Emäntäkö kätevä?
Kun nyt tässä istuu hetken ja miettii niin yhdyn moiseen..
Minä olen löytänyt-herännyt-avannut silmäni-tajunnut että en olekkaan se peukalo kämmenessä tyyppi vaan taidan ja osaan monenlaista..
Mihin tämä kätevyys mies tarviikaan? Näinpä näin..
Olen alkanut treenaamaan oikein kunnolla jos vaan aika antaa myöten..työ perhana pitää näinkin kätevän emännän kahleissaan tiukasti, liiankin tiukasti.
Tekisin kaikkea muuta kuin työtä jos pankkitilini olisi yhtä täynnä kuin juuri täyttämäni vatta..joten töihin on köyhän taivuttava..
Mut käteväksi emäntä on todellakin osottautunut kyökin suunnalla. On jopa tajunnut että kuinka mukavaa itseasiassa ruoanteko voi ollakkaan. Emäntä ei väännäkkään mitään ranskalais purilaisia vaan ihan vallan kotimaista perinteistä kotiruokaa. Into ja halu kokeilla aina vaan uutta ja haastavampaa on alati mielessä.
Nyt näin joulun alla tietenkin kodin täyttää tietyt tuttuakin tutummat tuoksut...on laatikkoo kinkkuu ym herkkuu.
Porkkanalaatikon emäntä tekaisi nippes nappelis eikä mennyt kauaa ja voin sanoa että maku ja hinta on aivan eri kuin kaupan KAIKKIEN ÄITIEN TEKEMÄT pöperöt. Kuka niitä voi edes syödä?
Emäntähän tunnetusti omistaa sen suuren suun..tai ne aivot jotka ei voi jarruttaa sanojen tulvaa ollenkaan joten kerran taas emäntä raasu oli kusessa..olisi voinut vajoa Prisman kylmätiskin alle ja olla kuin kukaan ei huomaisi.
Uusavuttomuus on mietittytänyt monesti. On kuulkaa kaikkia valmiina kaupasta sen kun mätät kassis täyteen tätä "samasta tuutista työnnettyä pöperöä" . Kaikki tuo maistuu samalta, mautonta, ei mitään tunnetta koko hommassa.
Siinä ritä meikäläinen pyöritteli 500g valmiiksi tehtyä perunamuussia olevan foliopohjaisen tuotteen ympärillä. " Ei helevata, onko muussiakin jo pelkästään valmiina? Kuka kumma tätäkin erehtyy ostamaan?" " Minä, voin muuten myöntää että on vielä hyvääkin!" Kuului vierestä. Kauppias raasu osui samaan aikaan saman "lihatiskin" äärelle ilmeisesti sitä samaa pöperöä taas perheelleen vieden. Ei hitto on tää kamalaa.. On valmiina letutkin paistettu ja hillopussikin mukana, kas kun ei sitä oo levitettynä valmiina jo letunkin päälle.
Ei tarvii aivoja nykyään ruoan suhteen jos vain tyytyy tähän samaan mössöön mitä valtaväestö tuntuu käyttävän.
Onhan ollut aikoja että emäntäkin on erehtynyt yö-grillin saloihin ja herkkuihin ja se näkyy emännän lantehilla.. Hetki huulilla ikuisuus lanteilla, tuo tuttuakin tutumpi värssy on niin muistissa että sitä ei tarvii toistella. Sillä samalla pöperöllä me lihotamme jokainen omia lantehiamme ja sitten epätoivon vimmalla vedetään sauvat viuhtoen pitkin maaseutuja ettei kukaan vaan näe, tai nostellaan puntteja otsalohkossa verisuoni pullottaen..nyt lähtee ne läskit ne läskit kävelemään!
Porkkanalaatikot odottaa uuniin pääsyä ♥
Mitä akka duunaa? Tässä marinoin silakkafileet maito/sinappi liemessä.. Ette usko kuinka hyviä näistä tulee? Sisälle fileet saavat voi, kapris ja tillisörsselin...voin vannoa että myös sinulle kelpaisi!
Tein tällä viikolla aika radikaalin päätöksen ja sen myötä elämäni tulee muuttumaan merkittävästi tulevaisuudessa. Asia oli kypsynyt mielessäni jo pidemmän aikaa, mutta tällä viikolla päätin ottaa askeleen eteenpäin ja toimia. Moni hetki ei ole elämässä pelottanut niin kovasti kuin se, jolloin kerroin päätöksestäni ääneen, mutta koko ajan olen ollut varma siitä, että valintani on oikea. Mistä sitten oikein on kyse?
Ilmoitin työnantajalleni että hakeudun vuoden vaihteen jälkeen hoitajan ammatistani puolikkaalle ja tavoite on että jopa virkavapaalle jopa vuodeksi...lopun elämää!
Mitä olen suunnitellut? Miksi näin olen suunnitellut? Mihin hittoon oon taas itseni työntämässä?
Kaikki ne jotka minut oikeasti tuntevat niin tietävät että sanon ja ajattelen, tuossa järjestyksessä kaikki menee meikäläisellä.
Suuni sanoo jo ennen kuin aivoni ajattelee ja tästä "jalosta" taidosta olen niin monessa lirissä ollut ja myös sillä itseni pelastanut.
Minä niin mielelläni ostaisin sen 10 kanaa ja pari lypsävää ja eläisin tulevaisuuteni munilla ja maidolla.
Missä sellainen "paratiisi" olisikin?
Ei tarvitsisi joka hiton aamu naama nutturalla katsoa tympeää naamaa peilistä voisi vetästä verkkarit niskaan ja hankkijan lippiksen korville ja kumisilla nokialaisilla lompsia omia peltoja pitkin.
Ostaisin oman hevosen...oikeesti oma suomen työhevosen! Sillä voisin ratsastella pitkin märkää nurmikkoa ja karauttaa pitkin mettiä. Ei tarviis emäntäraasun rääkätä itteään kippeeksi saliloilla kun loisi hevonkakkaa talikolla kärryyn.
Minähän jo asun maalla eli osa haaveesta on toteutunut. Niin ei tämä ihan sitä kuitenkaan ole mitä haluaisin...
Muistan kakarana kun mummolan mailla aina kirmasin lehmien ja lampahien kanssa kilpaa. Kävin syöttää sikoja, juoksettamassa naapurin kuumaverisiä ravihevosia kärryillä...se oli silloin se...nyt on haaveena vain se 10 kanaa ja pari lypsävää. Ei emäntä paljoa vaadi..
Jotennii olen tuntenut itteni aina maalaiseksi, juntiksi. Siksi minua ei varmaan tuo kaupuntilaisten touhuilu niin kiinnosta tuolla kiireessä ja hälinässä.
En edes muista milloin olen viimeksi itseäni "ulkoiluttanut" itseäni ihmisten ilmoilla, milloin viimeksi olen lavalla ottanut mikin käteen ja laulanut kyynel silmäkulmassa? Siitä on aikaa.. Joko akka on vanha tai sitten jotain muuta on tapahtunut...joo vanha se on sitä se on..
Eli siis olen osittain jättämässä hoitajan uraani taka-alalle ja palaamassa takaisin myyntitykiksi. No tykkien tykki tosiaan! Minua on houkuteltu alalle palaamaan ja nyt on varmaan sen aika että nyt tai ei enään koskaan.. Onko minusta siihen? Kantavatko ne siivet? No räpistellään sitten taka-alalle ja ollaan hiljakseen jos haaveet karauttavat karikkoon..
Ainahan on paluu mahdollinen...mitään ei vielä ole menetetty! ♥