En usko enään pukkiin...

Joulu se armas aika jolloin jokainen rauhoittuu niin mieleltään kuin menemisiltään.
Emännyys vaan käynyt kierteellä kun pirunmoinen korkkiruuvvi joka viimeisen kierroksensa jälkeen pamahtaa omallalaillaan maatakiretävälle radalle..
Onneksi näin ei sentään käynyt...huh jopa emännyys on tyytyväinen.

Emännyys sai pienet kupeittensa hedelmät vierelleen...hetkeksi. Nautti niiden katsomista muisti heidät sellaisiksi nippu nakkeja vaahtosammuttimia jotka päät kolisten kävivät toistensa kimppuun ja ottaen alati pieniä painiotteluita tai mittelöitä.
Kun nyt katson heitä joudun nostamaan omaa nenääni monta astetta ylemmäksi....heistä on tullut niin isoja komeita uroita..ei ihme että aina on joku tyttö väljyssä tai kokeilussa..
En tiedä kehenkä liet tulleet osin varmaan minuun koska kun laitetaan meidän 4 silmät viereikkäin niin meillä kaikilla on samalaiset...viirusilmät ne lehmänsilmät joita minun nuoruudessani joku minut nähdessään sanoi...lehmän silmät
Isot pallomaiset sivuilta hiukan surumielisesti alenevat....tahtoisin että ilmeeni ei moinen olisi ollenkaan enhän nyt alati niin surumieli olet että jokaisessa valokuvassani joko minun epäilleen juuri itkeneen tai kohat taivas repeää ja itku saa vallan.

Emännyys kirjoitti viestin joulupukille toimitti sen varmoihin käsiin että se kirjoittamani ja hiljaa sanomani joululahja toive toteutusi..odotin sitä viikon sillä toiveessani ilmaisin että lahjan antamisen ajankohdan ei tarvitse olla juuri aattoillan kiirein aika vaan sellainen aika jolloin sen antaja ja saaja ovat kumpikin rauhalilsessa mielentilassa...odottaen mitä sanojalla on samomista.

Kaikkia lahjoja ilmeisesti pukki ei voi toteuttaa tai katsoo ne senlaisiksi että joko lahjan saaja tai antaja ei ole sitä ansainnut..en tiedä niin vain kävi ei tullut vaikka kuinka sormet ristissä sitä odottelin into pinkeenä.
Emäntä katsoo pimeävää takapihaansa, miettii ja päättää...johan se oli vasta kolmas joulu ja toiveeni ei toteutunut jospa se sitten seuraavana jouluna...mutta nyt alan uskomaan että ei se joulupukki taida ollakkaan ollenkaan todellisuutta...kaikki toiveeni hiljalleen unohtuneet ja jonnekkin toisten lahjakääröjen sekaan unohtuneet ja hävinneet..perille ei ainakaan eivät osanneet kulkeutua.

Nooh ei olla lapsellisia vaikka lapsenmielisiä ollaankin...uskon minä pukkiin sahapukkiin kilipukkii ja onhan noita kaikenmoisia vuohipukkejakin...niihin emännyys taitaa uskoa vaan tämä valkoparta saa nyt jäädä toisten jännityslistoille...voin sanoa ei ne toteudu vaikka kuinka toivoisi!

Oikee enkeli heheheh

 


Emännyys on ollut vaikea!
Niin vaikea että itteäänkin hävettää kohta katsoa peilistä kulahtaneita kasvojaan..selvästi tämä elämän hetken tuoma murhe ja tämä kaikki vatutus on jättänyt emännän silmien ympärille syvät uurteet.

Mieliala vaihtuu päivästä toiseen, itkeä pirrautat päivänä ja toisena rumsaammin toisena taas pidät ittes niin pirun kovana että ehei tän suvun akat ei vollaa..ainakaan jonkun menetetyn tai jonkun haaveen tai jonkun semmottisen mitä käsillään ei kiinni saa..ei itketä perskeles!

Itken minä siltikin...astuessani taas tähän yksinäiseen kotiini...käydessäni isoon kylmään petiini taas yksin..tehdessäni taas jumalattoman annoksen ruokaa koko komppanialle ja huomaan kattaneeni pöydän kaikille rakkailleni mutta kukaan ei tullutkaan...tai kun läväytän ison leviän persuukseni pikkiriikkisen saunani kuumille lauteille norkun siellä tovin kunnes tajuan...vittu tästäkään tuu mitään!
Masentaa, masentaa ihmisten iloiset ilmeet, ympärillä pyörivät kivat jouluiset viserrykset perskeles minä joka aina oon jouluna herännyt kukkaan..uutteen komiaan amarylliksen tasoiseen suureen kukkaan levittäen omia tuoksujani kotia laittaessani ja herkkuja valmistaessani...joulumasennus? Olisiko se sittenkin sitä...?
Perunko sittenkin sen niskalaukauksen tekijän jonka männä viikolla netistä itselleni jo tilasin...tuvan takana olis ollut tilaa mihin pammauttaa niin loppuis tämänkin akan viserrys ja kaikesta valittaminen!

Olen ollut hankala...voi perse saan taas hävetä!
Sarppaa...en muuta voi sanoa kun hokea nimeäni ja samalla tukistaa takatukastani ja päättää että nyt tää vollaaminen saa olla tässä.
Joulun olen yksin se on jo menetetty mutta sen tilanteen korjasin niin että varasin työpäiviä jokaiselle juhlapäivälle ja taisin siinä samassa ottaas itselleni päivystyksiäkin eli ei tarvitse yksin olla..katsoa tyhjää joulukuusen alusta olemattomista lahjoista, ei tarvitse olla ojentamassa lämmintä glögi rakkaalle kun ei tätä edes ole jolle sitä antaisi, ei hämmentä valkoista puuroa jota kakarat kuumeisesti odottavat saavansa pienen mantelinmuotoisen palkinnon saanti silmissään...täytyyhän se saada omalle lautaselle sehän on selvä.
Mitä tekee sinkku emännyys? Ostaa sen pirun riisipuuronkin valmiina kaupasta, ei oo mantelia mutta ei sitä siihen muoviseen lokerikkoon laitakkaan koska fiilishän on jo persuuksissa mitä sitä parantamaan moisella ilonaiheella kun manteli omassa lautasessa, lorauttaa sekameteliäkin suoraan litraisesta purkista sitäkään laiskana tänä vuonna valmiiksi ole tehnyt saati ne piparit...vattu yhtään piparia en leivo en vaikka en tosin itse niitä söisikään koska hyvä taikina pilataan uuniin laittamisella sen maku muuttuu sanonko miksi..eli ostan senkin valmiina.
Joulukinkku..voi hitto se vasta stressaakin..mistä ostaa sinkkupalaa vai täytyykö tosiaan uhrata ja ostaa se tutuksi tullut 10kg jääpala jota sit paistaa itselleen että varmasti saa vatsahaavan ym ummetukset ja kurjimukset kun sen ittekseen kuitennii joutuu syömään.

EIkö mitenkään kelloja saisi siirrettyä tai voitaisiinko kerralla hypätä seuraavat kaksi viikkoa joulun ylitse ja alkaa odottamaan vuoden vaidetta onhan se uudenvuoden yö aivan toista sinkkunaiselle kuin jouluinen yö...baariin en lähde pukkeja katselemaan ei samperi ei sentään...mitä mä teen että jään henkiin tästä joulusta...auttakee!!

Joo eloon jäädään..hitto ihan varmasti! Jokaiselle tulee aikoja että kauhotaan kuoppaa ittelleen ja samalla kaadetaan pari aitaa ja ym mahdollista estettä kun ei silmätlaputettuina muka huomaa mitä ympärillä tapahtuu ja muut  tekee..
On se onni...että minulla on rakkaat lapset, ystävät te kaikki ympärilläni...teistä olen niin niin hiton kiitollinen!
Saatte tulla joukolla antaa lumipesut tämän kerran lupaan tätä lupausta ei sit monesti tuu...ps..peruin sen niskalauksen antajan antakoon sen perutun ajan toiselle onnettomolla jolle joulu ottaa koville...yksin ♥ 

Omin kätösin

 

Joulu..se kultainen aika millon me kaikki sisustamisen pistoksen saaneet naisimmeisest juoksemme sukkahousumme takasaumat piukeena ale marketeista marketteihin hivelemään ja sivelemään kaikkea mikä vaan kimaltaa koriasti.
On tää sairasta sanoisin minäkin ja silti vedän vyötä tiukemmalle että saumat pysyy tahdissa mukanani..vauhtia meinaan on.
Minä ja Mimmi..ollaan varmaan kohta kotikaupunkimme sisustusbutiikit taas kolunneet ja mielessämme sisustaneet omat kotimme mieleiseksimme...onhan tulossa taas aika jolloin akkaraasut saa ampua överiski ja miksi ei ampuisikaan...olemmehan me mestareita tällä saralla...sanon sen röyhistäen rintaani...

Kun katsoo meidän kummankin kotia...on bling blingiä on sitä ja tätä mutta sama kaava kummankin kodissa..tietyt värit on pannassa ja tiettyjä taas pursuaa yli äyräiden..
Kodit ovat viihtyisiä ne on koteja joissa ollaan rennosti eikä tarvitse pingottaa..saa olla oma itsensä.
Minulla ei sentään ole miestä tämän kaiken härpäkkeen ja turhakkeen keskellä Mimmillä armas ahertaja yrittää röyhistellä rintaansa ja esittää perheen urosta kaikin tavoin ettei vain miesmäinen egonsa häviäsi kaiken kauniin ja kiiltävän taustalle.
Joo ei sitä pelkoa ei ole...tää uros osaa pitää itseään äänessä...huh huh lumihanki olisi joskus paras jäädytin ;)
Nyt tämä uros on saanut meidät naisimmeiset kerrankin hiljaiseksi...voi pieru että on miehellä vaikeaa lähteä pikkujouluihin kun ei meinaa päälaella harvenevaan kuontaloonsa saada mieleistään väriä ylle...sitä on nyt kolmatta päivää värjättä ja föönätty että herran on hyvä vetää lippalakki pois työkaveriporukassa saamatta iloista naurunremakkaa oman ulkomuotonsa takia..
Kuka vielä sanoo että naiset on turhamaisia??

No onhan sitä emäntäkin seonnut..se nyt ei ensimmäinen kerta ole mutta kaikkea on kekeilta paitti sitä kansantanhua jonka jo oon muuten kokeillut.
On ripsiä pitkää hiusta on silmät suurellaan uusinta uutta..heh heh no ei siinä epätoivoista mutta itseasiassa kivaa!
Huomenna emännyydellä onkin 4 tunnin istunto sovi
ttuna kampaajansa pehmoisella penkillä tuon ajan aikana pitäisi hiukset olla kuin uudet..mä lupaan ne on!
Nyt jo tuntuu että on varmaan parasta ilta viettää pitkälleen huomenna emännyyden leviä persuus huutaa pariin otteeseen hoosaiannaa..
Kun akat koreilee niin koditkin..
On tehty kransseja, on vaihdettu järjestystä on sitä ja tätä mutta voi kuinka kivaa se on!!
Me Mimmin kaa pursutaan itoa ja ideoita kun saisi niille kaikille vaan tekijä. Saunanikin odottaa purkajaansa niin ja lopulta kasaajaansa meinasin sen ulkoista muotoa hiukan muunnella ja sisustaa sen karuja seiniä..ym ym mutta kukaan ei ole ilmoittautunut vapaaehtoisesti tähän työhön ja Habaa ei voi kun sillä on se pulma tukkansa kanssa koska huomennahan ne bileetkin on jossa miehen olisi tarkoitus loistaa....no loistaminen voi olla monenlaista tuosta tukan värimäärästä mitä siihen on työnnetty niin tää urost varmaan loistaa jo senkin takkii!!

Joulukuu aluillaan ja koti vielä täysin laittamatta. Kaikki kerkeää vielä muuttamaan paikkaansa kunnes ne taas kerätään laatikkoon odottamaan vuoden tulevaa juhlaa aikojen vieriessä.
Pelkään joulua...kuinka yksin sitä sitten on jos nyt on jo näin?

      

Vain yhden en muiden!

Siitä onkin aikaa...aikaa kun viimeksi tämän sivuston sivun itselleni avasin että sinne jotain saisin aikaiseksi.
Ajatukset ovat soutaneet suuntaan ja toiseen ja siinä se akkapaha on yrittänyt räpiköidä perässä...omien tunteidensa ja fiiliksiensä.

