torstai 28. maaliskuuta 2013

Mammuttikodin mietteitä... ♥

Vuosi on vierähtänyt niin monesta asiasta!
Ikuisesti muistan ajan tasan vuosi sitten kun innolla odotimme tulevan kodimme "hirsilastin" saapumista tontille..

Mitä kaikke tääkin tolvana meni tekemään että saisi tontin tyhjäksi lumesta ja kuivaksi kävellä? Oli suolaa, suolaa enemmän suolaa...sitä viskoin kiloittain ( no rajansa silläkin oli tietysti ) lumihankeen ja seuraavana päivänä katsomaan tulosta olisiko mahdollisesti lumet alkaneet hiipumaan... On sitä hullulla halvat huvit...no ei halvat meinaan onhan suolankin kilohinta nykyään aikas "suolainen" sitä on hoitajaparan enemmän tehtävä töitä palkkanssa etteen että saa pari killoo suoloo auton mukkaan lumia sulattamaan.. Ei hitto! On sitä ihminen omien haaveidensa ja unelmiensa keskellä aivan mielettömän pöllö..kehta kaikkia tänne koko valtakunnan luettavaksikaan kuitenkaan paljastaa mitä meikäläinen on tehnyt jotta sai lumet kaikkoamaan paikalta!
Vuosi sitten tosiaan telmittiin hangessa ei siis iloitaksemme vaan kivijalkaa piti saada esille että voi edes kävellä sen ympärillä että "tähän se meitin mammutti sit nousee" ! Ei hittolainen..pöllö minä!
Vuosi vierähtänyt ja maalaisromanttisen kodin rakentajilla takana niin väsynyt mutta osin jopa mielettömän onnellinen vuosi! Kolme kakaroista ( noista armaista lapsistamme ) kihlautuivat mielitiettyjensä kanssa ja heidän elo on rauhoittunut siltä osin...nämä kaksi vilperiä nuorimmaista vielä haluaa telmiä "niityllä" paljain varpain kokeille mitä mualimalla heille olisikaan antaa..

 Mukuloita ei paljoa mammuttihirsisen kodimme raksalla näkynyt vaikka niin polleana kuului monelta taholta että, " mää ainakin tuun raksalle sit vaikka joka viikonloppu jos siitä kerta jotain voi hankkiakkin vielä?" No joo siellä me kaksi elämää runtelemaa raihnaista rakastavaa rakentajaa uurasti kuitenkin kaksin tavoitettamme kohden..
Vuosi mitä muuta se toi tullessaan? Väsymyksen...hitonmoisen väsymyksen joka valtaa vieläkin koko kropan aika-ajoin päivärutiinien keskellä! Väsynyt mutta niin onnellinen! No voisin allekirjoittaa tuon sanonnan...olen onnellinen!
Millaista se elo on siinä maalaisromanttisessa kodissamme, hirsisessä unelmassa? Ihanaa...väsynyt mutta onnellinen! Silloin kun ostimme tontin niin olin aivan varma että tästä ei tuu mitään muuta kuin sanomista...no sanomista aina tulee kun minusta on kyse mutta tässä me ollaan!
Voi kun voisin välittää sinulle lukijani sitä tunnetta minkä tunnen syrämessäni kun; aurinko paistaa isoista ikkunoistamme olohuoneeseen, makaan leveällä divaani-soffallani karvainen kaverini mäyräkoira kainalossa ja filtti päällä..katse käy ennen päiväunen tuomaa raukeutta ikkunasta ulos, lintuja laudallaan nauttimassa ateriastaan, pieni tuulenvire koivikon latvassa hiljakseen tekee omaa työtään..lumi heijastaa auringonsäteet kasvoilleni...olen niin onnellinen!
 Päänsärky jäi edellisen kodin ( ilmeisesti hometta asunnossa oli ) uumeniin ja tätä vaivaa emme kumpikaan kumppanini kanssa ole kokeneet enään tähän mammuttikotiin muutettuamme! Astman runtelemat keuhkoni ( köh köh ) ovat pienemmällä piippumäärällä saanet tehdä omaa palkeen poljenta työtään...ei ahdista ei ei elo eikä olo! Olen niin onnellinen senkin puolesta!
Hiukan minua kuitenkin korpee oma saamattomuuteni! Muistan kerran ( heh kerranko ? ) sanoneeni että tästä emännästä lähtee nyt ne läskit täällä tontilla...mihin ne muka lähti? Ei valunut hikipisaroiden kera suihkun vesikaivoon, eikä nihkeältä tuntuvaan t-paidan kudoksiin...ei muija lihosi kuin lihapulla?! Miten tähän ollaan tultu..eikö rakentaminen verotakkaan rakentajaltaan kudoksista kaiken energian vai olenko lie päässyt liian helpolla? Jaa-a se saa jäädä arvoitukseksi!

Miten ajatukset ovatkaan muuttuneet tämän rakentamisen aikana yleensäkkin rakentamiseen? Olen jopa leikkinyt ajatuksella että lohkoaisi isosta tontistamme osan ja vielä kerran kokeilisimme millaista olisi kahden keski-iän ylittäneen rakentaa oma tupa mammuttisista hirsistä? En epäröisi ollenkaan, vaikka niin usein mainostankin olevani väsynyt, siltikin kävisin uudestaan tähän voimien koitokseen! Tiedän syrämestäni että meillä on vielä kahdestaan rakennus brojekti alussa ja uuden kodin uumeniin muuttaminen! Sellainen hirsinen mummonmökki kun päästään siihen eläkeikkään!  Hirsinen sen pitää olla ja paksulla hirrellä ettei kukkaan tuulella ja tuiskulla saa mökkiämme nurin!

