhan sitä itsensä työllä tappaa joten jonkin sortin hullu sitä meikäläinen on! Töitä on tullut tehtyä melkein ympäripyöreitä päiviä, kolme viikkoa yhdellä vapaalla...voin sanoa olen väsynyt mutta tyytyväinen!

Uudessa työpaikassa on alkanut luistamaan hyvin!
Ne kiitolliset ilmeet vanhempien ihmisten kasvoilla.."olet tuonut ilon taloon tullessasi!" Päivän piristys kuulemma! Minäkö..olen ylpeä ja röyhistän rintaani!
Laulu huulillani ja iloinen vihellys on ilmeisesti tuonut uutta eloa tähän taloon ja vanhempien ihmisten mieleen oma nuoruus.
Onneksi takaraivossani on muistissa ne vanhat hoilaukset joita isävainaan kelamagnetofoonin kautta kuuntelin...vangin toivetta ym saa laulaa luikauttaa mitä muuten ei tasan tuu hoilattua ääneen.

♫ ♪  Hämy sellin on minun seuranain
kun täällä vietän pitkää iltaa niin.
Ja katson hetken muiston helminauhaa
ja noihin kolkkoihin vankilan muureihin.  ♫ ♪


"Teille tulee hiljaiset viikot kun olen lomalla!" Totesin asiakkaille joiden kasvoilta näin selvän alakulon..tulethan vielä kuitenkin takaisin?
Olen tykännyt työstäni kovin ja se ilmeisesti myös näkyy omassa käyttäytymisessäni. Tokikin kevään tuoma pieni kiherrys rintapielissä myös on yksi asioista jotka pistää hoiturin kasvoille pienen hymyn.
Liekö viidenkympin villitystä jo tässä iässä vai mitä lie?

Emäntä on niin lomalla! Voi on sitä odotettukkin! Moni muukin varmaan odottaa että jään jo lomalle...se tuo hiljaisuuden työpaikalle jossa on ilmeisemmin totuttu rauhallisempaan menoon...tiedä häntä onko noin.

Mitä teen lomalla?
               OLEN NAUTIN ILAKOIN...
...tästä se seikkailu alkaa ja varmasti olen loman aikana kirjoittamassa lomaterveisiä teille jotka viitsitte lukea kirjoituksiani...ihanaa kun olette olemassa! Juuri katsoin että tänäänkin on 1550 kpl lukijaa vieraillut blogissani...jokin magneetti lie mikä vetää?

Sauna lämpiää samoin sapuska...voisiko sen paremmin vielä...VOI voihan tokikin..katsotaan mitä viikko tuo tullessaan! ;) hymiöö ;)

 Vikitteli viltin alle
Varpaitansa heilutteli
Silmillä sirkeillä vietteli
Kikatuksella kainolla vastasin
Sipsuttelin siveänä syliin lämpimään
Suudelmilla pienillä kutittelin
Läheisyyden lämmössä loikoiltiin.

Taas pumpataan...

Emännyys on joutunut pitämään taukoa punttisalista ja varsinkin pumpista.
Koville tämä tauko ottikin, mutta hyvinhän siitä selvittiin. Kävi emännyys "haistelemassa" kuntopyörän selässä kuntosalin tuttua tuoksua pois ei voinut sieltä kokonaan olla.

Miksi moinen tauko? Kädessä oleva uusi tatuointi jarrutti tulevia pumppauksia kovien rautojen kanssa jotta kädenjälki olisi hyvää. Tuskin venynyttä kuvaa kukaan haluaisi katsoa.

Paluu pumppiin voi se olikin niin odotettua ja mieluisaa.
Siellä me kaksi ei niin langan laihaa emännyystä levytankojen ja muidenkin tarvikkeiden kanssa odotimme innolla tulevan tunnin alkamista.
Kaksi rintavaa, reitevää, persevää mutta taatusti salin kovimmissa kunnoissa kohta olevaa emännyystä, vesipullojemme kera odotettiin tunnin alkamista..perhosia vatsassa tulevan tunnin koettelemuksen takia.
Tätä odotettu jo kaksi viikkoa melkein!
Miten joku ihminen odottaa omaa rääkkäystään sitä mietin minäkin, mutta tämä liikuntamuoto on saanut emännän niin koukkuun kun vain voi olla. Siinä emännyys madon omaisesti räpiköi koukussa hikinoro selkäpiitä juosten suoritti kuin suorittikin kyseisen tunnin lävitse, nosti jopa painojakin korkeammalle ja siitä seuraavana päivänä nyt onkin muistona jumalaton lihasten jomotus.

Ei oo emännyyksillä edelleenkään Davidin-logoa persuuksilla, mutta pyöriihän noi meidän pyöreät pylly hyvän musan tahtiin, ohjaajan antamien ohjeiden mukaisesti, ilman kyseisellä logolla varsustettuja varusteitakin. Tahdissa pysymme pari kirosanaa emännyyden suusta silloin tällöin saattelemana...

Kirosanoja emännyys muuten "viljeli" aikoinaan alati. Jopa niin että työkaveritkin alkoivat asiasta huomauttelemaan että olisko pesun paikka vai miten ?
Nyt ilokseen huomannut että jokin pesu on suussa käynyt kun mahtisanat ovat jääneet toisaalle...onneksi olenhan taas alkanut palamaan naiseksi jälleen...meikaten silmät ja punaten huulet kuin jotain odottaen?! ;)

Niin odottaahan se emännyys...alati odottaa. Käy koneella, seuraa tilannetta, miettii ja toivoo, lähettää ajatuksia...telepatia ei oo kuitenkaan auttanut!!
Kohta alkaa loma..loma jolla en meinaa tehdä mitään tärkeää. Yksi tatuiointi tulee vielä otettua ja sen oton olen sijoittanut lomalle. Tatuointi on kuin viinan juonti se ei jää siihen yhteen tai kahteen..
Olen kuitenkin luvannut itselleni vielä tämän yhden kuvan ja sitten kuvakiintiöni on täynnä..

Loma tosiaan ihanaa aikaa. Ei tarvitse herätä joka aamu kellon soimiseen vaan saan levätä jopa hetken kauemmin. Emännyys ei kyllä oo mikään aamun torkku...aamulla on niin ihana herätä, juoda kahvia tehdä omaa heräämistä rauhallisesti. Emännyys inhoaa kiirettä ja odottamista. Koskaan en ole edes töistä myöhästynyt ja se onkin varmaan kun herään niin aikaseen ja valmistaudun jo edellisenä iltana tulevaan aamuun pienin valmisteluin.
Odotan kuitenkin jo lomaa. Olen suunnitellut ajavani lähikuntiin istuvani niiden kahviloihin haistellen ilmapiiriä ja katsellen ihmisiä..viettäen näin aikaa. Ei kiirettä kotiin, ei velvollisuuksia. Kaipaan sielunkumppania mukaani matkaan. Keskusteluja, ajatusten vaihtamista, kiiretöntä aikaa..sitä kaipaan niin että voisin itkeä tässä paikassa.
                     
         Joskus
on kierrettävä kaukaa,
kun suoraan ei pääse,
mutta minä odotan sinua
sydämeeni
enkä sammuta tähtiä
vielä aamullakaan.

Vie minut mukanasi...

Emännän elämä on uriutunut, juuttunut tiellä oleviin syviin uriin joiden päälle on sula mahdottomuus päästä...ainakin tuntuu siltä!
Ei ole voimia millä ponnistella uranpohjalta siihen tarvitsisi toisen...

Isäntä taas lähtee omille työmatkoilleen tulee kotia kun saa suoritettua tehtävänsä maailma..mikä on emännän osa?
Niin tänne jää lumikola, koirat, kylmä talo..yksinäisyys seuraksi. Asiasta keskusteltu, mutta mitä apukeinoja tilanteeseen on...sitä ei emäntä raasu ainakaan tiedä.

Emännällä ei ole sitä tunnetta..."onpas kiva mennä kotiin" koska hän on aina siellä..kotona tai töissä, mutta elämää ei muuta mikään seikkailu vaan sama kaavamaisuus toistuu päivästä toiseen.
Olenko kyllästynyt? No kun näkee naamansa peilistä niin siihen ei sanoja tarvitse kysyjä saa vastauksen jos siitä.


Pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään
takapenkillä lapset nukkuu
ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään
Meidät mutkaan viimeiseen vien
Jäädä saat julma maa
kun emme enää nyt jaksaneet
Meidät saa unohtaa
jos emme tarpeeksi maksaneet..


Tule ja vie minut mukanasi...sekin alkaa jo tuntumaan mahdottomalta!Taisin kurkottaa turhaan tähtiin...

Suolaista ja makiaa..

Emännyys miettii että näinkin rauhallinen ihminen kun on päivisin mutta antakaas olla kun yö tulee.
Yö tuo tullessaan seikkailuja sellaisia unen ja valveen välitiloja joissa ei seikkailuista ole puutetta.

