torstai 23. huhtikuuta 2015

Toivon sen jo alkavan..

Sinä olet taivas
minä olen maa
kun mua kosketat
niin horisontti katoaa
Kohtaamattomatkin saavat sylin toisistaan
yössä pimeimmässä toisiamme kannetaan
Kun sinä olet taivas minä olen maa..

Emännyys vetäytyy alati omiin ajatuksiin ja toivoo jonkin uuden alkavan. Sydän tykyttäen siintää katseensa johonkin..ei löydä kohdetta! Toivoen jonkin uuden jo alkavan.
Elämään on tullut piristettä, iloa ja hymyä nämä jotka tovin ovat näiltä kasvoilta puuttuneet ovat loksahtaneet kuin omille paikoilleen. Onhan se varmasti näiden vuosien raskauden jälkeen jo emännänkin aika alkaa elää omaa elämäänsä...toisten siitä mitenkään syyttävillä sormilla osottaen tai muuten syyllistäen..taidat olla kuitenkin se itsekäs!

Minä vetelen niveleni paukkuen tulipunaista elämäni lankaa.. jos rakkaus on rikos niin vadille päätäni pankaa! En mä välitä en mä välitä vaikka taivaalta sataisi tuhkaa.... en mä välitä mitä ihmiset ajattelee. Tulen luoksesi nyt  täältä taipaleelta tuhansien kolhujen takaa...en mä välitä!

Ei kommentteja:

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...