Nyt on jo joulukuu...aika rientää...siitä on vuosi kun kaikki sai alkunsa sanottavat tuli sanottua ja asiat alkoivat soljumaan omaa ojanpientarettaan omalla tahdiillaan alaspäin välillä tehden jumalattomia patoja emännän yli hypittäväksi ...selvisinhän siitä kuitenkin!




Miten selvisin? Niin no yksin ollaan edelleen...nyt sitä vasta yksin olenkin.
Ei ole kotona edes niitä murjottavia kasvoja joille jotain yrittää sanoa...ei niitä kahta karvaista sydämeni täyttämään karvakaveria...niitä minulla onnii niin kauhia ikävä että joka päivä olen miettinyt joko käyn hakemassa ne ittelleni...jahkailen ja jahkailen..muistaako ne enään minua...emäntäänsä

Nyt moni ajattelee että joo se vilkas sinkkuelämä...eihän silloin yksin olla??!!
No joo kuka on ja kuka ei.. En voi kieltää että olisin halunnut maistella elämää, käyden kahvilla erillaisten persoonien kanssa mutta silti niistä otetta ei saa kuitenkaan...ne ei ole minun juttuni.
Onhan toki aivan sairaan ihanaa kuulla kehuja omasta ulkokuorestaan jota ei vuosikausiin kenenkään suusta positiivisessä mielessä ole kuullutkaan...niillähän olen itseni tuosta pedistä ylös nostanut...olenko minäkin siis ihmisen näköinen..kelpaanko kelleen sittenkin?

Edellisessä liitossa en kertaakaan kuullut toisen suusta että olet kaunis, olet ihana tai että hitto sä teet hyvää sapuskaa!
Ei tullu kehuja ei kiitos ei oikeastaan mitään...murahduksia ja vaatimuksia ottamaan osaa enemmän talouden kulujen menoihin ja johonkin aivan turhaan mikä samalla kuolletti sen parisuhteen pystyyn mitä siitä enään seisaallaan olikaan.

Olen rakastunut...sen voin myöntää! ♥
Olen tätä tunnetta kantanut sydämessäni jo pitkään...peljäten samalla että menetänkö tämän rakkauteni kohteen omilla hömöilyilläni??
Kun osaisin sinulle pukea kaiken sanoiksi niin että sinä sen ymmärtäisit miksi en halua niitä vähäisiä yhdessä olo aikoja täyttää tarinoilla että kenen kera kävin kahvilla ja kenen en..miksi niin tekisin koska ne eivät merkitse minulle mitään!
Miksi sitten käyn...kait se on jotain itsensä pönkittämistä kokeilla kelpaanko kelleen enään? Olisin minä kelvannut, mutta ketään en ole voinut ottaa vakavasti olen paennut paikalta sanoen että sinne ei mahdu kuin yksi ja se tila alkaa olemaan jo ääriään täynnä.
Hölmöhän minä olen...miksi käyn...mutta kun joku joskus tajuaisi miltä tuntuu istua kotona yksin..tuntuu kuin koko elämä soljuisi käsistä vetenä lattiakaivon kautta uumeniin..tulee ajoittain tunne että minut on totaalisesti unohdettu ja silloin alan nostamaan omaa päätäni ja heiluttamaan pientä valkoista lippuani että rauha täällä olen olisiko minusta kelleen?

Minä odotan sinua aina..olenhan odottanut sinua jo vuosia. Miksi en odottaisi koska sisimpäni sanoo että olet osa minua ja tulet aina olemaan..siksi niitä vähäisiä aikoja joita sinulla on minulle antaa en halua täytää omilla kertomuksillani olenko käynyt kahvilla vai en koska en sitä halua sinunkaan suustasi kerrottavan kuinka monilla trefffeillä olet käynyt...sydämeni särkyy en kestäisi kuunnella.
 
Kuinka kauniiks kurja muuttuukaan, kun kärsitään se kahdestaan
Kuinka kaunis oot sä, kuinka kaunis oon mä,
kun me ollaan kahdestaan
Kun me ollaan kahdestaan
Kuinka kauniiks kurja muuttuukaan, kun kärsitään se kahdestaan
Kuinka kaunis oot sä, kuinka kaunis oon mä,
kun me ollaan kahdestaan
Kuinka kaunis oot sä, kuinka kaunis oon mä,
kun me ollaan kahdestaan