Kallis akka

Emännyys on aina tiennyt että on tähtien alla syntynyt, mutta sanon ihan suoraan että se ei oo tainnut olla se kirkkain taivaan tähti joka on loistannut tämän immeisen yllä elon alkaessa!
Alan tulla kalliiksi..ihan itselleni kalliiksi!
Olen nyt pariviikkosen aikana töhöttänyt sen verran kovasti että kohta oikeasti on mietittävä että mikä himputin epäonnen tähdensiru on hipiääni sipaissut silloin kun ne valttikortit jokkaiselle on jaettu....en ainakaan sitä jokeria ole saanut!

Saldoni näille päiville on...yksi uunin luukku, auton hattuhylly, vesihana, pojan asunnon avaimet ja sit perhana sen oven lukitseminen ja mitä sitten sattuikaan, niin ja se surullisen kuuluisa bensakorttikin minkä menin sitten tuhoamaan!

Voi minnuu taidan olla melkoinen tohelo!
Siivosin päivänä eräänä rahapussistani vanhentuneita pankki ym kortteja pois ja nämä pinosin kasaan jotta saan tuhottua koko pinon sitten kerralla ettei asia jää tekemättä.
Kuka kumma siihen samaan kasaan sen bensakortinkin sitten nakkasi jota olisin tulen palavasti tarvinnut kotimatkallani töistä kotio? Niin siinä seisoin "tumput" suorana bensa-asemalla vimmatusti laihtunutta rahapussiania rapistellen ja korttia ei näy.
Tapahtumat vilisivät silmissäni ja näin selvääkin selvemmin tilanteen kun keittiössä saksien kanssa napsin kortteja poikki samalla yhdelle lapselleni jotain asiaa tomerasti selittäen...niin se oli vasta puolivuotta vanha kortti että päiväystä olisi toki vielä ollut kummastikkin. No ainahan se on paree että sen polttoaineen käteisellä ostaa mutta kun on vain ottanut sen surullisen kuuluisan bensakortin muka mukaansa ja mittari näyttää nollaa!
Entistä enemmän tuntui silloin että seuraava kotini sijaitsee kävelymatkan päässä työpaikastani koska aina käy jotain...koskaan tieni ei ole suora ei ongelmaton..olen siis syntynyt toheloksi.

Miten sain hattuhyllynkin sitten rikottua autosta? No kun on sitä voimaa..voimaa joka salaman tavoin yrittää purkautua vahvoilta käsivarsiltani kun johonkin tartun tällä kertaa yritin siis vimman voimalla vetäistä suojaverhon takakontin ylle etten toki ihan kaikkia kontissa olevia tavaroitani tuurillani takaraivostani jonkun mutkan takana löytäisi.
Vetäisin toki no joo niin lujaa että eipä tarvii enään vedellä vedin kuulemma jousetkin sitten suoraksi!
Minkä ihmeen sille voin kun on tota voimaa.....hm vai onko se lie voimaa se on vaan tuuria alan uskomaan.
No tuurillanihan sitten kerran nykäisin pojan asunnon uuninluukunkin joten se roikkui tovin päästä käsissäni. Loi pienen paniikin mieleeni että ei oo totta ny mä rikoin tonkin!
Voi sit alkoi puhelinrumpa..saako ton hiivatin abaraatin koskaan korjattua vai meneekö toikin omaan piikkiin? Taisin saada joidenkin uroiden rintapieliin pörhennystä kun akka parka niin paniikissa oli että joo se on entinen se ei koskaan saa korjattua muka...vatut minua niin höynäytetä! Saihan sen kuntoon kun oikein houkuttelin huoltomiehen paikalle! :)
No sain tietysti kommentteja monia taas tästäkin voimannäytöstä..eräskin rakas ystävä sanoi että hän sit jatkossa avaa uuninluukut mutta minähän rakastan yhdessä touhuamista joten suon sen tehtävän sinulle tokikin!
Hävitin siis pojan asunnon avaimen jouduin siis tilaamaan paikalle lukkomiehen jotta sen samperin lukon saa sarjoitettua ja voin sanoa että en ole koskaan hommannut uusia avaimia jotka maksaa noin helekatin paljon! Seuraavan kerran minulle ei kannata antaa avaimia hoitooni. Menin sitten laittamaan sen oven kiinni ja eihän ne vanhat avaimet enään oveen käyneet.
Tuskastuneen oloinen emännyys vastasi huoltoyhtiön puhelimessa...."emme avaa kyseisen kohteen ovea teille koska nimeänne ei näy asukasluettelossa, missä kyseisen asunnon haltija on hänelle toki oven avaamme!" Minun täytyy sanoa että nyt en edes kehtaa sanoa mitä siihen luuriin sanoin ja sanoin sen sitten niin napakasti että varmasti rappukäytävän koko asumuskunta ryhdisti selkäänsä suoremmaksi ja miespuoliset ovenkurkkijat varmasti suoristivat kravattiiaan leuan alla...sanoin sen niin tomerasti kaiku kaverinani asiaa ilmoittamassa! Se samperin kottarainen piipitti luuriin.."onko teillä mahdollisesti toimittaa meille valtakirjaa josta ilmenisi että teillä on oikeus kyseisessä asunnossa edes oleskella?" Samperi sanonko mihin käskin sen paperin pyyhkiä tai työntää? Naisellinen käyttäytyminen oli silloin kaukana. Ei jummi minun olisi pitänyt ajaa vuokranantajan luokse pyytää laittamamme valtakirja sieltä lainaan ja toimittaa se kaupungin toiselle puolelle puhelimessa piipittävälle kottaraiselle ja taasen toimittaa vuokranantajalle...voi perskeles joo ei!
Sitten se erehtyi sanomaan vielä puhelimeen..."niin ja jos se valtakirja teiltä löytyy niin te sitten maksatte sen 20e arvoisen ovenavauksen koska te olette sen oven sulkenutkin!"
Minun täytyy sanoa että sensuuri iskee nyt jo blogiinkin se oli viimeinen piste sen keskustelun jatkumiseen..olen toki pahoillani käytöksestä, mutta siinä tunnetilassa kun tuntui että kaikki murenevat käsilleni en ollut siinä fiiliksissä että osaisin jonkinmoisia käytöksen kukkasia.
Onneksi kutenkin odottamani isännöitsijä oli varustautunut yleisavaimella (oli toisen asunnon tarkistuksen takia ottanut sen mukaan) ja ihmetteli miksi tivaan miehen rinnuksissa että onhan sinulla yleisavain? Heh taisi olla joku kesätyöntekijä poikanen...voi kiesus..mä häpeän! Heh nyt jo naurattaa.. No rauhoituinhan minäkin mutta toki hänen mukanaan meni viesti yhteystyön mahdottomasta toimimattomuudesta myös hultoyhtiölle ja voin sanoa että myös isännöitsijä poikasen suupieliäkin komisti melekosen levvee hymy...ONNEKSI!

Tiedän nyt syrämestäni että kun joku vink vonk tätä nyt lukee niin ajattelee mielessää...tuo eukko perhana tuleeko liian kalliikisi? Kannattaako sittenkään? No joo no jos avaan luukut ja hyllyt ja ym niin eiköhän sennii kans selvitä elon päivistä...eli kannattaa! ps..ps..minä osaan kyllä käyttäytyä...välillä! Vink vonk ♥