Niin yksin...

Se tunne kun tulet aina tyhjään kotiin..se on niin sydäntä raastavaa pidemmän päälle. Onneksi emännällä on sentään karvaiset ystävät jotka jaksavat aina ilahtua kun emännyys vihdoinkin suvaitsee kodin oven avata. Hännät heiluu ja pusujakin vaihdetaan...siitä on tullut jo tapa!

Onhan se niinkin että aina ei sanoja tarvita sillä hiljaisuus kertoo paljon enemmän!

Hiljainen tuuli puhalsi kylmän henkäyksen kasvoilleni.
Kylmän maan valkoinen polte kosketti alastonta vartaloani.
Olin yksin, hyljätty pimeässä maailmassa,
ympärilläni vain tuuli ja kylmä maa.

  

Voiko itsensä tuntea yksinäiseksi kun katsoo näitä kahta karvaista kaveria.. Toinen katsoo isoilla ruskeilla silmillään, puskee kirsun kainaloon ja houkuttelee rapsutaamaan..toinen vetää pitkin pituuttaan lattialla näyttäen onnellisuuttaa kun emäntä vihdoinkin tuli kotiin!

Otan nämä kaksi kainalooni ja kerron niille ikävääni..♥ ♥




...Jos olet onnellinen niin muuta tarvitse en...on sinun onnesi minun! ♥