Näin asetuimme asumaaan mammuttihirsi-kotiimme kuin olisimme kotona olleet aina! Koti sai täytteen kalusteista ja ääntä sisäänsä meistä ja telmivästä koirasta! Pari pientä vikaakin löytyi mutta onneksi mammuttihirrellä on töissä palkattuna ammattimaista henkilökuntaa että ihan selvällä suomen kielellä saa viestinsä perille ja kerralla! Ei tarvii turvautua viittomiin eikä huitomiin saatikka lähettämään savumerkkejä tai kilon rautalankaa! Vikoja ei ollut paljon mutta joitakin...onko virheetöntä ollenkaan? No ken täällä on täydellinen että ei jotain virhettä ole jopa minulla on omat vikani ! Heheh ... no jopas pomppasi!
Teille jotka suunnittelette hirsitalon rakentamista ja varsinkin Mammuttihirsikodin niin kannattaa viettää aikaa raksalla ja seurata kun heiltä palkattu nostoporukka tekee työtänsä! Siinä ei miehenköriläät paljoa taukoja pitäneet, välillä piti ihan grillimakkara upottaa suoraan kurkkuun kun eivät malttaneet edes lakisääteisiään pitää! Ja onhan siinä aina emännälläkin jottahi iloa...se ruskea notkea vartaloinen rakennusmies kesäisessä maisemassa keskellä luontoa ei ole ollenkaan paskempi näky se...voi voi tytöt kun voisinkin siirtää omista "tiedostoistani" ne sinne tallentamat kamerankuvat..nam ei muuta keski-iän kynnyksellä oleva rouva voi muuta visertää...

 ...no toivotaan ainakin että kauemmin kuin mie!










torstai 7. maaliskuuta 2013

Mammuttihirsi koti..♥





Niin on elo ja olo alkanut hirsisessä kodissamme, päivä kerrallaan opetellessa talon tavoille ja oppiessa käyttämään kaikkia "vimpaimia".
On nukuttu öitä hirsisen kotimme sylissä ja voin sanoa että suosittelen! Ei ole ylimääräisiä heräilyjä kesken tärkeän yöunen vaan unenlaatu on aivan erinmoinen kuin ennen tänne muuttoa...en uskonut itse sitä ennenkuin nyt olen sen kokenut jo viikon verran!
Muistan kun aloitimme...siitä on jo aikaa! Muistin virkistämiseksi teen sellaisen "katkelman" tästä ajasta...mistä se alkoi ja mihin se on päättymässä...no tokihan kesällä on töitä ulkokuoren kanssa, mutta se on oma lukunsa sitten se! Eli mistä meidän seikkailu talonrakentamisen kanssa alkoi ja missä ollaan nyt...
Itse voin sanoa että en ole vielä päivääkään katunut kun tuli valittua Mammuttihirsi-talo kallis hinta tietysti nikottaa mutta sen eteen on painettava pitkäääää päivää   :)

 Opasteet laitettiin tielle ja arvatkaa montako oli seuraavana aamuna jäljellä? Ei yhtään! Onneksi mammutin-pojilla on navigaattorit koneissaan että sentään perille pääsivät...no me ajateltiin että kuka nyt maalla välittäis jos se nyt hetken olisi liikennemerkin kintussa kii mutta täällä sitä vasta tarkkoja oltiinkin!
 Keväisen kaunis päivä vai oliko se jo kesäkuuta lie..odoteltiin hirsiauton tuloa tontilla! Sitä tunnetta ei voi kuvailla miltä tuntui..sata muurahaista pikkareissa ja voisin sanoa että olin aivan täpinöissäni!
 Tonttikoirakin aina mukana...kaikessa mukana! Isäntä sentään osasi ottaa levon kannalta autoa odotellessa!

 MammuttiHirsisän se...

 Tontti täyttyy...ja mekö raivattiin isoa alua pihalle!?
 Kyllä se melkoinen leegopalikkakasa on tässä vaiheessa! Ei uskoisi että tästä talo vielä tulee!

 Raksamiehet teki päädyt maassa ja valmiit päädyt nostivat koneella seinälle! Kätevää ja nopeaa...


 Hirret sai pellavanauhat...





 Nurkkaa...











 Näiden lintujen kanssa oli ongelmia saada ne pysymään pihalla! Vielä kun oviakin laitettiin niin viimeisestä aukosta pörhelsi yksi vielä sisälle..oli se jännä että ulkona olisi ollut lämpöisempää niin sisälle vaan ängetään..


 puutappeja, pellavanauhaa, tiivisteteippiä ym ym...kaikkea kamaa..



Ikkunoiden koristepalikat...kesällä saavat paikan! Visio näistäkin muuttunut joten ei tulekkaan niin kuin alkujaan piti...













Viestit osioon voit laittaa minulle / miehelleni jotain kysymyksiä jos sinua kiinnostaa jokin Mammutti-kodissa! Vastaan itse sen mitä en ossaa ja loput jää miehelleni...heh reilupeli !

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...