Emännyys on alkanut jo "rakastamaan" lihaksissaan vellovaa jatkuvaa kiputilannetta...ittenhän sen sinne on omatoimisesti saanut aikaiseksikin.
Jokaisella pirskatin askelella se muistuttaa olemassaolollaan, jokaisella käden ojennuksella se muistusttaa edellisestä hikisestä jumpasta jonka emännyys oli salilla reippaasti touhuskellut.
Pienen pientä kiinteytymistäkin on havaittavissa...no siis missä ei näy kyl mitään, mut emännästä ainakin tuntuu siltä.
Liekö se sittenkin ole kiristävä tunne pohjelihaksissa vai liekö kiristävä tunne lähentäjissä jotka ei siis siitä miehen ja naisen kahdenkeskisestä jumpasta ole kipeytyneet vaan raakaa rautaa nostaessa ja vääntäessä.
Me kaksi emäntä raasua ollaan niin menetetty sydämemme salille ja sen tuottamalle ihanalle tunteelle.
Salille tuli uusi vetäjäkin..naisten sali jossa on miesohjaaja!??
Ei oo hiljainen mies tämä vetäjä naurun ja iloisen puheenlomassa heittää kuin ruoskaniskuin omia käskyjään punttien nostosta ja ettei saa luovuttaa.
Otuksen nimi on Olli...mut kivasti tämä "otus" saa hien pinnalle emännille molemmille!;) Niin ja onhan se mukavata kun on sitä silmällekkin ruokaa salilla ei tarvitte aina kattoo trimmattuja naisten takapuolia joissa komistaa se tunnettu David logo tiukkaakin tiukemmilla pakaralihaksilla...
Onhan se kiva kun alkaa kiristää sieltä ja täältä..tietää ainakin että jotain on tehnyt ettei vain katsonut sivusta mitä muut touhuaa.
Ollaan me monet magiat naurutkin saatu kun katsomme toistemme kiristäviä ilmeitä.
"Sattuus sua ystävä johonnii...tuo ilmeesi kertoo kyllä enemmän kuin tuhat sanaa?! "
Edelleen saadaan itseämme vain syyttää ja me onnettomat vielä maksetaankin tästä rääkkäyksestä!
Lokakuu lopulla ja pikkujoulukamppeet vielä ostamatta.
Pitäähän sitä emännänkin yllä olla jotain kimaltavaa, alla jotain pientä mustaa ja loppu saakin jäädä arvailujen varaan.
Pikkujoulut juhlista jaloin..eiks se sanontakin jotennii niin mennyt?
Me Mimmin kans laskettiin että kuinka monet pikkujoulut on juhlittava ennen kuin vuoden paras juhlapäivä koittaa ja saatiin me ainakin molemmille noin 4-5 kpl.. Huh huh sitä pääkivun määrää, eihän tässä töissä kerkiä olemaankaan kun on elo yhtä juhlaa.
Päätettiin sitten että pidämme kaksin myös ihan omat akkain pikkujoulut.
Hmm se meinasi saadakkin kuluvana viikonloppuna jo varaslähdön, vatutus oli sitä luokkaa että oli aikas lähellä että olisin minäkin korkin avannut ja parantanut rakkaan ystävän kans maailmaa ja niin potenut pientä kuolemaa seuraavana aamuna.
Harmitti asiat niin paljon että akkakin mienasi tarttua pulloon joka ei todellakaan ole emännälle mikään joka viikkoinen, kuukautuinen ei edes vuotinen touhu...en edes muista milloin viimeksi olen miestä väkevämpää itseeni työntänyt, mutta paranisko se maailma siitä?
Kaveri huusi puhelimeen että et sit korkaa ilman minua!! Heh ei tarvinnut paljon ystävää houkutella ei siinä kyselty mitä muut ajattelee kun akat meinaa ottaa rennosti..
Ei auta emännän kaadella kuppeja ottaa yhteyttä kuitenkin "alamaailmaan" wc pöntön kautta seuraavan vuorokauden niin paree pysyä muissa poreilevissa juomissa vaikka siinä keltaisessa jaffassa.
Ja hitot kun mieli kiukkuaa, sydän huutaa omaa itkuaan, tuntuu kun asiat ei mene muuta kuin jorpakkoon niin tarttuuhan se emäntäkin siihen väkevään...eikös miehetkin niin alati tee ja kas kummaa seuraavana päivänä taas oman akkapahan naamakin näyttää taas niin ihanalta että kestää taas seuraavaan ryyppykertaan hyvinnii.
Pikkujouluja on tosiaan tulossa, kerkiääkö niihin kaikkiin edes mukaankaan?
Mimmi..tässä olisi meille se jumpparunokin näin pikkujoulujen alla! Lorutetaan tätä niin eiköhän se juhlantuntukin ala tuntumaan...
Venytä, Venytä, jousta, jousta.
Kyykkyyn mene ja yritä nousta.
Heiluta peppua, nosta jalkaa,
siitä se pikkujoulu alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti