Vie minut mukanasi...

Emännän elämä on uriutunut, juuttunut tiellä oleviin syviin uriin joiden päälle on sula mahdottomuus päästä...ainakin tuntuu siltä!
Ei ole voimia millä ponnistella uranpohjalta siihen tarvitsisi toisen...

Isäntä taas lähtee omille työmatkoilleen tulee kotia kun saa suoritettua tehtävänsä maailma..mikä on emännän osa?
Niin tänne jää lumikola, koirat, kylmä talo..yksinäisyys seuraksi. Asiasta keskusteltu, mutta mitä apukeinoja tilanteeseen on...sitä ei emäntä raasu ainakaan tiedä.

Emännällä ei ole sitä tunnetta..."onpas kiva mennä kotiin" koska hän on aina siellä..kotona tai töissä, mutta elämää ei muuta mikään seikkailu vaan sama kaavamaisuus toistuu päivästä toiseen.
Olenko kyllästynyt? No kun näkee naamansa peilistä niin siihen ei sanoja tarvitse kysyjä saa vastauksen jos siitä.


Pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään
takapenkillä lapset nukkuu
ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään
Meidät mutkaan viimeiseen vien
Jäädä saat julma maa
kun emme enää nyt jaksaneet
Meidät saa unohtaa
jos emme tarpeeksi maksaneet..


Tule ja vie minut mukanasi...sekin alkaa jo tuntumaan mahdottomalta!Taisin kurkottaa turhaan tähtiin...