Lupaan

Ääh ja pääh...elämä on ollut yhtä surkuttelua.
Surkuttelua parisuhteesta, elämästä, olosta ja elosta...nyt on aika avata uusi aukeama ja alkaa siveltimellä kevyin vedoin piirtämään siihen uutta viivaa ja tarinaa elämästä, ponnattava irti vanhasta ja yritettävä selvittää solmut muuten kuin itkien.

Emäntä on kompuroinut kivikossa, kannikossa ja missä lie rapakossa ainakin tuntuu siltä että nyt on  ollut niin raskas vuosi takana että siitä voisi  parikin kirjaa kirjoittaa, voisi  kirjoittaa myös parisuhdeoppaankin...elä ainakaan  toimi näin systeemillä.

Mihin on jääneet ne kivat "harrastukset", kulkemiset "ihmisten ilmoilla"...miten hitossa sitä on jumahtanut persuuksilleen yhteen paikkaan. Minä joka rakastan olla ihmisten kanssa, käydä ulkona, kuunnella musiikkia jopa itse laulaa tai ainakin hapuilla..olla ja fiilistellä. Miten kummassa sen kaiken olen vaihtanut tähän yksin istumiseen nyhjöttämiseen??

Kaikkeen on tultava muutos!
Pitää alkaa itteään ulkoiluttamaan ihmisten ilmoilla jos siihen kerta ketään tarmokasta ulkoiluttajaa löydy.
Itseasiassa emäntä jo yhdestä tyttöjen viikonlopusta tekikin sopimuksen jolloin olisi tarkoitus valvoa ainakin yli kahteentoista tai jopa yhteen kahteen tai hitto koko yö jos nikseen sattuu..tiedä häntä kuinka väsyttää.
No ei sillä että miks valvomaan väkisi, mutta kun nykyään sitä kömpii sänkyyn jo ennen kuin kukkokaan on lakanoitaan päässyt pöllyttämään kanasensa kanssa niin johan on aika muuttaa opittua tapaa.

Sovittiin että ilta kaksi on uhrattava itselle..meille naisille.
Katsella kuinka ne päät vielä kääntyy vai kääntyykö olleen?
Sehän voi tokkiinsa käydä niinkin että sieltä tullaan ja kovaa häntä koipien välissä oman peiton alle ja päätetään taas että taas  hetkeen moista en tee tai mistä sitä tietää kuinka tykästyy?

Moni kaveri hihkuu tipattomasta tammikuusta ja leveilee sillä että taas tuli kuiva kuukausi ja otti se koville mutta selvisin!
Paskanmarjat minulla noita tipattomia kuukausia on kymmeniä...montako niitä nyt sit siihen reiluun kuuteen vuoteen mahtuu kun viimeksi olen viinaksia maistanut.
Minä ja alkoholi on lailla kielletty.!!
Uskopois näin on...minun luonne siihen lisätään pari paukkua niin voin sanoa että aamen!
Sattuu ja tapahtuu. En ymmärrä miten selvänäkin saan yksinkin aikaiseksi katastrofin saati kun oon hiukan pienessä sievässä. Kielen  kannat laulaa suoruuttaan, suoraa puhetta mitään kaihtamatta tai kainostelematta...jalat ei pysy paikoillaan saati tietysti kaikenhan osaan ja taidan mestarin lailla....voi perhana taidan jättää alkon muille ja itse pysyä vesilinjalla.

Krapula...se on jotain  aivan sairasta...itte hankittua pahaaoloa!
Teen aina hidasta kuolemaa kun olen edellisenä iltana hiukan maistellut...elämä palailee tähän ruhoon joskus iltapäivän  tunteina hiljakseen nostelee hiuksia silmiltäni ja kyselee elänkö vielä?
Krapula...ei perhana se ei ole minua varten...no ei tietysti varmasti ketään muutakaan, mutta minä en ymmärrä niitä ihmisiä jotka viettää krapulan vain pienen päänsäryn kanssa meikä ottaa  aina yhteyksiä alamaailmaan posliinisen pöntön kautta...niin jos se sattuu lähellä olemaan.
Kyllä se niin on että minä ja alko...meitä todellakaan ei ole luotu yhteen!

Elämä hymyilee siis kaiken peen keskellä, miksi ei hymyilisikään onhan minulla monta ovea jo  auki!? ♥
Tieädän että jotain suurta on tälle vuodelle luvassa ja sitä kohti menen hymyissä suin...en ole unohtanut hymyä...tuothan sen hymyn alati kasvoilleni ♥