Invalidiliiton miehet

Kyllä on hiljaista...joka puolella on hiljaista!
Elämä tuvassa se vasta hiljaista onkin. Tämän hiljaisuuden katkaisee ajoittain kahden mäyräkoiran tassujen rapina puisella lattialla tai television liian suurella pauhu...niin hiljaista torpassa nykyään on.

Työn vastapainona toki on ihanaa kun saa edes kotonaan korviaan leputtaa, mutta kovasti emäntää menojalka vipattaa hiukka vauhdikkaimmille areenoille.
Musta peltilehmä on ollut alati alla ja sen  emännyys bensalaskussaankin myös on havainnut mutta on kotona odottava koirakatraskin saman huomannut .....emäntä ei ole koskaan kotona. :)

Aloitin sen liiton myös kuntosalinikin kanssa...nyt ei auta pyristellä kun pidempi soppari on perstaskussa ja joka kuukautinen kulu siitä tulee vaikka ei kävisikään.
No ei vaan ikävä on ollutkin jo pumppiin se vei emännyyden täysillä mukanaan.
Ei muuten koskaan pitäisi sanoa sitä ei koskaan sanaa...niin se komistaa nyt emännyydenkin olkapäitä David-logolla oleva treenikassikin..mut ei persuuksia ei sama logo koskaan komista...niin ei koskaan!
Taistelu ikuisia kiloja vastaan on taasen siis alkanut..lopullista tulosta ei vielä tiedä mutta aika sen näyttää ja toivottavasti pysyy terveenä.
Kävin moisen keskustelun itseni kera ja olihan se salikortti uusittava...
Seisoskelin peilin edessä ja ajattelin lausetta "Kehoni on temppelini".
Just joo ...
Millä vuosisadalla se rakennettiin...?!
Kuka antoi rakennusluvan laajentamiseen...?
Ja missä perkeleessä kiinteistönhuoltaja on?...ja museovirasto ei entisöi koska on rahapulassa...hyvin menee eli on vaan pakko ottaa David-logolla varustettu punainen treenikassini olalle ja matkattava kohti rääkkäämöä.

Niin miksi ei pysyisikään terveänä? Kun pysyy kahdella jalalla tukevasti maassa ei tomua Nokialaiset kintuissaan koiranpaskoissa tai esittele omia saavutuksiaan esim ruokasalin komialla ruokapöydällä niin tokikin pysyy hyvässä ja vetreässä kunnossa. 
Luiden ym parantuminen näin iäkkäämmällä iällä ei oo niin helppoo ku se nyt kakaroilla oliskaan mutta kerrasta oppii vai mitä?
Toista ne on "invalidiliiton miehet" ne komuaa pitkin mettiä ja maita, tömistelevät ruokasalin pöydän kiiltävällä pinnalla koettaen saada huomiota vastakkaiselta sukupulelta todistaen jotain...oootte te vaan mainioita ei emännyys muuta voi sanoa! ♥

Lomakin alkoi, no voiko viikkoa sanoa oikein lomaksi? Eihän siinä kerkeä kuin hiukan käännähtämään ja taas akkapahaa viedään töihin.
Töissä onkin ollut jotenkin kiva henki päällänsä,,,vai liekö se kuitenkin emännyyden omaa hyvää tuulta joka kupuaa syvältä syrämestä asti ♥
Minustakin on kuoriutunut runoilija, värssyn vääntäjä niin kuin eräs vanhempi herrasmies minulle tokas kun olin hänelle korvan vieressä luritellut pienen lurittelun..
...hänellä kun on tuo ikä jo näkyvissä hiusten määrässä niin taputin tätä otsalohkoa hiljakseen ja sanoin..."käsi kampaan tarttui kastoi veteen, sieltä täältä veteli haivenia eteen, painoi syvälle orvasketeen...tälläkin lurittelulla sai taas asiakkaan kasvoille hymyn hän kun kestää huumorin ja se jos mikä on kaunis kukka se! ♥