Sen myynti alkoi.. Tarina saa uuden alun uuden aukeaman.
Kun kaikki alkaa soljumaan eteenpäin niin tuntuu että et kyydissä pysy.
Vastahan kaikki sanottiin ääneen ja nyt ollaan jo jaettu kaikki.
Eli tarina uudisraivaajista Willa Jussilan isäntäväestä saa lopun. Kaikki ei aina mene kuin satukirjoissa tai naisten romaaneissa onnelliseen loppuun..mutta olisiko tämä kuitenkin onnellinen loppu? Joskus hyvä ero on parempi kuin huono liitto..mielestäni.
Nyt se on siis sanottu teillekkin lukijani ääneen...tarina muuttuu emäntä jatkaa tarinaansa yksin..puolikkaana tähän tarinaan, mutta varmasti kokonaisena oman uuden seikkailunsa jäsenenä...pääroolin vetäjänä.
Olen vihjaillut teille alati kirjoituksissani kun elämä alkoi Willa Jussilan isäntäväellä muuttumaan, kuinka parisuhde muuttui ja mitä se samalla tälle suhteelle teki.
Olen omalla tavallani surullinen...miksi en olisikaan eihän ero koskaan mikään helppo ole...sehän on eräänlainen kuolema.
Minuthan tunnetaan itkupillinä ja itkijäksi hautajaisiinsa kannattaakin palkata, mutta silti hymyilen.
Meidän kummankin on parempi näin..olemme niin erilaisia.
Joskus sanotaan että vastakohdat täydentävät toisiaan, tätä en enään niin allekirjoita.
Kuinka se rauhallinen ja hiljainen kuitenkaan jaksaa katsoa sitä rämäpäätä joka menee ja koheltaa tai sitten toisinpäin?
Kumpaakaan tässä ei voi syyttää vaikka herkästi lopun aikana sanallisesti sen haluaa toiselle sanoa...siihen en ala...miksi alkaisin? Onhan vastapuoli hyvä mies ei mikään hunsvotti jota alkaisin haukkumaan.
Olen itse nössö sen taas sain kaveriltani kuulla...kovan kuoreni alla oikeasti ei ole se mitä ulkokuoreni ehkä antaa ymmärtää. Se joka minut tuntee oikeasti niin tietää että olen lällyistä se lällyin ja herkkä ihminen. Elämä vaan on ollut sellaista että on joutunut tietynlaisen suojakuoren itselleen rakentamaan ettei ihan tule jäämään jalkoihin tuolla maailmalla.
Olen jo saanut itselleni uuden kodin johon tovin päästä alan nakertamaan omaa pesää, minun näköistäni kotia jossa haluan viihtyä.
Tarina ei silloin jatku maalaisrauhasta, ei omasta kodista ei metsän huminoista vaan tämän kaiken vaihdan kerrostalo asuntoon jossa varmasti ei ole edes mitään tekemistä.
Tiedän että ahdistun siellä aikanani ja alan hakeutumaan kiivaasti sieltä pois mutta sekin on sitten se oma tarinansa ja sekin on vaan elettävä.
Missä puuhastelen puutöitä, maalisudin kanssa maalailen unohtamattakaan spray-maali tuherruksiani..ei ei ainakaan siinä betonihelvetissä mihin olen astumassa.
Tuleva koti on ihana, avoin, valoisa minun näköiseni sisältä, mutta ulkokuori on jo jotain aivan muuta kuin se mitä oma unelmani on...mummonmökki tai jokin vastaava..sitä kohti sitten joskus..aikanaan! Kaikki aikanaan!
Hyvästi Willa Jussila...kiitos että sain olla syleilyssäsi nämä vuodet ja kokea mitä on olla uudisraivaaja...se oli sellainen kokemus jota en koskaan unohda...enkä unohda mitään...miksi niin tekisinkään jokaisellahan on menneisyys...minulla tämmöinen!
Tulevaisuus saa nyt vuoron tulla ja ahertaa alkaa näyttämään paikkaansa...olen siihen valmis!! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti