Elämä ei niin auvoista ole ollut varsinkaan viimeisinä vuosina on revitty äiteen sydäntä samoin kuin jälkikasvun.
Niin kuin ennustaja eukko aikoinaan sanoi "lapsi joka on isänsä kuva" ja kertoi millainen tulevaisuus on.
Minä en ole koskaan uskonut moisiin ennustuksiin enkä ole alkanut elämään hänen antaman näkemyksen mukaisesti ja kuinka voisinkaan onhan nyt kyseessä toinen ihminen. Ihminen jota en minäkään kuitenkaan voi narusta enään vetää paitsi silloin kun oli vielä poikanen ja kolmipyörässä oli vetonaru josta lasta vedellä.
Tatuioin ihooni itselleni kuvan joka kertoo enemmän kuin useat sanat, elämän ihanista hetkistä ja niistä hetkistä kun äidin sydäntä on koeteltu. Menettämise pelko viime vuosina on ollut niin kovaa että se on horjuttanut myös äidin pystyssä pysymistä..en ole koskaan itkenyt niin kuin näinä viimeisenä 5 vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti