No perskeles niin se koukku minunkin leukapieliini tupsahti ja kaverin yllyttämänä tähän itteni työnsin.
En mennyt sinne ovet paukkue "et mää tulin nyt ja parannetaan kerralla koko mualima" ehei ei sinnepäinkään. Kävelin hiljakseen omia miettien, varovaisesti aivot jyskyttäen toisaalla että mä oon taas niin tyhmä ja nenästä vietävissä!
Miksi astelin tuohon? Mikä sai minut "nöyrtymään ja kokeilemaan miestäni tätä humpuukia?
Elämäni, tämän hetkinen elämäntilanteeni...menin siis hakemaan sitä "potkua persuuksille" että toimi jo akka!!
Olen ollut lopen väsynyt...huolet ja murheet, stressi, työkiireet, kotirintama kaikki ovat vieneet minusta sen viimeisenkin mehun jota jokainen ihmisen jokapäiväisessä elämässään jaksaa jotta nämä saappaat nousee askel askeleelta etiäpäin. Jos ne voimat vähenee niin kaikki jää...elämäkin jossain vaiheessa ehkä?
Kävelin askeliani kohti tätä huuhaata, tosiaan päässäni soi onko tää vaan kusetusta kaikki, mutta silti silmin avoimin menin tilanteeseen jota koskaan ennen en ollut kokeillut. Olen kylllä kuullut tarinoita ihmmistä jotka ovat saaneet vastauksia jopa uutta energiaa viedä arkeaan eteenpäin, uskallusta!
Minut vastaanotti kaunis nainen, vaalea hiuksiltaan niin kuin iholtaankin...hän osasi jo ulkomuodollaan ilmentää että olet tervetullut luokseni. Kättelyä ei suvaita vaan ronskisti halataan ja tunnetaan toinen siinä lähellä ei kylmästi vai kätellen. Mielenkiintoinen persoona en voi muuta sanoa!
Koti johon pääsin oli kaunis, kauniita esineitä ripoteltu sinne ja tänne hyvällä maulla...kaikesta näki että kodissa on syvä rakkaus ja rauha läsnä, ei kiire ja huolet ym mitä itse omassa repussani on raahannut tätä kivireen tavoin perässäni.
Koti jonka näin oli osin samanmoisilla tavaroilla ja esineillä sisustettu kuin oma kotini...löysin siis osittain itseni myös siitä.
"Hoitohuone" valkoinen ihanuus... ♥ kaikki niin valkoista ja pehmoista! No joo en siis mihinkään pehmoiseen pyöreään huoneeseen ole joutunut vaan se oli sisustettu kuin juuri enkeli olisi siellä käynyt ja jättänyt osan siivistään ja väristään sinne, ripotellen omaansa sinne tänne...todellinen rauhoittumisen tila jota minäkin nyt todellakin kaipasin.
Päädyin makamaan pituuttaltani hoitovuoteelle, pehmoiselle pedille jolla tämä hoitajani minua alkoi hoitamaan ylläni ihana karvainen filtti ja pelkäsin niin kovin että mä niin sammun tähän ihanuuteen ja herään parin tunnin päikkäreiden jälkeen kuola poskella valuen...heh
Ei en nukkunut. Silmäni olivat kuin lautaset hoidon aikana... En osaa selittää itselleni mitä näin tai mitä koin mutta koin jotain sellaista että jos alan asiaa selittämään jollekkin tutulleni niin valkotakkiset voi olla olkanitakana koputtamassa että jos sit osastolle mentäisiin!
Hoitajani teki omia "loitsujaan" en seurannut niitä mitä hän touhusi koska minussa itsessäni oli niin paljon seurattavaa että en kerennyt hänen kädenliikkeitään seurata.
Mietin mielessäni että hän ei juottanut minulle mitään, hän ei antanut syötävää hän ei siis voinut minua ainakaan huumata mitenkään jos ei sitten halaamisemme tapahduttua päässyt jokin huumaus onnistumaan, mutta miten kummassa selitän sen mitä hoidon aikana koin?
Minulla on isot silmät niistä olen kuullut usein, mutta nyt itse oikein tunsin miten suuret silmäni olivat apposen auki tuskin yhtäkään räpsäystä en uskaltanut tehdä ettei oma filmini ei katkeaisi.
Katsoin katkeamatta suoraan valkoista kattoa jonka yllä oli revontulia keltaisia revontulia jotka liikkuivat kuin enkelin kaukaisen siiven huljuttelun mukaisesti ja jokaisesta revontulesta tuli keltainen kultapallo joka laskeutui minua kohti kunnes sama taas alkoi....voi kauhistus! En tiennyt pitääkö minun pelätä jotain uskallanko koskaan kertoa kelleen mitä näin ja koin? Varovasti kysyin "hoitajaltani" , että onko mahdollista että näkisin jotain? Kyllä vain näetkö mahdollisesti keltaista tai jopa kullan väriä? Ei perhana...mä olin ihan shokissa joo sitä minä juuri näin. Yritin selittää hänelle mitä näen niin hän vain naurahti että se on hyvä asia ja minulla on "yhteys"...yhteys omaan enkeliini tai johonkin suurempaan?
Kun katsoin taukoamatta tätä filmini kulkua niin hoitaja kertoi minulle elämästäni, menneestä elämästäni, kuinka väsynyt olen, kuinka kannan kaikki murheet sydämessäni...kuinka minun pitäisi alkaa arvostamaan itseäni enemmän muuttamaan kantaani omasta itsestäni...olen kuulemma kaunis nainen joka mielestäni on täyttä puppua! Hän kertoi asioita joita en tässä tietenkään ala puimaan silloinhan kertoisin elämäni arimmatkin asiat avoimesti, nyt ei ole niiden aika eikä varmastikkaan oikea paikkakaan niille...kaikki aikanaan ehkä joskus.
Hän kertoi nykyisestä tilanteestani, kertoi mitä näkee ja lopuksi ammensi voimaa ja jaksamista tulevaan koitokseen. "Avasi silmiäni todelllisuuteen" olen selvästi vahvempi nyt tulevaan...uskallan ottaa seuraavan askeleen tukevammin askelin.
Kirjoittaako tässä todellakin sama ihminen joka aina on ollut näitä huuhaahoitoja vastaan?
Tuntuu niin kummalliselta, mutta minä sain mielettömän kokemuksen itselleni tuosta ja sanon ihan varmasti että elämässäni jatkossakin enkelini kulkee rinnallani pyydän hänen apuaan kun sen tarve tulee tiedän missä jatkossakin tulen varmasti vierailemaan...aivan mieletön kokemus jota sanoin en teille osaa selittää.
Joku varmaan ajattelee että ny se on sen vähäisenkin järjen rippeen hävittänyt, mutta ajattele mitä ajattelet...mä oon mä enkä mä sekoamassa oo elä sitä pelkää...mä oon vaan vahvempi siipeni ovat voimakkaammat tulevaan taistoon!! Olenhan itsekkin oman elämäni enkeli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti