tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kaikki ovet ovat auki!!

Olen istunut ja miettinyt elämääni...olenko itsekäs? Voisinko jo alkaa olemaan itsekäs ja elää elämääni vain niin kuin itse haluan?
On aikoja jolloin elämäni suunnan näyttivät lapset, nuo kupeitteni hedelmät jotka nyt lepattelevat omilla siiven tyngillään kamppaillen omassa elämässään...joidenka ensilentoa olen äitinä ollut tukemassa, paikaten äkkilaskujen tuomat haavat laastarein ja äidin antamin suudelmin.
Nyt huomaan että he eivät tarvitse minua enään ja voisin jo vihdoinkin alkaa elää elämääni omaa sydäntäni kuunnellen...omilla ehdoillani.
Olenko itsekäs? Aina joku muu on sanonut askeleeni suunnan ja tahdin samalla ruoskaniskuin sivaltaen viskellyt sanoja joilla on saanut itsetuntoni jalkojeni alle maan rakoon.
Eräät sanat ystävältä ♥ saivat aukaisemaan silmäni todellisuuteen..."Katso peiliin ja rakasta sitä mitä siellä näet!"
Niinhän se juuri on ja pitääkin olla!! Minä tämän elämäni elän ja jo aikoinaan lupasin itselleni että elän lopun elämääni vain onnellisena, en kuluta aikaa siihen mitä itse en halua.

Olen alkanut availemaan ovia, tuulettamaan omaa elämääni tulevaan. Jännittäen tokikin, en voi sitä kieltää, jopa väistellen tulevaan miten asioita saa sanottua niin ettei ketään satuta, mutta tämähän on vain minun elämäni...vain minä tämän voin elää...olenko siis itsekäs?

Olenko niin itsekäs että haluan elämääni tiettyjä asioita joita kaipaan, kaipaan ihoa, katsetta, lauseita, tunnetta kaipaan niin paljon! Olenko nyt itsekäs?

Hymy kasvoillani ei häviä vaikka se itkunsekaisen olotilankin jälkeen tuntuu vaikealta silti sitä en unohda! Haluan olla onnellinen ja olen onnellinen...oveni ovat auki!!

Niin ovat vuodet lyöneet
jäljet meihin molempiin
melkein huomaamatta syöneet
uskon ihmeisiin

Silti kaikin voimin
mä kaiken jälkeen rakastaa
haluaisin vielä
haluaisin uskaltaa


Ei kommentteja:

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...