♥ Ikävä ♥

Joskus viikot ei ole iloa, kasvoilla olevaa hymyä ja sydämentykytyksiä täynnä. Jotkut viikot on ankeita, hiljaisia, apeita ym ym
Viime viikko oli emännyydellä semmottinen.
Kasvoja ei komistanut hymy, ei hyräily täyttänyt tyhjää tupaa, aika vain vieri omalla painollaan eteenpäin emännällä pieni  "palan tunne" kurkussaan alati.

Mieli oli maassa, ajatukset sinkoilivat saamatta kohdettaan kiinni, itkukin kävi emännän poskipielillä.
Aina ei kaikki ole mukavaa...ei ole vaikka viime kuukaudet onkin himpun verran liitelyä ja leijailua ollutkin.
Tupaan tuli hiljaisuus, semmottinen hiljaisuus joka tullessaan melkein paukautti emännyyttä kämmenellä poskelle...pudottaen persuuksilleen hetkeksi miettimään. Kuin filminauhana unelmat, ajatukset ja toiveet vilisivät silmissä filmin tavoin..kyynel vieri emännyyden poskelle...pyyhkäisin sen pois kunnes toinen jo tuppasi esilletuloaan.
Emännyyden haitarikin oli hiljaa..ei ollut fiiliksiä alkaa lurittelemaan kun kaikki tuntui kymmenen kiloa ainakin painavammalta jopa jalat.

Viikko menikin melkein palkkatöissä, iltavuorossa melkein pääsääntöisesti. Ei kiinnostanut koko työnteko alati silmät kävi jossain muualla kuin siinä mihin juuri silloin pitäisi keskittyä..siitä abaraatista on emännyydelle tullut tärkeä..onkohan liiankin tärkeä?
Koiruudetkin ovat jääneet vähemmälle hellyydelle kuin normisti..melkein seuraavalle ohikulkijalle emäntä parka meinasi armaat karvakaverinsakkin jo lahjoittaa kun sai suoraan omin silmin nähdä millaisia "petoja" kotonaan kasvattaa..näinkö kasvatus on mennyt pieleen kun moiseen tekoon ryhtyivät? Eipä koirulit silleen mitään voi mihin niiden veri niitä vie ja vietti samaten...suuria tappajia taitavat olla..
Emännyys puolialastomana hiljaisella kotitellä taaperteli jaloissaan löysähköt reiskat ja yllään vain vinunut yöpaidan tapainen räpistys..katsojiahan niillä kulmilla tokikaan paljoa ole että ei tässä iskemään ketään menty mutta tosin ei varmaan kummoista tulostakaan olisi tullut...varmaan onkeen olisi langennut vain se naapurin alkoholisoitunut juoponraasu joka ikkunoiden alla alati joskus käy vonkumassa...  Phyiii moinen kuvatus olisi taas saanut korvatillikan korvilleen jos olisi tontin kulmilta löytynyt joten taitaa kuvatus jo kiertää kovinkin kaukaa ja se suodaan kyllä hänelle...en olisikaan jaksanut kovin taistoon jaksanut käydäkkään mitä nyt suullisesti olisin pari kertaa ukkopahaa sivaltanut nahkaruoskan tavoin.
Meni siis akkapaha kamppeissaan koirien kanssa takapihalle jossa nuorimmainen sai jo heti vainut..vainun saaliista ja sitä kohti tietysti tomerana juosten.. Juoksi akkakin repien toista koiraa nelivetojarruksensa kans eteenpäin...huuto oli kauhea! Ilman halkaisi rääkyminen ja emännyys näki silmissään että jo minkä moinen iso myyrä voi olla kyseessä kun noin karmia ääni siitä lähtee...ei siihen ei riitä 10cm eikä mikään 20cm kuvatuksen pituudeksi kunnes puskasta juoksi jäniksenpoika jonka koiruli samantien pisti lihoiksi.. Emäntä itki jäniksenpojan vierellä omaa itkuaan, jäniksen emo omaa laukkaansa tämän kaiken ympärillä, vanhempi koira yritti itsemurhaa tehdä remmiin joka sen kaulaa kovasti kuristi yritti onneton siis saada emoa kiinni ja tämä suuri tappaja Heta kuola vaahdossa yritti nielaista elänraasua kurkkkuunsa... Huusin ja kirosin..noidun koko koirakunnan alimpaan ja olin valmis jo luovuttamaan ja jättämään nämä kaikki pihalle antaen ne seuraavalle ohikulkijalle mukaan seuraksi ym.
Tuntui niin pahalta..en olisi uskonut että nämä kaksi sohvaani kovasti valloittavaa otusta ovat tuollaisia tappajia...

Ei emäntä voinut luopua kavereistaan vaikka pari päivää menikin surien kun sitä kuvaa silmistä ei saanut pois kuinka kaikki tapahtui. Miksi kummassa en tyytynyt villakoiraan sellaiseen puudeliin joka tuskin kärpästäkään uskaltaisi jahdata ehei vaan emännyyden valinta oli nämä sitkeät taistelijat jotka taistelee siihen asti kun saa vastustajansa polvilleen..emännänkin ajoittain.










Sara ♥ Heta













Kaverille itkin omaa pahaaoloani viikon aikana että tuskin kaikkiin puheluihini tai muihin yhteydenottoihini edes halusikaan vastata vaan katsoi kuvaruutua että Sarppa se soittaa taas...ja taas ...ja taas.. taaskin se soittaa!
Kuitenkin hän jaksoi kaikista huolimatta taas kuunnella kuinka emäntäpahan syrämen on täyttänyt suru, huoli, murhe ja mahdollisesti kaiken haaveen kaatuminen rytinällä. Emäntä hölmö kun ei kuule kuin sen oman kannan asioista vaikka toinen vieressä alati muistuttikin että ehei en usko että asiat olisivat kuitenkaan niin tai näin tai noin...anna ajan mennä kaikki selviää?!!
Anna tässä ajan mennä kun sydän käy omaa takomistaan alati, nielussa palantunne ja itku tunkee samaan aikaan kurkusta kokoajan ulos...minulla on ikävä...suuri ikävä ! Sitä se on ..uskomatonta...oikeastaan mahtavakin fiilis kun tajuaa että miten tärkeää jokin on..

Minulla on ikävä...se on viikon aikana ollut alati päivässä mukana.
Ihollani on kova ikävä, kosketusta, hellyyttää tuntemista...sydämelläni on ikävä se haluaa näyttää, tuntea ja kokea pursuaa täyteen ja valuttaa ylimääräisen toisaalle jakaen sitä murusina muille.
Olen kyllästynyt elämääni jossa ei tunneta toisen lähelläoloa ollenkaan...kaipaan sitä tunnetta kun olen rakastettu...haluttu...haluan olla nainen!

Uusi viikko alkoi hiukan jo paremmin..iloisesti lurittelin jopa haitarillani omia lurituksiani kunnes sekin piti lopettaa kun emännyyden ympärillä alkoi kuoro olemaan semmottinen että joko haitari hiljenee tai sitten koirat on viskattava pihamaalle.
En osaa nyt tulkita karvaturreja joko ne tykkäävät vaiko eikö ne tykkää kun lurittelen haitaripahaisellani omia harjoituksiani...sanoin jo pojalle että kato sää laittaako ne tassujaan korville kun soitan vai onko niillä jopa hymy huulillaan.
Mut jokatapauksessa aina kun soittimen otan esille niin neidit sipsuttelevat vierelle ja voi kun ensimmäinen ääni abaraatista tulee niin volina on komia...onhan se haitarinkin volina komiaa varmisinkin kun jotain jopa tulee oikeasti uloskin, mutta se koirien nuottitaito on aika onnetonta..menee niin vallan nuotinvierestä laulanta mutta yritystä ainakin on! ♥ ♥ Voi rakkaus ei emäntä noista pedoista irti pääse meillä on vielä monta tassuttelua ympäri mualimmaa tetävänämme ja monen sydämen valloittaminen vielä kesken!

Joko meillä olisi aikaa... ♥