Emännyys on selannut ahkeraan unikirjoja ja uppoutunut niiden muka merkityksiin ja tarkoituksiin..
Kaikkea ei voi edes kirjasta lukea on ne seikkailut sen tasoisia.

Kun elämä menee tähän pisteeseen että ei ole kuin työ ja kauppa, kodin siivoaminen ja taas työ niin onhan se hyvä että elämässä on edes aika milloin voi uneksia, liidellä taivaalla omilla siivillään, taistella hevosen selässä isommissakin sodissa alastomana..jne jne
Kun joku voisi tallentaa uneni ja tehdä niistä kirjan niin uskaltaisinkohan sitä itsekkään lukea? Ainakin punastuisin korviani myöten..huh huh punastuu jo kirjoittaessakin ;)


Tuntuu et mä löydän taas
Ja vaikka monta mutkaa on sun luo
Sylissäsi oottaa mua palkintoni tuo 


Elämä on välillä niin suolaista ja makiaa...

Kurkotin liikaa tähtiin..

Niinhän me jokainen unelmoimme, kiipeämme tikapuilla ajatuksen voimin ylemmäksi kuin mihin voimamme riittävätkään.

Emännyyskin on haaveillut, haaveillut tulevasta kesästä joko nyt pääsisi mökille istumaan laiturin nokalle varpahat vedessä lipsuttaen. Madon pujottaen koukkun ja hetki ongella omiin ajatuksiin vaipuneena sitä kaipaan todella. En ole vuosiin päässyt edes mökille koska kukaan ei sinne mukanani halua lähteä koska kaikilla on ne omat asiat mitä haluavat tehdä. Emäntä kaipaa mökin saunaa, niitä kirpakoita löylyjä ja siitä alasti hiekkapohjaiseen järveen pulakoimaan..sitä hän kaipaa niin että kyynel tulee silmiin.

Ihan selvästi emäntä on väsynyt..väsynyt tähän "oravan pyörään". Uusi työkohdekkaan ei tuo sitä tunnetta että tätä jatkan lopun elämääni..olenko hoitoalalla jo palanut pohjaan? Kyllä..haluan antaa aikaani jo jollekkin muulle esim parisuhteelle ja lapsille.

Olen alkanut miettimään mikä on elämässä se tärkein. Onko se kuitenkaan se työ jostan jonkinmoisen palkinnon saa kerran kuukaudessa pienenä tilinä? Mitä siitä jää jäljelle kun ne palvelusvuodet on täyttyneet? Ei ainakaan sädekehää päänsä ympärille, ei kehuja että oli se reipas se emännyys, mutta on se hyvä että senkin virkaan nyt joku jo nuorempi pääsi.
Kun olisin rikas niin jättäisin tämän kaiken..siihen tarvitsee toki pienen lottovoiton ja emännyys ei edes lottoa.

Niin ennen lottosin tai puoliso ennemminkin. Hän kerran kehoitti emännyyttä viemään loton koska itse töihin sinä lauantaina meni.."laita vain se siihen korin pohjalle niin hoidan sen kauppareissulla!" Niin se jäi sinne korin pohjalle ja siinä silloisessa lotossa olisi ollut 6 oikein ja 1 varanumero ja siihen aikaan voitto-osuus 98 tuhatta markkaa.. Niin lähti ukko yöksi jonnekkin, asiasta ei keskusteltu vaan pidettiin mykkäkoulua viikko kunnes isännän suunavauksessa tuli ensimmäiset sanat " tämän opin että yksikään akka ei enään lottooni koske!"
Niin eli se siitäkin mahdollisuudesta en voittaisi kuitenkaan mitään koska se lotto jäisi kuitenkin viemättä.

Jos olisin rikas..ostaisin ne 10 kanaa ja kaksi lypsävää lehmää ja muuttaisin maalle. Hmm enhän edes ossaa lypsää mutta hankkisin sellaisen puolison joka sen taitaisi muutenhan kantturatkin menisi minun tuurillani umpeen ja se ilo siitä sitten.
Kakarana mummolan naapurin velmu poika opetti munittamaan kanoja joten sen taidon ainakin osaan, toki voip olla että se opetus ja keino ei ihan suotavaa ole käyttää...onneksi olenkin niin eläinrakas että en voisi moista näin aikuisiällä edes kokeilla ja toki uskaltaisinkohan edes?
Hitto että kakarana olin ihan mahdoton! Sen sain vanhan äiteen suusta aina kuullakkin..."kyllähän ton pojan kera pärjää mutta toi likka on niin eri maata!" Mitä hittoa minä olin oikeasti tosi kiltti.
Kaikkea ei armaalle äidille edes kerrottukkaan ja ei se velipoikakaan niin kiltti oikeasti ollut jäihän se tupakoinnistakin kiinni 7 vuotiaana kun minä kovalla äänellä kailotin että "Vesa poltti tupakkaa yläkerran Arin kanssa purolla!" Meinasin saada velikullalta selkään mutta hänpä sai risusta äiteeltä..

Olin kakarana ihan hölmö ja helposti nenästä vedettävä.
Meillä oli tapana rouskutella näkkileipiä pihalla pyörän selässä serkku tyttöjen kera ja isoveljen. Se oli jotain välipalan tynkästä minkä nyt 7-vuotiaat itse osasi koulun jälkeen ittelleen tehdä.
Veljellä oli sellainen komia pyörä jossa oli ei niin persuuksille tehty satula pitkä ja kapia ja sen takana korkea metallinen selusta. Niinkuin joissakin motskareissa oli siihen aikaan.
Minulla oli kirkkaan oranssi jopo jonka satulassa istuin rouskuttaen omaa leipäpalastani.
Serkkuni sai päähän että "on toi kumma toi Sarin näkkäri kun siitä ei kuulu mitään ääntä kun se sitä syö ja miedän muiden ropisee kivasti hampaiden välissä." Minä onneton uskoin moisen ja itkin sydäntä särkevästi että en osaa edes näkkäriä enään syödä.

Miks ajatukset aina vaeltaa lapsuuteen ja nuoruuteen? Olenko jo niin vanha että pitää elämässä muistella vain menneitä aikoja vai onko elämä jo niin sitä samaa paikoillaan tallaamista?
Minulla oli hyvä lapsuus. Tosin äidin ja minun suhde ei ollut kuin muilla äiti/tytättärillä. En edes muista olisinko koskaan ollut äidin sylissä. Olin täysin isän tyttö. ♥
En saanut koskaan äidiltä kehuja en kannustuksia tulevaisuuteen..en kiitosta kun edes jotenkin yritin selviytyä kodin antamista tehtävistä. Tätä suhdetta olen miettinyt monesti että mikä sen vei niin väärille teille? Oma käytöksenikö lie ? On niin helppo syyttää toista katsomatta itse peiliin.
Olen itse yrittänyt olla hyvä äiti. Kannustanut lapsiani elämässä omalla tavallani, en ole itsekkään täydellinen niin en voi sitä toiseltakaan vaatia.

Kurkotinko tähtiin se jää nähtäväksi..pieni pilke silmäkulmassa taas emännyys käy seuraavaan päivään. Toivoen huomisen tuovan tullessaan ainakin lumettoman päivän meinaan tämä jatkuva lumi alkaa jo emäntääkin korpeamaan vaikka ei niin usein kola kourassa olekkaan ollut..tulisi se kesä ja tuleehan se miksi ei tulisikaan? Toivottavasti aivan uutena ja erillaisena ettei emännyyden tarvitse turhaan kurkotella tähtiin.. ♥

Ihoon kirjoitetut ♥

Emännyydellä on ollut jo vuosia mielessä yksi asia..ei niin naisellinen mutta sellainen millä näyttää omille "kupeittensa hedelmille" kuinka tärkeitä he ovatkaan.

Elämä ei niin auvoista ole ollut varsinkaan viimeisinä vuosina on revitty äiteen sydäntä samoin kuin jälkikasvun.
Niin kuin ennustaja eukko aikoinaan sanoi "lapsi joka on isänsä kuva" ja kertoi millainen tulevaisuus on.
Minä en ole koskaan uskonut moisiin ennustuksiin enkä ole alkanut elämään hänen antaman näkemyksen mukaisesti ja kuinka voisinkaan onhan nyt kyseessä toinen ihminen. Ihminen jota en minäkään kuitenkaan voi narusta enään vetää paitsi silloin kun oli vielä poikanen ja kolmipyörässä oli vetonaru josta lasta vedellä.

Tatuioin ihooni itselleni kuvan joka kertoo enemmän kuin useat sanat, elämän ihanista hetkistä ja niistä hetkistä kun äidin sydäntä on koeteltu. Menettämise pelko viime vuosina on ollut niin kovaa että se on horjuttanut myös äidin pystyssä pysymistä..en ole koskaan itkenyt niin kuin näinä viimeisenä 5 vuonna.

Minun enkelit ja pikkupirut ♥ ♥ ♥